Viiden kuukauden ikäinen vauvamme on nukkunut aina vieressäni. Miten saisin vauvan nukkumaan yöt pinnasängyssä?

Viiden kuukauden ikäinen vauvamme on nukkunut aina vieressäni. ”Kainalokäpysemme” menee nukkumaan samaan aikaan kanssani ja herää kymmenen minuutin sisällä siitä, kun olen noussut. Jos käyn yöllä esimerkiksi vessassa, hän havahtuu helposti itkemään. Hän nukkuu erityisesti aamuyöstä varsin levottomasti. Lisäksi sängystä putoaminen on kohta entistä helpompaa, kun vauva lähtee kierimään ja ryömimään. Olen yrittänyt totuttaa vauvaa pinnasänkyyn päiväunilla. Miten saisin totutettua vauvan nukkumaan myös yöt pinnasängyssä?

Psykologi Essi Juvakka vastaa: Jotta sinun ja Kainalokäpysenne uni paranee ja saat aikuisena ihmisenä myös itse päättää uniajoistasi, kannattaa uniasiaan tarttua pikaisesti. Uuden opetteleminen voi kuitenkin viedä aikaa, mutta on myös täysin mahdollista, että pinnasängystä tulee varsin helposti kiva nukkumapaikka.

Jotta muutos tapahtuisi mahdollisimman varovasti, aseta pinnasänky aivan sänkysi viereen, jotta saat kädelläsi ”huijattua” vauvaa siihen, että äiti on edelleen lähellä. Jatkossa kannattaa kuitenkin nukuttaa vauvaa säännöllisesti pinnasänkyyn, vaikka se viekin tulevina viikkoina selvästi enemmän aikaa. Kun sängyt ovat vierekkäin, se auttaa yöllä sinuakin, sillä vauvan herätessä sinun ei tarvitse nousta ylös, vaan voit auttaa tuttia suuhun tai taputella selästä suoraan makuulta.

Pikkuhiljaa lapsi tottuu nukkumaan myös ilman äidin jatkuvaa läsnäoloa. Harjoittelua vaatii nyt kuitenkin se, että nukkuminen tuntuu varsin erilaiselta, koska nukkumatuntuma on erilainen, eikä vieressä ole lämpöä antamassa koko aikaa joku. Tämä muutos kannattaa kuitenkin tehdä, sillä se parantaa varmasti teidän molempien unta ja sitä kautta omaa jaksamistasi.

Jaksa siis olla uuden nukkumisen kanssa jämäkkä ja sinnikäs. Aluksi lapsi saattaa protestoida, ettei äitikin nuku, kun hän nukkuu. Päiväunilla voit kokeilla, että otat unentulovaiheessa tuolin pinnasängyn viereen tai yllät makuultasi pitämään kättäsi laajalti lapsen päällä samalla rauhallisesti taputtaen. Vaikka hän vaatisi päästä ihan äidin viereen nukkumaan, jatka tätä sinnikkäästi. Pikkuhiljaa sama keino riittää myös yöllä herätessä.

Lapsi on vielä hyvin pieni, joten aivan yksin nukahtamista ei kannata odottaa. Lapset ovat hyvin erilaisia sen suhteen, onnistuuko heidän kanssaan se, että heidät vain jätetään yksin sänkyyn hakemaan unta. Toisille ei itse nukkuminen onnistu vielä isompanakaan, vaan lapsi tarvitsee joka kerta vähäksi aikaa aikuisen viereen ennen unen tuloa. Tässä puuhassa vanhempien kannattaakin vuorotella, jotta sekä äiti että isä ovat yhtä hyviä nukuttajia.

Vauva 12/2009

Lähetä oma kysymyksesi asiantuntijoillemme Vauvan neuvolaan.

Taaperon hampaat uppoavat äidin reiteen ja päiväkotikaverin käsivarteen. Miten vanhemman pitäisi reagoida?

1. Kiukuttaa!

Yleensä pieni lapsi puree, koska hän ei vielä osaa muuten käsitellä tunteitaan, eivätkä kielelliset kyvyt riitä pahan mielen ilmaisemiseen. Puraisu on tehokas tapa saada kaveri irrottamaan otteensa himotusta lelusta tai kertoa vanhemmalle, että nyt en ole tyytyväinen.

Lapsen tunnetaidot kehittyvät, kun vanhemmat opettavat häntä hallitsemaan tunteitaan. Halaa tai ota lapsi syliin ja selitä, että nyt sinua harmittaa, kun et päässytkään leikkimään haluamallasi autolla. Lasta voi myös opettaa itse säätelemään kiukkua esimerkiksi puristamalla kädet tiukkaan nyrkkiin. Yleensä pureminen vähenee kolmen ikävuoden kieppeillä, kun ilmaisutaidot kehittyvät.

2. Pikainen puolustautumiskeino

Pureminen saattaa olla myös itsepuolustuksen muoto, jos lapsi jää esimerkiksi isompien leikkikavereidensa jalkoihin.

On tärkeää sanoa napakasti lapselle, että purra ei saa, koska se sattuu. Jos lapsi kuitenkin käyttää puremista puolustuskeinona esimerkiksi isompiaan vastaan, tarkkaile leikkejä ja varmista, ettei lapsi jää altavastaajaksi. Jokaista ristiriitatilannetta ei tarvitse siivota lapsen elämästä, mutta on vanhemman vastuulla valvoa, miten lapset kohtelevat toisiaan leikissä.

3. Huomio tänne, heti

Puremisesta voi tulla myös huomion hakemisen väline: lapsi kokee ehkä olevansa kurjien tunteidensa kanssa aivan yksin maailmassa eikä tunne selviävänsä siitä. Silloin pureminen on tapa saada vanhempi kiinnittämään huomionsa lapseen.

On tärkeää, että vanhemman reaktio on tasapainoinen: lasta saa ja täytyy kieltää, mutta kiukkuiseen reaktioon ei kannata juuttua liian pitkäksi aikaa. Vaikka lapsen pureminen saattaa suututtaa ja hävettää, yritä työntää omat negatiiviset tunteesi syrjään ja keskity empatiaan. Näin autat lasta oppimaan tunteiden käsittelyä.

4. Stressi purkautuu

Jos pureminen yhtäkkiä lisääntyy, syy voi löytyä lapsen arjesta. Muutto, päiväkotiryhmän vaihto tai muu elämänmuutos voi aiheuttaa lapselle stressiä, jota hän purkaa puremalla.

Yritä vähentää stressiä niin paljon kuin voit. Anna lapselle paljon aikaa ja syliä. Jos lapsi puree paljon, voi hampaisiin yrittää kiinnittää huomiota rakentavalla tavalla silloin, kun itse puremistilanne ei ole päällä. Tarjoa vaikka porkkanaa rouskuteltavaksi tai purulelua jäystettäväksi. Hampaita voi myös ihailla tai keskustella lapsen kanssa siitä, mitä kaikkea mahtavaa hampailla voi tehdä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Imettävän äidin kannattaa suosia hajustettomia tuotteita, sillä äidin tuoksu on vauvalle mieluisin.

1. Synnytyksen jälkeen iho muuttuu

Hormonimuutokset voivat tehdä raskausajan heleän kasvojen ihon rasvaiseksi ja näppyläiseksi synnytyksen jälkeen. Voit siis joutua huolehtimaan ihonhoidostasi tavallista tarkemmin.

Sampoot ja saippuat sisältävät tensidejä, puhdistavia aineita, jotka kuivattavat ihoa herkästi. Käytä siis keholle ja hiuksille vain tarvittava määrä pesuainetta. Normaalin ihon kosteuttamiseen riittää tavallinen, mieto tai hajusteeton kosteusvoide.

Kosteusvoidetta voi tarvittaessa levittää myös rinnoille, mutta vältä rinnanpään ja nännipihan aluetta. Ensinnäkin kosteusvoide maistuu vauvan suussa pahalta, ja toisekseen voiteen ainesosat päätyvät vauvan elimistöön. Vauva voi herkistyä ja allergisoitua näille aineille. Vastasyntyneen hajuaisti on tarkka, ja voimakkaat hajusteet imetyksen alkutaipaleella voivat häiritä vauvaa. Maidon ja äidin ominaistuoksu on vauvalle mieluisin.

2. Raskausarvet vaalenevat ajan kanssa

Imetyksen alussa rinnat saattavat tarvita suojaa ennen kuin ne tottuvat imetykseen. Rasvainen rintamaito suojaa ihoa, kun levität maitotipan rinnanpäälle imetyksen jälkeen. Toinen vaihtoehto on lanoliini eli lampaanvillarasva, joka on paksumpaa ja antaa erityisen suojan aroille rinnanpäille. Lanoliinivoidetta saa apteekista, ja sitä ei tarvitse pestä pois ennen imetystä.

Jos rinnanpäät ovat todella kipeät tai haavautuneet, kokeile väliaikaisesti rintakumia.

Raskauden aikana iho paikoitellen venyy ja voi kutista. Ihoon jää tavallisesti raskausarpia, eli venymäarpia, jotka ajan mittaan vaalenevat ja muuttuvat huomaamattomimmiksi. Raskaana oleville tarkoitettuja ihonhoitotuotteita voi käyttää myös imetyksen aikana.

Arpigeeliä, joka on tarkoitettu leikkausarville, voi halutessaan käyttää mahdolliseen sektioarpeen. Geeliä saa kuitenkin käyttää vasta, kun haava on kokonaan parantunut.


3. Tuoksuttomat tuotteet ovat vauvalle parhaita

Miedot tai hajusteettomat tuotteet ovat vauvan kanssa paras valinta. Vauvan vaatteet pestään ja huuhdellaan aina hajusteettomilla tuotteilla, sillä vauvan iho on hyvin herkkä. Hajusteettomat tuotteet ovat hyväksi myös äidin iholle. Annostele pyykinpesuainetta ja huuteluainetta vain tarvittava määrä, niin vaatteisiin ei jää pesuainejäämiä.

Luonnonkosmetiikka on hyvä valinta sekä raskaana oleville että imettäville äideille, sillä se ei sisällä ftalaatteja, parabeeneja tai synteettisiä ainesosia.

  • Mia Astikainen on terveydenhoitaja, joka on työskennellyt äitiys-, lasten- ja perhesuunnitteluneuvoloissa. Lähetä kysymyksesi Mialle osoitteeseen vauva@sanoma.com otsikolla ”Mia vastaa”.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.