Tutustu tuoreeseen tietoon imettämisestä. Mukana vinkit sujuviin imetyshetkiin.

Pieni imetysopas

Imetys on luonnollinen ja helppo tapa tarjota vauvalle parasta mahdollista ravintoa. Äidinmaidossa vauva saa kaikki tarvitsemansa ravintoaineet D-vitamiinia lukuunottamatta, ja siinä on imeväiselle ihanteellinen rasvan määrä ja koostumus. Imetettäessä vauva saa myös tarvitsemaansa läheisyyttä.

Suomessa suositellaan vauvan ravinnoksi vain äidinmaitoa (= täysimetys) kuuden kuukauden ikäiseksi saakka ja rintaruokintaa muun ravinnon lisänä vähintään vuoden ikään asti. Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee imettämään lapsia vähintään kaksivuotiaaksi.

Kiinteät lisäruoat tulisi aloittaa imetyksen ohella puolivuotiaana, aikaisintaan neljän kuukauden iässä. Lisäruokien aloitus vasta puolen vuoden iän jälkeen saattaa nykytiedon mukaan olla yhteydessä suurempaan astman, allergisen nuhan ja allergisen herkistymisen riskiin.

Pyydä opastusta imetykseen synnytyssairaalassa ja neuvolassa. Tarvittaessa ota selvää paikkakuntasi imetystukiryhmästä. Voit pyytää kotiisi myös yksityisen imetyksen ohjaajan.

Kätilöliiton imetysopasta ei enää jaeta äitiyspakkauksen mukana. Tietoa imetyksestä löytyy muun muassa alla olevien nettilinkkien kautta.

Imetys vaatii harjoittelua

  • Kun aloitat imetyksen, ota vauva syliisi niin, että hänen kasvonsa ja vartalonsa ovat suoraan omaa vartaloasi vasten. Anna vauvan hamuta nänni suuhunsa. Imetä ensin yhdestä rinnasta ja sitten tarpeen mukaan toisesta.
  • Imetä vauvaa lapsen ilmaiseman tarpeen mukaan. Vastasyntynyt syö yleensä 1–2 kertaa yössä. Tiheä imetys vauvan haluamassa tahdissa lisää imetyksen onnistumisen mahdollisuuksia. Älä ota imetyksestä kuitenkaan stressiä. Imettäessä voit samalla itsekin levähtää.
  • Jos rinnat tuntuvat täysiltä ja pingottuneilta, lypsä ensin hieman maitoa pois. Vauva saa siten paremman otteen otteen rinnasta eikä maitoa virtaa suuhun liian nopeasti.
  • Ilmakylvyt tekevät rinnoille hyvää, mutta varo kylmettymistä.
  • Alkavaa rintatulehdusta voi yrittää karkottaa lämpimän hauteen avulla: pane rintaliiveihin lämpimällä vedellä täytetty minigrip-pussi tai mikrossa lämmitetty kankainen kauranjyväpussi. Suihkuttele lämpimällä vedellä ja tyhjennä rintoja ahkerasti.
  • Kipeytyneet nännit ovat ikävät, mutta jopa veriset haavaumat paranevat onneksi muutamassa päivässä. Imetyksen lopuksi purista nännistä tippa maitoa hoitamaan nänninpäätä. Kokeile myös imetysasennon vaihtamista, imeminen kohdistuu silloin eri kohtaan.
  • Matalia rinnanpäitä voi koettaa venytellä kaupasta saatavien nänninvenyttäjien avulla. Rintakumin käyttö voi helpottaa imettämistä. Rintakumia voi käyttää myös aristavien rinnanpäiden tilapäisenä hoitona.
  • Jos rintaruokinnassa oleva vauva tarvitsee lisämaitoa tai lypsettyä äidinmaitoa, tarjoa se mieluiten mukista. Jo noin puolivuotiaan voi totuttaa käyttämään nokkamukia, josta on myöhemmin helpompi päästä eroon kuin tuttipullosta. Tuttipullosyötön jälkeen vauva voi alkaa vieroksua rintaa.
  • Vauva voi tehdä imemislakon, joka saattaa liittyä esimerkiksi sairastumiseen. Huijaa lakkolaista takaisin rinnalle silloin, kun hän on rentoutunut tai uninen, kuten yöllä.
  • Ole kärsivällinen vauvan tiheän imun kausina. Kun vauva tuntuu roikkuvan rinnassa lähes aina, hän säätää maitomäärää kasvuvaiheelleen sopivaksi.
  • Imettäminen on hieno lahja lapselle, mutta koko elämä ei ole siitä kiinni. Tärkeintä on, että vauva saa ravintoa, kasvaa ja kehittyy. Äidinmaidonkorviketta voi antaa hyvällä omallatunnolla, jos imetys ei jostain syystä onnistu.
  • Kun on aika vieroittaa vauva rinnasta, tee se lempeästi vähitellen ja silloin, kun lapsi on terve eikä samaan ajankohtaan osu muita isoja elämänmuutoksia. Anna lapselle läheisyyttä erityisen paljon ensimmäisinä vieroituksen jälkeisinä viikkoina.
  • Yli vuoden ikäinen lapsi voi siirtyä äidinmaidosta suoraan lehmänmaitoon.


Lähteenä on muun muassa Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vauvan hoito-opas / Hämeen piirin Kotineuvola Oy

Lisätietoa imetyksestä:
www.imetystukilista.net
www.imetys.fi
http://www.hus.fi

Yksi vauvan vilpittömimmistä ihailijoista saattaa olla hänen isosisaruksensa.

Yhtä vauvakuvaa en koskaan väsy katselemaan: Muutaman viikon ikäinen kuopuksemme pötköttää piirua vaille kolmevuotiaan esikoisemme sylissä. Vauva pitää isosiskoa tiukasti pikkusormesta kiinni. Siinä on hyvä.

Kun itse vielä ihmettelin, kuka tämä pieni ja uusi oikein on, esikoinen otti vauvan saman tien omakseen. Hänestä kuoriutui isosisko ennen kuin minusta kahden äiti. Hän kylvetti, hoivasi ja lohdutti, esitteli vauvaa polleana tutuille ja tuntemattomille.

Kolmesta oli tullut neljä, mutta äiti ei meinannut pysyä perässä.

Itsehän unohdin kirjoittaa vauvan nimen onnittelukorttiin, kun lähdimme koko perhe syntymäpäiväjuhliin. Kolmesta oli tullut neljä, mutta äiti ei meinannut pysyä perässä.

Sydämeeni oli ryöpsähtänyt kertaheitolla hurjasti lisää rakkautta, mutta samalla sydän hieman nyrjähti. Esikoisen puolesta kirpaisi, sillä syliin ei joka hetki mahtunut yhtä paljon kuin sydämeen.

Onneksi oli myös isän ja isovanhempien syli. Isompikin sai vielä olla pieni.

Sanotaan, että ensimmäinen lapsi tehdään itselle, toinen esikoiselle. Ehkä niinkin. Kieltämättä toivoin, että lapsillani olisi kasvussaan kaveri. Se rakkain ja raivostuttavin, jonka kanssa otetaan yhteen mutta jonka edestä ei ikinä paiskaisi ovea kiinni iäksi.

Sanotaan, että ensimmäinen lapsi tehdään itselle, toinen esikoiselle.

Pikku hiljaa kädet alkavat riittää kahdenkin äitinä. Sitä huomaa kasvavansa lahjomattomaksi erotuomariksi, muistaa tuoda reissusta kaksi täsmälleen samanlaista tuliaista. Mittaa automaattisesti jälkkärit grammalleen yhtä suuriksi. Sylissäkin pysyy kaksi yhtä aikaa.

Kun siskokset kikattavat omille jutuilleen ja pusuttelevat toisilleen hyvän yön halit, sydämessä ei voisi enempää lämpöä tunteakaan.

Vauva-lehden pääkirjoitus 12/17

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Saako lisää? Maitovaihe on lopulta lyhyt aika lapsen elämässä. Nyt  Nuutille maistuu moni muukin ruoka. Kuva: Satu Kemppainen
Saako lisää? Maitovaihe on lopulta lyhyt aika lapsen elämässä. Nyt Nuutille maistuu moni muukin ruoka. Kuva: Satu Kemppainen

Sannan molemmat pojat ovat kasvaneet pääosin äidinmaidonkorvikkeella. Pulloruokinnassa harmittaa vain ympäristön asenne.

Kahdeksankuinen Nuutti imaisee viimeiset hörpyt maitopullosta ja jaksaa taistella vielä hetken nukkumattia vastaan. Äiti Sanna laskee hänet hellästi pinnasänkyyn.

Pullolle nukahtava vauva on tässä keittiössä tuttu näky. Myös Nuutin isoveli Hermanni, 3, kasvoi aikanaan pääosin äidinmaidonkorvikkeella.

– Hermanni painoi syntyessään vain 2190 grammaa. Hän ei jaksanut imeä rintaa kuin kymmenen minuuttia kerrallaan ja oli senkin jälkeen ihan hikinen, Sanna muistelee esikoisensa ensimmäisiä viikkoja.

Imetys-lisämaito-pumppausrumbassa kului tunti kerrallaan, kolmen tunnin välein, vuorokauden ympäri. Kaksi kuukautta Sanna jaksoi sitä pahimmillaan puolentoista tunnin yöunilla. Sitten voimat loppuivat, ja Hermanni siirtyi korvikkeelle.

Kun Nuutti syntyi, kaikki oli toisin. Poika oli alusta saakka rinnalla kuin ammattilainen.

– Olin ihan fiiliksissä, että jes, nyt tämä sujuu. Opetimme silti vauvan myös pullolle, jotta isäkin voisi osallistua hoitoon.

”Ehkä imetys olisi voinut jatkua, mutta olin siihen liian loppu.”

Nuutin kanssa imetys meni loistavasti kaksi kuukautta. Sitten koko perhe sairastui rajuun enterorokkoon.

– Rintani ja Nuutin kitalaki olivat täynnä kipeitä rakkuloita. Imetys oli tuskaa molemmille. Lopulta Nuutti ei huolinut rintamaitoa edes pullosta, korviketta kyllä. Ehkä hän yhdisti äidinmaidon maun kipuun.

Kun tauti oli selätetty, Sanna yritti käynnistää imetystä uudestaan, mutta maito oli ehtinyt vähentyä. Perhe oli vasta toipumassa, kaikki nukkuivat huonosti, ja kolmivuotias Hermannikin tarvitsi äidin huomiota.

– Ehkä imetys olisi voinut jatkua, jos olisin pystynyt istumaan sohvalla ja imettämään Nuuttia tuntikausia putkeen, mutta olin siihen liian loppu.


Ruoka-aika. Samuli-isän sylissä Nuutin on niin hyvä syödä, että siihen voi vaikka nukahtaa. Usein niin käykin.

Sannalle oli lopulta valtava helpotus, kun neuvolan terveydenhoitaja antoi ikään kuin luvan lopettaa.

– Menin poikien kanssa neuvolaan naama harmaana ja väsymystäni itkien. Ihana terveydenhoitajamme totesi myötätuntoisesti, että jos imetys ei tuntunut minulle ihan äärettömän tärkeältä, hänestä voisin kyllä lopettaa yrittämisen. Nuutti oli jo saanut maidostani paljon hyötyjä, ja oli tärkeää turvata minun jaksamiseni.

Niin Nuutistakin tuli pullopoika. Sannasta se ei lopulta tuntunut kovin pahalta. Hän oli jo nähnyt, kuinka täydellinen lapsi Hermannistakin oli korvikkeella kasvanut.

– Olen sellainen, etten jaksa jäädä vellomaan vaikeuksissa. Mieluummin yritän löytää ratkaisun ja mennä eteenpäin.

Pulloruokinnassa harmittaa oikeastaan vain ympäristön asenne. Jotkut kokevat oikeudekseen neuvoa asiassa, joka ei kuulu kellekään muulle kuin äidille itselleen.

”Tuntui ärsyttävältä selitellä asiaa vieraalle.”

– Kun vielä imetin Nuuttia, eräs tuttava näki vaunukopassa maitopullon ja ihmetteli suureen ääneen, miksen imetä poikaa kaikkialla. Minusta paikallisjunassa imettäminen oli turhan hankalaa. Tuntui ärsyttävältä selitellä asiaa vieraalle.

Oli Sannalle silti pettymys, kun Nuutin hyvin sujunut imetys päättyi niin yllättäen. Kerran hän purki asiaa ystävälleen, joka oli täysimettänyt vauvaansa. Tämä lohdutti, että ekaluokan opettaja ei näe, ketä lapsista on imetetty ja kuinka kauan.

– Kun lakkasin ahdistumasta imetyksestä ja väsyttämästä itseäni, saatoin käyttää energiani siihen, että olin ihan eri tavalla läsnä lapsilleni.