Vuosien tuloksettomien lapsettomuushoitojen jälkeen Anne ja Tommi saivat suurperheen.

Jääkaapin ovessa on piirustus, ja siinä perhe: äiti, isä, kolme lasta, sydämiä, sateenkaari ja aurinko.

Jos paperiin vain mahtuisi, Ruusu, 6, piirtäisi siihen myös viisi hevosta, kolme kissaa ja kaksi koiraa sekä kahdeksan isompaa lasta. Ja keltaisen talon ja sen sisälle kaksi pinkkiä prinsessatelttaa, koska teltat ovat älyttömän hienoja.

Vanha keltainen hirsitalo on Ruusun koti. Talo seisoo pellon keskellä, pitkän ja aina pienemmäksi muuttuvan hiekkatien päässä. Pihassa seisoo vanha traktori.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

On liukumäki, potkukelkkoja, polkupyöriä, riippukeinu, trampoliini, hiekkalaatikko ja laatikon vieressä parkissa kolme muovimopoa. Ja kun kaikki ovat koolla, istuu keittiön pöydän ääressä kolmetoistahenkinen perhe.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Se on Annen ja Tommin toteutunut unelma.

Haaveet alkavat toteutua

Talvella, vuoden 2006 alussa, Anne, 37, ja Tommi, 38, Ojanperä istuvat Pelastakaa Lapset -yhdistyksen Tiukula-talossa Helsingissä adoptioneuvonnan ensimmäisessä tapaamisessa. Sosiaalityöntekijä kertoo salilliselle pariskuntia adoptiosta, sijaisvanhemmuudesta ja tukiperheenä toimimisesta.

Anne ja Tommi ovat seurustelleet teineistä asti, ja heillä on haave: muuttaa maalle ja saada iso perhe.

Haaveen ensimmäinen osa on jo totta. Anne ja Tommi ovat käyneet katsomassa kahtakymmentä myynnissä olevaa maataloa ja löytäneet juuri sen oikean. Talon pihassa Annesta tuntui, että tämä paikka on meille. On ihana vanha talo ja talli Annen hevosille ja Tommin autoille ja moottoripyörille.

Alun perin kaupunkilaiset Anne ja Tommi ovat asuneet maalla nyt vuoden.

Ja Tiukulan salissa he tajuavat sen: Tämäkin on meille. Me alamme sijaisperheeksi. Anne ja Tommi päättävät alkaa tukiperheeksi ja aloittaa valmennuksen sijaisvanhemmiksi.

Takana on vuosien lapsettomuushoidot vailla tulosta. Edessä on suuren toiveen toteutuminen.

Puolen vuoden odotusaika

Tulee syksy 2007. Puoli vuotta kestävä Pelastakaa Lapset -järjestön Pride-valmennus tuntuu Annesta melkein kuin vauvan odotusajalta, onnelliselta ja jännittävältä. Hän kulkee kaikkialle kännykkä taskussaan, eikä unohda sitä minnekään, niin kuin saattoi ennen tehdä.

Jonakin päivänä voi tulla soitto lapsesta.

Valmennuksessa Anne ja Tommi opettelevat, miten varautua siihen, että lapsella on kahdet vanhemmat ja miten auttaa lasta, jos hänen on vaikea kiintyä aikuiseen. He keskustelevat sosiaalityöntekijöiden kanssa lapsuudestaan, tekevät ryhmätöitä toisten vanhempien kanssa ja työkirjallisen kotiläksyjä.

Kun valmennus loppuu, he ovat valmiita sijaisvanhemmiksi. Sijaisvanhemmat tarjoavat kodin lapselle, joka on otettu huostaan syntymävanhemmiltaan. Lapsi jää sijaisvanhempien luokse niin kutsuttuun perhehoitoon toistaiseksi. Hän saattaa palata myöhemmin takaisin syntymäperheeseensä tai jäädä sijaisperheeseen aikuisuuteen saakka.

Anne ja Tommi toivovat, että he voisivat antaa kodin ihan pienelle lapselle.

Ruusun aika

Juuri ennen pääsiäistä 2008 Annen puhelin vihdoin soi. Lastensuojelun kriisiperheessä on neljän kuukauden ikäinen tyttövauva, jolle sosiaalityöntekijät etsivät sijaisperhettä. Sopisiko Annelle ja Tommille?

Anne ja Tommi lähtevät tapaamaan vauvaa heti. Vauva on Ruusu, ja hänellä on vaaleanpunainen tutti ja body ja valkoiset sukkahousut. Jo lohjalaisen kriisiperheen eteisessä Annea alkaa itkettää. Tämä ihana vauva muuttaa pian meille, hän tajuaa.

Pihalla Anne soittaa ystäville, jotka ovat luvanneet antaa Annelle ja Tommille vauvatavaroita, kun tarve tulee.

Se hetki on nyt.

– Puhuit joskus siitä pinnasängystä, Anne sanoo.

– Me haettaisiin se vielä tänään.

Lohjalta Anne ja Tommi ajavat Espooseen, sitten pinna­sängyn kanssa kotiin Orimattilaan.

Anne jää pois päivätyöstään yrittäjänä omassa tilitoimistossa. Myös Tommi on yrittäjä, hän tekee metalliteollisuuden kunnossapitotöitä.

Alkaa aivan uusi elämänvaihe.

Ensin uusia vanhempia jännittää, minkälaista on tutustua lapseen. Ja Annesta tuntuu, että vauvaa voisi vain katsella ja ihastella tunteja.

– Tuntui, että Ruusu on meille tarkoitettu. Kuin hän olisi ollut meillä aina. Hän kotiutui nopeasti, Anne muistelee.

– Siitä alkoi meidän ihana prinsessa-aika.

Sijaisvanhemmiksi alkavilla on kaksi tavallista pelkoa: Se, miten tulee toimeen lapsen syntymävanhempien ja -suvun kanssa. Se, jos lapsesta joutuukin luopumaan ja hän palaa takaisin syntymävanhempiensa luo.

Kun Ruusu tulee perheeseen, Annella ja Tommilla on ollut tukilapsia vuoden ajan. Tukilapset tulevat heille viikonloppuisin ja lomilla.

– Meillä on aina ollut hyvät välit tukilasten vanhempiin. Ehkä siksi meitä ei jännittänyt, miten tulemme toimeen Ruusun syntymävanhempien kanssa, Tommi sanoo.

Anne ja Tommi ajattelevat, että iso perhe on rikkaus. Nyt siihen kuuluvat myös lasten syntymävanhemmat. Kaikki tulevat toimeen, jos kaikki ajattelevat lapsen etua.

Perhe kyläilee tyttöjen syntymävanhempien ja -isovanhempien luona ja soittelee heille usein. Jokaisella tytöllä on omassa hyllyssään kuvia syntymäperheestä, ja niitä katsellaan yhdessä.

– Ehkä olemme olleet pumpulissa. Otamme syntymävanhemmat huomioon ja arvostamme heitä. On ihana sanoa, että ongelmia ei ole ollut, Anne sanoo.

Anne ja Tommi ovat kuulleet muilta sijaisvanhemmilta myös vaikeuksista. Ne voivat johtua eri asioista. Perheen biologiset lapset eivät sopeudukaan elämään sijoitetun sisaruksen kanssa. Sosiaalityöntekijät vaihtuvat usein. Yhteistyö lapsen syntymävanhempien kanssa on vaikeaa.

– Sijaisvanhemman täytyy ajatella, että lapsi ei välttämättä ole meillä aina. Mutta me emme katoa mihinkään, emmekä jätä lasta koskaan. Lapsi voi aina jatkaa meillä tukilapsena. Meillä on ovet auki, meille saa tulla.

Menettämisen pelon kanssa pärjää, kun siitä ei tee mörköä. Kun hyväksyy sen, että tapahtuu mitä hyvänsä, lasta rakastaa.

Niinhän vanhemmat tekevät.

Perhe kasvaa

Kun Ruusu on puolitoistavuotias, Anne ja Tommi alkavat toivoa hänelle pikkusisarusta. Uusi lapsi tulee sijaisperheeseen usein nuorimmaksi, ja Pelastakaa Lasten kautta vähintään kolmen vuoden välein.

Kesällä 2011 Anne saa taas toivomansa soiton. Yksivuotias Elina tarvitsee perheen.

– Ja taas me mentiin kuin tuulispäät, Anne kuvailee keltaisen hirsitalon keittiössä, ja Ruusu ja Elina kuuntelevat. Miten iloisia isi ja äiti olivat kun saivat meidät! Miten äiti itki onnesta, ja miten suloinen minä olin!

Viisi tukilasta on lomalla Annen ja Tommin luona. Kolmen viikon ajan koko suurperhe ajaa päivittäin Orimattilasta kriisiperheen luo Kirkkonummelle tutustumaan Elinaan. Sitten Elina tulee yökylään uuteen perheeseen, ja pian hän muuttaa.

– Isoimmat tukilapset ovat tunteneet Ruusun ja Elinan vauvasta asti. He ovat eläneet mukanamme perheen kasvun, Anne sanoo.

Yksivuotiaalla Elinalla kestää pidempään tottua uuteen perheeseen. Ruusu ottaa pikkusiskon innoissaan vastaan, mutta Elina ripustautuu Anneen. Hän haluaa äidin mukana suihkuun ja pihalle ja säpsähtää hereille, kun äiti yöllä kääntää kylkeä.

Anne pitää tyttöä mukanaan ja odottaa, että luottamus kasvaa.

Talvella Elina lakkaa heräilemästä tai haluamasta kaikkialle mukaan. Hän alkaa uskoa, että äiti tulee takaisin, vaikka käykin pihalla tai tallissa.

Keväällä 2013 Anne ja Tommi saavat kolmannen lapsen. Siskosten sarjaan tulee puolivuotias Susanna.

– Toivoimme suurperhettä, ja saimmekin aikamoisen, Tommi sanoo.

– Enkä päivääkään vaihtaisi pois.

"Isi on pusuhirviö"

Piippolan vaarilla oli talo, hiiala hiiala... Keittiössä alkaa kolmen tytön lauluesitys. Jokainen soittaa vuorollaan ja laulaa mikrofoniin. Anne katsoo vuorot: viisi minuuttia ja vaihto.

Sitten Tommi antaa tytöille luvan puhaltaa saippuakuplia sisällä. Keittiössä vain.

– Isi, katso! Katso kun mä puhallan! Elina hihkuu.

– Isi, mä osasin!

Ruusu kiipeää Tommin syliin, ottaa kahvipöydästä korvapuustin ja kertoo: Tämä pulla on mennyt nutturalle.

Mutta isille pystyy tekemään partaan letin.

Isi kuuntelee rokkia.

Isi kutittaa.

Isi on pusuhirviö.

Juttu on julkaistu alun perin Meidän Perhe -lehdessä 4/2014.

Sisältö jatkuu mainoksen alla