Omahoitaja auttaa lasta kestämään koti-ikävää hoitopäivän aikana.

Omahoitaja auttaa lasta kestämään koti-ikävää hoitopäivän aikana.

Omahoitaja ymmärtää lapsen koti-ikävää. Mistä käytännössä on kyse?

"Päiväkotien työntekijät kokevat saavansa omahoitajuuden kautta uusia työkaluja ja mielenkiintoisia haasteita, lapset ovat rauhallisempia ja vanhemmat tyytyväisiä", Tarja Lund kiteyttää omahoitaja-mallin edut.

Lapselle on tärkeää, että hänellä on yksi merkitsevä ja tärkeä aikuissuhde päivähoidossa, eli suhde omahoitajaan.

Omahoitajuus tarkoittaa käytännössä sitä, että alle kolmevuotiaiden päiväkotiryhmä on jaettu 4–5 lapsen pienryhmiin. Jokaisella pienryhmällä on omahoitaja, joka tekee tiivistä yhteistyötä vanhempien kanssa ja on oman ryhmänsä lasten seurassa kaikissa päivän tilanteissa: ruokailuissa, päiväunilla, pukemassa, ulkoilemassa ja toimintatuokioissa.

Omahoitaja puhuu tunteista

Omahoitajan tärkein tehtävä on lapsen ja hänen vanhempiensa kiintymyssuhteen kannattelu pitkän hoitopäivän ajan. Omahoitaja auttaa lasta kestämään ikävää ja pitämään vanhemmat mielessään. Kun omahoitajuus toimii hyvin, myös hoitajan ja lapsen välille muodostuu vahva kiintymyssuhde.

Omahoitajan työssä tunnetason työskentely on hyvin tärkeää. Pieni lapsi ei osaa vielä tunnistaa eikä ymmärtää omia tunteitaan. Omahoitaja pukee tunteita sanoiksi ja välittää lapsen tunteita kotiin, niin että vanhemmat tietävät, mitä lapsi tuntee päivähoidossa. Hän auttaa lasta yhdessä vanhempien kanssa löytämään keinoja ikävän sietämiseen.

Paras turva ikävän hetkellä on omahoitajan syli, jossa voi jutella äidistä, isästä ja ikävästä. Lapset voivat myös soittaa vanhemmilleen päivän aikana, kantaa mukanaan äidin ja isän valokuvaa tai nukahtaa päiväunille äidin paidan tuttuun tuoksuun.

Äiti kertoo lapsen tarpeista

Kun lapsi saa hoitopaikan Tarja Lundin päiväkodista, omahoitaja sopii vanhempien kanssa tapaamisen, jossa lapsi ei ole mukana. Ensitapaamisen tavoitteena on suhteen luominen vanhempiin. Vanhempien tiedot ja kokemukset lapsesta ovat arvokkaita omahoitajalle.

Kun vanhemmat menevät tapaamisen jälkeen kotiin, he voivat alkaa jutella lapselle uudesta hoitajasta. Seuraavalla kerralla vanhemmat ja lapsi lähtevät yhdessä tutustumaan omahoitajaan.

Alle kolmevuotiaiden ryhmässä äiti on lapsen mukana tutustumassa päivähoitoon yleensä noin kahden viikon ajan. Ensimmäisenä hoitopäivänä lapsi, vanhempi ja omahoitaja viettävät noin tunnin pienessä, rauhallisessa huoneessa toisiinsa tutustuen.

Omahoitaja-mallissa vanhemmat auttavat lasta tutustumaan hoitajaan. Lapsi voi tarkkailla vanhempiensa ja hoitajan välistä vuorovaikutusta parin viikon ajan. Pieni lapsi on hyvin taitava tekemään havaintoja ihmisten välisestä ilmapiiristä, siksi on tärkeää että vanhemmat ja omahoitaja kommunikoivat paljon.

Äiti opettaa omahoitajalle, miten hänen lapsensa vaipat on tapana vaihtaa, miten syödään, mitä leikitään ja miten mennään päiväunille. Samalla vanhemmilla on mahdollisuus seurata seurata omahoitajan ja koko päivähoitoryhmän toimintaa. Päiväkodin todellisuus tulee vanhemmille tutummaksi.

Jos päivähoito ei suju

"Äidit ovat tottuneet vastaamaan lapsen tarpeisiin – muuttamaan pahan olon hyväksi oloksi. Päivähoitoon siirtyminen on suuri muutos lapsen ja äidin elämässä. Sillä ei ole oikeastaan mitään merkitystä, kuinka ammattitaitoisia ja mukavia päiväkodin hoitajat ovat, jos he ovat lapselle täysin vieraita ihmisiä eikä heillä ole yhteyttä äitiin", Lund toteaa.

Jos lapsen päivähoito ei suju, toinen vanhemmista saatetaan kutsua uudelleen päiväkotiin auttamaan ja jakamaan päiväkodin arkea lapsen kanssa.

Kun vanhemmat lähtevät tutustumisjakson jälkeen omiin töihinsä, omahoitaja juttelee lapselle äidistä niissä perushoivatilanteissa, joissa lapsi on tottunut saamaan äitinsä hoivaa, kuten esimerkiksi vaippaa vaihdettaessa tai ruokapöydässä.

Meidän Perhe 8/2008

Oletko saanut lapsellesi päivähoitopaikan, joka vastasi perheenne tarpeita? 

Helsinkiläinen äiti kirjoitti Helsingin Sanomien mielipidepalstalla omasta kokemuksestaan päivähoidon toteutumisesta. Maunulalaiselle äidille oli päiväkodin johtajan toimesta ehdotettu osa-aika töitä kokopäiväisten sijaan, sillä ilmeisesti kokopäiväinen hoito olisi täyttänyt päiväkotiryhmää liikaa. Kirjoittajan mukaan monet hänen tuntemansa vanhemmat ovat kokeneet samanlaista kohtelua.

Subjektiivista päivähoito-oikeutta rajattiin laissa vuosi sitten puolipäiväiseksi, mikäli lapsen vanhempi ei opiskele tai työskentele kokopäiväisesti, eikä hoidolle ole muuta erityistä tarvetta. Helsinki päätti olla rajaamatta päivähoito-oikeutta – mutta silti kokopäivätyötä tekevää äitiä kehotettiin keventämään työtunteja. 

Nyt me kysymme teiltä! Kertokaa omat kokemuksenne päivähoidon aloituksesta: Onnistuiko hoidon aloittaminen silloin, kun sille oli tarve? Saitteko juuri sen hoitopaikan, jota haitte? 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Nina päätti, ettei jää vauvan kanssa vain kotiin istumaan. Lue myös puolison kuvaus tilanteesta.

”Kun Seppo alkoi puhua perheen perustamisesta, suostuin sillä ehdolla, ettei vauvahoito jää yksin minun harteilleni. Halusin olla varma, että hän hoitaa oman osuutensa, jotta minun ei tarvitse luopua kaikista harrastuksistani. Tiesin, että tuskastuisin nopeasti vain kotona olemiseen.

Ennen harrastin paljon liikuntaa ja ulkoilua. Opiskelu yliopistolla oli minulle tärkeää, ja viihdyin joka ilta erilaisissa työryhmissä. Opintojen keskeyttäminen oli vaikeinta. Mietin surullisena, kuinka kaverit etenevät ja minä hoidan kotona vauvaa enkä pääse enää mihinkään.

Seppo rauhoitteli minua sanomalla, että vauva-aika kuluu nopeasti. Hän vakuutti, että pystymme tekemään vauvan kanssa samoja asioita kuin ennen raskauttakin. Kaikesta ei tarvitsisi luopua – ainakaan lopullisesti.

Eeli syntyi viime syksynä. Ensimmäiset viikot olivat dramaattisia, sillä vauva ehti kakkaamaan lapsiveteen ja hengittämään sitä. Infektion takia hänelle annettiin voimakkaita antibiootteja, jotka aiheuttivat mahavaivoja. Eeli oli itkuinen ja nukkui huonosti.

Ensimmäisillä kerroilla oli aika kova kiire kuntosalilta takaisin vauvan luo.

Kun Eeli oli noin kahden viikon ikäinen, sanoin Sepolle, että minun on päästävä hetkeksi kuntosalille. Seppo oli todella kannustava ja osti minulle kuntosalikortin. Oli ihanaa päästä pois kotoa, vaikka ensimmäisillä kerroilla minulla oli aika kova kiire takaisin Eelin luo.

Seppo piti isyyslomaa muutaman viikon ja palasi sitten töihin. Yhtäkkiä olin Eelin kanssa kahdestaan. Olin niin tottunut viilettämään tukka putkella kokouksesta toiseen, etten tiennyt, mitä olisin kaikella ajalla tehnyt.

Päätin, etten jää vauvan kanssa kotiin istumaan. Ensimmäinen bussimatkamme ystävän luo jännitti hirveästi. Matka meni kuitenkin hyvin, ja sen jälkeen tunsin valtavaa helpotusta. Kyllä tämä onnistuu!

Jos nyt annan Sepolle siimaa, saan sitä itsekin sitten kun en enää imetä.

Sopimus kotitöiden ja vapaa-ajan tasapuolisesta jakamisesta on toiminut hyvin. Kun Seppo tulee illalla kotiin, olemme hetken kolmistaan ja sitten on jomman kumman vuoro lähteä omiin menoihin. En odota, että Seppo heti töistä tultuaan alkaisi tehdä kotitöitä. Yritän olla reilu ja muistaa, että Seppo on töistä väsynyt ja hänkin ansaitsee lepoa.

Annan Sepon nauttia harrastuksistaan, koska tiedän kuinka tärkeitä ne hänelle ovat. Jos nyt annan Sepolle siimaa, saan sitä itsekin sitten kun en enää imetä Eeliä. Minulle on tärkeää, etten tunne olevani pelkkä äiti. Nyt olen Eelin kanssa kotona, mutta suunnittelen tulevaisuutta ja odotan sitä, kun pääsen takaisin yliopistolle.”