Äidin puheenvuoro blogi: Millainen on meidän joulu?

Miten joulun vihaajasta tulee joulun rakastaja? Siihen ajattelin pureutua tässä postauksessa.

 Koska toivoitte Kuinka usein -haastepostauksen jälkeen lisää kyselyitä,  ajattelin vastata jouluaiheeseen keksimäni Millainen joulu -kyselyn muodossa. Kyselyä saa vapaasti kopioida myös omiin kanaviin ja mielelläni kuulen omia joulumuistojanne myös kommenteissa. Kuvina tällä viikolla Sodankylän pihamaaltamme ottamat henkeäsalpaavat revontulimaisemat.

Missä vietätte joulua?

Ensimmäistä kertaa ikinä meidän kotonamme täällä Lapissa. Viimeiset 20 vuotta olemme viettäneet joulua siskomme mökillä, joten jännittää hiukan, miten joulu sujuu tällä kertaa, kun olemme itse emännöimässä.

Kenen kanssa vietätte joulua?

Luoksemme saapuvat tänne Lappiin siskoni perhe Helsingistä ja mieheni veljen perhe Espanjasta sekä isäni eli lasten Paappa. Välipäivinä ja uudeksivuodeksi saamme myös ystävämme Etelä-Suomesta kylään. Yhteensä meitä on 14 henkeä luonamme joulupäivinä.

Mitä kuuluu joulutraditioihinne?

Aatonaattona kodin koristelu, kuusen haku ja pipareiden leipominen.

Jouluattona syömme aamupuuron kynttilänvalossa ja mandoliinikonserttoa kuunnellen, katsomme joulurauhan telkkarista, minkä ohessa syömme lihapiirakkaa ja puljokia. Sen jälkeen koristellaan kuusi, valmistellaan jouluillallinen ja syödään se.

Joulupukki tulee noin kello 18 ja sen jälkeen on joulusauna. Illalla poltetaan kuusenkynttilöitä, lauletaan ja jutellaan.

Joulupäivä ja tapaninpäivä otetaan rennosti: katsotaan leffoja, luetaan ja syödään suklaata. Valoisina tunteina lähdemme varmasti kelkkailemaan tai hiihtämään.

Mitä odotat joulussa eniten?

Odotan perheemme kanssa olemista ja sitä, että saamme viettää ensimmäistä kertaa joulua meidän luonamme täällä ihanassa vanhassa hirsitalossamme. On myös ihana saada espanjalaisia sukulaisia luoksemme jouluksi ja näyttää heille, millaista on Suomessa jouluna.

Odotan Rauhaa ja leppoisaa yhdessäoloa.

Paras joulumuistosi?

En saanut lapsena juoda cokista juuri koskaan. Jouluisin sain ystäväperheeltämme, jolla oli ravintola-alan yritys, lahjaksi kokonaisen cokiskorin. Hampaat huusivat hoosiannaa, mutta minä litkin koko korin kolmessa päivässä.

Joulupäivä- ja tapaninpäivä ovat aina olleet joulusuosikkejani. Jo lapsesta saakka silloin on saanut olla koko päivän yöpuvussa ja vain maata sohvalla ja lukea. Ei ole tarvinnut suorittaa mitään.

Ikävin joulumuistosi?

Jouluaattoon liittyi lapsuudessa niin paljon stressiä, suoritusta ja riitelyä, että aloin myöhemmin vihata jouluja.

Äidilleni oli äärimmäisen tärkeää, että kaikki tapahtuu juuri "niin kuin kuuluu tehdä".

Glögiin kuuluvat mantelitkin piti liottaa ja kuoria kiehuvassa vedessä omin käsin. Se oli aina minun hommani ja sitä sitten tehtiin kädet kuumasta vedestä kipeinä koko aamupäivä.

Vasta myöhemmin tajusin, että manteleitahan olisi löytynyt kaupasta valmiiksi kuorittuina.

 Kerran siskoni antoi isällemme sipulinleikkurin joululahjaksi - mätiin tulevasta sipulinleikkuusta oli nimittäin tullut jo yleinen vitsi, koska se piti tehdä niin huolella - mutta leikkuria ei saanutkaan koskaan käyttää, koska sipulista ei tullut oikeanlaista sillä leikatessa.  

En edelleenkään tiedä, kenen mielestä nämä asiat alun perin piti näin tehdä? Mutta joulustressi niistä aiheutui. Se on varma.

 Riitelimme jouluaattoisin todella paljon ja muistan usein lukinneeni itseni vessaan. Mitä vanhemmaksi tulin, sitä enemmän vihasin jouluja. Joulurauha laskeutui meille vasta aaton jälkeen, kun kaikki suorittaminen oli ensin suoritettu.

Kun täytin 18 vuotta,  siskoni pyysi, että alkaisin viettää jouluja hänen ja hänen miehensä kanssa heidän mökillään. Nyt olemme viettäneet siellä jouluja ilman isovanhempia jo yli 20 vuotta, nykyään mukana on tietenkin omat lapset. Siskoni ja omien lasteni kautta olen alkanut jälleen pitää joulusta.

Miten oman perheesi joulu eroaa lapsuudenkodin jouluista?

Lapsuudessa joulua vietettiin kaupunkikodissa ja siihen liittyi paljon vieraita sekä painetta. Omien lasten kanssa olemme aina viettäneet joulun siskoni mökillä, ilman isovanhempia tai muita vieraita, ja mikä parasta: ilman stressiä.  Rento joulu on ollut minulle tärkein motto!

Koen että olemme siskoni kanssa kuorineet lapsuutemme jouluista parhaat traditiot mukaan matkaamme, mutta jättäneet kaiken väkisinsuorittamisen pois.

Emme pingota ruoista, vaan voimme hyvin ostaa kaikki ruoat valmiina ja työntää laatikot uunin vain lämpenemään. Jouluaattokin on usein vietetty lököasuissa ja tonttulakissa. 

Kysyin tätä postausta varten 9-vuotiaalta lapseltani, mikä on hänen mielestään parasta joulussa, hän vastasi:

"Kun meillä on niin hauskaa yhdessä perheen kesken!".

Mikä on suosikkijouluruokasi?

Lipeäkala ja valkokastike. Sekä muikunmäti ja perunat! Meillä ei ole ollut kinkkua kuin vain muutaman kerran koko elämäni aikana. Syömme yleisestikin vain vähän lihaa. Täällä Lapissa olemme tosin syöneet riistaa, ja tänä vuonna olemme ostaneet paikalliselta poroemännältä poronpaistin jouluksi.

Minkälaisia lahjoja teillä annetaan?

Yritän muuttaa lastemme käsitystä joulusta siihen, että lahjat eivät ole juhlan keskiössä, vaan yhdessäolo. Lapset saavat toivoa yhtä lahjaa pukilta ja me aikuiset emme anna toisillemme virallisesti mitään materialistisia lahjoja. Tämä käytäntö on käynnissä nyt toista vuotta.

On ollut kiva huomata, miten suurin osa joulustressistä on poistunut sen mukana, ettei pakollisia materiaalisia lahjoja tarvitse ostamalla ostaa. 

Jos jotain haluaa antaa, toivoisin suosittavan yhteisiä elämyksiä, aineettomia lahjoja tai palvelulahjakortteja. Lapsilta olisi ihana saada esimerkiksi kirjeet, missä lukisi mitä toisessa arvostaa. Annamme kaikille vieraillemme aineettomaksi lahjaksi tyttöjen koulutusta Planin kautta. Lisäksi matkaan täällä Lapissa on tarttunut paikallisia käsitöitä, joilla on kiva yllättää jouluvieraat, vaikka he eivät mitään odotakaan!

Jouluterveisesi?

Toivottavasti sinä joka luet tämän postauksen saisit viettää juuri sellaisen joulun, joka tekee sinut onnelliseksi. Jos olet kyllästynyt perheesi kuivuneisiin traditioihin, luo itsellesi uudet tai ehdota niitä koko perheelle! Sinä päätät, millaiset jouluarvot itse välität eteenpäin.

Hyvää joulunaikaa kaikille!

x0x0

Inari

Tämän viikon vlogista voit katsoa, millä tavalla olemme startanneet joulun täällä Sodankylässä tällä viikolla!

Lue myös vinkkini maailman parhaaseen joululahjaan opettajille!

 

Kommentit (3)

Asilah
1/3 | 

Suorittaminen ja kireä tunnelma on täälläkin jäänyt päällimmäisenä mieleen. Ja se helkutinmoinen siivous. Äiti teki parhaimmillaan 15 vieraalle ruoat eikä päästänyt muita auttamaan. Sitten syötiinkin useampana jouluna puoli kymmeneltä illalla jouluateria. Onneksi osaan itse ottaa rennommin.

iikku
2/3 | 

Mukava seurata teidän elämää Lapissa videoblogista. Voisitteko tehdä jakson, jossa kerrotte, miksi asua mieluummin Sodankylässä kuin Helsingissä! Voisitte tehdä myös jakson poronhoidosta, jossa olet poromiesten matkassa!

Ei ahista enää
3/3 | 

Kotona opin inhoamaan jouluhössötystä ja stressiä. Äiti oli mahdoton kaavoihin kangistunut ja sai joka vuosi perheenkin riitelemään ja tympääntymään siivouksesta ja kokkaamisen määrästä. Aatto mentiin joka ainoa vuosi samalla kaavalla niin kauan kun jotain lapsuudesta muistan, sinne asti kun perustin oman kodin. Kello määräsi mitä tehtiin. Eka joulu miehen kanssa haluttiin viettää kaksin ja eikös äiti aattona soittanut että mitä olette tehneet ja ette kai jo avanneet lahjoja? Oivoi kun oltiin avattu väärällä ajalla. Kyllä se todella vapautti alkaa viettää joulua omalla tyylillä ja olla kuten haluaa ilman hirveää stressiä ja hosumista. Toivottavasti lapsemmekin saa evääksi elämäänsä positiivisen kuvan joulusta. Joka tulee kuitenkin katsomatta ulkoiseen täydellisyyteen.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Unelmat on tehty toteutettaviksi, mutta kaikista tärkeintä on nauttia matkasta. Tämä blogi kertoo suuren unelman toteutumisen tuomista tunteista. Mitä tapahtuu, kun perheemme jättää kaiken entisen pääkaupungin sykkeessä ja päättää lähteä etsimään uutta elämää Lapin luonnon rauhan keskeltä. Iskeekö yksinäisyys? Kestääkö parisuhde? Miten tehdä unelmista totta, entä löytyykö sisäinen rauha ja läsnäolon voima? 

Äidin puheenvuoron blogi päivittyy noin kerran viikossa  ja sitä kirjoittaa kahden lapsen (s. 2010 ja 2013) äiti, toimittaja-tuottaja Inari Fernández. Blogi on syvempi taso sekä jatkumo samannimiselle YouTube-kanavalle, jossa seurataan Fernandezin perheen elämänmuutosta viikoittain koko perheelle soveltuvassa #vaihtovuosisodankylässä-somerealitysarjassa. 

Tervetuloa mukaan matkallemme!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019