Harrastukset voi aloittaa jo pienenä, jos vauva ja taapero niissä viihtyvät.

Tärkeintä on yhteinen ilo

Vauvan kanssa harrastamisessa arvokkainta on harrastuksista saatu ilo. Vanhemmille vauvaharrastukset ovat myös luonteva kanava tavata muita vanhempia. Pienten harrastukset edistävät lisäksi vauvan kehitystä. Eniten tutkimusnäyttöä on musiikin ja liikunnan hyödyistä. Niiden harrastamisen  on todettu kehittävän monipuolisesti lapsen älyä, kertoo aivotutkija Minna Huotilainen.

”Tutkimuksia on tehty enimmäkseen yli 3-vuotiaille lapsille, mutta uskon, että harrastaminen vaikuttaa myönteisesti myös pienempien kehitykseen. Musiikkiharrastusten on todettu edistävän kielen kehitystä ja tarkkaavaisuustaitoja, liikuntaharrastusten taas on huomattu kehittävän lapsen yleisälykkyyttä”, Huotilainen kertoo.

Vauvan kanssa harrastaessa on tärkeää edetä vauvan ehdoilla. Vastentahtoisen vauvan pakkotreenauksella ei saavuteta mitään hyvää. Massiivisesta treenauksesta voi olla jopa haittaa, kun liika viriketulva rasittaa lasta. Minna Huotilaisen mukaan sopiva harrastusmäärä riippuu vanhemmasta ja vauvasta: jos kaikki nauttivat harrastamisesta, eikä vauva vaikuta tavallista väsyneemmältä ja itkuisemmalta, harrastuksia on sopivasti.

Useimmiten vauvat nauttivat toisten lasten seurasta, ja Huotilaisen mukaan vauvat myös oppivat parhaiten matkimalla ikätovereitaan ja vähän vanhempia lapsia. Ryhmässä sosiaalisuus kehittyy. Harrastuksissa vauva pääsee myös nauttimaan siitä, että saa itse tehdä ja toimia.

”Vauvanhoito on useimmiten sitä, että vauva on hoidon passiivinen kohde: vauva ei itse tee vaan vauvalle tehdään erilaisia hoitotoimenpiteitä. Jo pienikin vauva pitää siitä, että saa olla itse toimija, ja harrastuksissa vauva saa luontevasti toimijan roolin”, Minna Huotilainen sanoo.

Kaikille meno ja touhu tai ohjatuissa harrastuksissa käyminen eivät sovi. Vauvalle riittää mainiosti sekin, että häntä hoivataan kotona. Kotioloissakin voi puuhata monenlaista.

Vauvaharrastuksia:

  • vauvamuskari
  • vauvauinti
  • vauvasirkus
  • vauvan värikylvyt
  • vauvajumpat
  • taapero-parkour
  • vauvaratsastus
  • äiti-vauva-tankotanssi
  • minilattarit
  • äiti-lapsi-boxing
  • vauvajooga
  • vauvamuseokerho

Miksi vauva harrastaisi?

  • Harrastus tukee vauvan kehitystä. Musiikki edistää kielen kehitystä ja tarkkaavaisuustaitoja, liikuntaharrastukset kehittävät yleisälykkyyttä.
  • Yhdessä touhuaminen ja iloitseminen opettaa vauvalle ja vanhemmalle vuorovaikutustaitoja.
  • Vauva saa olla aktiivinen toimija, ei vain hoitamisen kohde.
  • Vanhempi saa sosiaalisia kontakteja ja tutustuu muihin samassa elämäntilanteessa oleviin aikuisiin.
  • Jos harrastaminen ei kiinnosta vauvaa tai vanhempaa, sen voi jättää väliin. Kotonakin voi touhuta kaikenlaista.

Leikki-ikäisen harrastukset

Pitkäjänteiset harrastukset kannattaa leikki-ikäisen kanssa aloittaa maltillisesti ja lapsen ehdoilla. Innostus kivaankin lajiin voi lopahtaa alkuunsa, jos harrastamisessa on pakon makua. Eri harrastuksiin voi käydä tutustumassa ja antaa lapsen oman kiinnostuksen ja innostuksen ohjata harrastuksen valintaa.
Vauva-lehden numerossa 2/2013 kerrotaan kolmesta harrastuksesta, jotka voi aloittaa jo pienenä:
Uiminen

Taaperokin oppii uimisen perusteet, kun hänelle annetaan siihen tilaisuus ja ohjaus. Pakottaa ei kuitenkaan saa. Vauvauinnissa opitaan veden alle meno ja seuraavaksi kelluminen rentona veden pinnalla. Lapsi oppii nopeasti myös sen, että potkimalla pääsee eteenpäin. 2–3-vuotias voi hyvin uida jo 10 metriä.
Usein pienet etenevät sukeltamalla, koska pää on suhteessa raskas muuhun kehoon ja sen pinnalla pitäminen on raskasta. Se on hyvä pohja, sillä vain selkää uidaan kasvot veden pinnalla. Pienen sukeltelua voi kutsua uimiseksi, kun hän oppii vetämään henkeä uinnin lomassa.

Uimaan oppimisessa vanhempien aktiivinen ja vettä pelkäämätön asenne ovat tärkeitä. Lämmin vesi helpottaa oppimista. Kylmä vesi voi jopa kauhistuttaa. Vauvauinnista on hyötyä uimaan oppimisessa, jos sieltä jatkaa suoraan naperouintiin. Jos ehtii tulla pidempi tauko, taitoja pitää opetella uudestaan.

Asiantuntijana Riikka Nordström, Helsingin uimareiden nuorisopäällikkö, Vuoden vauva- ja perheuinnin ohjaaja 2010.
Laskettelu

Laskettelua voi kokeilla jo jopa 3-vuotiaana, vaikka todennäköisesti tositoimiin päästään vasta 4-vuotiaana. 3-vuotiailla auran tekeminen voi olla haastavaa, mutta loivassa mäessä voi harjoitella esimerkiksi liukumista ja suksella seisomista. Harjoittelu kannattaa aloittaa monojen kokeilusta, sillä pelkillä monoilla seisominen voi olla haastavaa pienimmille. 3-4-vuotiaiden lasten ei ole hyvä pitää laskettelumonoja pitkään jalassa, koska jalka on vielä kehitysvaiheessa.

Ilman kypärää ei lasta pidä rinteeseen päästää. Jo turvallisuussyistä on tärkeää opetaa lapsille heti alusta lähtien myös rinnekäyttäytymistä.

Asiantuntijana hiihdonopettaja Nina Könonen, Rukan hiihtokoulu.

Soittoharrastus

Musiikkiharrastuksen voi aloittaa muskarissa jo vauvaiässä, mutta varsinainen soittoharrastus aloitetaan myöhemmin, tavallisimmin kouluikään mennessä vähän soittimesta riippuen. Esimerkiksi viulunsoiton voi aloittaa Suomessa suzuki-metodilla jo 3-vuotiaana, musiikkiopistoissa ja konservatorioissa viulunsoitto aloitetaan yleensä noin 5–7-vuotiaana. Sävelkorvaa on kuitenkin hyvä kehittää jo aiemmin esimerkiksi laulamalla lapsen kanssa ja kuuntelemalla musiikkia monipuolisesti, sillä paras herkkyyskausi sävelkorvan kehittymiseen on 2–4 vuoden iässä.

Musiikkiopistoihin ja konservatorioihin on pääsykokeet, joissa mitataan lapsen soveltuvuutta ja musikaalisuutta. Pääsykokeissa yleensä lauletaan ja tehdään erilaisia rytmiharjoituksia. Suzuki-metodissa lapsen musikaalisuutta ei testata, koska ajatellaan, että jokaisen lapsen sävelkorva kehittyy aktiivisella harjoittelulla. Valinnassa pääpaino on lapsen ja vanhemman kiinnostuksella ja lapsen keskittymiskyvyllä.

Lasta pitää kuunnella instrumenttia valittaessa. On tärkeää, että lapsi on itse kiinnostunut soittimesta. Myös vanhemmilta vaaditaan sitoutumista. Suzuki-metodissa ja nykyään usein muillakin soittotunneilla vanhemmat ovat mukana ja ohjaavat lasta kotiharjoittelussa opettajan ohjeiden mukaan. Lasta tulee tukea ja kannustaa ja olla aidosti läsnä lapsen harrastuksessa. Erityisesti pienen lapsen harjoittelun pitäisi olla leikinomaista. Tärkeintä on, että lapsi on innostunut ja tykkää soittoharrastuksesta.

Musiikkiharrastus opettaa lasta pitkäjänteisyyteen ja soittaminen edistää myös esimerkiksi lapsen motoriikkaa. Musiikkiharrastus edistää myös ilmaisullisia taitoja; lapsi oppii esiintymään ja saa näin onnistumisen kokemuksia, mikä on tärkeää lapsen itsetunnolle. Soittoharrastus edistää myös sosiaalisia taitoja. Soittaminen yhdessä muiden kanssa innostaa ja tuo uuden ulottuvuuden, kun isossa ryhmässä soittaminen kuulostaa mahtavalta.

Asiantuntijoina viulunsoiton ja musiikkileikkikoulun opettaja Greta Hovi-Pietilä Oulun Suzukikoulusta sekä viulupedagogi Ada Alakärppä