Kuukautiseni ovat  jatkuneet kolmatta viikkoa e-pillerien lopetuksen jälkeen.

Olen 18-vuotias nuori nainen ja haluaisin kysyä kuukautisistani. Lopetin e-pillerit maaliskuun alussa ja sen jälkeen kuukautiseni tulivat normaalisti yhden kerran, mutta nyt kuukautiset ovat jatkuneet kolmatta viikkoa. Vuoto ei ole erityisen runsasta, ja välillä se on jopa hyvin niukkaa. Onko vuoto kovinkin normaalia pillereiden lopettamisen jälkeen? Yritämme avopuolisoni kanssa saada lasta ja haluaisin varmistua mahdollisesta ovulaatiopäivästä. En viitsi käyttää ovulaatiotestiä vuodon aikana. Ennen pillereitä vuoto oli erittäin epäsäännöllistä ja sen vuoksi alunperin aloitinkin pillerit. Nyt haluaisin tietoa mahdollisista syistä pitkään vuotoaikaan.

Gynekologi Anna-Paula Sariola: E-pillereitä on kahdentyyppisiä. On kahta hormonia sisältäviä yhdistelmäpillereitä tai vain keltarauhashormonia sisältäviä minipillereitä. Kummastakin ehkäisymuodosta on myös muita annostelutapoja kuin pilleri. Yhdistelmäpillerit säännöllistävät kuukautiskiertoa todennäköisemmin kuin minipillerit. Molemmat vähentävät yleensä kuukautisvuotoja. Kun pillerit lopetetaan, on odotettavissa, että kuukautiset palaavat entiselleen.

Lopetit ehkäisyn raskaustoivein. Kuukautisesi palautuvat muutaman kierron aikana samanlaisiksi kuin olivat ennen pillereitä. Todennäköisintä on, että vuotohäiriö on siirtymisvaihetta pillereistä omien munasarjojen toiminnan heräämiseen. Toinen mahdollisuus kuukautisten pitkittymiselle on sisäsynnytintulehdus. Siihen liittyy yleensä muitakin oireita: alavatsakipua, kuumetta, hajua vuodossa ja virtsaamisvaivoja. Mikäli tällaisia ilmenee, on syytä hakeutua lääkärille.

E-pillereiden käyttö ei heikennä myöhempää raskaaksi tulemisen mahdollisuutta. Raskaus voi alkaa jo ensimmäisestä kierrosta lopettamisen jälkeen. Näin onkin mahdollista, että pitkittyneen, mutta niukan vuodon takana olisikin ollut raskaus. Kotona tehdyt raskaustestit antavat yleensä luotettavan tuloksen. Ne tulevat positiiviseksi kun raskaushormonin pitoisuus ylittää tunnistusrajan.

Raskaus saattaa keskeytyä hyvin varhaisessa vaiheessa, jo ennen kuin alkio kiinnittyy kohtuun. Tällöin se alkaa tuottaa raskaushormonia, minkä määrä vähenee nopeasti raskauden keskeytyessä. Tässä tilanteessa raskaustesti saattaa käväistä positiivisena juuri kun olisi kuukautisten aika, ja vuodon alettua se muuttuu negatiiviseksi.

Kohdun ulkopuolella kehittyvän raskauden oireena voi olla pitkittyvä, niukka vuoto. Joskus siihen liittyy myös alavatsakipuja. Kohdunulkoisen raskauden löytämiseksi seurataan raskaushormonin määrää veri- tai virtsanäytteestä ja tehdään ultraäänitutkimuksia.

Ovulaatiotestin avulla on mahdollista kartoittaa munasolun irtoamisen ajankohta. Irtoaminen saattaa tapahtua kuukautistenkin aikana. Näin ollen vuoto ei sinänsä ole este testin käytölle. Testejä käytetään apuna lapsettomuuden hoidossa. Näihin tutkimuksiin ja hoitoihin ryhdytään, kun pari on vuoden toivonut raskautta ilman ehkäisyä ja yhdyntöjä on ollut säännöllisesti, mutta raskaus ei ole käynnistynyt.

Vauva 7/2009

Lähetä oma kysymyksesi asiantuntijoillemme Vauvan neuvolaan.

Lähetä oma kysymyksesi asiantuntijoillemme Vauvan neuvolaan.

Vauvakuume saattaa iskeä yhtäkkiä ja täysin yllättävässä tilanteessa, Hannele Lampela kirjoittaa. Oireet vain vahvistuvat, jos raskaus ei ota heti alkaakseen.

Miksi ihmeessä jotkut haluavat hankkia lapsia? Ne sotkevat, pitävät meteliä ja pilaavat lomarauhan. Maksavatkin tilastojen mukaan 18 vuodessa järkyttävät 130 000 euroa kappale ja ovat täynnä vaatimuksia, kinastelua ja soppatahroja.

Niinpä niin. Kun vanhemmuutta katsoo ulkopuolelta, haavetta äitiydestä onkin vaikeaa selittää järkisyillä. Se kuuluu sydämen asioihin. Tai oikeastaan olemme tässä(kin) asiassa hormonien armoilla.

– Kaikki tunteet ovat enemmän tai vähemmän hormonaalisia, ja on tutkittu, että myös vauvakuume on ainakin osittain hormonien aiheuttamaa, Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch kertoo.

Rotkirchin mukaan yksi tyypillisimmistä kuumeilijoista on kolmeakymmentä ikävuotta lähestyvä nainen, jonka elämässä lapsi olisi mahdollinen, mutta joka on päättänyt odottaa vielä muutaman vuoden.

Istuin työpalaverissa, kun minut yhtäkkiä valtasi vahva mielikuva, jossa nostin lapsen syliini.

Tunnistan välittömästi itseni. Noin viisi vuotta sitten olin työlleni omistautunut 29-vuotias. Istuin pahaa-aavistamattomana palaverissa, kun minut yhtäkkiä valtasi mielikuva, jossa nostin lapsen syliini. Tunne oli vahva ja fyysinen, ja se yllätti minut täysin.

Olimme päättäneet mieheni kanssa lykätä lasten hankkimista vielä muutaman vuoden, sillä halusin keskittyä uraan ja rahaakin olisi ollut hyvä olla enemmän. Mutta kesken palaverin yllättänyt mielikuva lapsesta ei jättänyt minua rauhaan, ja lopulta huomasin googlaavani ilta toisensa jälkeen raskausoireita, ovulaatioajankohtaa ja sopivia nimiä lapsellemme.

Lisäksi fyysiset tuntemukset lisääntyivät, ja tunne sylin tyhjyydestä yllätti useamman kerran päivässä.

Kyllä vain, olin sairastunut vauvakuumeeseen.

Vauvakuumeesta puhutaan usein kevyesti ja vitsaillen, mutta Rotkirchin mukaan se on ihan todellinen, olemassa oleva ilmiö. Väestöliitto määrittelee sen vahvaksi kaipuuksi saada oma lapsi. Vahvimmillaan se voi aiheuttaa suurta surua, joka vaikuttaa elämään kokonaisvaltaisesti.

– Skaala alkaa kevyestä vaiheesta, jolloin esimerkiksi ajatellaan paljon vauvoja ja hypistellään pieniä vaatteita. Tämän jälkeen seuraavat päivä-unet – unelmoidaan omasta vauvasta, pohditaan millaista elämä lapsen kanssa olisi ja kuvitellaan, millaista häntä olisi pitää sylissä, Anna Rotkirch kuvailee.

Lopulta oireet voivat olla fyysisiä, kuten rintojen nipistelyä ja tuntemuksia kohdussa. Tai sitä tyhjää syliä.

– Osa naisista on kuvaillut, että heidän kohtunsa ikään kuin ”huutaa tyhjyyttään”. Myös miehet voivat kokea vauvakuumetta. He kuvailevat sitä osin myös fyysisenä kaipuuna, mutta eivät osaa yksilöidä, missä kohti kehoa tunne sijaitsee. Naiset sen sijaan kertovat usein oireista juuri kohdussa ja rinnoissa.

Olin hiipivästä vauvakuumeesta ymmälläni. Toisaalta halusin odottaa vielä hetken, mutta sitten taas huomasin huokaavani aina vauvan nähdessäni ja pohtivani, miltä se oma näyttäisi.

Mieheni ei ollut alkuun laisinkaan innostunut ajatuksesta – olihan mukavaa nauttia vapaudesta, matkustella ja tehdä, mitä mieli teki. Vauvakuume on kuitenkin tarttuvaa, ainakin, jos sitä tartuttaa tahallaan. Aina sopivin väliajoin kiinnitin mieheni huomion pieniin lapsiin ja puhuin sulosanoin siitä, millaista elämä vauvan kanssa voisi olla.

Miehen mielestä lapsi sai luvan ”tulla kun on tullakseen”. Minä aloin yrittää tosissani heti.

Lopulta mieskin oli sitä mieltä, että lapsi saa luvan”tulla kun on tullakseen”. Tai näin miehen mielestä. Minä aloin yrittää tosissani heti.

Ensimmäiset kuukaudet laskeskelin itsevarmasti sopivia ajankohtia tulla raskaaksi, tarkkailin kehoani jatkuvasti ja olin aivan varma, että nyt lykästi – hyvin tyytyväisenä panin merkille nipistykset rinnoissa, yllättävät lakritsinhimot ja lievät pahoinvointikohtaukset. Kerran olin jopa niin varma raskaudesta, että oksensin kesken työpäivän.

Kerta toisensa jälkeen suuntasin onnesta vihellellen vessaan tikkupissalle, mutta sain vastaukseksi aina vain tylyn viivan – ei raskaana, mitä sinä nainen oikein kuvittelet.

En koskaan uskonut kerrasta, vaan tarkistin tuloksen paikkansapitävyyden vielä kahdella tai kolmellakin testillä, olivathan oireet ihan selvät! Mutta negatiivista tulosta seurasivat poikkeuksetta kuukautiset ja pettymyksen tuoma ontto olo vatsanpohjassa.

Kun yritystä oli takana vuosi, minuun iski epätoivo ja olin varma, että en koskaan saisi vauvaa ilman raskaita lapsettomuushoitoja.

Olin pitkään tiennyt sairastavani PCO-syndroomaa eli munasarjojen monirakkulaoireyhtymää. Se on hormonihäiriö, joka aiheuttaa muun muassa pitkittyneitä tai poisjääneitä kuukautisia, hirsutismia eli liikakarvoitusta, keskivartalolihavuutta, aknea ja diabetesta.

PCO vaikeuttaa lastensaantia, mutta koska tarkoituksenamme oli yrittää ensin luomusti, emme suunnanneet heti lääkäriin. Omat oireeni rajoittuivat pitkään kiertoon ja epäsäännöllisiin iho-ongelmiin, joten naiivisti uskoin, että kulkisin hyvin pian kaupungilla lastenrattaita työnnellen.

Kun sitten viimein vuoden yrityksen jälkeen suuntasin lääkärin vastaanotolle, hänen tuomionsa oli tyly – tutkimuksissa selvisi, että ovulaatiota ei tapahtunut lainkaan tai se tapahtui hyvin harvoin.

Sain hoidoksi Clomifen-lääkityksen, jonka tehtävä on auttaa munasolua irtoamaan.

Lääkärikäynnin jälkeen itkeä tihrustin kahvilassa kaakaomuki edessä. Huolestunut mies silitti selkääni ja yritti lohduttaa, mutta minä tunsin oloni naurettavaksi – tiesin, että sairastan monirakkulatautia ja minua oli varoiteltu, että lasten saaminen ei välttämättä olisi helppoa.

Mitä ihmettä olin oikein kuvitellut? Miksi en heti kättelyssä ollut mennyt tutkimuksiin?

Lääkäri oli kuitenkin luottavainen hoitoon ja sanoi uskovansa, että pieni ihmeemme oli vain muutaman pienen pillerin päässä sylistäni.

Alkoi Kunnon Yrittäminen. Äkkiseltään ajatus vilkkaasta seksielämästä höystettynä toiveella maailman suurimmasta lahjasta on todella houkuttava. Muutaman kuukauden jälkeen totuus kuitenkin iski vasten kasvoja.

Aikataulutettu seksi vie touhusta hauskuuden. On pakko syttyä, vaikka väsyttäisi tai ärsyttäisi. On selvää, että intohimo ei tykkää lukujärjestyksistä.

Välillä myös huomasin pidättäytyväni tulenaroista keskustelunaiheista, jotta mahdollinen välienselvittely ei pilaisi seksiaikataulua.

Kaiken kukkuraksi pillerit eivät näyttäneet tehoavan. Olin ollut luottavainen ja uskonut lääkärin tavoin Clomifenien tepsivän muutamassa kuukaudessa, mutta optimismini sai jälleen kolauksen.

Negatiivinen raskaustesti toisensa jälkeen lensi roskakoriin, ja mieleeni alkoi hiipiä pelko.

Negatiivinen raskaustesti toisensa jälkeen lensi roskakoriin, ja mieleeni alkoi hiipiä pelko: joutuisimme läpikäymään myös raskaampia hoitoja, eikä tuloksena välttämättä olisi koskaan sitä omaa, pientä nyyttiä.

Vaikka yrittäminen jo ahdisti, vauvakuume ei helpottanut. Tilannetta ei parantanut se, että ystävilleni syntyi vauva toisensa jälkeen ja Facebook täyttyi onnellisista uutisista. Tuntui, että jokainen raskausuutinen oli sodanjulistus minua vastaan.

Myös sukulaiset utelivat jokaisella tapaamiskerralla, milloin me aiomme hankkia lapsia. Se oli uuvuttavaa.

Vaikka halusin lasta, en halunnut enää yrittämällä yrittää, ja mies oli samaa mieltä – pitäisimme pienen tauon ja tapaisimme sen jälkeen lääkärin uudestaan.

Kun lopetimme totisen yrittämisen, seksielämään palasi hauskuus, ja olin rennompi, levänneempi ja hyväntuulisempi. Toki edelleen ajatus omasta pienestä kolkutteli säännöllisesti takaraivossa, mutta yritin pitää pakkomielteeni aisoissa ja keskittyä muihin asioihin.

Seuraavassa kuussa keho lähetti tuttuja signaaleja – palelsi, alavatsaa nipisteli, pissatti jatkuvasti ja ruokahalu oli valtava. Ohitin jokaisen oireen olankohautuksella. ”Niin varmaan, senkin huijari”, sanoin keholleni ja jatkoin elämääni merkeistä huolimatta.

Sinä aamuna, kun kuukautisten piti alkaa, olin armottoman väsynyt. Olin ystävieni kanssa palaamasta lomamatkalta, ja lentokoneessa torkahtelin muutaman sekunnin välein. En silti halunnut edes kuvitella, että olisin raskaana, olin pettynyt niin monta kertaa aiemmin.

Seuraavana aamuna hain lähiapteekista raskaustestin, ensimmäistä kertaa vain yhden.

Seuraavana aamuna kotona ajattelin kuitenkin, että tarkistan asian. Ihan vain varmuuden vuoksi.

Hain lähiapteekista raskaustestin, ensimmäistä kertaa vain yhden, ja sulkeuduin vessaan tuhahdellen. Olin ihan varma tuloksesta, joten kaikki tämä tuntui turhuudelta.

Vetäisin sinisen korkin pois testin päältä ja heitin ohjeet heti roskiin – osasinhan ne jo ulkoa. Istuin pöntölle, pissasin tikkuun, pesin käteni ja jäin odottamaan testiajan päättymistä puhelintani selaillen.

Kun minuutit olivat kuluneet, vilkaisin tikkua nopeasti ennen sen roskiin heittämistä.

Testiviivan viereen oli ilmestynyt toinen, hyvin haalea viiva. Minusta tulisi äiti.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Jos epäilet kroppasi toiminnassa häiriötä ja olet nainen, sinulla on mistä valita. Esittelemme vaihtoehdoista yhden, PCOS:n.

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä eli PCOS on yleisin hormonaalinen häiriö hedelmällisessä iässä olevilla naisilla. Joidenkin arvioiden mukaan se saattaa olla jopa yhdellä viidestä naisesta. Se on siten jopa yleisempi kuin endometrioosi.

PCOS on hormonaalinen ja metabolinen oireyhtymä, jonka oireet ovat vaihtelevia ja joskus melko huomaamattomia. Moni potee oireyhtymään tietämättään. Australialaistutkimuksen mukaan jopa 70 prosenttia PCOS-naisista voi jäädä ilman diagnoosia.

Alttius oireyhtymälle on periytyvä ja syntyy ilmeisesti jo sikiövaiheessa. Sitä ei kuitenkaan tiedetä, mitkä tekijät lopulta vaikuttavat oireyhtymän puhkeamiseen.

Miten PCOS oirehtii?

PCOS-naisilla on miessukuhormonin liikatuotannosta johtuvaa liiallista karvankasvua, kuukautiskierron häiriöitä ja poikkeava munasarjojen rakenne. Diagnoosi voidaan antaa, kun vähintään kaksi näistä kriteereistä täyttyy.

Oireyhtymästä kärsivillä naisilla on taipumus akneen ja ylipainoon, erityisesti keskivartalolihavuuteen. Oireyhtymää diagnosoidaan kuitenkin myös hoikilla naisilla. Monilla on tavallista pidempi kuukautiskierto, vähintään 35 päivää, tai kuukautiset voivat puuttua kokonaan.

PCOS-oireyhtymää potevilla naisilla on kohonnut riski sairastua moniin sairauksiin kuten kakkostyypin diabetekseen, astmaan, laskimotukoksiin ja kohtusyöpään.

Uusimmissa tutkimuksissa on osoitettu, että oireyhtymällä on yhteys myös ahdistuneisuuteen ja masennukseen.

Millaisia seurauksia sillä on hedelmällisyyteen?

PCOS aiheuttaa lapsettomuutta. Oireyhtymä havaitaan usein siinä vaiheessa, kun nainen hakeutuu lapsettomuushoitoihin.

Oireyhtymään liittyvä hormonaalinen häiriö estää monilla naisilla munarakkuloiden kypsymisen, minkä seurauksena ovulaatiota ei tapahdu. Näin ei ole kuitenkaan aina: joillakin naisilla ovulaatiot tulevat normaalisti munasarjojen poikkeavasta rakenteesta huolimatta, ja silloin lapsettomuusongelmaakaan ei yleensä ole.

PCOS ei ole lapsettomuustuomio. Jos nainen hakeutuu lapsettomuushoitoihin, onnistumismahdollisuus niissä on hyvä. Myös tilastojen mukaan oireyhtymää sairastavilla naisilla on yhtä usein kuin muilla naisilla vähintään yksi lapsi.  

Miten PCOS vaikuttaa raskauteen?

Oireyhtymän vaikutuksia raskauden kulkuun on tutkittu toistaiseksi melko vähän. Tähän mennessä tiedetään varmasti ainakin se, että PCOS altistaa raskausdiabetekselle. Lisäksi näyttää siltä, että PCOS-naisilla on muita useammin myös raskausmyrkytyksiä ja kohonnutta verenpainetta raskauden aikana.

PCOS-naiset synnyttävät tutkimusten mukaan muita useammin sektiolla. Oireyhtymään voi liittyä myös ennenaikaisen synnytyksen ja vauvan pienipainoisuuden riski. Monet raskaudenaikaisen komplikaatiot voivat kuitenkin liittyä myös ylipainoon, joka on PCOS:ää potevilla naisilla muita yleisempää.

Osa tutkimuksista viittaa siihen, että PCOS lisäisi myös keskenmenon riskiä. Mahdollinen syy tähän on se, että oireyhtymä vaikuttaa kohdun limakalvon rakenteeseen.

Miten oireita voi hoitaa?

Oireyhtymän terveysriskien kannalta parasta mitä voi tehdä itse, on yrittää pysyä mahdollisimman normaalipainoisena. Ylipainon välttäminen vähentää myös lapsettomuusriskiä: jos naisella on runsaasti ylipainoa, vain 3–5 kilonkin painonpudotus voi riittää palauttamaan ovulaatiot.

Painohallinta lisää myös lapsettomuushoitojen onnistumisen todennäköisyyttä ja vähentää riskiä ongelmiin raskaudessa. Myös tupakoinnin lopettaminen auttaa.

PCOS:ään ei ole parantavaa hoitoa, mutta oireita voidaan lievittää myös lääkkeillä. Yhdistelmäehkäisypillereistä on monille naisille apua, koska ne tasaavat miessukuhormonin vaikutuksia. Apua voi saada myös metformiinista, jota käytetään myös diabeteksen hoitoon. PCOS-naiset voivat hyötyä myös vitamiininkaltaisesta inositolista.

Asiantuntijana dosentti, synnytys- ja naistentautien erikoislääkäri Terhi Piltonen. Hän vetää Oulun yliopistollisen sairaalan tutkimusryhmää, joka keskittyy PCOS:ään ja sen hoitomuotoihin.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.