Kuva: iStockphoto
Kuva: iStockphoto

Tuttu uniriepu lohduttaa vauvaa kuin äidin ja isän syli.

Löytyykö teiltäkin sellainen? Likaisenkirjava unirätti, liiskaksi halattu pehmopupu, äidin vanha yöpaita, vanunut peitonkulma tai tyyny?

Kyse on vauvan itsensä valitsemasta, yleensä pehmeästä kankaisesta esineestä, siirtymäobjektista. Sen lähellä lapsi kokee turvaa ja se helpottaa vanhemmasta eroamista, vaikka vaan yöunille mentäessä.

Tuttu uniriepu lohduttaa lasta kuin äidin ja isän syli.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Riepu kuin vanhempien rakkaus

Siirtymäobjekti toimii nimensä mukaisesti ja auttaa vauvaa siirtymään vaikeasta tilanteesta toiseen. Nuhjuinen nalle symboloi lapselle suhdetta vanhempiin, ja sen kautta hän kokee samaa turvaa, jota on kokenut äidin ja isän läheisyydessä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jotta pieni pystyy ottamaan tällaisen lelun tai esineen turvakseen, pohjalle tarvitaan malliksi rakastavan vuorovaikutuksen kokemuksia.

Siirtymäobjektin käyttö on lapselle luontaista ja merkitsee symbolisen ajattelun sekä mielikuvituksen kehittymistä. Tavallisesti tämä kehitysvaihe alkaa yhden ikävuoden kieppeillä, usein aikaisemmin.

Riepu helpottaa uusissa tilanteissa

Siirtymäobjektista on hyötyä paitsi nukkumaan mennessä, myös päivähoidon aloittamisessa ja ylipäänsä hoitoon lähdettäessä. Lelun tai esineen kautta lapsi löytää lohdutusta oman mielensä sisältä.

Myös tavallisesta arjesta poikkeavissa tilanteissa kuten lääkärireissuilla se saattaa tuoda turvaa epävarmaan oloon.

Lapsi voi turvautua turvaleluun myös suuttuessaan, purkaa siihen vihaansa ja pettymystään. Siinäkin mielessä se muistuttaa vanhemmista. Riepu ottaa vastaan raivon, mutta ei hylkää.

Kaikilla ei ole uniriepua

Entä jos lapsella ei ole uniriepua tai rakkainta nallea? Pitääkö vanhempien huolestua?

Ei tarvitse. Siirtymäobjektit eivät ole kaikille yhtä tärkeitä. Lapset ovat tässäkin erilaisia.

Kaikki eivät tarvitse erillistä turvalelua, lohdukkeeksi voi riittää oma tuttu sänky. 

Yök, se haisee

Reissussa rähjääntynyt riepu tai paremmat päivänsä nähnyt pehmo voi tuoksahdella vanhempien mielestä epämääräiseltä ja olla hyvinkin pesun tarpeessa.

Lapsi on aivan eri mieltä, sillä juuri tuttu tuoksu tuo hänelle turvaa. Hajuaisti ja -muisti ovat jo pienellä vauvalla hyvin kehittyneitä.

Jos epähygieniseksi imeskellyn lelun tai pinttyneen kankaanpalan haluaa kuitenkin välillä puhdistaa, ratkaisu voi olla samanlainen kakkoslelu.

Jos lapsi sellaisen hyväksyy, likaisemman saattaa välillä saada pesuun. Väkisin ei turvalelua pidä kuitenkaan viskata pesukoneeseen.

Hyvästit rievulle omaan tahtiin

Vaikka kiintymys rähjääntyneeseen unirättiin olisi voimakasta, joskus sillekin heitetään hyvästit. Pakolla ei riepua pidä lapselta missään tapauksessa riistää.

Siitä voisi koitua vähintäänkin ahdistusta.

Lapsi vierottuu siirtymäobjektista omaan tahtiinsa, ajattelun kehittyessä, ja löytää vähitellen turvaa muista asioista.

Siirtymäobjektista voi tulla taaperon korvaamaton kaveri vuosikausiksi, kuten riepua perässään vetävällä Tenavien Epulla. Jotkut lapset voivat kulkea nalle kainalossa lähes kouluikäiseksi.

Unilelua saatetaan säilyttää vielä aikuisenakin. Eräskin tuntemani karski insinöörismies ei ole raaskinut heittää rihmoiksi rispaantunutta uniriepuaan menemään vaan pitää sitä edelleen makuuhuoneessaan. Rauhoittava unilääke?

Ainakin muisto rakkaasta rievusta säilyy usein läpi elämän.

Juttua varten on haastateltu perhepsykologi Tuovi Kerästä. Riepu täynnä rakkautta on julkaistu Vauvassa 10/2010.

Lue lisää

Näin autat lasta nukahtamaan päiväunille

Huonounisen vauvan äiti: "Me selvitään tästä yhdessä -asenne auttoi pahimman yli"

Rikkonaisia öitä, sumuisia päiviä – miten kestän vauvavuoden väsymyksen?

Sisältö jatkuu mainoksen alla