Poikamme, 8 kk, painaa yli 13 kg ja pituutta on 74 cm. Hän ei ole edes yrittänyt lähteä ryömimään. Pitäisikö ruoan määrää vähentää?

Poikamme, 8 kk, painaa yli 13 kg ja pituutta on 74 cm. Hän ei ole edes yrittänyt lähteä ryömimään. Poika syö aamiaisena puuroa, lounaana kasvissosetta, välipalana jugurttia tai hedelmää, päivällisenä lihasosetta ja illallisena vielä puuroa. Joinakin päivinä kaikki, mitä tarjotaan, menee. Lisämaitoa vauva ei juo lainkaan. Imetän vauvaa yhä myös yöllä pari, kolme kertaa. Vettä koetan tarjota aina ruokien jälkeen ja välillä muutenkin mukista.

Mistä päästä ruoan määrää pitäisi vähentää? Miten yöimetyksen saisi loppumaan? Olisi jo mukava nukkua edes yksi yö illasta aamuun. On ehdotettu veden antamista yöllä, mutta kun vauva itkee silmät kiinni, niin miten sen veden saa mukista suuhun tai edes itkun loppumaan, kun toinen hamuaa rintaa? Oma lukunsa ovat lihavan vauvan ihopoimut, erityisesti kaulassa. Niitä yritetään putsata, kuivata, talkata ja silti ne hautuvat. Vastasyntyneestä asti vauva on ollut kova syömään, imettää piti läpi vuorokauden ja silti antaa vielä lisämaitoa. Vauvan isä on pitkä mies ja suvussa on ollut useita pulleahkoja vauvoja.

Yleislääkäri Krista Korhonen: Kasvukäyrien mukaan lapsenne pituuteen suhteutettu ylipaino on tällä hetkellä n. 30 prosenttia. Tällainen ylipaino imeväisellä ei ole kovin suuri harvinaisuus neuvola-aineistossa. Imeväisikäisen ylipaino ei kuitenkaan korreloi tulevaan ylipainoon. Suomalaisessa tutkimuksessa kuuden kuukauden iässä mitattu painoindeksi ei ennustanut murrosiän lihavuutta, mutta seitsemän vuoden iässä todettu ylipaino lisäsi 15-vuotiaana todettavan ylipainoisuuden riskin yli kolminkertaiseksi. Oma pitkäaikainen kokemukseni neuvolalääkärinä on samanlainen. Vauvaikäiset rintaruokinnalla olevat vauvat ovat usein pullukoita, mutta paino tasaantuu, kun pikkuhiljaa siirrytään tavanomaiseen, muun perheen ruokavalioon. Ruokamäärien rajoittamiseen tässä iässä ei ole perusteita.

Painoa ja pituutta ei kuitenkaan voi arvioida pelkän yksittäisen mittauksen perusteella vaan aina pitäisi nähdä kasvukäyrä kokonaisuudessaan. Äkilliset muutokset aiemmasta voivat nimittäin olla merkki sairaudestakin, mikä on tietysti poissuljettava. Esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminnassa paino nousee ja samanaikaisesti pituuskäyrä laskee. Nykyisin kuitenkin synnynnäiset kilpirauhasen vajaatoiminnat seulotaan vastasyntyneiden napaverinäytteistä, mutta mikään seula ei ole koskaan sataprosenttinen. Myös muutamiin muihin harvinaisiin sairauksiin voi kuulua painon selittämätön nousu. Uskoisin, että tällaiset asiat on otettu huomioon käydessänne neuvolatarkastuksissa. Lapsen pituutta arvioitaessa on taas aina otettava huomioon vanhempien pituudet sekä niiden mukainen lapsen ennustepituus.

Pullukat lapset ovat joskus motorisesti hieman laiskasti kehittyviä. Laiskasti liikkuva lapsi ei myöskään kuluta energiaa yhtä paljon kuin aktiivisesti liikkuva, mikä omalta osaltaan vähän lisää ylipainoa. Tässä iässä lapsen motorisen kehitysasteen vaihtelu on varsin huomattava. On pieni joukko lapsia, jotka tyytyvät olemaan paikoillaan, korkeintaan pyörivät vähän akselinsa ympäri, kun taas kehittyneimmät saattavat nousta seisomaan ja ottaa tuetta jopa muutamia askeleita. Suurin osa lapsista kuitenkin lähtee seurannassa liikkumaan täysin normaalisti. Tosin laiskemmin liikkuville lapsille saatetaan suositella tihennettyjä neuvolakäyntejä tilanteen seuraamiseksi.

Yösyöminen ei tässä iässä ole enää tarpeellista ja siitä pitäisi ehdottomasti päästä eroon. Monenlaisia kikkoja on tarjolla. Esimerkiksi isä voi huolehtia ainakin osaksi yöhyssyttelyistä, jolloin tissiä ei ole tarjolla. Mikäli mahdollista, yökylä tai viikonloppu esimerkiksi mummolassa voi auttaa. Kotioloissa ja vanhempien ollessa kotona päähän taputtelu ja rauhoittelu yöllä vauvan herätessä voivat auttaa, mutta lasta ei pidä nostaa viereen vaan pikkuhiljaa siirtyä pois vauvan sängyn vierestä. Lisää vinkkejä voi kysyä neuvolan terveydenhoitajalta. Pullukan vauvan ihopoimujen hoitoon talkki lienee parasta. Aika kuitenkin korjaa tämän ongelman. Mikäli taipeet infektoituvat, kannattaa tilanne selvittää neuvolalääkärille.

Vauva 8/2008

Lähetä oma kysymyksesi asiantuntijoillemme Vauvan neuvolaan.

Tässä on tilaa molemmille. Isosisko Amanda saa äidinmaitoa muutaman kerran päivässä, Noel aina halutessaan. Kuva: Satu Kemppainen

Kaksivuotias Amanda ja kahdeksankuinen Noel saavat molemmat äidinmaitoa. Tandemimetys on ollut Anna-äidille luonteva valinta.

Tissshh, toteaa Amanda, 2, kömpii äidin syliin ja painaa päänsä tämän kaula-aukkoon. Toisella rinnalla on jo asukas, kahdeksankuinen pikkuveli Noel.

Sisarukset hörppivät maitoa hetken tyytyväisinä, mutta alkavat pian kiskoa toisiaan hiuksista. Anna-äidin ei auta muu kuin pyytää Amandaa menemään isän kanssa piirtämään, jotta veli saa syödyksi.

– Ei laiteta tällä kertaa värikynää korvaan, Kalle-isä muistuttaa.

Vielä kuusi vuotta sitten Annan olisi ollut hankala kuvitella, että hän imettäisi vielä kahtakin lasta yhtä aikaa.

Ada-esikoisen imetystä vaikeutti lonkkaluksaation takia käytetty iso lonkkatyyny. Imetysasentoja oli vaikea löytää, ja kuukauden vanhana Ada siirtyi kokonaan korvikkeelle. Se oli Annalle pettymys.

– Itkin sitä pitkään. Ajattelin jopa, että jos joskus saisin lisää lapsia, en voisi imettää heitäkään – se olisi epäreilua Adaa kohtaan.


Kuka se siellä? Kalle-isä on löytänyt omat tapansa olla lastensa kanssa, vaikka maito tuleekin äidiltä.


Tällä olis nälkä. Myös Amandan lelut pitävät maidosta. Isä ja isosisko Ada ovat leikissä mukana.

Anna ja Adan isä erosivat, kun tyttö oli kahdeksankuinen. Neljä vuotta sitten Anna tapasi Kallen.

Kun pariskunta alkoi odottaa Amandaa, Anna halusi tehdä kaikkensa, jotta aiempi pettymys ei toistuisi. Imetys sujuikin jo ensi hetkistä. Ensimmäiset viikot Annasta tuntui, että vuorokaudessa oli vähemmän sellaisia tunteja, kun hän ei imettänyt. Se ei silti ahdistanut, päinvastoin. Suru esikoisen imetyksestä alkoi vaimeta.

– Adakin oli jonkin aikaa tosi kiinnostunut rinnoistani. Lypsin hänelle maitoa lasiin, ja kyllä Ada sen mielellään joi, mutta ei pyytänyt enää toiste lisää, Anna muistelee.

”Kielteiset tunteet ovat tandemimetyksessä tavallisia, mutta silti siitä tuli paha mieli.”

Jo puolen vuoden päästä Anna oli jälleen raskaana. Hänelle oli heti selvää, että hän haluaisi kokeilla, onnistuisiko tandemimetys eli kahden lapsen imetys yhtä aikaa. Neuvolakin kannusti Annaa jatkamaan voimiensa mukaan, koska kyseessä ei ollut riskiraskaus.

Annan vointi pysyi hyvänä läpi odotuksen, mutta hormonaalisista syistä maito väheni niin paljon, että Amandalle täytyi tarjota myös korviketta. Sinnikkäästi tyttö silti jaksoi tissillä käydä, ja synnytyksen jälkeen kärsivällisyys palkittiin.

– Amandan ilme oli aika autuas, kun hän maidonnousun jälkeen pääsi ensimmäistä kertaa rinnalle, Anna naurahtaa.

Kotona Anna huomasi, että isosisaruksen imetys herätti hänessä myös kielteisiä tunteita.

– Tuntui, että tarvitsen tilaa. Amanda ei antanut Noelin syödä rauhassa, vaan kiskoi veikalta tissiä suusta. Minua ärsytti, ja välillä tuli fyysistäkin pahoinvointia. Nämäkin tunteet ovat tandemimetyksessä tavallisia, mutta silti siitä tuli paha mieli.


Pikkuveljelle myös. ”Välillä, kun Amanda on rinnalla, hän saattaa alkaa kaivaa toista tissiä esiin Noelia varten”, Anna kertoo.

Kun vauva halusi maitoa lähes tauotta ja taaperokin toistakymmentä kertaa päivässä, alkoi Annan pinna pettää. Amandan imetystä oli pakko hiukan äidintahdistaa.

”Amanda saa usein kuulla, mitä noin iso tyttö tissillä tekee, vaikka hän on vielä kovin pieni.”

Anna koki myös helpommaksi, että lapset kävivät rinnalla pääosin eri aikaan. Näin Amandan imetys tuntui taas mukavalta, ja samalla tyttö sai kaipaamaansa omaa aikaa äidin kanssa.

– Nyt imetän Amandaa kolme, neljä kertaa päivässä. Hän saa itse päättää, koska haluaa lopettaa kokonaan.

THL:n mukaan noin kolmasosa suomalaisäideistä imettää vuoden tai pitempään. Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee vähintään kahden vuoden imetystä. Rintamaidon ravinteet ja muut terveyshyödyt eivät katoa mihinkään, vaikka imetys jatkuisi vuosia. Pitkä imetys myös esimerkiksi laskee äidin rintasyöpäriskiä. Silti taaperoimetys herättää ennakkoluuloja.

– Nykyään Amanda saa usein kuulla, mitä noin iso tyttö tissillä tekee, vaikka hän on vielä kovin pieni.

Mitä jos äiti haluaa vielä torkkua, kun vauva on jo hereillä? Psykologi Leea Mattila vastaa.

Minulla on nelikuinen aamuvirkku vauva, joka nukkuu pinnasängyssä minun ja mieheni sängyn vieressä. Vauva heräilee aamulla kuuden aikaan, jolloin otan hänet viereeni, että saan itse nukkua vähän pidempään. Yleensä poika nukahtaa vielä noin tunniksi, minkä jälkeen hän herää höpöttelemään, ei itke. Itse haluan jatkaa unia vielä jonkin aikaa ja olenkin puoliunessa kahdeksaan asti.

Käytännössä lapsi siis höpöttelee itsekseen tunnin verran vieressäni ennen kuin nousen ylös sängystä. Voiko hän saada traumoja siitä, että joutuu olemaan yksin hereillä?

Aamutorkku äiti

Leea Mattila vastaa: Monen vauvan vanhempi tietää, millaista unenpuute on. Vauva saattaa herätä kohtuuttoman varhain, ja uni ja riittävä lepo ovat kuitenkin hyvinvoinnille välttämättömiä.

Kerrot, että vauvasi jaksaa tunnin verran itsekseen vieressäsi, kun itse vielä torkut. Tämä on minusta täysin ok! Laiminlyövää se ei ole eikä tuota vauvalle traumatisoitumista, mikäli hän saa muuten hoivaa ja seurustelua tarpeidensa mukaan.

Älä syyllisty liikaa. Vauvaa ei tarvitse viihdyttää joka hetki.

Trauma tarkoittaa sitä, että jokin tilanne on äärimmäisen negatiivinen, avuttomuutta ja ylivoimaista pelkoa tuottava, jolloin psyykkiset suojautumismekanismit eivät riitä. Silloin trauma jää mieleen ja vaikuttaa ihmisen toimintaan yleensä negatiivisesti.

Osaat pohtia vauvan kokemusmaailmaa, mikä kertoo minulle sensitiivisyydestäsi vuorovaikutuksessa. Nelikuinen osaa jo ilmoittaa halutessaan kontaktia. Havahdut kyllä puoliunestasi hänen tarpeisiinsa. Kuuntele ja vastaa vauvan viesteihin, niin välität turvallisuutta.

Vanhemmat ovat kovilla, ja nykymaailmassa vaatimuksia tulee joka suunnasta. Älä syyllisty liikaa. Vauvaa ei tarvitse viihdyttää joka hetki.

Jos vauva vielä yli puolivuotiaana viihtyy yksinään hereillä, on hyvä tarkastella, onko hän muuten passiivisen oloinen ja omissa oloissaan viihtyvä. Siinä tapauksessa hän saattaa tarvita aktivoimista vuorovaikutukseen. Iän karttuessa vauva alkaa myös liikkua, ja silloin on huolehdittava, ettei hän putoa tai pääse satuttamaan itseään vanhemman torkkuessa.

Jos haluat muutosta aamuihinne, helpointa on aloittaa muutos sinusta itsestäsi. Voit yrittää ennättää aiemmin nukkumaan. Yli kolmikuisen unirytmiä voi myös lempeästi pyrkiä ohjailemaan ja kokeilla, saisiko sitä hieman myöhäisemmäksi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.