Kuva: iStockphoto
Kuva: iStockphoto

Näin kakkakoulu onnistuu kotona.

Tuskaillaanko teilläkin lapsen vessaongelmien kanssa? Ette ole yksin. Nelivuotiaista joka viidennelle sattuu pissavahinkoja vielä säännöllisesti, ja melko tavallista on sekin, että taapero-iän reilusti ohittanut lapsi suostuu kakkaamaan vain vaippaan. Joskus hankaluus jatkuu pitkälle kouluikään.

Lääkäriltä voi saada lähetteen uroterapeutin vastaanotolle, jossa etsitään ratkaisuja kasteluun, ummetukseen, tuhrimiseen, liian tiheään vessassa käymiseen sekä muihin vessapulmiin.

Uroterapeutti Riitta Koppeli pitää Jorvin sairaalassa Espoossa lisäksi pissa- ja kakkakoulua, johon kootaan suunnilleen samanikäisiä lapsia päiväksi harjoittelemaan vessa-asioita yhdessä.

Näin voit kokeilla kakkakoulun oppeja kotona.

1. Hengitä syvään ja pohdi

Ihan ensin: pysy rauhallisena. Vika ei ole lapsen korvien välissä eikä syy ole vanhempien.

Herkkyyskausi kuivaksi oppimiseen on yleensä parin kolmen vuoden iässä, mutta nelivuotiaista kastelee vielä joka viidennes. Jos nelivuotiaalla on edes välillä kuivia päiviä, tilanne on ihan lupaava. Ehkä hän vain kypsyy tässä asiassa hiukan keskivertoa hitaammin.

– Ei kannata hermostua, vaikka päiväkodissa kaikki muut jo pärjäisivät ilman vaippaa. Kuivan lapsen äiti ei ole yhtään sen parempi kuin kastelevan. Lapset kehittyvät kukin omaan tahtiinsa, sanoo uroterapeutti Riitta Koppeli.

Lääkärin puoleen on syytä kääntyä, jos lapsi on täyttänyt neljä ja kastelu on päivittäistä. Myös ummetusongelmiin kannattaa vaatia apua varhaisessa vaiheessa.

– Neuvoloissa asiaa usein hieman vähätellään ja kehotetaan vain antamaan luumua tai mallasuutetta. Siitä ei ole apua, ja tilanne pääsee turhaan hankalaksi.

Yökastelulle puolestaan ei Koppelin näkemyksen mukaan voi eikä kannata tehdä mitään juurikaan ennen kuuden vuoden ikää. Se liittyy lapsen elimistön kehittymiseen, jota ei pysty kukaan nopeuttamaan.

2. Vesi vanhin voitehista

Suurin osa lasten vessavaikeuksista liittyy pohjimmiltaan ummetukseen. Jos täysi peräsuoli painaa virtsarakkoa, pissaa lirahtelee helposti pöksyyn. Myös vaippaa vaativien leikki-ikäisten pönttöpelon taustalla on yleensä muisto kipeästä kakkaamistilanteesta. Vaipan kanssa on helpompi hakeutua omaan rauhaan ja etsiä mahdollisimman kivuton ponnistusasento.

Ummetus puolestaan liittyy usein siihen, että lapsi ei juo tarpeeksi vettä.

– Ruokavalio on tietenkin tärkeä ja kuidun saantiin pitää kiinnittää huomiota, mutta kyllä suomalaisissa perheissä syödään ruisleipää. Suurempi ongelma on se, että juodaan liian vähän tai vääränlaisia juomia. Lapsi kannattaisi opettaa pienestä pitäen juomaan vettä, Riitta Koppeli sanoo.

Leikki-ikäiselle sopiva määrä juomaa on kolme lasia maitoa ja kolme lasia vettä päivässä. Mehuja ja kaakaota Koppeli ei suosittele lainkaan, koska ne lisäävät virtsarakon supistelua ja siten usein vain pahentavat kasteluongelmaa.

– Veden juomiseen voi kannustaa vaikkapa sillä, että hankitaan joku kivan näköinen pullo, josta on kiva hörppiä. Kannattaa kysyä myös päiväkodista, voisiko sielläkin lisätä veden juomista, Koppeli neuvoo.

Jos vesi ja runsaskuituinen ruoka eivät auta, apteekista saa ulostetta pehmentäviä laksatiiveja ilman reseptiä.

– Niiden käyttämistä ei ole syytä pelätä. Niihin ei jää koukkuun eivätkä ne löystytä suolta, kuten jotkut uskovat, Koppeli vakuuttaa.

3. Kakka-autojen formularata

Kuvitellaan, että kakkapökäleet ovat formula-autoja, ja suoli on niiden kilparata. Niiden maali on pönttö tai potta. Vaippaan ne eivät halua päätyä, koska vaipassa on ahdasta.

Suunnilleen tähän tapaan Riitta Koppeli selostaa asian lapsille vastaanotollaan. Pienenkin lapsen on hyvä ymmärtää, miten vatsa toimii ja miten siihen voi itse vaikuttaa.

Sitten mietitään yhdessä lapsen kanssa, millaista polttoainetta kakka-autot tarvitsevat, jotta ne pääsevät hyvin maaliinsa.

4. Pysy rytmissä

Ei mulla oo pissahätä. Ei mulla OO pissahätä! Aikuinen tietää, että viiden minuutin kuluttua pissat ovat luultavasti jo housuissa, mutta miten saisi lapsen tajuamaan sen?

– Lapsi kannattaa opettaa käymään vessassa parin kolmen tunnin välein riippumatta siitä, onko sillä hetkellä hätä vai ei, Koppeli sanoo.

Vessassa käydään aina ennen uloslähtöä ja ennen ruokailuja, jotta voi syödä rauhassa ilman pissahätäkiemurtelua. Älä siis kysy lapselta, onko hänellä hätä, vaan tee säännöllisistä vessakäynneistä jokapäiväiseen elämään kuuluva rutiini.

Jos lapsi ramppaa pissalla huomiota herättävän usein, lääkärireissu on paikallaan, sillä se saattaa olla merkki muuten oireettomasta tulehduksesta. Tiheät vessareissut voivat johtua myös liian vähäisestä juomisesta (koska väkevä virtsa ärsyttää rakon limakalvoja), ummetuksesta (täysi suoli painaa rakkoa) tai turhan hätäisistä pyrähdyksistä pöntöllä (rakko ei tyhjene kunnolla).

5. Maalitaulu ja pissatanssi

Kun lapsi on maaniteltu vessaan, seuraava haaste on saada hänet tekemään asiansa.

– Vessahetkestä pitäisi saada keskittynyt ja rauhallinen, Koppeli opastaa.

Hänen mielestään pojat kannattaa opettaa pissaamaan seisaaltaan, koska silloin virtsarakko pääsee tyhjentymään tehokkaammin. Keskittymistä voi auttaa, jos pöntön takaseinämään juuri vesirajan yläpuolelle liimaa tarran maalitauluksi. Kun poika keskittyy tähtäämään siihen, tilanne rauhoittuu itsestään.

Tytöille Koppeli neuvoo pissatanssin. Ensin päästetään rakko omasta mielestä tyhjäksi ja noustaan seisomaan. Sitten istahdetaan takaisin ja heilutellaan peppua pöntön päällä kuin villissä tanssissa. Sen jälkeen on helpompi tiristää rakosta viimeisetkin pisarat ulos.

Myös kakkaamisasento on tärkeä. Potalla asento on automaattisesti hyvä, mutta pöntölle pieni ihminen tarvitsee jalkojen alle tukevan jakkaran "kaasupolkimeksi", jonka avulla voi ponnistaa tukevasti ja rennosti. Peppu asetellaan keskelle pönttöä, ei reunalle, eikä käsiä saa pitää pöntön reunalla, koska silloin tulee jännittäneeksi juuri niitä lihaksia, joiden pitäisi olla rentoina, kun ponnistetaan.

Lähde: Sanna Sommers, Pönttöön tuli! Meidän Perhe 1/2013

Tarinankertoja

Parhaat kakkavinkit panttaajalle

Meillä on tämä tyyppi nimeltä Salapissa. Hän on hyvin ovela. Hän odottaa virtsarakossa, vaikkei sinusta, rakas lapsi, yhtään tunnu siltä. Hän on siellä piilossa. Et huomaa ollenkaan. Mutta jos et nyt mene potalle, Salapissa lurahtaa kohta housuun, ja sitten on ikävää ja märkää. Menepä heti kokeilemaan, onko Salapissa sittenkin siellä. Päästä mokoma ovelus pois! - Tällä tarinalla olen saanut molemmat lapset käymään potalle vastustelematta. :-D
Lue kommentti

Nina päätti, ettei jää vauvan kanssa vain kotiin istumaan. Lue myös puolison kuvaus tilanteesta.

”Kun Seppo alkoi puhua perheen perustamisesta, suostuin sillä ehdolla, ettei vauvahoito jää yksin minun harteilleni. Halusin olla varma, että hän hoitaa oman osuutensa, jotta minun ei tarvitse luopua kaikista harrastuksistani. Tiesin, että tuskastuisin nopeasti vain kotona olemiseen.

Ennen harrastin paljon liikuntaa ja ulkoilua. Opiskelu yliopistolla oli minulle tärkeää, ja viihdyin joka ilta erilaisissa työryhmissä. Opintojen keskeyttäminen oli vaikeinta. Mietin surullisena, kuinka kaverit etenevät ja minä hoidan kotona vauvaa enkä pääse enää mihinkään.

Seppo rauhoitteli minua sanomalla, että vauva-aika kuluu nopeasti. Hän vakuutti, että pystymme tekemään vauvan kanssa samoja asioita kuin ennen raskauttakin. Kaikesta ei tarvitsisi luopua – ainakaan lopullisesti.

Eeli syntyi viime syksynä. Ensimmäiset viikot olivat dramaattisia, sillä vauva ehti kakkaamaan lapsiveteen ja hengittämään sitä. Infektion takia hänelle annettiin voimakkaita antibiootteja, jotka aiheuttivat mahavaivoja. Eeli oli itkuinen ja nukkui huonosti.

Ensimmäisillä kerroilla oli aika kova kiire kuntosalilta takaisin vauvan luo.

Kun Eeli oli noin kahden viikon ikäinen, sanoin Sepolle, että minun on päästävä hetkeksi kuntosalille. Seppo oli todella kannustava ja osti minulle kuntosalikortin. Oli ihanaa päästä pois kotoa, vaikka ensimmäisillä kerroilla minulla oli aika kova kiire takaisin Eelin luo.

Seppo piti isyyslomaa muutaman viikon ja palasi sitten töihin. Yhtäkkiä olin Eelin kanssa kahdestaan. Olin niin tottunut viilettämään tukka putkella kokouksesta toiseen, etten tiennyt, mitä olisin kaikella ajalla tehnyt.

Päätin, etten jää vauvan kanssa kotiin istumaan. Ensimmäinen bussimatkamme ystävän luo jännitti hirveästi. Matka meni kuitenkin hyvin, ja sen jälkeen tunsin valtavaa helpotusta. Kyllä tämä onnistuu!

Jos nyt annan Sepolle siimaa, saan sitä itsekin sitten kun en enää imetä.

Sopimus kotitöiden ja vapaa-ajan tasapuolisesta jakamisesta on toiminut hyvin. Kun Seppo tulee illalla kotiin, olemme hetken kolmistaan ja sitten on jomman kumman vuoro lähteä omiin menoihin. En odota, että Seppo heti töistä tultuaan alkaisi tehdä kotitöitä. Yritän olla reilu ja muistaa, että Seppo on töistä väsynyt ja hänkin ansaitsee lepoa.

Annan Sepon nauttia harrastuksistaan, koska tiedän kuinka tärkeitä ne hänelle ovat. Jos nyt annan Sepolle siimaa, saan sitä itsekin sitten kun en enää imetä Eeliä. Minulle on tärkeää, etten tunne olevani pelkkä äiti. Nyt olen Eelin kanssa kotona, mutta suunnittelen tulevaisuutta ja odotan sitä, kun pääsen takaisin yliopistolle.”

Lapsen hoito ei ole yksin äidin velvollisuus, sanoo esikoisvauvan isä Seppo. Lue myös puolison kuvaus tilanteesta.

Ninan raskausaikana kaverit ja keskustelupalstat pelottelivat, kuinka elämä päättyy vauvan tuloon. Istuisimme seuraavat vuodet Ninan kanssa neljän seinän sisällä ja pyhittäisimme elämämme vauvalle. Vähemmästäkin alkaa pelottaa.

Koska kumpikaan meistä ei halunnut kauhukuvien käyvän toteen, puhuimme Ninan kanssa paljon siitä, miten järjestelemme vauva-arjen.

Arvostan sitä, kuinka Nina huomioi työssäkäymiseni. Hän ei ole koskaan kassi valmiina odottamassa kotiintuloani. Saan levähtää hetken ennen kuin otan vastuun Eelin iltapuuhista. Joskus työpäiväni venyvät, mutten muista, että Nina olisi koskaan valittanut, vaikka vauvan kanssa on välillä tietysti rankkaakin.

Omista menoista täytyy sopia etukäteen. Lukujärjestystä ei kuitenkaan voi noudattaa orjallisesti, sillä joskus Ninalla on saattanut olla niin rankka päivä Eelin kanssa, ettei hän jaksa enää illalla jäädä lapsen kanssa kahden.

Kummallakin on oikeus sanoa, ettei jaksa, ja silloin perhe menee harrastusten edelle. Toisaalta olen joskus patistanut Ninaa lähtemään omiin juttuihinsa väsymyksestä huolimatta, ettei hän vain jämähdä kotiin. Se saattaisi myöhemmin harmittaa.

Eelin ansiosta teemme nyt enemmän asioita yhdessä.

Eelin ansiosta teemme nyt enemmän asioita yhdessä kuin aikaisemmin. Saatamme esimerkiksi lähteä parin tunnin vaunulenkille, kun Eeli nukkuu päiväunia. Vauvan tultua harrastamisesta on tullut myös yhteistä parisuhdeaikaa.

Metsästys ja kalastus ovat tärkeimpiä harrastuksiani, ja myös Nina metsästää. Luonnossa liikkuminen on meille molemmille tärkeää, ja ensi syksyksi on jo katsottu valmiiksi isäni vanha kantorinkka, jossa Eeli pääsee mukaan metsään. Muistan itse lapsuudesta, kuinka parivuotiaana torkuin isän selässä metsällä. Haluan jakaa kokemuksen nyt poikani kanssa.

En harmittele omien menojeni vähentymistä, sillä Ninahan tässä on suuremman uhrauksen tehnyt. Ymmärrän, että nykyinen tilanne on Ninasta epäreilu, sillä hän on joutunut luopumaan opinnoistaan.

Arki pojan kanssa kahdestaan ei hirvitä, sillä eihän lapsen hoito ole yksin Ninan velvollisuus.

Ensi syksynä tilanne todennäköisesti muuttuu, kun Eeli aloittaa päivähoidossa ja Nina palaa opiskelemaan. Mietimme vielä, miten asian järjestämme: jäämmekö Eelin kanssa nykyiseen kotiin vai muutammeko koko perhe Ninan opiskelupaikkakunnalle.

Arki pojan kanssa kahdestaan ei hirvitä, sillä eihän lapsen hoito ole yksin Ninan velvollisuus. Minun tehtäväni on myös tukea Ninaa hänen tavoitteissaan. En halua, että suhteeseemme syntyy kinaa tai katkeruutta sen takia, että Nina joutuisi jämään kotiin vastoin tahtoaan.”