3-vuotias poikamme aloitti päiväkodin vähän yli 1-vuotiaana. Ensimmäiset pari kuukautta olivat yhtä huutoa.

3-vuotias poikamme aloitti päiväkodin vähän yli 1-vuotiaana. Ensimmäiset pari kuukautta olivat yhtä huutoa, kun hänet jätettiin hoitoon. Vieläkin hän saattaa tirauttaa pienet itkut aamuisin.

Mieltämme painaa todella kovasti se, että lapsi leikkii yksin päiväkodissa. Hän ei ota kontaktia muihin lapsiin eikä hoitajiin. Hän kyllä katsoo silmiin ja vastaa lyhyesti, jos häneltä kysytään jotain. Lasta on rohkaistu ja kannustettu mukaan leikkeihin, mutta se ei ole auttanut. Hän saattaa joskus leikkiä jonkun vieressä vähän aikaa, mutta vetäytyy sitten omiin oloihinsa.

Saimme pojan nelikymppisinä, ja hän on ainokaisemme. Kotona poika puhuu selviä ja pitkiä lauseita, leikkii ja laulaa. Lapsella on todella hyvä muisti. 2,5-vuotiaana hän osasi yli 50 maan liput. Nyt mielenkiinnon kohteena ovat autojen merkit. Lapsi on aika omatoiminen ja hänen motoriikkansa on hyvä.

Miksi lapsi ei ole sosiaalinen, ja onko tarvetta tutkia häntä tarkemmin? Olisiko hänellä mahdollisesti jokin sairaus, esimerkiksi autismi?

Psykologi Essi Juvakka vastaa: Olet selvästi huolissasi poikasi arkuudesta ja oman tilan tarpeesta. Todennäköisimmin kyse on vain lapsen persoonallisuuden piirteistä, mutta mikäli kyseessä olisi sairaus, on aina lapsen edun mukaista selvittää asia mahdollisimman varhain. Näin hän voi saada parasta mahdollista tukea jo varhaisina ikävuosinaan.

Poikanne on selvästi hyvin viisas pikkumies. Hän on tottunut kotona rauhalliseen menoon ja siihen, että olette hänelle myös leikkikavereina. Häiriötekijöitä on paljon vähemmän kuin päivähoidon vipinässä, jossa isompi ihmismäärä voi tehdä hänet hiljaiseksi ja syrjäänvetäytyväksi. On mahdollista, että parissa vuodessa poikanne rohkaistuu, sillä hiljaisesta ja arasta lapsesta voi hyvin kasvaa vauhdikas pikkupoika jo ennen kouluikää.

Kuvauksesi siitä, ettei poika ota kontaktia ikäisiinsä lapsiin ja hänellä on joku voimakas ja vaihteleva kiinnostuksen kohde, voi toki viitata johonkin sairauteen

Kuvauksesi siitä, ettei poika ota kontaktia ikäisiinsä lapsiin ja hänellä on joku voimakas ja vaihteleva kiinnostuksen kohde, voi toki viitata johonkin sairauteen. Kannattaa kuitenkin muistaa, että lapset ovat hyvin erilaisia: toiset ujompia ja toiset vilkkaampia. Jokainen tuntee pikkupoikia, jotka ovat hyvin kiinnostuneita esimerkiksi jostakin piirroshahmosta.

Koska huolesi on voimakas, ei epävarmuudessa ole viisasta elää yhtään kauemmin. Suosittelen varaamaan ylimääräisen ajan lääkärille esimerkiksi oman terveydenhoitajanne kautta. Näin saatte mahdollisuuden purkaa mieltänne askarruttavia kysymyksiä ja tunteita. Tarvittaessa teidät ohjataan jatkotutkimuksiin.