Tassuttele vauvaa tyyntymään niin, että hän nukahtaa omin avuin.

Tassuhoito

Tassuhoitoa eli vauvan koskettamista ja silittelyä käytetään kotiunikouluna itkuisten vauvojen yöheräämisiin. Sitä voi soveltaa yli puolivuotiaan vauvan kanssa, joka syö illalla kiinteää ruokaa eikä yöunia enää rytmitä nälkä. Tassuhoidon on tuonut Suomeen neuvolapsykologi Katja Rantala.

Tassuhoito auttaa vauvaa tyyntymään niin, että hän nukahtaa omin avuin. Pienokaista ei nukuteta, hänet vain rauhoitetaan unikuntoon. Kun vauva on rauhoittunut, hänet jätetään yksin nukahtamaan. Hän ei nukahda tassun alle eikä syliin vaan omaan sänkyyn itsekseen.

Tassuotteita on kolmenlaisia. Itkun sävy kertoo mitä tarvitaan. Usein riittää ensimmäinen vaihe.

  • Pidä kättä tukevasti vauvan selässä riittävän kauan, mutta ei niin pitkään, että hän nukahtaa siihen. Viesti on selkeä: ei hätää, voit tyyntyä takaisin uneen.
  • Jos itku kiihtyy, sivele vauvan pään, selän ja pakaroiden aluetta rytmikkään tukevasti ja rauhoittavasti.
  • Jos vauva ei vieläkään rauhoitu, ota hänet syliin tukevasti rintaa vasten ja jatka tukevaa silittelyä pään ja selän alueella.

Se, miten vanhemmat suhtautuvat itkuun, kertoo vauvalle kuinka suuri hätä hänellä on. Vanhemmat joko opettavat vauvansa tyyntymään tai hätääntymään. Kun kaikki lohdutuskeinot ovat kerralla käytössä, kertoo tämä vauvalle, että nyt minulla on todella asiat huonosti. Rauhoittava tassuote viestii, että ei hätää, nuku rauhassa.

Vanhempien ei pidä tehdä yöllä liikaa eikä liian vähän. Vauvalle jätetään sopivasti tilaa omaksua itsesäätelyä eli tyyntymistä. Tärkeintä on, että levänneempi ja rauhallisempi vanhempi laittaa vauvan nukkumaan ja hoitaa yöllisen tassuhoidon. Rauhallinen tunne tarttuu vanhemmasta vauvaan. Isä on usein hyvä tassuhoitaja.

Kosketuksen avulla vauva oppii oman olotilansa hallintaa ja luottamaan siihen, että vanhemmat ovat läsnä tarpeen tullen. Suurin osa terveistä vauvoista oppii uudet unitottumukset tassuhoidon avulla neljässä yössä.

Kun vauva illalla nukahtaa omaan sänkyyn ja yöllä myös herää sieltä, hänen ei tarvitse säikähtää, miksi hän on täällä sängyssä vaikka nukahti syliin. Jos lapsi nukahtaa illalla imetykseen, havahduta häntä lempeästi huomaamaan omaan sänkyyn siirto. Vauvan on yöllä herätessään tärkeätä huomata olevansa siellä, missä hän nukahti.

Vauva 11/07

Lue myös:
» Kymmenen kysymystä vauvan unesta
» Omaan sänkyyn – millainen sänky vauvalle?
» Näin kapaloit vauvan
» Vinkit vanhempien hyvään uneen

Nina päätti, ettei jää vauvan kanssa vain kotiin istumaan. Lue myös puolison kuvaus tilanteesta.

”Kun Seppo alkoi puhua perheen perustamisesta, suostuin sillä ehdolla, ettei vauvahoito jää yksin minun harteilleni. Halusin olla varma, että hän hoitaa oman osuutensa, jotta minun ei tarvitse luopua kaikista harrastuksistani. Tiesin, että tuskastuisin nopeasti vain kotona olemiseen.

Ennen harrastin paljon liikuntaa ja ulkoilua. Opiskelu yliopistolla oli minulle tärkeää, ja viihdyin joka ilta erilaisissa työryhmissä. Opintojen keskeyttäminen oli vaikeinta. Mietin surullisena, kuinka kaverit etenevät ja minä hoidan kotona vauvaa enkä pääse enää mihinkään.

Seppo rauhoitteli minua sanomalla, että vauva-aika kuluu nopeasti. Hän vakuutti, että pystymme tekemään vauvan kanssa samoja asioita kuin ennen raskauttakin. Kaikesta ei tarvitsisi luopua – ainakaan lopullisesti.

Eeli syntyi viime syksynä. Ensimmäiset viikot olivat dramaattisia, sillä vauva ehti kakkaamaan lapsiveteen ja hengittämään sitä. Infektion takia hänelle annettiin voimakkaita antibiootteja, jotka aiheuttivat mahavaivoja. Eeli oli itkuinen ja nukkui huonosti.

Ensimmäisillä kerroilla oli aika kova kiire kuntosalilta takaisin vauvan luo.

Kun Eeli oli noin kahden viikon ikäinen, sanoin Sepolle, että minun on päästävä hetkeksi kuntosalille. Seppo oli todella kannustava ja osti minulle kuntosalikortin. Oli ihanaa päästä pois kotoa, vaikka ensimmäisillä kerroilla minulla oli aika kova kiire takaisin Eelin luo.

Seppo piti isyyslomaa muutaman viikon ja palasi sitten töihin. Yhtäkkiä olin Eelin kanssa kahdestaan. Olin niin tottunut viilettämään tukka putkella kokouksesta toiseen, etten tiennyt, mitä olisin kaikella ajalla tehnyt.

Päätin, etten jää vauvan kanssa kotiin istumaan. Ensimmäinen bussimatkamme ystävän luo jännitti hirveästi. Matka meni kuitenkin hyvin, ja sen jälkeen tunsin valtavaa helpotusta. Kyllä tämä onnistuu!

Jos nyt annan Sepolle siimaa, saan sitä itsekin sitten kun en enää imetä.

Sopimus kotitöiden ja vapaa-ajan tasapuolisesta jakamisesta on toiminut hyvin. Kun Seppo tulee illalla kotiin, olemme hetken kolmistaan ja sitten on jomman kumman vuoro lähteä omiin menoihin. En odota, että Seppo heti töistä tultuaan alkaisi tehdä kotitöitä. Yritän olla reilu ja muistaa, että Seppo on töistä väsynyt ja hänkin ansaitsee lepoa.

Annan Sepon nauttia harrastuksistaan, koska tiedän kuinka tärkeitä ne hänelle ovat. Jos nyt annan Sepolle siimaa, saan sitä itsekin sitten kun en enää imetä Eeliä. Minulle on tärkeää, etten tunne olevani pelkkä äiti. Nyt olen Eelin kanssa kotona, mutta suunnittelen tulevaisuutta ja odotan sitä, kun pääsen takaisin yliopistolle.”

Lapsen hoito ei ole yksin äidin velvollisuus, sanoo esikoisvauvan isä Seppo. Lue myös puolison kuvaus tilanteesta.

Ninan raskausaikana kaverit ja keskustelupalstat pelottelivat, kuinka elämä päättyy vauvan tuloon. Istuisimme seuraavat vuodet Ninan kanssa neljän seinän sisällä ja pyhittäisimme elämämme vauvalle. Vähemmästäkin alkaa pelottaa.

Koska kumpikaan meistä ei halunnut kauhukuvien käyvän toteen, puhuimme Ninan kanssa paljon siitä, miten järjestelemme vauva-arjen.

Arvostan sitä, kuinka Nina huomioi työssäkäymiseni. Hän ei ole koskaan kassi valmiina odottamassa kotiintuloani. Saan levähtää hetken ennen kuin otan vastuun Eelin iltapuuhista. Joskus työpäiväni venyvät, mutten muista, että Nina olisi koskaan valittanut, vaikka vauvan kanssa on välillä tietysti rankkaakin.

Omista menoista täytyy sopia etukäteen. Lukujärjestystä ei kuitenkaan voi noudattaa orjallisesti, sillä joskus Ninalla on saattanut olla niin rankka päivä Eelin kanssa, ettei hän jaksa enää illalla jäädä lapsen kanssa kahden.

Kummallakin on oikeus sanoa, ettei jaksa, ja silloin perhe menee harrastusten edelle. Toisaalta olen joskus patistanut Ninaa lähtemään omiin juttuihinsa väsymyksestä huolimatta, ettei hän vain jämähdä kotiin. Se saattaisi myöhemmin harmittaa.

Eelin ansiosta teemme nyt enemmän asioita yhdessä.

Eelin ansiosta teemme nyt enemmän asioita yhdessä kuin aikaisemmin. Saatamme esimerkiksi lähteä parin tunnin vaunulenkille, kun Eeli nukkuu päiväunia. Vauvan tultua harrastamisesta on tullut myös yhteistä parisuhdeaikaa.

Metsästys ja kalastus ovat tärkeimpiä harrastuksiani, ja myös Nina metsästää. Luonnossa liikkuminen on meille molemmille tärkeää, ja ensi syksyksi on jo katsottu valmiiksi isäni vanha kantorinkka, jossa Eeli pääsee mukaan metsään. Muistan itse lapsuudesta, kuinka parivuotiaana torkuin isän selässä metsällä. Haluan jakaa kokemuksen nyt poikani kanssa.

En harmittele omien menojeni vähentymistä, sillä Ninahan tässä on suuremman uhrauksen tehnyt. Ymmärrän, että nykyinen tilanne on Ninasta epäreilu, sillä hän on joutunut luopumaan opinnoistaan.

Arki pojan kanssa kahdestaan ei hirvitä, sillä eihän lapsen hoito ole yksin Ninan velvollisuus.

Ensi syksynä tilanne todennäköisesti muuttuu, kun Eeli aloittaa päivähoidossa ja Nina palaa opiskelemaan. Mietimme vielä, miten asian järjestämme: jäämmekö Eelin kanssa nykyiseen kotiin vai muutammeko koko perhe Ninan opiskelupaikkakunnalle.

Arki pojan kanssa kahdestaan ei hirvitä, sillä eihän lapsen hoito ole yksin Ninan velvollisuus. Minun tehtäväni on myös tukea Ninaa hänen tavoitteissaan. En halua, että suhteeseemme syntyy kinaa tai katkeruutta sen takia, että Nina joutuisi jämään kotiin vastoin tahtoaan.”