Poikamme on 3-vuotias, ja ruokailut hänen kanssaan ovat yhtä taistelua. Miten saisimme ruokahetkistä rentoja ja mukavia?

Poikamme on 3-vuotias, ja ruokailut hänen kanssaan ovat yhtä taistelua. Heti syntymän jälkeen hänellä huomattiin pieni suulakihalkio, joka suljettiin 9 kuukauden ikäisenä. Ruokailuihin on siis alusta asti liittynyt ongelmia. Ennen sulkuleikkausta ruokaa tuli nenästä ulos. Leikkauksen jälkeen ongelmat katosivat, mutta omatoiminen ruokailu ei edelleenkään kiinnosta. Syötettäessä hän avaa kuitenkin suunsa kuin linnunpoika. Lusikan käyttöä poika suostui opettelemaan saatuaan palkintotarroja tauluun.

Nyt poika osaa syödä itse, mutta jokainen lusikallinen täytyy houkutella jollain konstilla. Miten saisimme ruokailuhetkistä rentoja ja mukavia? Saamme vauvan syksyllä, enkä ehdi istua ruokapöydän vieressä koko päivää. Pitäisikö pojan antaa vain olla syömättä? Mikä neuvoksi?

Ravitsemusterapeutti Arja Lyytikäinen vastaa: Syömisen pulmat johtuvat usein varhaisista ruokakokemuksista. Suulakihalkiosta ja sen korjauksesta johtuen on mahdollista, että ruoansuutuntuma ja ruoka-aistimukset voivat olla lapsellesi erilaisia. Epämiellyttävät muistot voivat selittää vähäistä kiinnostusta syömiseen. Pelkästään se, että karkeaan ruokaan totuttelu siirtyy tavallista myöhemmäksi, voi viivästyttää oppimista.

Kannustaisin sinua silti luottamaan siihen, että harjoittelu tuottaa tulosta. Kuvaat, että lapsi avaa suunsa kuin pieni linnunpoika, mikä kertoo, että luonnollinen nälkä ohjaa hänen syömistään. Kasvusta et kerro mitään, mutta oletan, että hänen kasvunsa on ollut normaalia, eikä se huoleta sinua. Hän on siis saanut riittävästi energiaa ja ravintoaineita. Nyt onkin tavoitteena ruokailemisen ilon tuottaminen, omatoimisuuden lisääminen, hienomotoristen taitojen opettelu ja ruoan monipuolistaminen. Tarjoan avuksenne Sapere-menetelmää, josta saat tietoa muun muassa www.sapere.fi-sivustolta. Hyviä vihjeitä syömistilanteisiinne saat myös kirjasta Omin sormin suuhun.

Sapere-menetelmä perustuu monipuolisten aistikokemusten tarjoamiseen lapselle. Ota lapsi mukaan kaikkiin keittiöaskareisiin. Aloittakaa vaikkapa hedelmäsalaatilla. Käykää yhdessä kaupassa ostamassa hedelmät, ja anna lapsen olla punnitusapulainen. Valitse lapsellesi mieluisia hedelmiä ja mukaan joku ihan uusi tuttavuus. Jutustelkaa, mitä ruokaa olette tekemässä. Kerro hedelmien nimet. Voitte yhdessä miettiä, mistä hedelmästä lapsesi lempinalle mahtaisi pitää. Valmistelkaa salaattia yhdessä kotona.

Anna lapsen tutustua hedelmiin kaikin aistein: näön, kuulon, tunnon, hajun ja maun avulla. Ota lapsi mukaan pesemään, kuorimaan ja pilkkomaan hedelmät. Ihmetelkää appelsiininkuoren rösöjä, kiivin hassua turkkia, melonin siemeniä, keittiöön leviäviä tuoksuja. Omenan sisältä voi kuulua leikkiääniä, kun ’omppumato tiskaa’. Tärkeää tässä vaiheessa on, ettet patista lasta syömään, vaan annat hänen omaehtoisesti kiinnostua ruoista, tutkia ja ihmetellä. Kun raastatte omenaa tai pilkotte appelsiinia, on hyvin todennäköistä, että lapsesi haluaa jo maistaa. Ruoan määrä ei ole tässä vaiheessa tärkeä, vaan se, että hän saa runsaasti harjoitusta myös omille käsilleen. Maistaminen tulee sen jälkeen. Pyri vähitellen tarjoamaan joka aterialla hänelle jotain sormin syötävää muun ruoan ohella.

Poikanne saattaa hyötyä erityisesti tästä menetelmästä, koska sulkuleikkaus on tapahtunut juuri pinsettiotteen kypsymisvaiheessa. Ote on leikkauksen vuoksi saattanut jäädä vähemmälle harjoitukselle. Kokeile lusikan tilalla haarukkaa, sillä sen avulla lapsivoi oppia pian taitavaksi lohkojen metsästäjäksi.

Edellä kuvatulla tavalla voitte tutustua myös marjojen ja juuresten maailmaan, viljan jyviin, hiutaleisiin ja jauhoihin, leipiin ja leipomiseen. Yhteiset ruokahetket ja se, että syöt itse mukana, ovat tietysti tärkeitä. Yritä järjestää vauvan synnyttyä yhteisiä ruokailuhetkiä vauvan nukkuessa.

Vauva 02/2011

Lähetä oma kysymyksesi asiantuntijoillemme Vauvan neuvolaan.

Tässä on tilaa molemmille. Isosisko Amanda saa äidinmaitoa muutaman kerran päivässä, Noel aina halutessaan. Kuva: Satu Kemppainen

Kaksivuotias Amanda ja kahdeksankuinen Noel saavat molemmat äidinmaitoa. Tandemimetys on ollut Anna-äidille luonteva valinta.

Tissshh, toteaa Amanda, 2, kömpii äidin syliin ja painaa päänsä tämän kaula-aukkoon. Toisella rinnalla on jo asukas, kahdeksankuinen pikkuveli Noel.

Sisarukset hörppivät maitoa hetken tyytyväisinä, mutta alkavat pian kiskoa toisiaan hiuksista. Anna-äidin ei auta muu kuin pyytää Amandaa menemään isän kanssa piirtämään, jotta veli saa syödyksi.

– Ei laiteta tällä kertaa värikynää korvaan, Kalle-isä muistuttaa.

Vielä kuusi vuotta sitten Annan olisi ollut hankala kuvitella, että hän imettäisi vielä kahtakin lasta yhtä aikaa.

Ada-esikoisen imetystä vaikeutti lonkkaluksaation takia käytetty iso lonkkatyyny. Imetysasentoja oli vaikea löytää, ja kuukauden vanhana Ada siirtyi kokonaan korvikkeelle. Se oli Annalle pettymys.

– Itkin sitä pitkään. Ajattelin jopa, että jos joskus saisin lisää lapsia, en voisi imettää heitäkään – se olisi epäreilua Adaa kohtaan.


Kuka se siellä? Kalle-isä on löytänyt omat tapansa olla lastensa kanssa, vaikka maito tuleekin äidiltä.


Tällä olis nälkä. Myös Amandan lelut pitävät maidosta. Isä ja isosisko Ada ovat leikissä mukana.

Anna ja Adan isä erosivat, kun tyttö oli kahdeksankuinen. Neljä vuotta sitten Anna tapasi Kallen.

Kun pariskunta alkoi odottaa Amandaa, Anna halusi tehdä kaikkensa, jotta aiempi pettymys ei toistuisi. Imetys sujuikin jo ensi hetkistä. Ensimmäiset viikot Annasta tuntui, että vuorokaudessa oli vähemmän sellaisia tunteja, kun hän ei imettänyt. Se ei silti ahdistanut, päinvastoin. Suru esikoisen imetyksestä alkoi vaimeta.

– Adakin oli jonkin aikaa tosi kiinnostunut rinnoistani. Lypsin hänelle maitoa lasiin, ja kyllä Ada sen mielellään joi, mutta ei pyytänyt enää toiste lisää, Anna muistelee.

”Kielteiset tunteet ovat tandemimetyksessä tavallisia, mutta silti siitä tuli paha mieli.”

Jo puolen vuoden päästä Anna oli jälleen raskaana. Hänelle oli heti selvää, että hän haluaisi kokeilla, onnistuisiko tandemimetys eli kahden lapsen imetys yhtä aikaa. Neuvolakin kannusti Annaa jatkamaan voimiensa mukaan, koska kyseessä ei ollut riskiraskaus.

Annan vointi pysyi hyvänä läpi odotuksen, mutta hormonaalisista syistä maito väheni niin paljon, että Amandalle täytyi tarjota myös korviketta. Sinnikkäästi tyttö silti jaksoi tissillä käydä, ja synnytyksen jälkeen kärsivällisyys palkittiin.

– Amandan ilme oli aika autuas, kun hän maidonnousun jälkeen pääsi ensimmäistä kertaa rinnalle, Anna naurahtaa.

Kotona Anna huomasi, että isosisaruksen imetys herätti hänessä myös kielteisiä tunteita.

– Tuntui, että tarvitsen tilaa. Amanda ei antanut Noelin syödä rauhassa, vaan kiskoi veikalta tissiä suusta. Minua ärsytti, ja välillä tuli fyysistäkin pahoinvointia. Nämäkin tunteet ovat tandemimetyksessä tavallisia, mutta silti siitä tuli paha mieli.


Pikkuveljelle myös. ”Välillä, kun Amanda on rinnalla, hän saattaa alkaa kaivaa toista tissiä esiin Noelia varten”, Anna kertoo.

Kun vauva halusi maitoa lähes tauotta ja taaperokin toistakymmentä kertaa päivässä, alkoi Annan pinna pettää. Amandan imetystä oli pakko hiukan äidintahdistaa.

”Amanda saa usein kuulla, mitä noin iso tyttö tissillä tekee, vaikka hän on vielä kovin pieni.”

Anna koki myös helpommaksi, että lapset kävivät rinnalla pääosin eri aikaan. Näin Amandan imetys tuntui taas mukavalta, ja samalla tyttö sai kaipaamaansa omaa aikaa äidin kanssa.

– Nyt imetän Amandaa kolme, neljä kertaa päivässä. Hän saa itse päättää, koska haluaa lopettaa kokonaan.

THL:n mukaan noin kolmasosa suomalaisäideistä imettää vuoden tai pitempään. Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee vähintään kahden vuoden imetystä. Rintamaidon ravinteet ja muut terveyshyödyt eivät katoa mihinkään, vaikka imetys jatkuisi vuosia. Pitkä imetys myös esimerkiksi laskee äidin rintasyöpäriskiä. Silti taaperoimetys herättää ennakkoluuloja.

– Nykyään Amanda saa usein kuulla, mitä noin iso tyttö tissillä tekee, vaikka hän on vielä kovin pieni.

Mitä jos äiti haluaa vielä torkkua, kun vauva on jo hereillä? Psykologi Leea Mattila vastaa.

Minulla on nelikuinen aamuvirkku vauva, joka nukkuu pinnasängyssä minun ja mieheni sängyn vieressä. Vauva heräilee aamulla kuuden aikaan, jolloin otan hänet viereeni, että saan itse nukkua vähän pidempään. Yleensä poika nukahtaa vielä noin tunniksi, minkä jälkeen hän herää höpöttelemään, ei itke. Itse haluan jatkaa unia vielä jonkin aikaa ja olenkin puoliunessa kahdeksaan asti.

Käytännössä lapsi siis höpöttelee itsekseen tunnin verran vieressäni ennen kuin nousen ylös sängystä. Voiko hän saada traumoja siitä, että joutuu olemaan yksin hereillä?

Aamutorkku äiti

Leea Mattila vastaa: Monen vauvan vanhempi tietää, millaista unenpuute on. Vauva saattaa herätä kohtuuttoman varhain, ja uni ja riittävä lepo ovat kuitenkin hyvinvoinnille välttämättömiä.

Kerrot, että vauvasi jaksaa tunnin verran itsekseen vieressäsi, kun itse vielä torkut. Tämä on minusta täysin ok! Laiminlyövää se ei ole eikä tuota vauvalle traumatisoitumista, mikäli hän saa muuten hoivaa ja seurustelua tarpeidensa mukaan.

Älä syyllisty liikaa. Vauvaa ei tarvitse viihdyttää joka hetki.

Trauma tarkoittaa sitä, että jokin tilanne on äärimmäisen negatiivinen, avuttomuutta ja ylivoimaista pelkoa tuottava, jolloin psyykkiset suojautumismekanismit eivät riitä. Silloin trauma jää mieleen ja vaikuttaa ihmisen toimintaan yleensä negatiivisesti.

Osaat pohtia vauvan kokemusmaailmaa, mikä kertoo minulle sensitiivisyydestäsi vuorovaikutuksessa. Nelikuinen osaa jo ilmoittaa halutessaan kontaktia. Havahdut kyllä puoliunestasi hänen tarpeisiinsa. Kuuntele ja vastaa vauvan viesteihin, niin välität turvallisuutta.

Vanhemmat ovat kovilla, ja nykymaailmassa vaatimuksia tulee joka suunnasta. Älä syyllisty liikaa. Vauvaa ei tarvitse viihdyttää joka hetki.

Jos vauva vielä yli puolivuotiaana viihtyy yksinään hereillä, on hyvä tarkastella, onko hän muuten passiivisen oloinen ja omissa oloissaan viihtyvä. Siinä tapauksessa hän saattaa tarvita aktivoimista vuorovaikutukseen. Iän karttuessa vauva alkaa myös liikkua, ja silloin on huolehdittava, ettei hän putoa tai pääse satuttamaan itseään vanhemman torkkuessa.

Jos haluat muutosta aamuihinne, helpointa on aloittaa muutos sinusta itsestäsi. Voit yrittää ennättää aiemmin nukkumaan. Yli kolmikuisen unirytmiä voi myös lempeästi pyrkiä ohjailemaan ja kokeilla, saisiko sitä hieman myöhäisemmäksi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.