Juuri ennen esikoisen puolivuotispäivää makasin sohvalla ja luin Facebookista, että sata tavaraa riittää. Sen verran tavaroita on Dave Brunolla, joka on esittänyt haasteen kohtuullisen tavaramäärän puolesta.

Juuri ennen esikoisen puolivuotispäivää makasin sohvalla ja luin Facebookista, että sata tavaraa riittää. Sen verran tavaroita on Dave Brunolla, joka on esittänyt haasteen kohtuullisen tavaramäärän puolesta.
Brunon mukaan ihmiset elävät turhan krääsän keskellä. Vähemmälläkin selviäisi.
Bruno kuulosti fiksulta. Tavaroiden tekemiseen menee rahaa. Tavaroiden tekeminen kuluttaa luontoa. Roskiin heitetyt tavarat täyttävät kaatopaikat.
Mitä vähemmän tavaraa, sitä leppoisampi elämä, Bruno väitti.
Ajatus tuntui järkevältä. Ainakin muutto – muutimme uuteen kotiin joulukuussa – olisi ollut leppoisampi, jos muuttolaatikoita olisi tarvinnut pakata viisi eikä viittäkymmentä.

Esikoisen puolivuotispäivänä päätin laatia listan pojan tavaroista.
Puolen tunnin laskemisen jälkeen se näytti tällaiselta:
11 pehmolelua (osa peritty vanhemmilta)
27 muuta lelua (olemme ostaneet itse 3)
2 säästöpossua
3 rattaat (tuliterät käyttövaunut, vinttikomerossa odottavat sateenvarjorattaat, nettihuutokaupasta ostetut parvekevaunut)
2 kantovälinettä (reppu ja liina)
2 turvakaukaloa (toinen isovanhemmilla)
2 polkupyörää (tavarafillari ja lelupyörä)
3 syöttötuolia (yksi kotona, yksi molemmilla isovanhemmilla)
10 astiaa (3 tuttipulloa, lautanen, vauvalusikoita, nokkamukeja)
2 tuttia (kumpikaan ei käytössä)
120 kirjaa
1 kylpyamme
3 kylpylelua
6 huonekalua (hoitopöytä tosin voitaisiin jo purkaa)
59 vaatetta (en laskenut sukkia ja tumppuja)
10 tavaraa lääkelaukussa
5 tavaraa toisessa lääkelaukussa
1 kuulosuojaimet
30 kestovaippaa tai kestovaippatarviketta
1 paketti kertakäyttövaippoja
1 pari radiopuhelimia (käytetään itkuhälyttiminä)

Yhteensä listalla oli 301 tavaraa.
”Oho”, ihmetteli vaimo. ”Laskitko maidonkerääjät mukaan?”
En laskenut. Vaimon käytössä olevista, mutta vauvanhoitoon kuuluvista tavaroista piti lukuun lisätä vielä 15 lisätavaraa (maidonkerääjiä, maitopumppu, imetyspaitoja).
Yhteensä 316 tavaraa.
”Oho”, minä sanoin.

Esikoisen 183 elinpäivän aikana olimme haalineet hänelle melkein kaksi tavaraa päivässä.
Tosin kolmannes tavaroista on kirjoja, jotka kustannustoimittaja-vaimo on ottanut talteen tulevia vuosia varten. Niitä on tarpeeksi ainakin kouluikään asti, eli noin kirja joka toiselle viikolle.
Kirjoista on käytössä vasta kymmenkunta. Voisin siis vähentää listasta ainakin sata esinettä.
Jäljelle jäi 216 tavaraa.
Kotitaloutemme tavaralista alkoi näyttää jo paremmalta.
”Voisiko listasta vielä ottaa pois tavarat, jotka olemme saaneet ystäviltämme käytettyinä”, minä ehdotin.
Vaimo sanoi, että saan tehdä listalleni mitä haluan.
59 vaatteesta suurin osa on käytettynä saatuja, joten niistä voisi varmasti vähentää puolet. Taas 30 tavaraa pois listalta!
Lisäksi vaippojen laskeminen erikseen on varmasti liioittelua. Jos ne merkitsee listaan ”vaippakokoelmaksi” (baarikaverin mukaan on ihan OK laskea cd-levykokoelmakin yhdeksi tavaraksi), tipahtaa listalta taas 30 tavaraa lisää.
Sadan tavaran raja oli silti kaukana. Vaikka miten viilasin, en päässyt alle 150 tavaraan.

Taisin näyttää tavaralistani kanssa ahdistuneelta, sillä vaimo tuli lohduttamaan. ”Ei siitä sadan tavaran rajasta varmaan kannata ottaa paineita.”
”Ja kun näitä tavaroita ei enää tarvita, ei niitä tarvitse heittää roskiin, vaan ne voidaan antaa muiden käyttöön.”
Leppoisuutta on kuulemma sekin, ettei ahdistu liiaksi tavaran määrästä.

Teppo Moisio on 30-vuotias toimittaja, joka asuu Helsingissä vaimonsa ja poikansa kanssa. Esikoispoika Nuuti syntyi heinäkuussa 2010.

Kolumni on julkaistu Vauva-lehdessä 3/2011.