Jussi ei voinut saada omia lapsia, joten hän päätyi vaimonsa Miran kanssa lahjasiittiöihin.

Mira, 39, näyttää kuvia kännykästään. Kuvissa on nauravainen pieni tyttö ja useimmissa myös jykeväharteinen mies – ja niitä kuvia on paljon. Enna työntää isän kanssa kottikärryjä, Enna kantaa isän apuna halkoja, Enna tekee isän kanssa hiekkakakkuja, Enna ja isä potkivat palloa.

”Enna on isin tyttö”, Mira sanoo.

Kuvien leveäharteinen mies on Ennan isä, Jussi, 33. Jussi on Ennan isä joka suhteessa paitsi geneettisesti, sillä Enna on saanut alkunsa lahjasiittiöillä.

”Isyys ei ole biologiaa; ei ole isyyden mitta, että siittää lapsen. Isyys alkaa siitä, kun lapsi syntyy, ja on ihan sama, miten lapsi on saanut alkunsa. Hyvä isyys on sitä, mikä Jussissa näkyy parhaimmillaan”, Mira sanoo.

Myös Jussi on asian suhteen sinut. Hän ei kiellä mutta ei myöskään märehdi sitä, että Ennalla ei ole hänen geenejään. Hän on Ennan isä ja sillä selvä.

”Siinä asiassa ei ole mitään epäselvää.”

Ennan alkuperästä ei kuitenkaan tiedä kuin Miran äiti ja hänen pari hyvää ystäväänsä. Jussi ei ole kertonut asiasta kenellekään, ei edes omille vanhemmilleen tai sisaruksilleen. Sellaisesta asiasta ei vain tule luontevasti puhuttua kenenkään kanssa, ja Jussi epäilee, että hänen iäkkäät vanhempansa eivät pystyisi ymmärtämään mitenkään sitä, että heidän lapsenlapsensa on saanut alkunsa vieraan miehen siittiöstä.

Ikäviä uutisia

Mira ja Jussi tapasivat toisensa yhdeksän vuotta sitten. Mira oli juuri ostanut remonttikunnossa olevan talon Etelä-Suomesta ja korjasi kotiaan miespuolisen kaverinsa kanssa. Kaverin tyttöystävän kautta Mira tapasi Jussin.

Ensikohtaaminen tapahtui puhelimessa.

”Jussilla oli niin ihanan miehekäs ääni, että jalat meni alta”, Mira nauraa.

Parin viikon kuluttua ensimmäisestä puhelinsoitosta pari tapasi ja siitä lähtien he ovat olleet yhdessä.

Jo heti alusta lähtien kummallekin oli selvää, että he perustavat perheen ja hankkivat jossain vaiheessa lapsia. Häiden alla, kun pari oli seurustellut kaksi vuotta, Mira jätti ehkäisypillerit pois.

”Haaveilin kolmesta lapsesta”, Mira sanoo.

Odotettu vauva ei kuitenkaan antanut kuulua itsestään, ja muutaman kuukauden yrittämisen jälkeen Mira hakeutui terveyskeskuksen kautta tutkimuksiin. Jussia ei aluksi meinattu tutkia lainkaan.

”Kaikki olettivat heti, että vika oli minussa. Katsottiin päältä ja sanottiin, että olet lihava, laihduta, et sinä muuten raskaaksi tule”, Mira kertoo.

Vasta kun Mira oli tutkittu ja terveeksi todettu, Jussi meni tutkimuksiin yksityiselle hedelmöityshoitoklinikalle Helsinkiin. Jo perustutkimuksissa selvisi, että Jussi ei todennäköisesti koskaan voi saada omia lapsia. Myöhemmin lapsettomuuden syyksi tarkentui oireyhtymä, joka johtuu poikkeavuudesta ihmisen sukupuolikromosomeissa. Tavallisen XY-kromosomiparin sijasta Jussilla on XXY-kromosomisto.

Siemennesteestä onnistuttiin löytämään pari heikosti liikkuvaa siittiötä.

”Minulle oli siitä paikasta selvää, että jos kerran en onnistu saamaan lapsia omilla siittiöillä, niin sitten lainataan jostain. Totta kai jouduin tunnetasolla käsittelemään asiaa, mutta järjen tasolla asia oli alusta lähtien ihan selvä”, Jussi sanoo.

Miralle asia ei sen sijaan ollut ollenkaan niin selvä. Ne pari juuri ja juuri elävää siittiötä riittivät siihen, että Mira jäi miettimään, että mitä jos kuitenkin...

”Se ajatus kummitteli mielessäni pitkään ja sen vuoksi prosessi venyi ja venyi. Ajatus tuntemattoman ihmisen sukusoluista tuntui aluksi vaikealta. Pelkäsin, että ajattelen aina vierasta luovuttajaa, kun näen lapsen. Mietin, mitä ihmisetkin ajattelisivat siitä, että tekisimme lapsen toisen miehen siittiöillä. Se oli ihan hullua, sillä Jussi vakuutti, että hänellä ei olisi mitään lahjasukusoluja vastaan.”

Parille olisi ollut saman tien luovuttajakin olemassa, mutta koska he eivät olleet valmiita tekemään päätöstä siinä samassa, laki hedelmöityshoidoista ehti muuttua. Sen seurauksena kaikki olemassa olevat luovutetut sukusolut jouduttiin tuhoamaan, koska luovuttajista ei ollut olemassa uuden lain mukaista rekisteriä.

Parisuhde koetuksella

Kummatkin myöntävät, että lapsettomuus ja hedelmöityshoidot rassasivat parisuhdetta, mutta eivät missään vaiheessa niin paljon, että suhde olisi ollut katkolla.

”Eroaminen ei tullut mieleenkään. Olemme naimisiin mennessämme luvanneet, että vain kuolema meidät erottaa. Jussi on sielunkumppanini, ja eihän ketään voi jättää sen vuoksi, että hän ei ole täysin niin kuin muut”, Mira sanoo.

Riitoja toki tuli.

”Ainahan me riidellään”, Jussi heittää.

Mira ja Jussi ovat kummatkin suorasukaista huumoria viljeleviä ihmisiä.

Huumorintaju on ollut yksi keino selvitä vaikeitten aikojen yli. Miran keino on ollut lisäksi puhua ja taas puhua asiasta muutamalle luottoystävälleen. Jussi sanoo hukuttaneensa murheitaan töihin. Keskenään he ovat puineet lapsettomuutta paljonkin.

Lopulta Mirakin oli valmis ajatukseen, että heidän lapsensa saa alkunsa luovutetuilla siittiöillä. Inseminaatiota jouduttiin yrittämään muutamaan otteeseen.

”Operaatio sinänsä oli helppo, turhauttavinta oli kerta toisensa jälkeen todeta, että kuukautiset alkoivat taas”, Mira sanoo.

Sitten eräänä loppukevään aamuna kuukautiset olivat myöhässä päivän, toisen ja kolmannenkin.

”Olisi pitänyt oikeastaan odottaa vielä muutama päivä, mutta en pystynyt. Tein raskaustestin, ja siinä näkyi hailu viiva. Pakotin Jussin apteekkiin ostamaan lisää testejä ja jatkoin testailua varmaan viikon, kunnes Jussi sanoi, että nyt riittää”, Mira kertoo.

Se oli oikeasti totta, Mira ja Jussi odottivat lasta.

Kun Enna viimein pitkän ja vaikean synnytyksen jälkeen tuli maailmaan, kätilö antoi hänet ensimmäisenä isän syliin, koska äiti oli vielä hätäsektion jäljiltä heräämössä. Kätilö ohjasi isän ja tyttären sairaalan perhehuoneeseen. Vauva oli rauhoittunut saatuaan ensimmäiset hörpyt maitoa, ja koko maailma ympärillä oli hiljaa. Jussi piti pientä tyttöään paitansa sisällä paljasta rintaansa vasten ja ajatteli, että kukaan toinen ei voisi olla enempää hänen lapsensa.

Ei mitään hävettävää

Mira ja Jussi eivät tiedä luovuttajasta mitään muuta kuin että hän on suomalainen mies. Klinikalla pidettiin huoli siitä, että luovuttaja ei ole kovin eri näköinen kuin Jussi. Kun Enna syntyi, kävi ilmi, että hänellä oli täsmälleen samanväriset sinivihreät silmät kuin Jussilla, ei ruskeat kuten äidillään. Nyt näyttäisi siltä, että Enna on myös vasenkätinen kuten Jussikin.

Miltä Jussista mahtaa tuntua, kun asiasta tietämättömät sanovat Ennaa isänsä näköiseksi.

”Hyvältä”, Jussi vastaa, ”tietenkin”.

Jussi sanoo, että ei juuri mieti, millainen luovuttaja on. Hänelle riittää, että luovuttaja ylipäänsä on ollut.

Mira sanoo joskus tytärtään katsoessaan pohtivansa, minkä näköinen luovuttaja on – ”varmasti hyvän, koska Enna on niin kauhean kaunis!” – mutta hänkään ei halua sitä ihan oikeasti tietää.

Mutta heille kummallekin sopii, että Enna saa halutessaan 18-vuotiaana tietää luovuttajan henkilöllisyyden.

”Jos Enna joskus haluaa ottaa luovuttajasta selvän, niin minä jeesaan, jos vain mahdollista”, Jussi sanoo.

Ennalle ei ole vielä kerrottu hänen alkuperästään. Mira ja Jussi ajattelevat, että tyttö on siihen vielä aivan liian pieni. Jossakin vaiheessa – mieluummin ennemmin kuin myöhemmin – asia on kuitenkin kerrottava, mutta millä tavalla asian ottaisi puheeksi? Helpointa on varmaan antaa lapsen itsensä alkaa kysellä, miten vauvat saavat alkunsa.

”Sitten pitää astua autoon ja ajaa Helsinkiin sen klinikan pihaan, josta kaikki alkoi”, Jussi sanoo.

Mirasta ja Jussista on outoa, miten vähän lahjasukusoluilla alkunsa saamisesta puhutaan. Siihen suhteutettuna esimerkiksi adoptiosta on ollut puhetta suorastaan valtavasti.

”Pitäisi puhua paljon enemmän, että asia ei olisi varsinkaan miehille niin vaikea. On monia pareja, jotka eivät ole pystyneet käsittelemään asiaa lainkaan ja jotka ovat jättäneet koko homman sikseen tai adoptoineet lapsen. Adoptoiminen on hyvä ratkaisu sekin, mutta jos pari pystyy hankkimaan edes puoliksi geneettisesti oman lapsen, niin miksi niin ei tekisi? Tässä ei ole mitään väärää eikä hävettävää”, Jussi sanoo.

Mira ja Jussi harkitsevat nyt toisen lapsen hankkimista saman luovuttajan siittiöillä. Miralla alkaa olla sen verran ikää, että päätös on tehtävä lähiaikoina.
”Kaksi lasta olisi hyvä, mutta jos Luoja ei suo kuin yhden, sekin riittää hyvin”, Jussi sanoo.

Haastateltavien nimet on muutettu.

Marianne Rautanen: "Isyys ei ole biologiaa", Vauva 7/2011
Kuva: Liisa Takala

Lue lisää:

Uudet hedelmöityshoidot tuovat toivoa lapsettomille