Vauvan lukija sai keskenmenon raskausviikolla kahdeksan. Hän kertoo, mitä tapahtui ja miten hän selvisi keskenmenosta.

”Esikoisen jälkeen annoimme toiselle lapselle luvan tulla. Jo ensimmäisestä kierrosta tärppäsi. Varasimme neuvola-ajan ja kerroimme uutisen omille vanhemmillemme ja sisaruksillemme. Laskimme lasketun ajan – kevätvauva!

Muutama viikko meni hyvin, vaikka kärsin joskus kovista migreeneistä. Yhtäkkiä alkoi verinen vuoto. Googletin, mitä se voisi olla. Sain mielenrauhan, kun tumma niukka vuoto todettiin monessa paikassa vaarattomaksi. Oma terveydenhoitaja vakuutti ensimmäisessä neuvolassa samaa.

Ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen vuoto hieman lisääntyi. Työnteko ei sujunut enkä voinut pidätellä itkua. Minua pelotti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Esimieheni yllätti minut itkemästä ja tivasi totuuden irti. Hän, useamman keskenmenon kokenut nainen, lohdutti minua. Työpäivän jälkeen menin lääkäriin, josta sain seuraavaksi aamuksi lähetteen naistenpoliklinikalle ultraan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Istuin aamulla odotushuoneessa ja jännitin. Tuntui, että odotus kesti ikuisuuden. Viimein pääsin sisään.

– Siellä näkyy syke, hoitaja sanoi.

Olin niin helpottunut, etten osannut kuin itkeä. Sikiö oli kooltaan noin kuuden viikon kokoinen. Soitin helpottuneena miehelleni kotiin ja palasin nopeasti töihin.

Kului kaksi viikkoa, kunnes ennen jumppatuntia huomasin, että vuoto oli hieman lisääntynyt ja veri kirkkaampaa kuin aiemmin. Mietin mieli maassa loppupäivän, että nyt pelkääminen alkaa taas.

Seuraavana aamuna kävelin vessaan ja tajusin, että jokin on pielessä. Laskin housut alas ja näin, että olen yltä päältä veressä. Itkin ja huusin miestäni. Hoin, että minun täytyy lähteä heti päivystykseen.

Ajoin yksin autolla kahdenkymmenen minuutin matkan. Kivut olivat kovat. Sairaalan vastaanotossa toistelin vain, että olen saanut juuri keskenmenon. Minulle tarjottiin makuupaikka, mutten halunnut sitä. Odottelin vuoroani aulassa. Verta tuli aivan valtoimenaan. Itkin ja itkin. Mietin: ”Miten näin voi käydä minulle? Miksi tämä vauva vietiin minulta?”

Lääkäri ohjasi minut ultraan. Hän tutki kohtuani hiljaa pitkältä tuntuvan ajan ja totesi lopulta: tyhjä on. Muistan aina hänen tulostamansa kuvan, jossa näkyy pelkkää tyhjää siinä, missä vauvani olisi kuulunut olla.

Olin aivan lohduton.

Ajoin kotiin, jossa minua odottivat esikoiseni ja mieheni.

– Anteeksi, jos tämä johtuu jostain, mitä olen tehnyt, toistelin.

Soitimme työpaikoille ja molempien vanhemmille. Halusimme olla vain keskenämme. Lähdimme muutamaksi päiväksi kotoa pois – olen kutsunut tätä myöhemmin haavojen nuolemisreissuksi. Ruumis kipuili ja vuoti hetken aikaa, mieli pidempään.

Turvallisen ajan kuluttua aloimme yrittää raskautta uudelleen. Kului useita kuukausia ennen kuin meitä onnisti. Nyt alkuraskaus oli ilon ja pelon sekainen. ”Mitä jos...”, mietin useasti.

Sitten päätin mielessäni, että tämän vauvan minä saan. Samana päivänä kävin ostamassa vauvalle tutin. Muutaman viikon päästä ultrassa näkyi eloisa sikiö, joka vastasi hyvin viikkoja.”

Kyllä se keskenmeno on aina kriisi ja iso asia tavalla tai toisella, oli ne viikot mitkä tahansa. Aina se mieli alkaa valmistautumaan jollain tapaa raskauteen, se kuuluu biologiaamme. Isovanhempamme kertoivat raskaudesta heti kun siitä saatiin tietää, ei silloin ollut mitään ajatusta 3kk:n varoajasta jne. Ja kyllä ne keskenmenot tilastollisesti ovat kuitenkin harvinaisempia kuin loppuun kestänyt raskaus, joten jokainen voi ihan hyvillä mielillä odottaa saavansa sen lapsen kun ne kaksi viivaa tikkuun helähtää. Toki on ymmärrettävää että nykytiedon valossa riskialttiina kuukausina siitä ei halua puhua muille.

Vierailija

On vähän eri asia saada keskenmeno kun on jo tottunut ajatukseen lapsesta, kuin että jos tekee abortin. Itsekin kyllä odotin viikolle 9, että kerrottiin minun vanhemmille, muille vasta viikolla 12 ja sen jälkeen. Ja pelkäsin joka viikko keskenmenoa, samalla laskien todennäköisyysprosentteja. Olisin ollut ihan yhtä maassa kuin tekstin kirjoittaja, vaikkei kenellekään oltu kerrottu ja vaikka tiesin että on normaalia jos tuleekin keskenmeno. Siihen raskauteen vaan niin valmistautuu henkisesti ja on heti mukana.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla