Harrastukset voi aloittaa jo pienenä, jos vauva ja taapero niissä viihtyvät.

Tärkeintä on yhteinen ilo

Vauvan kanssa harrastamisessa arvokkainta on harrastuksista saatu ilo. Vanhemmille vauvaharrastukset ovat myös luonteva kanava tavata muita vanhempia. Pienten harrastukset edistävät lisäksi vauvan kehitystä. Eniten tutkimusnäyttöä on musiikin ja liikunnan hyödyistä. Niiden harrastamisen  on todettu kehittävän monipuolisesti lapsen älyä, kertoo aivotutkija Minna Huotilainen.

”Tutkimuksia on tehty enimmäkseen yli 3-vuotiaille lapsille, mutta uskon, että harrastaminen vaikuttaa myönteisesti myös pienempien kehitykseen. Musiikkiharrastusten on todettu edistävän kielen kehitystä ja tarkkaavaisuustaitoja, liikuntaharrastusten taas on huomattu kehittävän lapsen yleisälykkyyttä”, Huotilainen kertoo.

Vauvan kanssa harrastaessa on tärkeää edetä vauvan ehdoilla. Vastentahtoisen vauvan pakkotreenauksella ei saavuteta mitään hyvää. Massiivisesta treenauksesta voi olla jopa haittaa, kun liika viriketulva rasittaa lasta. Minna Huotilaisen mukaan sopiva harrastusmäärä riippuu vanhemmasta ja vauvasta: jos kaikki nauttivat harrastamisesta, eikä vauva vaikuta tavallista väsyneemmältä ja itkuisemmalta, harrastuksia on sopivasti.

Useimmiten vauvat nauttivat toisten lasten seurasta, ja Huotilaisen mukaan vauvat myös oppivat parhaiten matkimalla ikätovereitaan ja vähän vanhempia lapsia. Ryhmässä sosiaalisuus kehittyy. Harrastuksissa vauva pääsee myös nauttimaan siitä, että saa itse tehdä ja toimia.

”Vauvanhoito on useimmiten sitä, että vauva on hoidon passiivinen kohde: vauva ei itse tee vaan vauvalle tehdään erilaisia hoitotoimenpiteitä. Jo pienikin vauva pitää siitä, että saa olla itse toimija, ja harrastuksissa vauva saa luontevasti toimijan roolin”, Minna Huotilainen sanoo.

Kaikille meno ja touhu tai ohjatuissa harrastuksissa käyminen eivät sovi. Vauvalle riittää mainiosti sekin, että häntä hoivataan kotona. Kotioloissakin voi puuhata monenlaista.

Vauvaharrastuksia:

  • vauvamuskari
  • vauvauinti
  • vauvasirkus
  • vauvan värikylvyt
  • vauvajumpat
  • taapero-parkour
  • vauvaratsastus
  • äiti-vauva-tankotanssi
  • minilattarit
  • äiti-lapsi-boxing
  • vauvajooga
  • vauvamuseokerho

Miksi vauva harrastaisi?

  • Harrastus tukee vauvan kehitystä. Musiikki edistää kielen kehitystä ja tarkkaavaisuustaitoja, liikuntaharrastukset kehittävät yleisälykkyyttä.
  • Yhdessä touhuaminen ja iloitseminen opettaa vauvalle ja vanhemmalle vuorovaikutustaitoja.
  • Vauva saa olla aktiivinen toimija, ei vain hoitamisen kohde.
  • Vanhempi saa sosiaalisia kontakteja ja tutustuu muihin samassa elämäntilanteessa oleviin aikuisiin.
  • Jos harrastaminen ei kiinnosta vauvaa tai vanhempaa, sen voi jättää väliin. Kotonakin voi touhuta kaikenlaista.

Leikki-ikäisen harrastukset

Pitkäjänteiset harrastukset kannattaa leikki-ikäisen kanssa aloittaa maltillisesti ja lapsen ehdoilla. Innostus kivaankin lajiin voi lopahtaa alkuunsa, jos harrastamisessa on pakon makua. Eri harrastuksiin voi käydä tutustumassa ja antaa lapsen oman kiinnostuksen ja innostuksen ohjata harrastuksen valintaa.
Vauva-lehden numerossa 2/2013 kerrotaan kolmesta harrastuksesta, jotka voi aloittaa jo pienenä:
Uiminen

Taaperokin oppii uimisen perusteet, kun hänelle annetaan siihen tilaisuus ja ohjaus. Pakottaa ei kuitenkaan saa. Vauvauinnissa opitaan veden alle meno ja seuraavaksi kelluminen rentona veden pinnalla. Lapsi oppii nopeasti myös sen, että potkimalla pääsee eteenpäin. 2–3-vuotias voi hyvin uida jo 10 metriä.
Usein pienet etenevät sukeltamalla, koska pää on suhteessa raskas muuhun kehoon ja sen pinnalla pitäminen on raskasta. Se on hyvä pohja, sillä vain selkää uidaan kasvot veden pinnalla. Pienen sukeltelua voi kutsua uimiseksi, kun hän oppii vetämään henkeä uinnin lomassa.

Uimaan oppimisessa vanhempien aktiivinen ja vettä pelkäämätön asenne ovat tärkeitä. Lämmin vesi helpottaa oppimista. Kylmä vesi voi jopa kauhistuttaa. Vauvauinnista on hyötyä uimaan oppimisessa, jos sieltä jatkaa suoraan naperouintiin. Jos ehtii tulla pidempi tauko, taitoja pitää opetella uudestaan.

Asiantuntijana Riikka Nordström, Helsingin uimareiden nuorisopäällikkö, Vuoden vauva- ja perheuinnin ohjaaja 2010.
Laskettelu

Laskettelua voi kokeilla jo jopa 3-vuotiaana, vaikka todennäköisesti tositoimiin päästään vasta 4-vuotiaana. 3-vuotiailla auran tekeminen voi olla haastavaa, mutta loivassa mäessä voi harjoitella esimerkiksi liukumista ja suksella seisomista. Harjoittelu kannattaa aloittaa monojen kokeilusta, sillä pelkillä monoilla seisominen voi olla haastavaa pienimmille. 3-4-vuotiaiden lasten ei ole hyvä pitää laskettelumonoja pitkään jalassa, koska jalka on vielä kehitysvaiheessa.

Ilman kypärää ei lasta pidä rinteeseen päästää. Jo turvallisuussyistä on tärkeää opetaa lapsille heti alusta lähtien myös rinnekäyttäytymistä.

Asiantuntijana hiihdonopettaja Nina Könonen, Rukan hiihtokoulu.

Soittoharrastus

Musiikkiharrastuksen voi aloittaa muskarissa jo vauvaiässä, mutta varsinainen soittoharrastus aloitetaan myöhemmin, tavallisimmin kouluikään mennessä vähän soittimesta riippuen. Esimerkiksi viulunsoiton voi aloittaa Suomessa suzuki-metodilla jo 3-vuotiaana, musiikkiopistoissa ja konservatorioissa viulunsoitto aloitetaan yleensä noin 5–7-vuotiaana. Sävelkorvaa on kuitenkin hyvä kehittää jo aiemmin esimerkiksi laulamalla lapsen kanssa ja kuuntelemalla musiikkia monipuolisesti, sillä paras herkkyyskausi sävelkorvan kehittymiseen on 2–4 vuoden iässä.

Musiikkiopistoihin ja konservatorioihin on pääsykokeet, joissa mitataan lapsen soveltuvuutta ja musikaalisuutta. Pääsykokeissa yleensä lauletaan ja tehdään erilaisia rytmiharjoituksia. Suzuki-metodissa lapsen musikaalisuutta ei testata, koska ajatellaan, että jokaisen lapsen sävelkorva kehittyy aktiivisella harjoittelulla. Valinnassa pääpaino on lapsen ja vanhemman kiinnostuksella ja lapsen keskittymiskyvyllä.

Lasta pitää kuunnella instrumenttia valittaessa. On tärkeää, että lapsi on itse kiinnostunut soittimesta. Myös vanhemmilta vaaditaan sitoutumista. Suzuki-metodissa ja nykyään usein muillakin soittotunneilla vanhemmat ovat mukana ja ohjaavat lasta kotiharjoittelussa opettajan ohjeiden mukaan. Lasta tulee tukea ja kannustaa ja olla aidosti läsnä lapsen harrastuksessa. Erityisesti pienen lapsen harjoittelun pitäisi olla leikinomaista. Tärkeintä on, että lapsi on innostunut ja tykkää soittoharrastuksesta.

Musiikkiharrastus opettaa lasta pitkäjänteisyyteen ja soittaminen edistää myös esimerkiksi lapsen motoriikkaa. Musiikkiharrastus edistää myös ilmaisullisia taitoja; lapsi oppii esiintymään ja saa näin onnistumisen kokemuksia, mikä on tärkeää lapsen itsetunnolle. Soittoharrastus edistää myös sosiaalisia taitoja. Soittaminen yhdessä muiden kanssa innostaa ja tuo uuden ulottuvuuden, kun isossa ryhmässä soittaminen kuulostaa mahtavalta.

Asiantuntijoina viulunsoiton ja musiikkileikkikoulun opettaja Greta Hovi-Pietilä Oulun Suzukikoulusta sekä viulupedagogi Ada Alakärppä

Nina päätti, ettei jää vauvan kanssa vain kotiin istumaan. Lue myös puolison kuvaus tilanteesta.

”Kun Seppo alkoi puhua perheen perustamisesta, suostuin sillä ehdolla, ettei vauvahoito jää yksin minun harteilleni. Halusin olla varma, että hän hoitaa oman osuutensa, jotta minun ei tarvitse luopua kaikista harrastuksistani. Tiesin, että tuskastuisin nopeasti vain kotona olemiseen.

Ennen harrastin paljon liikuntaa ja ulkoilua. Opiskelu yliopistolla oli minulle tärkeää, ja viihdyin joka ilta erilaisissa työryhmissä. Opintojen keskeyttäminen oli vaikeinta. Mietin surullisena, kuinka kaverit etenevät ja minä hoidan kotona vauvaa enkä pääse enää mihinkään.

Seppo rauhoitteli minua sanomalla, että vauva-aika kuluu nopeasti. Hän vakuutti, että pystymme tekemään vauvan kanssa samoja asioita kuin ennen raskauttakin. Kaikesta ei tarvitsisi luopua – ainakaan lopullisesti.

Eeli syntyi viime syksynä. Ensimmäiset viikot olivat dramaattisia, sillä vauva ehti kakkaamaan lapsiveteen ja hengittämään sitä. Infektion takia hänelle annettiin voimakkaita antibiootteja, jotka aiheuttivat mahavaivoja. Eeli oli itkuinen ja nukkui huonosti.

Ensimmäisillä kerroilla oli aika kova kiire kuntosalilta takaisin vauvan luo.

Kun Eeli oli noin kahden viikon ikäinen, sanoin Sepolle, että minun on päästävä hetkeksi kuntosalille. Seppo oli todella kannustava ja osti minulle kuntosalikortin. Oli ihanaa päästä pois kotoa, vaikka ensimmäisillä kerroilla minulla oli aika kova kiire takaisin Eelin luo.

Seppo piti isyyslomaa muutaman viikon ja palasi sitten töihin. Yhtäkkiä olin Eelin kanssa kahdestaan. Olin niin tottunut viilettämään tukka putkella kokouksesta toiseen, etten tiennyt, mitä olisin kaikella ajalla tehnyt.

Päätin, etten jää vauvan kanssa kotiin istumaan. Ensimmäinen bussimatkamme ystävän luo jännitti hirveästi. Matka meni kuitenkin hyvin, ja sen jälkeen tunsin valtavaa helpotusta. Kyllä tämä onnistuu!

Jos nyt annan Sepolle siimaa, saan sitä itsekin sitten kun en enää imetä.

Sopimus kotitöiden ja vapaa-ajan tasapuolisesta jakamisesta on toiminut hyvin. Kun Seppo tulee illalla kotiin, olemme hetken kolmistaan ja sitten on jomman kumman vuoro lähteä omiin menoihin. En odota, että Seppo heti töistä tultuaan alkaisi tehdä kotitöitä. Yritän olla reilu ja muistaa, että Seppo on töistä väsynyt ja hänkin ansaitsee lepoa.

Annan Sepon nauttia harrastuksistaan, koska tiedän kuinka tärkeitä ne hänelle ovat. Jos nyt annan Sepolle siimaa, saan sitä itsekin sitten kun en enää imetä Eeliä. Minulle on tärkeää, etten tunne olevani pelkkä äiti. Nyt olen Eelin kanssa kotona, mutta suunnittelen tulevaisuutta ja odotan sitä, kun pääsen takaisin yliopistolle.”

Lapsen hoito ei ole yksin äidin velvollisuus, sanoo esikoisvauvan isä Seppo. Lue myös puolison kuvaus tilanteesta.

Ninan raskausaikana kaverit ja keskustelupalstat pelottelivat, kuinka elämä päättyy vauvan tuloon. Istuisimme seuraavat vuodet Ninan kanssa neljän seinän sisällä ja pyhittäisimme elämämme vauvalle. Vähemmästäkin alkaa pelottaa.

Koska kumpikaan meistä ei halunnut kauhukuvien käyvän toteen, puhuimme Ninan kanssa paljon siitä, miten järjestelemme vauva-arjen.

Arvostan sitä, kuinka Nina huomioi työssäkäymiseni. Hän ei ole koskaan kassi valmiina odottamassa kotiintuloani. Saan levähtää hetken ennen kuin otan vastuun Eelin iltapuuhista. Joskus työpäiväni venyvät, mutten muista, että Nina olisi koskaan valittanut, vaikka vauvan kanssa on välillä tietysti rankkaakin.

Omista menoista täytyy sopia etukäteen. Lukujärjestystä ei kuitenkaan voi noudattaa orjallisesti, sillä joskus Ninalla on saattanut olla niin rankka päivä Eelin kanssa, ettei hän jaksa enää illalla jäädä lapsen kanssa kahden.

Kummallakin on oikeus sanoa, ettei jaksa, ja silloin perhe menee harrastusten edelle. Toisaalta olen joskus patistanut Ninaa lähtemään omiin juttuihinsa väsymyksestä huolimatta, ettei hän vain jämähdä kotiin. Se saattaisi myöhemmin harmittaa.

Eelin ansiosta teemme nyt enemmän asioita yhdessä.

Eelin ansiosta teemme nyt enemmän asioita yhdessä kuin aikaisemmin. Saatamme esimerkiksi lähteä parin tunnin vaunulenkille, kun Eeli nukkuu päiväunia. Vauvan tultua harrastamisesta on tullut myös yhteistä parisuhdeaikaa.

Metsästys ja kalastus ovat tärkeimpiä harrastuksiani, ja myös Nina metsästää. Luonnossa liikkuminen on meille molemmille tärkeää, ja ensi syksyksi on jo katsottu valmiiksi isäni vanha kantorinkka, jossa Eeli pääsee mukaan metsään. Muistan itse lapsuudesta, kuinka parivuotiaana torkuin isän selässä metsällä. Haluan jakaa kokemuksen nyt poikani kanssa.

En harmittele omien menojeni vähentymistä, sillä Ninahan tässä on suuremman uhrauksen tehnyt. Ymmärrän, että nykyinen tilanne on Ninasta epäreilu, sillä hän on joutunut luopumaan opinnoistaan.

Arki pojan kanssa kahdestaan ei hirvitä, sillä eihän lapsen hoito ole yksin Ninan velvollisuus.

Ensi syksynä tilanne todennäköisesti muuttuu, kun Eeli aloittaa päivähoidossa ja Nina palaa opiskelemaan. Mietimme vielä, miten asian järjestämme: jäämmekö Eelin kanssa nykyiseen kotiin vai muutammeko koko perhe Ninan opiskelupaikkakunnalle.

Arki pojan kanssa kahdestaan ei hirvitä, sillä eihän lapsen hoito ole yksin Ninan velvollisuus. Minun tehtäväni on myös tukea Ninaa hänen tavoitteissaan. En halua, että suhteeseemme syntyy kinaa tai katkeruutta sen takia, että Nina joutuisi jämään kotiin vastoin tahtoaan.”