Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Taaperoilla on tarkka maku ruokapöydässä. Sotkusta eivät nykyvanhemmat niin piittaa.

Minä itse! Alle viisivuotiaat taaperot tietävät tarkkaan miten ja millä haluavat ruokapöydässä herkutella.

Piltti selvitti viidensadan taaperoikäisen ja heidän perheidensä ruokailutottumuksia TNS Gallupin toteuttamalla kyselyllä.

Lemppariruokia jo 1-vuotiailla 

Lapset eivät ehkä määrää mitä syödään, mutta alle viisivuotiaitten oma tahto näkyy selvästi perheen ruokaostoksissa. Noin 70 prosenttia vanhemmista sanoo, että lapsen mieltymykset vaikuttavat perheen ruokavalintoihin.

Lasten oma tahto näkyy myös siinä, että jo yksivuotiailla on omia lempiruokiaan.

Viisivuotiailla nassikoilla lempiruoka on jo lähes jokaisella. Noin puolella taaperoista on ruokia, joita he kieltäytyvät kokonaan syömästä.

Uusia makuja omin voimin

Taaperot kokeilevat silti mielellään myös uusia makuja. Vähiten ennakkoluuloisia ovat pienemmät herkkusuut: peräti 80 prosenttia yksivuotiaiden vanhemmista kertoo lapsensa tutustuvan mielellään uusiin makuihin.

Kaikista vastaajista ennakkoluulottomia oli 57 prosenttia.

Kyselyn mukaan taaperoikäiset tahtovat mieluiten syödä omin avuin. Jo yksivuotiaista lähes kaksi kolmasosaa haluaa syödä itse, vaikka antavatkin aikuisen auttaa ainakin vähän ruokailun aikana.

Vain joka kymmenes yksivuotias haluaa, että häntä syötetään lähes aina.

Yksin tai yhdessä: pöydässä on sotkuista

Omatoiminen ruokailu on sotkuista puuhaa, on työkaluna sitten lusikka tai omat sormet. Suurin osa vanhemmista antaa mukelonsa silti syödä sormin, jos ruoka soveltuu sormin syötäväksi.

Yksivuotiailla lusikka pysyy jo joten kuten kädessä, ja lusikalla syöminen on heistä yhtä mieluisaa kuin sormiruokailu. Kaksivuotiaasta lähtien lusikalla kauhominen on jo selvästi suositumpaa kuin sormien käyttö.

Suurin osa vanhemmista yrittää saada lapsensa syömään siististi, mutta tahmatassuilu ruokapöydässä kuuluu heidän mielestään kuitenkin asiaan.

Lähes puolet vanhemmista on sitä mieltä, ettei sotkeminen heitä haittaa. Pienempien lasten vanhemmat kestävät sotkua kaikkein parhaiten.

Yksivuotiaat syövät jonkin verran vielä ”omalla vuorollaan”, mutta isommat taaperot syövät useimmiten yhdessä muun perheen kanssa. Kolmevuotiaat aterioivat jo lähes aina yhdessä muiden kanssa.

Lautanen tyhjäksi on mennyttä maailmaa

Lasten ruokahalu on vanhempien mukaan parhaimmillaan yksivuotiaana, mutta säilyy hyvällä tasolla aina viisivuotiaaksi asti.

Jonkin verran kyselyssä mukaan mahtui nirsoilijoita, joille kokeillaan konsti jos toinenkin, jotta ruoka maistuisi.

Vanhempien uudenlaisesta suhtautumisesta kertoo se, että annosta ei enää tarvitse syödä kokonaan kuten joskus aikaisemmin. Ei ole maailmanloppu, vaikka muksulle ei joka päivä ruoka maistuisikaan.

Vain viisi prosenttia vanhemmista on enää ehdottomasti sitä mieltä, että lautanen on aina syötävä tyhjäksi.

Ruoasta kyllä lapsiperheissä riidellään joskus, mutta vain harvoissa perheissä jatkuvasti.

On melko tavallista, että lapsi käyttäytyy eri tavoin eri vanhemman seurassa, lapsi- ja perhepsykologi Leea Mattila kertoo.

Olen kohta kaksivuotiaan lapsen äiti ja ihmeissäni hänen käytöksestään – tai pikemminkin sen eroista riippuen siitä, onko lapsi minun vai isänsä seurassa.

Esimerkiksi lähdöt päiväkotiin ovat minun kanssani mahdotonta rimpuilua. Isän kanssa siirtymätilanteet sujuvat paljon helpommin.

Samoin lapsi saattaa olla isänsä kanssa kaksin rauhallinen ja hyväntuulinen, mutta minun saapuessani paikalle ääni kellossa muuttuu välittömästi: lapsi heittäytyy lattialle, haluaa syliin ja siitä pois, eikä mikään tunnu olevan hyvin.

Olemme mieheni kanssa aika samoilla linjoilla kasvatuksessa ja sanoitamme tilanteita mielestäni samalla tavalla, mutta nyt olen alkanut miettiä, onko syy lapsen kiukutteluun todella minussa. Mitä voisimme tehdä?

Hämmentynyt

Ei ole tavatonta, että lapsi toimii eri tavalla eri vanhemman kanssa. On hienoa, että katsot tilannetta kokonaisuutena. Niin helposti voisi tulla ajatelleeksi yksiviivaisesti vaikka niin, että lapsi on vain tahallaan hankala.

Voisiko kyse olla siitä, että lapsi liioittelee tunteitaan sinun kanssasi, jotta varmasti huomaat hänen tarpeensa?

Ensimmäisen ikävuoden aikana lapselle muodostuu vuorovaikutuksesta niin sanottuja oletusmalleja. Stressaavissa tilanteissa lapsella herää tarve saada vanhemmalta lohtua ja turvaa. Hän reagoi tällöin itselleen tyypillisellä strategialla, jolla varmistaa saavansa huomiota ja hoivaa. Siten hän pyrkii turvaamaan eloonjäämismahdollisuutensa.

Voisiko kyse olla siitä, että lapsi ikään kuin liioittelee tunteitaan sinun kanssasi, jotta varmasti huomaat hänen tarpeensa? Tällainen ristiriitainen kiintymysmalli voi muodostua, jos vanhempi vastaa lapsen kiintymystarpeisiin epäjohdonmukaisesti: toisinaan lempeää ymmärrystä tarjoten, toisinaan välinpitämättömyyttä tai rajoja ilmaisten.

Kuvaat erityisesti ero- ja kohtaamistilanteita. Nämä ovat tyypillisesti tunnelatautuneita hetkiä, jotka aktivoivat lapsen kiintymyssuhdestrategioita. Lapsi kaipaa silloin stressilleen turvallista säätelijää.

Kun vanhempi kestää kiukkua rauhallisesti ja myötätuntoisesti, lapsen oma tunnesäätely kehittyy. 

Taaperoikäinen voi myös pyrkiä hallitsemaan vuorovaikutusta tunteillaan. Uhmaikää lähestyvä kaksivuotias testaa rajojaan. Kun vanhempi kestää kiukkua rauhallisesti ja myötätuntoisesti, lapsen oma tunnesäätelykapasiteetti kehittyy. Vanhemman epäjohdonmukaisuus taas lisää vettä valtataisteluiden myllyyn.

Kokeile erotilanteiden ennakointia. Valmistaudu etukäteen ja päätä pysyä itse rauhallisena ja turvallisena. Kiinnitä huomiota siihen, että elekielesi viestii empatiaa ja että sanasi vahvistavat tätä. Asennoidu lempeän leikillisesti: ”Hei, höpönassu, otetaanko tänään aikaa pukemisessa? Saadaanko meille enkat?”

Jos joskus on mahdollista, voit huomiota herättämättä videoida lähtötilanteitanne ja katsoa niitä jälkikäteen. Pyri silloin miettimään, miltä kyseinen tilanne lapsesta tuntuu. Mitä tunteita ja ajatuksia omassa mielessäsi on? Miten mielentilanne näkyvät käyttäytymisessänne?

Vierailija

Miksi lapsi raivoaa vain äidille?

Minulla on kaksi lasta, 5-vuotias ja vauva. Kirjoittajan tilanne kuulostaa melko samalta kuin meillä on ollut esikoisen kanssa enemmän tai vähemmän aina. Enemmän nuorempana, vähemmän nykyään. Lapsi on saanut kovimmat raivokohtaukset minulle, kiukuttelee esim. päiväkotiaamuina ihan eri tavalla minulle, isänsä kanssa on hyvin reipas. Nyt hän testailee rajojaan minuun, esimerkiksi uhmaa minua ihan eri tavalla kuin isäänsä. Toisaalta hän kertoo minulle vaikeista ja ristiriitaisista asioista...
Lue kommentti
Äiti -68

Miksi lapsi raivoaa vain äidille?

Kuulostaa tutulta ja varmaan tämä on aika normaalia. Minusta se kertoo lapsen henkisen vahvuuden ja minuuden kehittymisestä. Usein äiti hoivaa ja on vauvasta muutamaan vuoteen asti enemmän lapsen kanssa. Isän osuus lisääntyy usein iän myötä. Jokaisen täytyy saadaa purkaa tunneskaalaansa ja äitihän se tutuin ja turvallisin on, jolle sen voi tehdä pelkäämättä mitään.
Lue kommentti

Hyvä ikä pottaharjoittelun aloittamiseen on yleensä noin vuoden ja kolmen kuukauden tienoilla.

Kun vaipoista luopuminen häämöttää, tärkeintä on leppoisa ilmapiiri: otetaan tämä rennosti.

Lapsen silmissä potta voi olla jännittävä kapistus. Yhtäkkiä pissa ja kakka pitäisi tehdä istuen, potta voi tuntua viileältä ja siihen osuessaan pissakin pitää ääntä. Hui!

Pottaa voikin ensimmäisenä kokeilla rohkea nalle, tai potalla voi käydä istuskelemassa vaatteet päällä. Ja kyllä, (puhtaan) potan saa laittaa vaikka päähän! Potasta tulee tuttu ja kiva asia.

Suotuisa aika pottatreenien aloittamiseen on yleensä noin vuoden ja kolmen kuukauden tienoilla tai kun lapsi malttaa muutenkin istua hetken aloillaan, esimerkiksi television ääressä.

Taaperon kiinnostus isompien lasten pottailuun tai siihen, miten äiti ja isä käyvät vessassa, on myös merkki siitä, että potta on tervetullut taloon.

Tärkeintä ei ole tuotos, vaan totuttelu.

Sitten onkin hyvä muistaa, että kuivaksi opettelu ei ole kilpailu. Vaikka naapurin Oiva jo osaisi, vertailu kannattaa unohtaa. Jokainen lapsi oppii kuivaksi – omassa tahdissaan.

Ensimmäiset pottakokeilut kannattaa ajoittaa esimerkiksi lounaan ja päiväunien väliin ja lukea potalla vaikka pieni kirja. Tärkeintä ei ole tuotos, vaan totuttelu.

Ja kun pottaan sitten ilmestyy jotain, on yhteisen ilon aika!

Asiantuntijana MLL:n Vanhempainpuhelimen päivystysohjaaja Laura Pilkama

3 x näin se sujuu

  • Aloita pottailu silloin, kun arjessa ei ole muita suuria muutoksia meneillään.
  • Älä stressaa takapakeista. Kiinnostus pottailuun saattaa välillä kadota mutta palaa kyllä.
  • Kehu onnistumisista!