Miten ja millaisella pesuaineella perheen pienimpien vaatteet ja tekstiilit pitäisi pestä?

Tarvitseeko uudet vauvanvaatteet ja -tekstiilit pestä aina ennen käyttöä?

Pesu ennen käyttöönottoa on suositeltavaa kaikille vauvan ihoa vasten tuleville tekstiileille. Varsinkin puuvilla- ja puuvillasekoitekankaat kannattaa pestä, koska niissä käytetään siliävyyskemikaaleja, joista voi vapautua allergisoivaa formaldehydiä. Kertapesu riittää poistamaan kankaassa mahdollisesti olevat kemikaalijäämät. Jos kyseessä on esimerkiksi harvoin pidettävä juhlavaate, jonka ulkonäkö kärsisi pesussa, sitä ei välttämättä kannata pestä. Myöskään ulkovaatteiden pesu ennen käyttöönottoa ei ole välttämätöntä. Ulkovaatteissa voi olla kosteuden- ja lianhylkivyyttä parantavia viimeistelyaineita, joiden ominaisuudet huononevat pesussa.

Voiko vaatteen ulkonäöstä päätellä, kuinka paljon siinä on kemikaalijäämiä?

Mitä tummempi sävy vaatteessa on, sitä enemmän siinä on käytetty värikemikaaleja, mutta käytettyjen kemikaalien turvallisuutta ulkonäöstä ei voi päätellä. Sen sijaan tuoksu kertoo jotakin: uudessa tekstiilissä on aina pieni ominaishaju, mutta pistävältä tuoksuva vaate kannattaa jättää kauppaan. Jos kankaan painatus tuntuu käteen tahmealta, voi olla, että siinä on käytetty muovin pehmentämiseen käytettäviä ftalaatteja, joista osalla on haitallisia vaikutuksia hormonitoimintaan.

Öko-Tex-merkki takaa, että tuotteessa ei ole haitallisia torjunta-aine-, raskasmetalli- tai formaldehydijäämiä. Sen sijaan luomumerkki ei ole tae pienestä kemikaalikuormasta vaan kertoo, että tekstiilissä on luonnonmukaisesti viljeltyjä raaka-aineita – värjäykseen ja viimeistelyyn käytettyjä kemikaaleja merkki ei rajaa.

Missä lämpötilassa vauvanpyykki pitäisi pestä?

Vauvan ihoa vasten tulevat tekstiilit pitäisi pestä mieluiten 60 asteessa, vaikka niissä ei olisikaan näkyviä tahroja. Matalampi pesulämpötila säästää energiaa mutta ei tuhoa bakteereja. Myöskään vauvan iholle mahdollisesti käytettävät voiteet eivät liukene tekstiileistä alle 60 asteessa.

Kestävät tekstiilit kuten harsoliinat ja vuodevaatteet on hyvä pestä silloin tällöin vielä kuumemmassa vedessä. Jos pesukoneen lämpötilavalikosta löytyy vaihtoehto 90 ja 60 asteen väliltä, se riittää: tekstiili desinfiointuu jo 70 asteessa.

Vaatteissa on hoito-ohjemerkintänä usein 30 tai 40 asteen pesu, mutta todellisuudessa suurin osa tekstiileistä kestää hyvin korkeampia lämpötiloja. Esimerkiksi puuvilla- ja puuvilla-polyesterisekoitekankaat voi yleensä pestä 60 asteessa. Kankaan painatus voi kuitenkin kärsiä. Lisäksi on hyvä muistaa, että valmistaja ei vastaa tuotteen vioittumisesta, jos vaate on pesty hoito-ohjemerkintää korkeammassa tai matalammassa lämpötilassa. Kestovaippojen pesulämpötilaksi asiantuntijat suosittelevat aina vähintään 60 astetta.

Millainen pesuaine on vauvanpyykissä paras?

Nestemäinen pesuaine on vauvanpyykissä jauhetta parempi, koska neste liukenee veteen tehokkaammin ja huuhtoutuu pyykistä paremmin. Jauhemaisissa pesuaineissa on usein veden pehmentämiseen tarkoitettua zeoliittia, joka voi jäädä kiinni kankaaseen. Zeoliitti irtoaa tekstiilistä käytössä mikroskooppisen pienenä savihiukkaspölynä, joka voi aiheuttaa herkillä astma- tai iho-oireita. Zeoliittipöly myös tukkii huokoiset kankaat, jolloin esimerkiksi ulkoiluvaatteen ominaisuudet kärsivät. Zeoliitti kertyy myös pesukoneen pintoihin ja putkiin  töhnäksi, joka alkaa haista pahalle ja voi jopa rikkoa pesukoneen.

Zeoliittia on myös joissakin Allergia- ja astmaliiton tunnuksen saaneissa pesuaineissa. Allergia- ja astmaliiton mukaan zeoliitti ei aiheuta herkillekään oireita, kunhan huolehtii lisähuuhteluista ja annostelee pesuainetta maltillisesti.

Tarvitaanko lisähuuhteluja?

Juttuun haastatellut asiantuntijat suosittelevat käyttämään lisähuuhteluja vauvanpyykissä jokaisella pyykinpesukerralla. Pesukoneiden normaaliohjelmissa on vähennetty veden ja huuhtelujen määrää ympäristöystävällisyyden takia. Sen seurauksena tekstiileihin jää kuitenkin enemmän pesuainejäämiä. Vauvan iholle voi tulla pesuainejäämistä ihoärsytystä, esimerkiksi kutiavaa ihottumaa. Suomen pehmeä vesi ei neutraloi pesuaineita kovin tehokkaasti, joten täällä tarvitaan suurempaa vesimäärää kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa.

Onko bakteerinpoistoaine tarpeen? Miten tahrat kannattaa poistaa?

Desinfioivien pyykinpesu- ja tahranpoistoaineiden mainostetaan poistavan pyykeistä bakteereja tavallisia pesuaineita tehokkaammin. Ne ovat kuitenkin kotioloissa turhia, jopa haitallisia. Peseminen 60 asteessa tuhoaa bakteerit riittävän tehokkaasti ja ilman ylimääräisiä kemikaaleja.

Tahranpoistoaineita voi käyttää, kunhan varmistaa, että pyykki huuhtoutuu kunnolla. Liuotinpohjaisten aineiden sijaan kannattaa suosia sappisaippuaa ja aineita, joiden tahranpoisto-ominaisuudet perustuvat entsyymeihin tai tensideihin. Tahroja voi vaalentaa myös valkopesuaineella tai auringonvalolla: esimerkiksi marjasosetahrat haalistuvat hyvin auringossa.

Saako vauvanpyykissä käyttää hajustettuja pesuaineita?

Vauvanpyykille suositellaan yleensä hajusteettomia pesuaineita, koska vauvan ohut iho saattaa reagoida hajusteisiin aikuisen­ ihoa herkemmin. Allergia- ja astmaliiton mukaan hajusteiden käyttämisellä ei ole kuitenkaan todettu suoraa syy-yhteyttä allergioiden ja hajusteyliherkkyyden kehittymiseen. Jos perhe pesee mieluiten hajustetuilla pesuaineilla ja vauvan iho näyttää sietävän sen, ei niiden käyttö ole kiellettyä.  Viimeistely- ja huuhteluaineet ovat vauvanpyykissä tarpeettomia.

Juttuun haastatellut asiantuntijat:
Tutkijatohtori Marja Rissanen, Tampereen teknillinen yliopisto, Erikoisasiantuntija Anneli Reisbacka, Työtehoseura, Allergianeuvoja ja koulutuspäällikkö Anne Vuorenmaa, Allergia- ja astmaliitto. 

Vauva 1/2012

Yksi vauvan vilpittömimmistä ihailijoista saattaa olla hänen isosisaruksensa.

Yhtä vauvakuvaa en koskaan väsy katselemaan: Muutaman viikon ikäinen kuopuksemme pötköttää piirua vaille kolmevuotiaan esikoisemme sylissä. Vauva pitää isosiskoa tiukasti pikkusormesta kiinni. Siinä on hyvä.

Kun itse vielä ihmettelin, kuka tämä pieni ja uusi oikein on, esikoinen otti vauvan saman tien omakseen. Hänestä kuoriutui isosisko ennen kuin minusta kahden äiti. Hän kylvetti, hoivasi ja lohdutti, esitteli vauvaa polleana tutuille ja tuntemattomille.

Kolmesta oli tullut neljä, mutta äiti ei meinannut pysyä perässä.

Itsehän unohdin kirjoittaa vauvan nimen onnittelukorttiin, kun lähdimme koko perhe syntymäpäiväjuhliin. Kolmesta oli tullut neljä, mutta äiti ei meinannut pysyä perässä.

Sydämeeni oli ryöpsähtänyt kertaheitolla hurjasti lisää rakkautta, mutta samalla sydän hieman nyrjähti. Esikoisen puolesta kirpaisi, sillä syliin ei joka hetki mahtunut yhtä paljon kuin sydämeen.

Onneksi oli myös isän ja isovanhempien syli. Isompikin sai vielä olla pieni.

Sanotaan, että ensimmäinen lapsi tehdään itselle, toinen esikoiselle. Ehkä niinkin. Kieltämättä toivoin, että lapsillani olisi kasvussaan kaveri. Se rakkain ja raivostuttavin, jonka kanssa otetaan yhteen mutta jonka edestä ei ikinä paiskaisi ovea kiinni iäksi.

Sanotaan, että ensimmäinen lapsi tehdään itselle, toinen esikoiselle.

Pikku hiljaa kädet alkavat riittää kahdenkin äitinä. Sitä huomaa kasvavansa lahjomattomaksi erotuomariksi, muistaa tuoda reissusta kaksi täsmälleen samanlaista tuliaista. Mittaa automaattisesti jälkkärit grammalleen yhtä suuriksi. Sylissäkin pysyy kaksi yhtä aikaa.

Kun siskokset kikattavat omille jutuilleen ja pusuttelevat toisilleen hyvän yön halit, sydämessä ei voisi enempää lämpöä tunteakaan.

Vauva-lehden pääkirjoitus 12/17

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Saako lisää? Maitovaihe on lopulta lyhyt aika lapsen elämässä. Nyt  Nuutille maistuu moni muukin ruoka. Kuva: Satu Kemppainen
Saako lisää? Maitovaihe on lopulta lyhyt aika lapsen elämässä. Nyt Nuutille maistuu moni muukin ruoka. Kuva: Satu Kemppainen

Sannan molemmat pojat ovat kasvaneet pääosin äidinmaidonkorvikkeella. Pulloruokinnassa harmittaa vain ympäristön asenne.

Kahdeksankuinen Nuutti imaisee viimeiset hörpyt maitopullosta ja jaksaa taistella vielä hetken nukkumattia vastaan. Äiti Sanna laskee hänet hellästi pinnasänkyyn.

Pullolle nukahtava vauva on tässä keittiössä tuttu näky. Myös Nuutin isoveli Hermanni, 3, kasvoi aikanaan pääosin äidinmaidonkorvikkeella.

– Hermanni painoi syntyessään vain 2190 grammaa. Hän ei jaksanut imeä rintaa kuin kymmenen minuuttia kerrallaan ja oli senkin jälkeen ihan hikinen, Sanna muistelee esikoisensa ensimmäisiä viikkoja.

Imetys-lisämaito-pumppausrumbassa kului tunti kerrallaan, kolmen tunnin välein, vuorokauden ympäri. Kaksi kuukautta Sanna jaksoi sitä pahimmillaan puolentoista tunnin yöunilla. Sitten voimat loppuivat, ja Hermanni siirtyi korvikkeelle.

Kun Nuutti syntyi, kaikki oli toisin. Poika oli alusta saakka rinnalla kuin ammattilainen.

– Olin ihan fiiliksissä, että jes, nyt tämä sujuu. Opetimme silti vauvan myös pullolle, jotta isäkin voisi osallistua hoitoon.

”Ehkä imetys olisi voinut jatkua, mutta olin siihen liian loppu.”

Nuutin kanssa imetys meni loistavasti kaksi kuukautta. Sitten koko perhe sairastui rajuun enterorokkoon.

– Rintani ja Nuutin kitalaki olivat täynnä kipeitä rakkuloita. Imetys oli tuskaa molemmille. Lopulta Nuutti ei huolinut rintamaitoa edes pullosta, korviketta kyllä. Ehkä hän yhdisti äidinmaidon maun kipuun.

Kun tauti oli selätetty, Sanna yritti käynnistää imetystä uudestaan, mutta maito oli ehtinyt vähentyä. Perhe oli vasta toipumassa, kaikki nukkuivat huonosti, ja kolmivuotias Hermannikin tarvitsi äidin huomiota.

– Ehkä imetys olisi voinut jatkua, jos olisin pystynyt istumaan sohvalla ja imettämään Nuuttia tuntikausia putkeen, mutta olin siihen liian loppu.


Ruoka-aika. Samuli-isän sylissä Nuutin on niin hyvä syödä, että siihen voi vaikka nukahtaa. Usein niin käykin.

Sannalle oli lopulta valtava helpotus, kun neuvolan terveydenhoitaja antoi ikään kuin luvan lopettaa.

– Menin poikien kanssa neuvolaan naama harmaana ja väsymystäni itkien. Ihana terveydenhoitajamme totesi myötätuntoisesti, että jos imetys ei tuntunut minulle ihan äärettömän tärkeältä, hänestä voisin kyllä lopettaa yrittämisen. Nuutti oli jo saanut maidostani paljon hyötyjä, ja oli tärkeää turvata minun jaksamiseni.

Niin Nuutistakin tuli pullopoika. Sannasta se ei lopulta tuntunut kovin pahalta. Hän oli jo nähnyt, kuinka täydellinen lapsi Hermannistakin oli korvikkeella kasvanut.

– Olen sellainen, etten jaksa jäädä vellomaan vaikeuksissa. Mieluummin yritän löytää ratkaisun ja mennä eteenpäin.

Pulloruokinnassa harmittaa oikeastaan vain ympäristön asenne. Jotkut kokevat oikeudekseen neuvoa asiassa, joka ei kuulu kellekään muulle kuin äidille itselleen.

”Tuntui ärsyttävältä selitellä asiaa vieraalle.”

– Kun vielä imetin Nuuttia, eräs tuttava näki vaunukopassa maitopullon ja ihmetteli suureen ääneen, miksen imetä poikaa kaikkialla. Minusta paikallisjunassa imettäminen oli turhan hankalaa. Tuntui ärsyttävältä selitellä asiaa vieraalle.

Oli Sannalle silti pettymys, kun Nuutin hyvin sujunut imetys päättyi niin yllättäen. Kerran hän purki asiaa ystävälleen, joka oli täysimettänyt vauvaansa. Tämä lohdutti, että ekaluokan opettaja ei näe, ketä lapsista on imetetty ja kuinka kauan.

– Kun lakkasin ahdistumasta imetyksestä ja väsyttämästä itseäni, saatoin käyttää energiani siihen, että olin ihan eri tavalla läsnä lapsilleni.