Puhe alkaa kehittyä, kun vauva oppii, että hänen viestinnällään on merkitystä.

Puhe alkaa kehittyä, kun vauva oppii, että hänen viestinnällään on merkitystä.

0–6kk: itkua ja vokaaleja

Pienelläkin vauvalla on paljon sanottavaa, mutta ei vielä kykyä puhua. Itkeä vauva sen sijaan
osaa jo ensi hetkistä lähtien. Itku on vauvan puhetta, itkulla vauva viestii nälkäänsä, läheisyyden
tarvettaan tai vaikkapa märkää vaippaa.

Jos vanhempi reagoi vauvan itkuun antamalla maitoa, ottamalla syliin tai vaihtamalla vaipan, vauva oppii, että hänen viestinnällään on merkitystä. Tietoisuus siitä on alku puheen kehitykselle. Myös vauvan ja vanhemman välisellä katsekontaktilla on tärkeä merkitys vauvan kielen kehityksessä. Katsoessaan toisiaan vauva ja vanhempi luovat välilleen yhteyden, jonka kautta sanattomat ja myöhemmin sanalliset tunneviestit kulkevat.

Vastasyntynyt on todellinen kielitaituri: hän erottaa toisistaan kaikki noin 150 maailman eri kielissä esiintyvää äännettä. Puoleen ikävuoteen mennessä taito katoaa ja vauva herkistyy tunnistamaan erityisesti ne äänteet, joita esiintyy hänen omassa äidinkielessään. Jo muutaman viikon ikäinen vauva alkaa äännellä yksittäisillä vokaaleilla. Vähän myöhemmin vokaalit yhdistyvät pitemmiksi parin erilaisen vokaalin yhdistelmiksi: ääiiää. Vauvat eivät kommunikoi pelkillä äänteillä vaan ottavat pian käyttöön koko äänteellisen repertuaarinsa: he kiljahtelevat, murahtelevat ja örisevät kuin pienet viidakon eläimet.

6–12kk: rytmikkäitä tavuja

Puolivuotiaana vauva ottaa käyttöönsä vokaalien lisäksi konsonantit; hän alkaa jokeltaa. Jokeltelu on vokaalien ja konsonanttien rytmikästä tanssia: tä-pä-tä-tä. Vauvan jokeltelussa on jo havaittavissa oman kielen piirteitä – suomalainen vauva jokeltelee hieman eri tavoin kuin amerikkalainen. Jokeltelun oppiminen on vauvan puheen kehityksessä merkittävä virstanpylväs. Jos vauva jokeltelee monipuolisesti alle vuoden ikäisenä, hän todennäköisesti oppii myös puhumaan
ajallaan.

Vuoden ikää lähestyvä vauva ymmärtää puhetta jo jonkin verran, vaikka ei ehkä ole vielä sanonut ensimmäistä sanaansa. Kun kutsut lastasi nimeltä, hän reagoi kutsuusi. Hän ymmärtää myös ei-sanan – vaikka ei sitä aina tottelekaan. Lapsi saattaa myös katsoa oikeaa kohdetta, jos kysyt häneltä vaikkapa missä on lamppu tai kello.

Vajaan vuoden ikäinen lapsi osaa noudattaa lyhyitä kehotuksia;hän saattaa esimerkiksi vilkuttaa pois lähtevälle isoäidille, jos häntä pyydetään niin tekemään.

1–3v: sanoista lauseiksi

Noin vuoden ikäisenä lapsi sanoo ensimmäisen sanansa. Taapero ei ehkä lausu sitä aivan täydellisesti, mutta riittävän hyvin, jotta ainakin hänen vanhempansa saavat siitä selvän. Puolentoista vuoden iässä lapsen sanavarasto karttuu huikeaa vauhtia. Puolitoistavuotias hallitsee
noin 50 sanaa ja kaksivuotiaan sanavarastossa on sanoja keskimäärin jo yli 250. Tässä vaiheessa lasten puheen oppimisessa on suuria eroja. Osa alle kaksivuotiaista ei sano kuin sanan tai pari, jotkut taas alkavat ennen kaksivuotissyntymäpäiväänsä muodostaa jo lyhyitä lauseita. Yleensä lapsi alkaa yhdistää sanoja lauseiksi 18–24 kuukauden iässä.

Kaksivuotias ei vielä kykene muodostamaan kaikkia äänteitä. Monen kaksivuotiaan äännevarastosta puuttuu r-äänne, joillekin tuottaa vaikeuksia myös s tai j. Aluksi lapsen lauseet muistuttavat sähkösanomakieltä: vauva pipi, tutti anna. Taivutusmuotoja parivuotias ei juuri hallitse. Kirjaimetkin saattavat vaihtaa vielä paikkaa: Hanna ottaa hävän mehuu. Noin kaksi- ja puolivuotias on jo kova kyselemään. Mikä ja missä toistuvat lapsen kielessä tiheään ja kolmen ikävuoden kieppeillä sanavarastoon ilmestyy myös miksi. Samaan aikaan lapsi alkaa käyttää itsestään minä-sanaa. Ja kohta lapsi jo kertoileekin tarinoita.

Vinkki: Laula lapselle tuttua laulua, mutta jätä säkeen viimeinen sana sanomatta. Taapero yrittää tarmokkaasti sanoa sanan itse.

Vinkki: Hae katsekontaktia vauvaasi. Vauvan katseen tavoitteleminen on olennainen osa varhaista kielellisen kehityksen tukemista.

Vauva 2/09

Asiantuntijana professori Marja-Leena Laakso, Jyväskylän yliopisto.
Lähteenä myös Tiina Siiskonen (toim.): Joko se puhuu? Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa.