Jos haluat lapselle rokotteen punkkien levittämiä tauteja vastaan, on aika toimia. Kokosimme tietopaketin punkeista.

Punkit eli puutiaiset leviävät ja samalla yleistyvät niiden levittämät taudit, borrelioosi ja puutiaisaivokuume. Jälkimmäistä vastaan voi suojautua myös lapsille sopivalla rokotteella. Borrelioosiin tepsii antibiootti.

TBE-viruksen aiheuttamaan puutiaisaivokuumeeseen ei ole parantavaa lääkettä, mutta sen ehkäisemiseksi on olemassa tehokas rokote, joka sopii yli 1-vuotiaille lapsille. Puutiaisaivokuume on vakavampi mutta harvinaisempi kuin borrelioosi. Rokotetta kannattaa harkita, jos kesällä oleilee riskialueilla ja liikkuu paljon luonnossa. Paniikkiin ei kuitenkaan ole aihetta, sillä suuri osa punkeista ei kanna mitään tautia.

Puutiaisaivokuumetta, samoin kuin borrelioosia, on perinteisesti Ahvenanmaalla ja Turun saaristossa, mutta viime vuosina sitä on löytynyt yhä pohjoisempaa myös sisämaasta. Viime kesänä puutiaisaivokuumeeseen sairastui Suomessa 60 henkilöä ja borrelioositapauksia tilastoitiin yhteensä 1600.

Rokote voi olla tarpeen myös Ruotsin rannikolla, Virossa ja muualla Baltiassa sekä Venäjällä matkustaville. Borrelioosibakteeria paljon nopeammin tarttuva TBE-virus alkaa levitä heti punkin pureman jälkeen elimistössä, joten sen vaikutuksia ei voi myöhemmin enää ehkäistä.

Kolmivaiheisen rokotesarjan ensimmäinen rokote kannattaa ottaa keväällä ennen punkkikauden alkua. Rokote on maksullinen ja sen voi saada yksityisiltä lääkäriasemilta, jolloin hinta on noin 55 e / rokote. Punkkibusseissa rokote maksaa 40–50 e / annos. Voit ostaa rokotteen myös apteekista ja rokotuttaa terveyskeskuksessa. Alkukesän aikana kiertävistä punkkibusseista rokotuksen saa ilman ajanvarausta. Suojan jatkumiseksi tarvitaan yksi tehosterokote kolmen tai viiden vuoden välein. Markkinoilla on kahden eri valmistajan rokotetta.

Myös kananmuna-allergiset voidaan pääsääntöisesti rokottaa puutiaisaivotulehdusrokotteella. Voimakkaasti allergiselle piikki annetaan poliklinikkakäynnin yhteydessä, jotta rokotetun vointia voidaan jälkeen päin seurata. Myös odottava ja imettävä äiti voi joissakin tapauksissa ottaa rokotteen, jos sen hyötyä pidetään välttämättömänä.

Näin ehkäiset punkkitauteja:

• Muista säännöllinen punkkitarkastus. Borrelioosin riski pienenee, jos punkin irrottaa mahdollisimman nopeasti pureman jälkeen. TBE tarttuu muutamassa minuutissa, mutta tartunnan saattaa ehkäistä, jos punkin löytää sen vielä etsiessä sopivaa ruokailukohtaa. Tarkista huolella pikkulasten hiusraja, päänahka, korvantaustat ja niska. Isommilla lapsilla punkit tarttuvat useimmin jalkoihin ja käsivarsiin.
• Pidä pihanurmikko lyhyenä. Punkit viihtyvät pusikoissa ja heinikossa.
• Pue ulkona leikkivät lapset sileisiin vaatteisiin, joihin punkit eivät niin helposti tartu. Suosi vaaleita värejä, niistä mönkijät erottuvat parhaiten. Muista kumisaappaat maastossa liikuttaessa.
• Kissat ja koirat voivat kantaa turkissaan epätoivottuja vieraita sisälle asuntoon. Jos eläimen nahasta löytyy punkkeja, tiedät, että niitä on seudulla ja osaat varautua.
• Jos löydät iholta punkin, älä panikoi, vaan irrota se välittömästi. Irrottaminen onnistuu helpoiten pinseteillä tai apteekin punkkipihdeillä. Puhdista puremakohta. Ota yhteyttä lääkäriin, jos pureman ympärille muodostuu rengasmaista ihottumaa. Vie lapsi välittömästi lääkäriin, jos hän on veltto tai saa halvaustyyppisiä oireita.

Lisätietoa:
www.punkkiklinikka.fi
Suomen Reumaliiton punkkisivut
Puutiaisen levinneisyys ja TBE-viruksen esiintyminen Suomessa

Suomen Rokotepalvelun punkkibussin aikataulu
Saaristolääkärien punkkibussi

Vauva.fi 5/2012

Tässä on tilaa molemmille. Isosisko Amanda saa äidinmaitoa muutaman kerran päivässä, Noel aina halutessaan. Kuva: Satu Kemppainen

Kaksivuotias Amanda ja kahdeksankuinen Noel saavat molemmat äidinmaitoa. Tandemimetys on ollut Anna-äidille luonteva valinta.

Tissshh, toteaa Amanda, 2, kömpii äidin syliin ja painaa päänsä tämän kaula-aukkoon. Toisella rinnalla on jo asukas, kahdeksankuinen pikkuveli Noel.

Sisarukset hörppivät maitoa hetken tyytyväisinä, mutta alkavat pian kiskoa toisiaan hiuksista. Anna-äidin ei auta muu kuin pyytää Amandaa menemään isän kanssa piirtämään, jotta veli saa syödyksi.

– Ei laiteta tällä kertaa värikynää korvaan, Kalle-isä muistuttaa.

Vielä kuusi vuotta sitten Annan olisi ollut hankala kuvitella, että hän imettäisi vielä kahtakin lasta yhtä aikaa.

Ada-esikoisen imetystä vaikeutti lonkkaluksaation takia käytetty iso lonkkatyyny. Imetysasentoja oli vaikea löytää, ja kuukauden vanhana Ada siirtyi kokonaan korvikkeelle. Se oli Annalle pettymys.

– Itkin sitä pitkään. Ajattelin jopa, että jos joskus saisin lisää lapsia, en voisi imettää heitäkään – se olisi epäreilua Adaa kohtaan.


Kuka se siellä? Kalle-isä on löytänyt omat tapansa olla lastensa kanssa, vaikka maito tuleekin äidiltä.


Tällä olis nälkä. Myös Amandan lelut pitävät maidosta. Isä ja isosisko Ada ovat leikissä mukana.

Anna ja Adan isä erosivat, kun tyttö oli kahdeksankuinen. Neljä vuotta sitten Anna tapasi Kallen.

Kun pariskunta alkoi odottaa Amandaa, Anna halusi tehdä kaikkensa, jotta aiempi pettymys ei toistuisi. Imetys sujuikin jo ensi hetkistä. Ensimmäiset viikot Annasta tuntui, että vuorokaudessa oli vähemmän sellaisia tunteja, kun hän ei imettänyt. Se ei silti ahdistanut, päinvastoin. Suru esikoisen imetyksestä alkoi vaimeta.

– Adakin oli jonkin aikaa tosi kiinnostunut rinnoistani. Lypsin hänelle maitoa lasiin, ja kyllä Ada sen mielellään joi, mutta ei pyytänyt enää toiste lisää, Anna muistelee.

”Kielteiset tunteet ovat tandemimetyksessä tavallisia, mutta silti siitä tuli paha mieli.”

Jo puolen vuoden päästä Anna oli jälleen raskaana. Hänelle oli heti selvää, että hän haluaisi kokeilla, onnistuisiko tandemimetys eli kahden lapsen imetys yhtä aikaa. Neuvolakin kannusti Annaa jatkamaan voimiensa mukaan, koska kyseessä ei ollut riskiraskaus.

Annan vointi pysyi hyvänä läpi odotuksen, mutta hormonaalisista syistä maito väheni niin paljon, että Amandalle täytyi tarjota myös korviketta. Sinnikkäästi tyttö silti jaksoi tissillä käydä, ja synnytyksen jälkeen kärsivällisyys palkittiin.

– Amandan ilme oli aika autuas, kun hän maidonnousun jälkeen pääsi ensimmäistä kertaa rinnalle, Anna naurahtaa.

Kotona Anna huomasi, että isosisaruksen imetys herätti hänessä myös kielteisiä tunteita.

– Tuntui, että tarvitsen tilaa. Amanda ei antanut Noelin syödä rauhassa, vaan kiskoi veikalta tissiä suusta. Minua ärsytti, ja välillä tuli fyysistäkin pahoinvointia. Nämäkin tunteet ovat tandemimetyksessä tavallisia, mutta silti siitä tuli paha mieli.


Pikkuveljelle myös. ”Välillä, kun Amanda on rinnalla, hän saattaa alkaa kaivaa toista tissiä esiin Noelia varten”, Anna kertoo.

Kun vauva halusi maitoa lähes tauotta ja taaperokin toistakymmentä kertaa päivässä, alkoi Annan pinna pettää. Amandan imetystä oli pakko hiukan äidintahdistaa.

”Amanda saa usein kuulla, mitä noin iso tyttö tissillä tekee, vaikka hän on vielä kovin pieni.”

Anna koki myös helpommaksi, että lapset kävivät rinnalla pääosin eri aikaan. Näin Amandan imetys tuntui taas mukavalta, ja samalla tyttö sai kaipaamaansa omaa aikaa äidin kanssa.

– Nyt imetän Amandaa kolme, neljä kertaa päivässä. Hän saa itse päättää, koska haluaa lopettaa kokonaan.

THL:n mukaan noin kolmasosa suomalaisäideistä imettää vuoden tai pitempään. Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee vähintään kahden vuoden imetystä. Rintamaidon ravinteet ja muut terveyshyödyt eivät katoa mihinkään, vaikka imetys jatkuisi vuosia. Pitkä imetys myös esimerkiksi laskee äidin rintasyöpäriskiä. Silti taaperoimetys herättää ennakkoluuloja.

– Nykyään Amanda saa usein kuulla, mitä noin iso tyttö tissillä tekee, vaikka hän on vielä kovin pieni.

Mitä jos äiti haluaa vielä torkkua, kun vauva on jo hereillä? Psykologi Leea Mattila vastaa.

Minulla on nelikuinen aamuvirkku vauva, joka nukkuu pinnasängyssä minun ja mieheni sängyn vieressä. Vauva heräilee aamulla kuuden aikaan, jolloin otan hänet viereeni, että saan itse nukkua vähän pidempään. Yleensä poika nukahtaa vielä noin tunniksi, minkä jälkeen hän herää höpöttelemään, ei itke. Itse haluan jatkaa unia vielä jonkin aikaa ja olenkin puoliunessa kahdeksaan asti.

Käytännössä lapsi siis höpöttelee itsekseen tunnin verran vieressäni ennen kuin nousen ylös sängystä. Voiko hän saada traumoja siitä, että joutuu olemaan yksin hereillä?

Aamutorkku äiti

Leea Mattila vastaa: Monen vauvan vanhempi tietää, millaista unenpuute on. Vauva saattaa herätä kohtuuttoman varhain, ja uni ja riittävä lepo ovat kuitenkin hyvinvoinnille välttämättömiä.

Kerrot, että vauvasi jaksaa tunnin verran itsekseen vieressäsi, kun itse vielä torkut. Tämä on minusta täysin ok! Laiminlyövää se ei ole eikä tuota vauvalle traumatisoitumista, mikäli hän saa muuten hoivaa ja seurustelua tarpeidensa mukaan.

Älä syyllisty liikaa. Vauvaa ei tarvitse viihdyttää joka hetki.

Trauma tarkoittaa sitä, että jokin tilanne on äärimmäisen negatiivinen, avuttomuutta ja ylivoimaista pelkoa tuottava, jolloin psyykkiset suojautumismekanismit eivät riitä. Silloin trauma jää mieleen ja vaikuttaa ihmisen toimintaan yleensä negatiivisesti.

Osaat pohtia vauvan kokemusmaailmaa, mikä kertoo minulle sensitiivisyydestäsi vuorovaikutuksessa. Nelikuinen osaa jo ilmoittaa halutessaan kontaktia. Havahdut kyllä puoliunestasi hänen tarpeisiinsa. Kuuntele ja vastaa vauvan viesteihin, niin välität turvallisuutta.

Vanhemmat ovat kovilla, ja nykymaailmassa vaatimuksia tulee joka suunnasta. Älä syyllisty liikaa. Vauvaa ei tarvitse viihdyttää joka hetki.

Jos vauva vielä yli puolivuotiaana viihtyy yksinään hereillä, on hyvä tarkastella, onko hän muuten passiivisen oloinen ja omissa oloissaan viihtyvä. Siinä tapauksessa hän saattaa tarvita aktivoimista vuorovaikutukseen. Iän karttuessa vauva alkaa myös liikkua, ja silloin on huolehdittava, ettei hän putoa tai pääse satuttamaan itseään vanhemman torkkuessa.

Jos haluat muutosta aamuihinne, helpointa on aloittaa muutos sinusta itsestäsi. Voit yrittää ennättää aiemmin nukkumaan. Yli kolmikuisen unirytmiä voi myös lempeästi pyrkiä ohjailemaan ja kokeilla, saisiko sitä hieman myöhäisemmäksi.