Erotako vai jatkaa yhdessä? Parisuhteen kehityskeskustelu voi pelastaa!

Istuin viime vuonna olohuoneemme sohvalla ja katsoin miestäni. En löytänyt välillämme enää mitään yhteistä. Viisitoista vuotta takana yhteistä taivalta, mutta jokainen asia mitä sen hetken elämässämme teimme, erotti meitä vain kauemmaksi toisistaan. Meillä ei ollut yhteisiä unelmia, harrastuksia tai tavoitteita, yhteisestä arjen ajasta puhumattakaan. Kun ennen kotiamme ja arkeamme olivat pyörittäneet Me, niin nykyään ilmassa oli vain kysymys, milloin oli minun aika tai sinun aika, ja mikä elämässämme oli reilua tai epäreilua toisen näkökulmasta. Tunne erkaantumisesta oli molemminpuoleinen. 

Oikeastaan meillä oli kivaa yhdessä vain silloin, kun vietimme aikaa koko perheen kanssa. Silloin olimme yksikkö, joka meni samaan suuntaan.

Elimme pitkään ilmapiirissä, jossa on otollista alkaa pohtia sitä, onko tässä järkeä lainkaan. Miksi olen tuon toisen kanssa, vaikka kaikki voisi olla helpompaa yksin? Saisin ainakin tehdä mitä haluan, milloin haluan! Tilassa, jossa alkaa helposti miettiä ja vahvistaa vain negatiivisia ajatuksia parisuhteesta ja siitä toisesta osapuolesta. Tilassa, joka johtaa yleensä vain riitaan ja vielä pahempaan mieleen. Haimme ulkopuolista apua perheneuvolasta, mutta vaikka hetket, joissa oli aikaa tunnin verran keskustella perheemme elämästä ilman häiriötekijöitä, olivatkin helmiä, jopa ammattilaisen penkillä istuessa tuntui, että puhe keskittyi enemmän siihen, mikä meitä ja toimintatapojamme arjessa erotti kuin yhdisti. Parempi paikka keskustelulle olisikin ollut varmasti pariterapia, mutta sinne oli Helsingissä yli 8 kuukauden jono.

Onneksi avasin suuni myös työnohjaajani luona, jonka kanssa ei periaatteessa ollut tarkoitus käydä läpi parisuhdeasioita lainkaan. Mutta yksityisyrittäjyydessä työ on niin vahvasti linkitettynä koko identiteettiin ja elämään, ettei parisuhdeaiheilta voinut välttyä.  Hän kysyi: milloin olette viimeksi istuneet alas ja pohtineet, mitkä ovat teidän yhteiset tavoitteet ja asiat, jotka yhdistävät teitä? En tiedä, sanoin. En tosiaan muistanut, milloin olisimme ottaneet edes parisuhteemme puheeksi kahdestaan ja eteenpäin vievässä hengessä.

Kysymys tuntui kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan hullulta, kun sitä alkoi pohtimaan.

Miksi meillä oli elämässä aikaa kaikelle muulle paitsi sille ihmiselle, jonka kanssa oli luvannut viettää koko loppuelämän? Miksi mielessä pyöri aina vaan ne negatiiviset asiat, vaikka takana oli 15 yhteistä vuotta, joista vähintään 13 oli olleet ihania. 

Tajusin nopeasti, että yksi iso syy oli se, että meiltä puuttui nykyisessä elämässä yhteinen unelma ja tavoitteet, joita kohti menisimme. Naimisiin oli jo menty, asunto osteltu ja lapset hankittu. Kaikki elämän ns. "isot haaveet toteutettu".

Joidenkin kohdalla nämä asiat tekevät parisuhteesta tietenkin vahvemman, mutta meille olikin käynyt siinä tohinassa niin, että olimme hukanneet toisemme ja alkaneet keskittyä vain omiin asioihin ja unelmiimme.  

Työnohjaajani kertoi John Gottmanin tutkimuksista, joissa hyödynnettiin parisuhteen kehityskeskustelua yhteyden löytymisessä - niiden pohjalta on luotu mm. Mielen päällä -retriitti. (Huom: en ole itse käynyt retriittiä, eikä minulla ole kokemusta siitä.) Gottmanin tutkimusten mukaan parisuhteissa, joissa ollaan hyvin kartalla molempien mielen maisemista, menee paremmin, sillä kehityskeskustelu vahvistaa yhteenkuuluvuutta.

Yksinkertaista, mutta samalla käytännössä niin helppo unohtaa ja ohittaa.

Keskusteluissa käydään läpi:

1. Molempien henkilökohtaiset tavoitteet
2. Parisuhteen tavoitteet (Missä olemme esim. 5 vuoden kuluttua)
3. Seksi & Läheisyys
4. Raha & työ
5. Perhe ja ystävät, ulkopuolelta tulevat vaikutteet
6. Lastenkasvatukselliset asiat
7. Terveys & hyvinvointi

Päätimme viime kesänä ottaa käyttöön keskustelun ensimmäisen kerran. Minua jännitti todella kovasti avata keskustelu ja ehdottaa sitä, mutta samaan aikaan tiesin, että me voisimme tilanteessamme vain voittaa.

Jo ensimmäisen keskustelun jälkeen huomasimme, että meillä oli itse asiassa kummallakin olemassa yhteinen hyvin yksinkertainen toive: enemmän yhteistä aikaa perheen kesken ja parempi keskusteluyhteys meidän välillämme.

Keskustelun jälkeen moni muukin asia on tuntunut enemmän yhdistävältä kuin erottavalta. Ja täällä me olemme nyt Lapissa: yhteisen unelmamme äärellä. Jo kolmen viikon oleilun jälkeen voin sanoa, että mikään satsaus ei ole ollut parempi investointi perheemme yhteiseen aikaan kuin tämä. Vietämme pääosin aikaa yhdessä ja teemme suunnitelmat koko perheen kanssa. 

Nyt kun istun tupamme sohvalla ja katson miestäni, mietin, miten onnellinen olen, että olemme käyneet tämänkin vaikean vaiheen läpi yhdessä ilman että luovutimme. Vaikeita hetkiä tulee yhteisellä taipaleella taatusti vielä monta, mutta uskon, että tämän vuoden aikana emme hukkaa toisiamme, vaan meistä tulee vieläkin vahvempi yksikkö.

Kiitos elämän tärkeimmän kehityskeskustelun!

- Inari

#vaihtovuosisodankylässä koko perheen somerealitysarjaa voit seurata viikoittain Äidin puheenvuoron YouTube-kanavalta sekä päivittäin Äidin puheenvuoron Instagramista.

Kommentit (2)

Eeva
1/2 | 

Ihana teksti tässä maailmassa, jossa erotaan paljon. Kun itse olin eron partaalla ja tilanne oli huono, niin voin sanoa, että tarvi jopa enemmän rohkeutta jäädä ja haluta yrittää selvitä kriisistä kuin erota. Minulle tuli tunne, että olisin luovuttanut jos olisin eronnut. Lopulta kaikki on mennyt hyvin ja takana on meilläkin 15 v yhteistä matkaa.

Piti myös kestää se että noin vuoden ajan oli suhde kylmä ja vaikea, mutta tahdon asenne auttoi sen jaksamaan .

Ihana olla ihmisen kanssa joka on ollut kanssani puolet elämästä 😌

Äidin puheenvuoro
Liittynyt22.7.2019

Kiitos kommentista! Upeaa että tekin päätitte jatkaa. Se on aina hieno tunne, kun selviää jostain vaikeasta elämäntilanteesta voittajana. Tsemppiä teille <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Unelmat on tehty toteutettaviksi, mutta kaikista tärkeintä on nauttia matkasta. Tämä blogi kertoo suuren unelman toteutumisen tuomista tunteista. Mitä tapahtuu, kun perheemme jättää kaiken entisen pääkaupungin sykkeessä ja päättää lähteä etsimään uutta elämää Lapin luonnon rauhan keskeltä. Iskeekö yksinäisyys? Kestääkö parisuhde? Miten tehdä unelmista totta, entä löytyykö sisäinen rauha ja läsnäolon voima? 

Äidin puheenvuoron blogi päivittyy noin kerran viikossa  ja sitä kirjoittaa kahden lapsen (s. 2010 ja 2013) äiti, toimittaja-tuottaja Inari Fernández. Blogi on syvempi taso sekä jatkumo samannimiselle YouTube-kanavalle, jossa seurataan Fernandezin perheen elämänmuutosta viikoittain koko perheelle soveltuvassa #vaihtovuosisodankylässä-somerealitysarjassa. 

Tervetuloa mukaan matkallemme!

Hae blogista