Mitä kannattaa ottaa huomioon ennen vaunuostoksille lähtöä? Lue vinkit.

Mieti näitä kysymyksiä, ennen kuin ostat vaunut.

Miten asut ja missä vaunuja säilytetään?
Hissittömässä kerrostalossa on kätevää, jos vaunuissa on kevyt, irrallinen kantokassi, jota on helppo kantaa portaita ylös ja alas. Kaikissa taloyhtiöissä ei ole vaunuille sopivaa säilytyspaikkaa. Porraskäytävään vaunuja ei saa jättää paloturvallisuussyistä. Jos talossa on hissi, mieti, mahtuvatko vaunut sinne. Vaunuostoksilla kannattaa mitata vaunut itse, sillä valmistajat ilmoittavat mitat joskus ilman pyöriä. Sisälle tuotaviin vaunuihin kannattaa harkita pyöränsuojia, koska kumirenkaat saattavat jättää jälkiä lattiaan.

Kuljetko julkisilla liikennevälineillä?

Pienehköt vaunut mahtuvat näppärästi ruuhkaisiin liikennevälineisiin. Kevyitä rattaita on myös helpompi nostella kuin raskaita. Huomaa, että myös pyörät vaikuttavat vaunujen kokoon. Ilmakumipyörät ovat vähän painavammat ja isommat kuin ilmakenno- tai muovipyörät. Pikkuiset, kääntyvät etupyörät vievät vain vähän tilaa. Julkisilla liikennevälineillä kulkeva kuitenkin hyötyy usein isommasta tavaratilasta.

Autoiletko paljon?

Jos vaunut pakataan usein autoon, niiden tulee mennä helposti kasaan ja olla helposti koottavissa käyttökuntoon. Ennen vaunujen ostamista kannattaa tarkistaa, minkä kokoiset vaunut autoon mahtuvat. Jos tilaa on niukasti, tarkista, että vaunun pyörät saa helposti irti. Paljon autoilevan kannattaa harkita travel system -vaunuja, joissa vaununrunkoon voi kiinnittää myös turvakaukalon.

Käydäänkö vaunujen kanssa ruokaostoksilla?

Jos kauppareissut tehdään usein vaunujen kanssa, iso tavarakori on tarpeen. Mieti, onko kori sellainen, että esimerkiksi ison kauppakassin saa laitettua sinne helposti. Osassa vaunuista on perinteinen metallinen tavarakori, osassa kankainen. Koreilla on painorajoitukset, joita kannattaa noudattaa. Painorajoitukset vaihtelevat tavallisesti 3–8 kilon välillä.

Haluatko aisaan säätöjä?

Jos vaunuja työntävät sekä pitkä että pätkä, aisan tulisi olla säädettävissä teleskooppimekanismilla tai napin avulla. Nappisäädön avulla aisan saa myös pois tieltä, jolloin vaunut mahtuvat paremmin vaikka hissiin tai linja-autoon. Joissakin aisoissa on myös mekanismi, joiden avulla vaunun työntösuuntaa voi vaihtaa kätevästi vain kääntämällä aisan toiselle puolelle. Kääntyvästä aisasta on hyötyä, kun lasta halutaan suojata auringolta ja tuulelta tai kun hän haluaa katsella välillä maisemia eikä työntäjää.

Missä tavallisesti kuljetaan?

Isopyöräiset vaunut kulkevat hyvin monenlaisissa maastoissa. Sellaiset sopivat esimerkiksi perheille, jotka ulkoilevat paljon. Kaupunkikäyttöön voivat sopia vaunut, joissa on edessä kääntyvät pikkupyörät. Ne tekevät vaunuista ketterät ja helposti käännettävät. Lumisohjossa ja epätasaisessa maastossa pikkupyörät voivat olla hankalat. Joissakin vaunumalleissa pikkupyörien tilalle voi vaihtaa halutessaan myös isot. Kolmipyöräisiä vaunuja on kevyt työntää, mutta ne voivat olla hankalat maastossa ja kaksiosaisilla liuskoilla. Kolmipyöräisten runko voi myös olla tavallista pidempi, mikä voi vaikeuttaa liikkumista pienissä tiloissa. Myös pyörien materiaali vaikuttaa siihen, millaista vaunuja on työntää. Ilmakumipyörät ovat epätasaisilla teillä mukavammat kuin ilmakenno- tai muovipyörät.


Mikä väri miellyttää?

Suosituimmat vaunujen värit Suomessa ovat musta, harmaa, ruskea ja näiden yhdistelmät. Syynä on usein käytännöllisyys: kura ja lika eivät näy tummissa väreissä niin helposti kuin kirkkaissa. Jos kirkkaat tai vaaleat värit miellyttävät, mutta niiden likaantuminen mietityttää, niitä on nyt tummissa vaunuissa myös pieninä tehosteina esimerkiksi kantokopan läpässä tai istuinpehmusteessa. Joihinkin malleihin on myynnissä myös erivärisiä vaihdettavia istuinpehmusteita ja kuomun kangasosia.

Milloin vauva syntyy?

Jos vauva syntyy kuumimpaan kesäaikaan, kova, tilava kantokoppa on hyvä, sillä siellä vauvalla on tilaa olla ilmavasti. Monet pehmeät kantokopat painuvat vähän kasaan ja voivat olla kuumia. Talvivauvan vaunujen pitää suojata tuulelta ja kylmältä. Erillinen makuukoppa on suojaisa ja siellä on tilaa ylimääräisille peitoille.

Nukutetaanko vauvaa päiväunille ulkona?

Jos vauva nukkuu päiväunet ulkona vaunuissa, kopan tulee olla tilava ja kunnollisella patjalla varustettu, tuulelta ja kylmyydeltä suojaava.

Jaksatko huoltaa renkaita?

Ilmakumipyörät ovat mukavat työntää, mutta ne tarvitsevat säännöllistä huoltoa. Niitä pitää pumpata ja mahdollisesti välillä myös paikata. Kumiset ilmakennopyörät tai kevyet muovipyörät (esimerkiksi eva- eli eteenivinyyliasetaattipyörät) ovat huoltomielessä helpommat, sillä ne eivät vaadi pumppaamista eivätkä mene rikki helposti. Hiekoitussepeli voi kuitenkin jäädä helpommin kiinni ilmakennopyörään kuin ilmakumipyörään. Ilmakumipyörien luonnonkumi voi taas jättää jälkiä lattiaan.

Vauva 12/2010

Asiantuntijoina kauppias Juha Pousi Pikku Hurmuri -liikkeestä ja Maj-Britt Karlberg Vaunu-Aitasta

Lapsi saattaa toivoa joululahjaksi hittilelua, mutta saako hän myös vanhemman, joka malttaa pysähtyä leikkimään hänen kanssaan?

”Äiti, voisitko tulla sisustamaan barbintalon?”

Vilkaisen vaaleanpunakattoista asumusta olohuoneessamme. Sitten keittiön tasoja, jotka olin juuri ajatellut raivata esiin astioiden alta. Ne pyykitkin piti…

”Ihan kohta!”, vastaan.


Harvoin kuitenkaan irtoan tiskipöydän, hellan tai läppärin äärestä ihan kohta. Kolmevuotias saa huudella perääni useamman kerran.

Lattialle on levitetty koko Barbien suku autoineen, hevosineen ja pinkkeine asusteineen, ja lelupaljouden keskellä lapsi kaipaa yhtä asiaa – minua.

Miksi se on niin paljon vaadittu mennä mukaan leikkiin?

Lelupaljouden keskellä lapsi kaipaa yhtä asiaa – minua.

Ainakin siksi, että työpäivän ja iltatoimien välisessä rakosessa on jo valmiiksi tunkua. Seuraavan päivän ruoka pitäisi laittaa. Kurahousuihin vaihtaa ehjät jalkalenksut. Jääkaapin hyllyt huutavat tyhjyyttään, ja kai edes joskus pitäisi siivotakin.

Mutta ehkä leikkimistä pitäisi katsoa toisin silmin. Lapsi tarvitsee ne ehjät lenksut housuihinsa ja ruokaa lautaselleen, mutta aivan yhtä paljon hän tarvitsee leikkiä.

Leikkiessään lapset harjoittelevat sosiaalisia taitoja, muistuttavat kehityspsykologian tuntijat. On sovittava leikin etenemisestä. Vuoroteltava. Toimittava porukassa ja noudatettava yhteisiä sääntöjä.

Aika tärkeitä oppeja elämässä.

Lapsi tarvitsee ne ehjät lenksut housuihinsa ja ruokaa lautaselleen, mutta aivan yhtä paljon hän tarvitsee leikkiä.

Sitä paitsi leikki on oiva tilaisuus kuulostella, mitä omalle lapselle kuuluu. Kuinka taitavasti nuket hänen leikissään sanailevat, ratkovat riidan. Ovatko ne iloisia? Onko nukeilla kavereita?

Leikkiin siirtyy se, mitä lapsi arjessaan näkee ja kokee joka päivä.

Kun sitten laskeudun sisustussuunnittelijan tehtäviini, leikki lähtee lentoon. Lapsi pulppuaa juttua. Barbiet jaetaan puoliksi. ”Tässä minun perhe, tässä sinun. Nyt nää lähtis uimaan!”

Ihan kohta koittaa sekin päivä, että lapsi ei enää pyydä äitiä.

Kohta nuket hyppivät sohvan käsinojalta altaan virkaa toimittavalle matolle. Kun Barbien pieni sisko ei uskalla, sen äiti ja isä rientävät apuun. Sitten lähdetään barbitaloon iltapalalle.

Aikuisen kannalta leikkimisessä on myös tämä hieno puoli: lapsi tempaisee vanhemman tukevasti tähän hetkeen, kun vain antaa mahdollisuuden. Nyt ei mietitä työasioita eikä tiskejä.

Yleensä ilta sujuu kaikin puolin mukavammin, kun on edes hetki leikitty yhdessä. Ihan kohta koittaa sekin päivä, että lapsi ei enää pyydä äitiä.

Lapsi saattaa toivoa joululahjaksi hittilelua, mutta saako hän myös vanhemman, jonka malttaa pysähtyä leikkimään hänen kanssaan?

Yksi vauvan vilpittömimmistä ihailijoista saattaa olla hänen isosisaruksensa.

Yhtä vauvakuvaa en koskaan väsy katselemaan: Muutaman viikon ikäinen kuopuksemme pötköttää piirua vaille kolmevuotiaan esikoisemme sylissä. Vauva pitää isosiskoa tiukasti pikkusormesta kiinni. Siinä on hyvä.

Kun itse vielä ihmettelin, kuka tämä pieni ja uusi oikein on, esikoinen otti vauvan saman tien omakseen. Hänestä kuoriutui isosisko ennen kuin minusta kahden äiti. Hän kylvetti, hoivasi ja lohdutti, esitteli vauvaa polleana tutuille ja tuntemattomille.

Kolmesta oli tullut neljä, mutta äiti ei meinannut pysyä perässä.

Itsehän unohdin kirjoittaa vauvan nimen onnittelukorttiin, kun lähdimme koko perhe syntymäpäiväjuhliin. Kolmesta oli tullut neljä, mutta äiti ei meinannut pysyä perässä.

Sydämeeni oli ryöpsähtänyt kertaheitolla hurjasti lisää rakkautta, mutta samalla sydän hieman nyrjähti. Esikoisen puolesta kirpaisi, sillä syliin ei joka hetki mahtunut yhtä paljon kuin sydämeen.

Onneksi oli myös isän ja isovanhempien syli. Isompikin sai vielä olla pieni.

Sanotaan, että ensimmäinen lapsi tehdään itselle, toinen esikoiselle. Ehkä niinkin. Kieltämättä toivoin, että lapsillani olisi kasvussaan kaveri. Se rakkain ja raivostuttavin, jonka kanssa otetaan yhteen mutta jonka edestä ei ikinä paiskaisi ovea kiinni iäksi.

Sanotaan, että ensimmäinen lapsi tehdään itselle, toinen esikoiselle.

Pikku hiljaa kädet alkavat riittää kahdenkin äitinä. Sitä huomaa kasvavansa lahjomattomaksi erotuomariksi, muistaa tuoda reissusta kaksi täsmälleen samanlaista tuliaista. Mittaa automaattisesti jälkkärit grammalleen yhtä suuriksi. Sylissäkin pysyy kaksi yhtä aikaa.

Kun siskokset kikattavat omille jutuilleen ja pusuttelevat toisilleen hyvän yön halit, sydämessä ei voisi enempää lämpöä tunteakaan.

Vauva-lehden pääkirjoitus 12/17