Pulauttelu kuuluu vauvan arkeen. Joskus vaivana on refluksitauti, ja silloin on syytä hakea apua.

Pulauttelu kuuluu vauvan arkeen. Joskus vaivaan on kuitenkin syytä hakea apua.

Miksi vauva pulauttelee?

Pienillä vauvoilla on pieni vatsalaukku ja nopeasti maitoa hörppivä vauva syö usein liikaa. Koska vatsalaukun ja ruokatorven välissä oleva sulkija on vauvoilla vielä löysä, he pulauttavat ylimääräisen maidon helposti ulos. Käytännössä kaikki vauvat pulauttelevat viikon tai kahden iästä lähtien.

Miten paljon vauva normaalisti pulauttelee? Milloin pulautusten määrästä on syytä huolestua?

Normaalisti vauva pulauttaa heti syönnin jälkeen. Jos vauva pulauttaa vielä tunti tai kaksi ruokailun jälkeen tai useita kymmeniä kertoja päivässä, pulauttelu on epänormaalin runsasta.

Kannattaako vauvaa imettää aina, kun vauva tuntuu sitä vaativan? Voiko vauva ylensyödä?

Vauvaa voi syöttää lapsentahtisesti, jos vauvalla ei ole mitään oireita, mutta jos vauva kärsii ylenmääräisestä pulauttelusta ja ilmavaivoista, kannattaa pitää vanhanaikainen, parin kolmen tunnin väli ruokailuissa, jotta ruoansulatuselimistö saa aikaa levätä. Vauva saattaa ylensyödä myös siksi, että hakee rinnalta turvaa ja lohtua kipeään oloonsa. Vauvaa kannattaa lohduttaa jollain muulla tavalla kuin imettämällä.

Mitä refluksi tarkoittaa?

Oikeastaan kaikki pulauttaminen on refluksia eli ruoan takaisinvirtausta vatsalaukun puolelta ylös ruokatorveen. Jos refluksi aiheuttaa vauvalle hankalia oireita, kyse on refluksitaudista.

Millaisia oireita refluksitauti aiheuttaa?

Refluksitautia voi epäillä, jos pulautuksiin liittyy kivuliaisuutta ja itkuisuutta. Refluksitaudin oireista kärsivät vauvat yrittävät vääntäytyä pystyyn ja vetävät selkäänsä ja niskaansa ylijännittyneiksi estääkseen happaman sisällön nousemista ylös ruokatorveen. Vauva ei ehkä viihdy vatsallaan ja hänen hengityksensä saattaa kuulostaa rohisevalta ja limaiselta.

Joskus refluksitauti altistaa myös hengitystieinfektioille ja lapsi sairastuu tavallista herkemmin korvatulehduksiin. Vauva saattaa saada myös rintaraivareita eikä suostu syömään, koska tietää syömisen aiheuttavan ikäviä vaivoja. Refluksitaudin eräs muoto on silent-refluksi, johon ei liity ylenmääräinen pulauttelu. Silent-refluksia sairastavat vauvat nieleksivät runsaasti, kun he yrittävät pitää ylös nousevan happaman mahalaukun sisällön vatsassaan. Happaman sisällön nouseminen ruokatorveen voi aiheuttaa myös hikkaa. Silent-refluksi saattaa olla jopa tavallista pulauttelutautia hankalampi, koska siinä hapan mahalaukun sisältö seilaa ruokatorvessa edestakaisin.

Ennen sanottiin, että refluksitaudista ei ole kyse, jos vauvan paino kehittyy normaalisti. Pitääkö tämä paikkansa?

Ei. Joidenkin refluksista kärsivien vauvojen paino saattaa päin vastoin kulkea yläkäyrällä, jos he hakevat usein lohtua rinnalta.

Mistä refluksitauti johtuu?

Refluksitautiin sairastuvilla vauvoilla vatsalaukun ja ruokatorven sulkija on poikkeuksellisen löysä tai ruoan takaisinvirtausjohtuu muista rakenteellisista seikoista. Refluksitauti voi johtua myös ruoka-aineallergioista. Noin joka kolmannella tai ehkä jopa puolella refluksitaudista kärsivistä saattaa olla taustalla ruoka-aineallergia.

Refluksitauti todetaan mittaamalla vauvan ruokatorven happamuus nenästä ruokatorveen laitettavan letkun kautta. Onko tutkimus aina välttämätön?

Ei. Monesti oireet kertovat selvästi sen, milloin on kyse refluksitaudista. Diagnosoinnin apuna voidaan käyttää pH-mittausta, jos oireet ovat epämääräisiä tai hoito ei tunnu auttavan. Siinä tapauksessa myös ruokatorven ja mahalaukun tähystys saattaa olla tarpeen.

Onko refluksitautia syytä hoitaa vai pitääkö vain odottaa, että tauti menee ajan myötä ohi?

Kyllä sairasta ja kipeän oloista lasta pitää aina hoitaa. Saattaa myös olla, että hapan neste ärsyttää ruokatorvea niin, että se tulehtuu.

Miten vauvan refluksitautia hoidetaan?

Refluksitauti vaatii yleensä lääkityksen, mutta lieviä oireita voi hoitaa myös kotikonstein. Ensimmäinen keino on pitää vauvaa mahdollisimman paljon pystyasennossa. Vauvan sängyn pääpuolta voi kohottaa 25–30 astetta vaikkapa asettamalla jalkojen alle pari tietosanakirjaa. Toinen keino on ostaa apteekissa myytävää maidonsakeuttajaa, jota voi sekoittaa korvikkeen tai pumpatun rintamaidon joukkoon. Röyhtäyttää kannattaa vaikka kesken syönninkin, jos vauva on kova hotkimaan. Jos vauva on lähellä neljän kuukauden ikää, kannattaa harkita kiinteiden aloittamista, sillä sakeampi ravinto ei nouse niin herkästi ylös. Jos oireet johtuvat ruoka-aineallergiasta, lapsi tai imettävä äiti aloittaa välttämisdieetin lääkärin valvonnassa. Tavallisimmat allergian aiheuttajat kuten maito, vehnä ja kananmuna jätetään ruokavaliosta joksikin aikaa pois.

Millaisilla lääkkeillä refluksitautia voidaan hoitaa?

Lääkkeet jaetaan kolmeen ryhmään: vatsahapon neutraloijiin, hapon eritystä vähentäviin lääkkeisiin ja vatsalaukun tyhjenemistä nopeuttaviin lääkkeisiin. Jos lääkkeet eivät auta, hoitona voi olla leikkaus.

Kestääkö lääkitys loppuiän?

Ei yleensä. Lääkitystä jatketaan ehkä vain muutamia kuukausia. Normaalisti refluksitaudin oireet hellittävät, kun vauva alkaa syödä kiinteitä ja pysyä enemmän pystyasennossa.

Asiantuntijana lääketieteen ja kirurgian tohtori, lastentautien erikoislääkäri Tiina Tuomela.

 

Juttu julkaistu Vauva.fi:ssä 16.6.2009 ja päivitetty 13.11.2013. Vauva 4/09.

 

Lue lisää:

Näin helpotat refluksioireita

refluksilapset.fi

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Tässä on tilaa molemmille. Isosisko Amanda saa äidinmaitoa muutaman kerran päivässä, Noel aina halutessaan. Kuva: Satu Kemppainen

Kaksivuotias Amanda ja kahdeksankuinen Noel saavat molemmat äidinmaitoa. Tandemimetys on ollut Anna-äidille luonteva valinta.

Tissshh, toteaa Amanda, 2, kömpii äidin syliin ja painaa päänsä tämän kaula-aukkoon. Toisella rinnalla on jo asukas, kahdeksankuinen pikkuveli Noel.

Sisarukset hörppivät maitoa hetken tyytyväisinä, mutta alkavat pian kiskoa toisiaan hiuksista. Anna-äidin ei auta muu kuin pyytää Amandaa menemään isän kanssa piirtämään, jotta veli saa syödyksi.

– Ei laiteta tällä kertaa värikynää korvaan, Kalle-isä muistuttaa.

Vielä kuusi vuotta sitten Annan olisi ollut hankala kuvitella, että hän imettäisi vielä kahtakin lasta yhtä aikaa.

Ada-esikoisen imetystä vaikeutti lonkkaluksaation takia käytetty iso lonkkatyyny. Imetysasentoja oli vaikea löytää, ja kuukauden vanhana Ada siirtyi kokonaan korvikkeelle. Se oli Annalle pettymys.

– Itkin sitä pitkään. Ajattelin jopa, että jos joskus saisin lisää lapsia, en voisi imettää heitäkään – se olisi epäreilua Adaa kohtaan.


Kuka se siellä? Kalle-isä on löytänyt omat tapansa olla lastensa kanssa, vaikka maito tuleekin äidiltä.


Tällä olis nälkä. Myös Amandan lelut pitävät maidosta. Isä ja isosisko Ada ovat leikissä mukana.

Anna ja Adan isä erosivat, kun tyttö oli kahdeksankuinen. Neljä vuotta sitten Anna tapasi Kallen.

Kun pariskunta alkoi odottaa Amandaa, Anna halusi tehdä kaikkensa, jotta aiempi pettymys ei toistuisi. Imetys sujuikin jo ensi hetkistä. Ensimmäiset viikot Annasta tuntui, että vuorokaudessa oli vähemmän sellaisia tunteja, kun hän ei imettänyt. Se ei silti ahdistanut, päinvastoin. Suru esikoisen imetyksestä alkoi vaimeta.

– Adakin oli jonkin aikaa tosi kiinnostunut rinnoistani. Lypsin hänelle maitoa lasiin, ja kyllä Ada sen mielellään joi, mutta ei pyytänyt enää toiste lisää, Anna muistelee.

”Kielteiset tunteet ovat tandemimetyksessä tavallisia, mutta silti siitä tuli paha mieli.”

Jo puolen vuoden päästä Anna oli jälleen raskaana. Hänelle oli heti selvää, että hän haluaisi kokeilla, onnistuisiko tandemimetys eli kahden lapsen imetys yhtä aikaa. Neuvolakin kannusti Annaa jatkamaan voimiensa mukaan, koska kyseessä ei ollut riskiraskaus.

Annan vointi pysyi hyvänä läpi odotuksen, mutta hormonaalisista syistä maito väheni niin paljon, että Amandalle täytyi tarjota myös korviketta. Sinnikkäästi tyttö silti jaksoi tissillä käydä, ja synnytyksen jälkeen kärsivällisyys palkittiin.

– Amandan ilme oli aika autuas, kun hän maidonnousun jälkeen pääsi ensimmäistä kertaa rinnalle, Anna naurahtaa.

Kotona Anna huomasi, että isosisaruksen imetys herätti hänessä myös kielteisiä tunteita.

– Tuntui, että tarvitsen tilaa. Amanda ei antanut Noelin syödä rauhassa, vaan kiskoi veikalta tissiä suusta. Minua ärsytti, ja välillä tuli fyysistäkin pahoinvointia. Nämäkin tunteet ovat tandemimetyksessä tavallisia, mutta silti siitä tuli paha mieli.


Pikkuveljelle myös. ”Välillä, kun Amanda on rinnalla, hän saattaa alkaa kaivaa toista tissiä esiin Noelia varten”, Anna kertoo.

Kun vauva halusi maitoa lähes tauotta ja taaperokin toistakymmentä kertaa päivässä, alkoi Annan pinna pettää. Amandan imetystä oli pakko hiukan äidintahdistaa.

”Amanda saa usein kuulla, mitä noin iso tyttö tissillä tekee, vaikka hän on vielä kovin pieni.”

Anna koki myös helpommaksi, että lapset kävivät rinnalla pääosin eri aikaan. Näin Amandan imetys tuntui taas mukavalta, ja samalla tyttö sai kaipaamaansa omaa aikaa äidin kanssa.

– Nyt imetän Amandaa kolme, neljä kertaa päivässä. Hän saa itse päättää, koska haluaa lopettaa kokonaan.

THL:n mukaan noin kolmasosa suomalaisäideistä imettää vuoden tai pitempään. Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee vähintään kahden vuoden imetystä. Rintamaidon ravinteet ja muut terveyshyödyt eivät katoa mihinkään, vaikka imetys jatkuisi vuosia. Pitkä imetys myös esimerkiksi laskee äidin rintasyöpäriskiä. Silti taaperoimetys herättää ennakkoluuloja.

– Nykyään Amanda saa usein kuulla, mitä noin iso tyttö tissillä tekee, vaikka hän on vielä kovin pieni.

Mitä jos äiti haluaa vielä torkkua, kun vauva on jo hereillä? Psykologi Leea Mattila vastaa.

Minulla on nelikuinen aamuvirkku vauva, joka nukkuu pinnasängyssä minun ja mieheni sängyn vieressä. Vauva heräilee aamulla kuuden aikaan, jolloin otan hänet viereeni, että saan itse nukkua vähän pidempään. Yleensä poika nukahtaa vielä noin tunniksi, minkä jälkeen hän herää höpöttelemään, ei itke. Itse haluan jatkaa unia vielä jonkin aikaa ja olenkin puoliunessa kahdeksaan asti.

Käytännössä lapsi siis höpöttelee itsekseen tunnin verran vieressäni ennen kuin nousen ylös sängystä. Voiko hän saada traumoja siitä, että joutuu olemaan yksin hereillä?

Aamutorkku äiti

Leea Mattila vastaa: Monen vauvan vanhempi tietää, millaista unenpuute on. Vauva saattaa herätä kohtuuttoman varhain, ja uni ja riittävä lepo ovat kuitenkin hyvinvoinnille välttämättömiä.

Kerrot, että vauvasi jaksaa tunnin verran itsekseen vieressäsi, kun itse vielä torkut. Tämä on minusta täysin ok! Laiminlyövää se ei ole eikä tuota vauvalle traumatisoitumista, mikäli hän saa muuten hoivaa ja seurustelua tarpeidensa mukaan.

Älä syyllisty liikaa. Vauvaa ei tarvitse viihdyttää joka hetki.

Trauma tarkoittaa sitä, että jokin tilanne on äärimmäisen negatiivinen, avuttomuutta ja ylivoimaista pelkoa tuottava, jolloin psyykkiset suojautumismekanismit eivät riitä. Silloin trauma jää mieleen ja vaikuttaa ihmisen toimintaan yleensä negatiivisesti.

Osaat pohtia vauvan kokemusmaailmaa, mikä kertoo minulle sensitiivisyydestäsi vuorovaikutuksessa. Nelikuinen osaa jo ilmoittaa halutessaan kontaktia. Havahdut kyllä puoliunestasi hänen tarpeisiinsa. Kuuntele ja vastaa vauvan viesteihin, niin välität turvallisuutta.

Vanhemmat ovat kovilla, ja nykymaailmassa vaatimuksia tulee joka suunnasta. Älä syyllisty liikaa. Vauvaa ei tarvitse viihdyttää joka hetki.

Jos vauva vielä yli puolivuotiaana viihtyy yksinään hereillä, on hyvä tarkastella, onko hän muuten passiivisen oloinen ja omissa oloissaan viihtyvä. Siinä tapauksessa hän saattaa tarvita aktivoimista vuorovaikutukseen. Iän karttuessa vauva alkaa myös liikkua, ja silloin on huolehdittava, ettei hän putoa tai pääse satuttamaan itseään vanhemman torkkuessa.

Jos haluat muutosta aamuihinne, helpointa on aloittaa muutos sinusta itsestäsi. Voit yrittää ennättää aiemmin nukkumaan. Yli kolmikuisen unirytmiä voi myös lempeästi pyrkiä ohjailemaan ja kokeilla, saisiko sitä hieman myöhäisemmäksi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.