Miksi yksi vauva on kakkakone, mutta toinen saa vaippaansa tavaraa vain kerran viikossa?

Miksi yksi vauva on kakkakone, mutta toinen saa vaippaansa tavaraa vain kerran viikossa?

Vauva 0–1 v

Voi ei – vauvan vaipassa rutisee taas. Miksi ihmeessä meidän vauva on tuottelias sinappikone, kun naapurin napero kakkaa vain joka viides päivä?

Vastaus on helppo: yksilöllisyys. Pieni imeväinen voi kakata jokaisen ruokailun yhteydessä tai vain kerran viikossa ilman, että kyseessä on mikään sairaus. Imettävän äidin ruokavalio ei myöskään vaikuta kakkaamistiheyteen. Jos vauva voi hyvin ja kasvaa eikä kakkaaminen ole kivuliasta, ulostamisvälistä ei tarvitse huolestua.

Poikkeuksena on ripuli, jolloin kakka on vetistä ja vihertävää, ja vauva on muutenkin sairaan oloinen. Pitkään jatkuva vatsan löysyys voi olla pikkuvauvalla myös merkki hoitoa vaativasta imeytymishäiriöstä. Ummetus on pelkkää rintamaitoa nauttivalla vauvalla hyvin harvinaista.

Kakkaamisväli muuttuu usein silloin, kun ruokavaliokin muuttuu. Näin voi käydä, kun äidinmaidosta siirrytään äidinmaidonkorvikkeisiin tai kun vauva alkaa saada kiinteitä lisäruokia. Lisäruokiin siirryttäessä suolen toiminta tavallisesti hidastuu ja vakiintuu. Jotkut alkavat kakata säännöllisesti kerran päivässä, mutta muutaman päivän välit ovat edelleen ihan normaaleja. Viikon tauko on kiinteitä syövillä kuitenkin harvinaista. Jos kakkaaminen on hankalaa pungertamista, kannattaa varmistaa, että vauva saa riittävästi kuitupitoista ravintoa. Apteekin mallasuutteesta voi olla apua, ja akuuteissa tilanteissa isommille vauvoille voi antaa lapsille tarkoitettua ulostuslääkettä ohjeen mukaan. Jos on kyse vastasyntyneen ongelmista tai kotikonstit eivät auta, on syytä ottaa yhteyttä lääkäriin.

Vinkit vanhemmille:

  • Sinappikoneen toiminta rauhoittuu, kun vauva siirtyy kiinteämpään ravintoon.
  • Vauva voi saada ilmavaivoja, jos imettävä äiti syö runsaasti ilmaa tuottavia ruoka-aineita kuten sipulia, valkosipulia ja mausteisia ruokia.
  • Lisäruokia saavan vauvan kovaa vatsaa voi pehmentää luumu-, marja- ja hedelmäsoseilla sekä täysjyvävellillä tai -puurolla. Kokeile myös vauvajumppaa. Vältä kovettavaa mustikkaa ja banaania.

Taapero 1–3 v

”Kakka tuli!” huutaa taapero potalla ja tarkastelee tuotostaan innoissaan. Itse tehty kakka on vielä 3-vuotiaallekin saavutus, jota hän esittelee mielellään myös muille. Taaperon kiinnostus kakkapuuhiin alkaa yleensä jo toisella ikävuodella ja liittyy vaipoista luopumiseen. Tämän niin sanotun anaalivaiheen aikana lasta alkaa kiinnostaa oman kehon toiminta. Se kuuluu normaaliin kehitykseen, eikä siitä ole syytä huolestua. Vanhempien kannattaa suhtautua kakka-puheisiin luontevasti ja kiittää lasta potan tuotoksista. Isoa numeroa kakalla käymisestä ei kannata kuitenkaan tehdä. Liian varhainen siisteyskasvatus, kuten myös ankara vahingoista toruminen, saattaa psykiatrien mukaan johtaa myöhemmin pikkutarkkuutta ja kontrollia ihannoivaan persoonallisuuteen.

Iän myötä kakkapissajutut alkavat itsestään laantua. Nelivuotiasta peppuasiat jo nolottavat ja naurattavat. Taaperoikäiset ovat usein jo tottuneet käymään potalla säännöllisiin aikoihin, esimerkiksi aina aamuaterian jälkeen. Jotkut jännittävät uusia asioita vatsallaan ja saavat kovan mahan vaikkapa matkoilla.

Kivulias kakkaaminen voi johtaa kakan panttaamiseen ja ummetukseen, joka on tavallisinta 2–4-vuotiailla. Ennen kuin ummetuksesta tulee turhan kova paikka, tilannetta kannattaa hoitaa ulostusta pehmentävällä ravinnolla ja kuidun lisäämisellä. Liikunnan määrästä taaperot pitävät yleensä hyvin huolta itsekin.

Potalle ei kakkapelkoista lasta kannata pakottaa. Tiukassa paikassa auttavat apteekista reseptittä saatavat ulostuslääkkeet, jotka lisäävät suolen nestemäärää ja pehmentävät kakan koostumusta. Jos ummetus jatkuu, kannattaa kääntyä lääkärin puoleen. 

Vinkit vanhemmille:

  • Suhtaudu taaperon kakkainnostukseen luontevasti.
  • Lapsi saa olla kakasta kiinnostunut, mutta kakalla ei leikitä. Uloste sisältää haitallisia bakteereja.
  • Ummetukseen auttaa kasvispitoinen ravinto. Runsas tavallisen maidon juominen kovettaa, suositeltavampia ovat hapanmaitotuotteet.

Asiantuntijana dosentti, lasten gastroenterologian erikoislääkäri Merja Ashorn, Pikkujätti Kamppi

Vauva 8/2011

Tässä on tilaa molemmille. Isosisko Amanda saa äidinmaitoa muutaman kerran päivässä, Noel aina halutessaan. Kuva: Satu Kemppainen

Kaksivuotias Amanda ja kahdeksankuinen Noel saavat molemmat äidinmaitoa. Tandemimetys on ollut Anna-äidille luonteva valinta.

Tissshh, toteaa Amanda, 2, kömpii äidin syliin ja painaa päänsä tämän kaula-aukkoon. Toisella rinnalla on jo asukas, kahdeksankuinen pikkuveli Noel.

Sisarukset hörppivät maitoa hetken tyytyväisinä, mutta alkavat pian kiskoa toisiaan hiuksista. Anna-äidin ei auta muu kuin pyytää Amandaa menemään isän kanssa piirtämään, jotta veli saa syödyksi.

– Ei laiteta tällä kertaa värikynää korvaan, Kalle-isä muistuttaa.

Vielä kuusi vuotta sitten Annan olisi ollut hankala kuvitella, että hän imettäisi vielä kahtakin lasta yhtä aikaa.

Ada-esikoisen imetystä vaikeutti lonkkaluksaation takia käytetty iso lonkkatyyny. Imetysasentoja oli vaikea löytää, ja kuukauden vanhana Ada siirtyi kokonaan korvikkeelle. Se oli Annalle pettymys.

– Itkin sitä pitkään. Ajattelin jopa, että jos joskus saisin lisää lapsia, en voisi imettää heitäkään – se olisi epäreilua Adaa kohtaan.


Kuka se siellä? Kalle-isä on löytänyt omat tapansa olla lastensa kanssa, vaikka maito tuleekin äidiltä.


Tällä olis nälkä. Myös Amandan lelut pitävät maidosta. Isä ja isosisko Ada ovat leikissä mukana.

Anna ja Adan isä erosivat, kun tyttö oli kahdeksankuinen. Neljä vuotta sitten Anna tapasi Kallen.

Kun pariskunta alkoi odottaa Amandaa, Anna halusi tehdä kaikkensa, jotta aiempi pettymys ei toistuisi. Imetys sujuikin jo ensi hetkistä. Ensimmäiset viikot Annasta tuntui, että vuorokaudessa oli vähemmän sellaisia tunteja, kun hän ei imettänyt. Se ei silti ahdistanut, päinvastoin. Suru esikoisen imetyksestä alkoi vaimeta.

– Adakin oli jonkin aikaa tosi kiinnostunut rinnoistani. Lypsin hänelle maitoa lasiin, ja kyllä Ada sen mielellään joi, mutta ei pyytänyt enää toiste lisää, Anna muistelee.

”Kielteiset tunteet ovat tandemimetyksessä tavallisia, mutta silti siitä tuli paha mieli.”

Jo puolen vuoden päästä Anna oli jälleen raskaana. Hänelle oli heti selvää, että hän haluaisi kokeilla, onnistuisiko tandemimetys eli kahden lapsen imetys yhtä aikaa. Neuvolakin kannusti Annaa jatkamaan voimiensa mukaan, koska kyseessä ei ollut riskiraskaus.

Annan vointi pysyi hyvänä läpi odotuksen, mutta hormonaalisista syistä maito väheni niin paljon, että Amandalle täytyi tarjota myös korviketta. Sinnikkäästi tyttö silti jaksoi tissillä käydä, ja synnytyksen jälkeen kärsivällisyys palkittiin.

– Amandan ilme oli aika autuas, kun hän maidonnousun jälkeen pääsi ensimmäistä kertaa rinnalle, Anna naurahtaa.

Kotona Anna huomasi, että isosisaruksen imetys herätti hänessä myös kielteisiä tunteita.

– Tuntui, että tarvitsen tilaa. Amanda ei antanut Noelin syödä rauhassa, vaan kiskoi veikalta tissiä suusta. Minua ärsytti, ja välillä tuli fyysistäkin pahoinvointia. Nämäkin tunteet ovat tandemimetyksessä tavallisia, mutta silti siitä tuli paha mieli.


Pikkuveljelle myös. ”Välillä, kun Amanda on rinnalla, hän saattaa alkaa kaivaa toista tissiä esiin Noelia varten”, Anna kertoo.

Kun vauva halusi maitoa lähes tauotta ja taaperokin toistakymmentä kertaa päivässä, alkoi Annan pinna pettää. Amandan imetystä oli pakko hiukan äidintahdistaa.

”Amanda saa usein kuulla, mitä noin iso tyttö tissillä tekee, vaikka hän on vielä kovin pieni.”

Anna koki myös helpommaksi, että lapset kävivät rinnalla pääosin eri aikaan. Näin Amandan imetys tuntui taas mukavalta, ja samalla tyttö sai kaipaamaansa omaa aikaa äidin kanssa.

– Nyt imetän Amandaa kolme, neljä kertaa päivässä. Hän saa itse päättää, koska haluaa lopettaa kokonaan.

THL:n mukaan noin kolmasosa suomalaisäideistä imettää vuoden tai pitempään. Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee vähintään kahden vuoden imetystä. Rintamaidon ravinteet ja muut terveyshyödyt eivät katoa mihinkään, vaikka imetys jatkuisi vuosia. Pitkä imetys myös esimerkiksi laskee äidin rintasyöpäriskiä. Silti taaperoimetys herättää ennakkoluuloja.

– Nykyään Amanda saa usein kuulla, mitä noin iso tyttö tissillä tekee, vaikka hän on vielä kovin pieni.

Mitä jos äiti haluaa vielä torkkua, kun vauva on jo hereillä? Psykologi Leea Mattila vastaa.

Minulla on nelikuinen aamuvirkku vauva, joka nukkuu pinnasängyssä minun ja mieheni sängyn vieressä. Vauva heräilee aamulla kuuden aikaan, jolloin otan hänet viereeni, että saan itse nukkua vähän pidempään. Yleensä poika nukahtaa vielä noin tunniksi, minkä jälkeen hän herää höpöttelemään, ei itke. Itse haluan jatkaa unia vielä jonkin aikaa ja olenkin puoliunessa kahdeksaan asti.

Käytännössä lapsi siis höpöttelee itsekseen tunnin verran vieressäni ennen kuin nousen ylös sängystä. Voiko hän saada traumoja siitä, että joutuu olemaan yksin hereillä?

Aamutorkku äiti

Leea Mattila vastaa: Monen vauvan vanhempi tietää, millaista unenpuute on. Vauva saattaa herätä kohtuuttoman varhain, ja uni ja riittävä lepo ovat kuitenkin hyvinvoinnille välttämättömiä.

Kerrot, että vauvasi jaksaa tunnin verran itsekseen vieressäsi, kun itse vielä torkut. Tämä on minusta täysin ok! Laiminlyövää se ei ole eikä tuota vauvalle traumatisoitumista, mikäli hän saa muuten hoivaa ja seurustelua tarpeidensa mukaan.

Älä syyllisty liikaa. Vauvaa ei tarvitse viihdyttää joka hetki.

Trauma tarkoittaa sitä, että jokin tilanne on äärimmäisen negatiivinen, avuttomuutta ja ylivoimaista pelkoa tuottava, jolloin psyykkiset suojautumismekanismit eivät riitä. Silloin trauma jää mieleen ja vaikuttaa ihmisen toimintaan yleensä negatiivisesti.

Osaat pohtia vauvan kokemusmaailmaa, mikä kertoo minulle sensitiivisyydestäsi vuorovaikutuksessa. Nelikuinen osaa jo ilmoittaa halutessaan kontaktia. Havahdut kyllä puoliunestasi hänen tarpeisiinsa. Kuuntele ja vastaa vauvan viesteihin, niin välität turvallisuutta.

Vanhemmat ovat kovilla, ja nykymaailmassa vaatimuksia tulee joka suunnasta. Älä syyllisty liikaa. Vauvaa ei tarvitse viihdyttää joka hetki.

Jos vauva vielä yli puolivuotiaana viihtyy yksinään hereillä, on hyvä tarkastella, onko hän muuten passiivisen oloinen ja omissa oloissaan viihtyvä. Siinä tapauksessa hän saattaa tarvita aktivoimista vuorovaikutukseen. Iän karttuessa vauva alkaa myös liikkua, ja silloin on huolehdittava, ettei hän putoa tai pääse satuttamaan itseään vanhemman torkkuessa.

Jos haluat muutosta aamuihinne, helpointa on aloittaa muutos sinusta itsestäsi. Voit yrittää ennättää aiemmin nukkumaan. Yli kolmikuisen unirytmiä voi myös lempeästi pyrkiä ohjailemaan ja kokeilla, saisiko sitä hieman myöhäisemmäksi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.