Aistiyliherkkyyttä esiintyy noin 5 prosentilla lapsista.

Aistiyliherkkyydeksi kutsutaan ihmisen hermoston taipumusta reagoida tavallista voimakkaammin erilaisiin aistimuksiin. Kyse on suhteellisen tavallisesta neurologisesta häiriöitä: aistiyliherkkyyttä esiintyy noin 5 prosentilla lapsista, keskosilla jonkin verran enemmän kuin täysiaikaisilla.

Aistimuksille yliherkkä lapsi voi reagoida tavallista voimakkaammin ääniin, asennon muutoksiin ja liikkeeseen, tuntoärsykkeisiin ja kosketukseen tai hajuihin ja makuihin.

Aistiyliherkän vauvan voi tunnistaa siitä, että hän ei pidä sylissä olosta tai haluaa olla vain tietyn aikuisen sylissä. Vauvan mieliala muuttuu nopeasti, ja äsken tyytyväinen vauva ryhtyy äkkiä kitisemään vanhempien mielestä ihan ilman syytä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Isompana lapsi valittaa, että löysätkin vaatteet puristavat tai pesulaput hankaavat. Tukanpesu ja harjaaminen tuntuvat poikkeuksellisen inhottavilta. Hän voi säikkyä ääniä, joita muut tuskin kuulevat ja kieltäytyä syömästä ruokia, jotka tuntuvat hänen suussaan oudoilta. Kirkas auringonpaiste saattaa saada hänet hermostumaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Aistiyliherkkä lapsi tarvitsee muita lapsia enemmän vanhempiensa tukea selvitäkseen arjestaan. Parasta tukea on, kun vanhemmat pysyvät itse rauhallisina ja pyrkivät ennakoimaan levottomuutta aiheuttavia tilanteita.

Ylimääräisiä ärsykkeitä on hyvä vähentää, esimerkiksi ruokailun ajaksi radio suljetaan ja lapselle annetaan riittävästi aikaa tutustua uusiin makuihin.

Jos olet huolissasi, ota asia puheeksi neuvolassa. Sieltä voit saada lähetteen lastenneurologille. Tietoa, ohjausta ja terapiaa voi saada esimerkiksi toiminta- tai fysioterapeutilta.

Lähde: Aistisäätely kehittyy. Tietolehtiset keskosvanhemmille -sarja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla