Äidin hyvinvointi on koko perheen hyvinvoinnin tae.

Olin alkuviikosta yksin, täysin yksin erämaassa. Vaikkakin tätä omituista momenttia kestikin vain puoli päivää, alkoi ajatus laukata sellaista tahtia, että hyvä että pysyin itse tämän maratonjuoksun perässä. Harmi, ettei muistivihko ollut mukana, sillä siinä raikkaan ilman tunkeutuessa nenääni, tunturituulen tuivertaessa korvissani ja jäkälämättään painuessa kuopalle päiväleponi alla, sain päähäni muun muassa sen, että haluan kirjoittaa perheemme seikkailuista Lapissa satukirjoja ja niihin kuvittajaksi toivoisin oman äitini (No niin hyvä, nyt sekin tuli sanottua ääneen - uskon vahvasti siihen, että sen jälkeen unelmista voi alkaa tulla totta. Äitikin sai toivottavasti samalla suunnitelmastani tiedon.)

Mutta asiaan. Palatessani erämaasta jälleen kotiin, en ole kertaakaan korottanut ääntäni lapsilleni, en stressaantunut, vaikka postilaatikossa odotti perintätoimistolta kirje (onneksi vain pikkulasku oli jäänyt epähuomiossa maksamatta) enkä ollut edes kärttyinen, vaikka herätyskello soi taas kello 6:35. En ole hermostunut oikeastaan mistään.

Tunturissa sain viettää hetken aikaa itseni kanssa. Keskittyä vain itseeni, ilman vastuuta sadasta muusta asiasta ja koko perheen menoista ja järjestelyistä. Tuntui kuin olisin saanut tuona erämaan hiljaisena hetkenä vapautuksen kaikista velvollisuuksistani ja saanut anteeksi elämäni synnit. Niin kevyeltä se hetki tuntui. Maailma oli vain minun ja olisi itse asiassa tehnyt mieli pötkiä vain syvemmälle ja syvemmälle tunturiin.

Siinäpä ryhdyinkin pohtimaan sitä, miksei kukaan opeta meille neuvolassa tai muissa yhteiskuntaa ohjaavissa paikoissa sitä, että koko perheen hyvinvoinnin avain on itse asiassa se, että vanhemmat huolehtivat itsestään? 

Meille kyllä tarjotaan brosyyriä jos toistakin vauvanhoidosta, lasten kasvusta ja imetyksestä, mutta missä kehotettaisiin ottamaan vanhemmuuden ohessa myös omaa aikaa: huolehtimaan itsestään isolla H:lla. Hankkimaan itselleen harrastuksen, lähtemään kävelylle tai vaikka viikonloppumatkalle. Olemaan yksin ja nauttimaan siitä ilman syyllisyyttä. Ilman tuskan tuntua siitä, että olen nyt huono äiti, koska en itse juuri tällä hetkellä huolehdi kaikesta. Sillä sitä syyllistämistä ja tuskaa on kyllä koko yhteiskuntamme täynnä. 

Miten olisi neuvolasta jaettavat vanhempien hyvinvointisetelit, joilla voi lähteä viettämään hyvällä omatunnolla aikaa itsekseen sillä välin kun saisi lastenhoitoapua kotiin?

Kyse ei ole edes siitä, että pitäisi päästä tekemään mitään kovin kummoista, vaan enemmänkin siitä, että omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen pitäisi kannustaa. Neuvoloiden, työpaikkojen, median, ystävien, muiden vanhempien ja läheisten. Etenkin pienen vauvan kanssa yksin kotona oleminen voi olla todella rankkaa. Muistan päivät, jolloin havahduin seisovani kotona pelkissä alusvaatteissa, kello läheni iltapäivää, vauva oli syönyt ja nukkunut hyvin, kotona odottivat leipomukset vieraita ja ruoka miestä, mutta itse en ollut muistanut syödä koko päivänä mitään. Ja näin käy joskus edelleen, vaikka lapset ovat jo 5- ja 9-vuotiaita.

Sitä yksinkertaisesti liian usein unohtaa itsensä, kun suorittaa kaikkia muita velvollisuuksia. Ja aika harvoin kukaan tulee sanomaan, että mitä jos lähtisit kävelylle ja minä huolehdin hetken kaikesta.

Mutta se vaan on fakta, että ihmisen pitää yksinkertaisesti joskus saada omaa aikaa, jotta hän voi voida hyvin. Olla yhteydessä itseensä ja sitä kautta olla myös parempi ihminen muille. Äidin ja vanhempien hyvinvointi on suoraan verrannollinen perheen kokonaishyvinvoinnin kanssa. Se on koko perheen peruskallio. 

Joten haluan tässä ja nyt sanoa sinulle äiti tai isä, joka siellä paahdat ja pakerrat perheesi hyväksi, että ota sitä aikaa itsellesi tavalla tai toisella. Se on todella okei, se on suorastaan supersuositeltavaa. Pyydä ystävää tai naapuria apuun, jos ei lähipiiristä löydy vakkarihoitajaa (myös perheneuvolasta saa lastenhoitoapua). Ne lapset pärjäävät kyllä hetken ilman sinua, mutta sinä et pärjää, ellet pidä huolta itsestäsi!

Inari

Ps. BTW: Paras lahja, minkä olen koskaan saanut ystäviltämme, on lastenhoito koko viikonlopuksi. Suosittelen kopioimaan lahjaideaksi. 

Ps. Jos haluat katsoa mun ja ihanan The Realm of Marian videon äitiyteen liittyvistä kielletyistä tunteista, niin käypä vilkaisemassa täältä video.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 | 

Eli summa summarum: me, joilla ei ole ketään/mitään apua, olemme ihan vitun paskoja vanhempia. Kiva. Mä koitan vielä repiä selkänahastani repiä sen verran että saan bloginpitäjän sädekehää hieman enemmän kiilotettua... NNNNOIN! Nyt kiiltää.

Ja tiedoksi vaan, perheneuvolasta ei todellakaan saa mitään lastenhoitoapua. TARKISTA FAKTAT.

Äidin puheenvuoro
Liittynyt22.7.2019

Moikka ja kiitos kommentista! Itse saimme lastenhoitoapua perheneuvolan kautta, koska meilläkään ei ollut tuolloin ketään kukaan auttoi, joten kyllä, tämän suhteen osaan sanoa asian aivan varmasti. Avun pyytäminen ei tee kenestäkään paskaa, kuten ei pyytämättä jättäminenkään. Kukin tallaa tavallaan. Mutta on hyvä muistaa, että se avun pyytäminen on myös ihan ok, ja usein jopa tosi suotavaa. Toivottavasti saisit omaan tilanteeseesi helpotusta, sillä kommenttisi perusteella se varmasti olisi tervetullutta. Kaikkea hyvää sinulle! 

Vierailija
2/5 | 

Ikävää, että kokemuksesi neuvolasta on tuollainen. Itse terveydenhoitajana koen, että vanhempien ja parisuhteen hyvinvointi on perusta koko perheen hyvinvoinnille. Otan aina puheeksi ne asiat vastaanotolla.

Äidin puheenvuoro
Liittynyt22.7.2019

Kiitos kommentistasi! Mukava kuulla, että omalla kohdallasi panostat näihin teemoihin työssä, ne kun ovat todella tärkeitä. Minulla on oikein hyvät kokemukset muuten kyllä neuvolasta, mutta parisuhdetta ja etenkään äidin oman ajan tärkeyttä ei meidän käynneillä kyllä olla sivuttu koskaan. Korkeintaan kysytty, mikä on oma vointi. Toivoisin nimen omaan, että neuvolassa alusta alkaen kerrottaisiin vanhemmille,  että on todella suositeltavaa, että he panostaisivat omaan hyvinvointiin aktiivisesti. Ja myös kannustettaisiin etenkin äitejä viettämään aikaa myös yksin. Ja koska monilla ei ole hoitoapuun välttämättä lähipiirissä mahdollisuutta, niin yhteiskunta voisi tarjota apua ilman, että sitä täytyy aktiivisesti lähteä hakemaan siinä vaiheessa, kun on jo liian väsynyt.  Parasta syksyä sulle ja tsemppiä työhön!

Nannamiharu
3/5 | 

Mä voisin myös kyl sanoo et ei Suomessa eletä tasavertaisesti lainkaan. Toiset saa apuja pyytämättä, toiset taas eivät.. Toisilla taas, kuten mulla, apua ois neukun kautta saatavilla, mutta hintana joudun silti pulittamaan 20€ tunnilta. Ei kotihoidontuki sellaiseen piisaa ku täällä maalla pelkkä kaupassa yksin käynti (mikä ois itseasiassa mulle ku terapiaa) kestää vähintään 2,5h.

Että joo. Onhan se ihanaa että SINÄ saat omaa aikaa. Mulla se tarkottais lasten keskenään kotiin jättämistä ja heitteille jättöä. Avun saanti edellyttää paksua lompakkoa.

Että kyl mäki hieman nokkiini otan ja paskan mutsin leiman ottaani laitan kun en "ymmärrä huolehtia myös itsestäni"

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Unelmat on tehty toteutettaviksi, mutta kaikista tärkeintä on nauttia matkasta. Tämä blogi kertoo suuren unelman toteutumisen tuomista tunteista. Mitä tapahtuu, kun perheemme jättää kaiken entisen pääkaupungin sykkeessä ja päättää lähteä etsimään uutta elämää Lapin luonnon rauhan keskeltä. Iskeekö yksinäisyys? Kestääkö parisuhde? Miten tehdä unelmista totta, entä löytyykö sisäinen rauha ja läsnäolon voima? 

Äidin puheenvuoron blogi päivittyy noin kerran viikossa  ja sitä kirjoittaa kahden lapsen (s. 2010 ja 2013) äiti, toimittaja-tuottaja Inari Fernández. Blogi on syvempi taso sekä jatkumo samannimiselle YouTube-kanavalle, jossa seurataan Fernandezin perheen elämänmuutosta viikoittain koko perheelle soveltuvassa #vaihtovuosisodankylässä-somerealitysarjassa. 

Tervetuloa mukaan matkallemme!

Hae blogista