Porvoon sairaalan synnyttäneiden osastolla paneudutaan imetyksen saloihin.

Täällä, perhehuoneessa numero 3, imetetään.

Asta Esansaari, 27, katsoo vielä vähän ihmetellen alle kolmen vuorokauden ikäistä esikoistaan. Tyttö Esansaari on jo oivaltanut syömisen riemun.

Pikkuruinen käsi vipattaa kun alle kolmikiloinen, upouusi ihminen keskittyy siihen tärkeimpään – ravintoon.

Tätä vastasyntyneen elämä nyt on. Tiivistä, jatkuvaa syömistä. Uinahdus. Lisää syömistä ja pikku torkahdus.

Tätä äidin elämä nyt on. Vatsa pöhöttää yhä raskauden jäljiltä. Silmissä tuntuu hiekkaiselta useamman vuorokauden katkonaisten unien takia. Ja rinnat sairaalan kylpytakin alla ovat erilaiset kuin ikinä ennen – kipeät, kovat ja kuumottavat.

– Kummasta rinnasta annoit viimeksi?

Oikeasta? No nyt on varmaan hyvä vaihteeksi tuo vasen, juttelee vastasyntyneen ylpeä isä, Arhi Esansaari, 35.

Isän ääni on hellä ja sopivan matala, ettei pienen syöminen vain häiriintyisi.

Arhin silmissä on vielä vähän pöllähtänyt katse. Hänkin näyttää valvoneelta. On vielä niin uutta kaikki tämä. Äidin ja vastasyntyneen tiivis, intiimi yhteys. Vastuu uudesta ihmisestä.

Arhi oli vaimonsa tukena koko synnytyksen ajan, ensimmäisistä supistuksista pitkään ponnistusvaiheeseen asti. Synnytys kesti ja kesti niin, että välillä tuleva isä popsi suklaata ja torkahteli jakkaralla synnytyssalin nurkassa.   

Helsinkiläinen Asta ahmi tietoa imetyksestä jo raskausaikanaan ja päätti tähdätä puolen vuoden täysimetykseen. Hän valitsi Porvoon sairaalan synnytysosaston sen hyvän maineen ja vauvamyönteisyyden tähden. Esitteet tai ennakkotiedot eivät kuitenkaan kertoneet koko totuutta siitä, mitä imettäminen ainakin näin alussa on.

– En tajunnut, että tämä sattuu näin paljon. Ja kestää kerrallaan näin pitkään,
Asta sanoo.

Myöskään sitä, kuinka suloista se voi olla, ei paraskaan esite kertonut.

On ihana nähdä, miten pieni nukahtaa rinnalle kylläisenä ja selvästi tyytyväisenä.

 

Imetysohjaaja kannustaa ja rohkaisee

Ovi käy. Kätilö ja imetyskoordinaattori Katarina Gulbrand, 36, astuu sisään, hymyilee ja tervehtii perhettä. Hän on tyytyväinen näkemäänsä. Astan ja tytön välille on selvästi jo syntynyt hyvä yhteys.

– Moni äiti huomaa pian synnytyksen jälkeen, että elämä vauvan kanssa on erilaista kuin ennalta luuli. Pikkuinen ei nukukaan söpösti pitkiä aikoja kerrallaan eikä hirveästi tykkää olla erillisessä kopassa. Vauva viihtyy parhaiten äidin lähellä, syö usein ja pitkään ja nukahtelee ja heräilee omassa tahdissaan. Yön ja päivän rytmiä ei alussa ole lainkaan eikä kuulukaan olla, Katarina juttelee.

Kierrollaan hän kulkee huoneesta huoneeseen, tekee hoitotoimenpiteitä, opettaa vauvanhoitoa ja imetysasentoja kädestä pitäen. Tarkkailee, miten tuoreilla vanhemmilla sujuu uusien perheenjäsenten kanssa.

Tärkeä osa Katarinan työtä on imetysohjaus. Jos imetys onnistuu, alussa ei juuri muuta tarvita. Katarina kannustaa ja rohkaisee äitejä, valaa luottamusta siihen, että rintaruokinta onnistuu.

Ja käy moneen kertaan läpi tietyt asiat: Ihokontakti on vastasyntyneelle tärkeä. Pieni ihminen todellakin syö tiheästi. Lisämaitoa ei useimmiten tarvita. Vauvan vatsalaukku on marmorikuulan kokoinen, siihen mahtuu kerrallaan vain noin seitsemän millilitraa maitoa. Äidin kehon tuottamat kolostrium-tipat tyydyttävät alussa ravinnontarpeen mainiosti.

– Suomalainen imetyskulttuuri suosii yhä liikaa tuttipulloa. Moni äiti ei luota oman maitonsa riittävyyteen, Katarina sanoo.

Juuri siinä hänen apunsa on kullanarvoista. Että äiti uskoisi itseensä. Ettei hän luovuttaisi liian helposti.

– Surullisinta on, jos jokin pieni, ratkaistavissa oleva pulma saa äidin lopettamaan imetyksen kokonaan. Sitä yritämme välttää, Katarina sanoo.

Siksi hänen apuaan on tarjolla synnytyssairaalassa vietettyjen ensipäivien jälkeenkin. Katarina opastaa äitejä myös imetyspolilla, jonne voi ottaa yhteyttä, jos kotona ilmenee ongelmia – rintaraivareita, tiehyttukoksia, tiheän imun kausia, painonlaskua, mitä vain. Katarina toivoo, että äitien kynnys ottaa yhteyttä polille olisi mahdollisimman matala.  

Nyt hän avaa seuraavan potilashuoneen oven.

"Näin pitkäänkö vauva syö?"

Huoneessa numero 10 uinailee tyttö Westerlund, 4 080 grammaa ja 53 senttiä, ikä kaksi päivää. Päätä peittää Porvoon Marttojen neuloma lahjapipo, jota koristavat mintunvihreät ja pinkit raidat. Maljakossa yöpöydällä tuoksuvat isovanhempien tuomat kukat.

Äiti Ann-Sofie Westerlund, 26, katsoo ensimmäistä lastaan ja hymyilee. Kuinka pieni hän onkaan, hauras ja suloinen. Miten ihmeellistä olikaan saada hänet syliin ensimmäistä kertaa.

– Olin ajatellut, että synnytän ilman epiduraalia. Mutta kipukynnys tuli vastaan ja lopulta pyysin puudutusta, Ann-Sofie ­kertoo.

Ei ihme. Synnytys kesti kuusitoista tuntia. Ann-Sofien tukena oli hänen avopuolisonsa, vauvan isä. Nyt hän on kotona, sillä perhehuoneita ei riitä kaikille halukkaille. Ann-Sofie jakaa huoneen toisen tuoreen äidin kanssa.

Ann-Sofie olisi päässyt tyttönsä kanssa kotiin jo tänään, mutta vauvan infektioarvot olivat hieman koholla. Siispä edessä on vielä ainakin yksi yö osastolla. Se ei harmita, ei oikeastaan. Täällä on hyvä ja turvallinen olla, hoitajat ovat ystävällisiä, vauvanhoito- ja imetysneuvot konkreettisia ja selkeitä.

Imetys on käynnistynyt lupaavasti. Edellisenä yönä tyttö viihtyi rinnalla kolme tuntia yhtä soittoa. Ann-Sofie valvoi, katseli ja ihmetteli. Näin pitkäänkö se todella syö? Kyllä. Ja rintoja aristaa? Kyllä. Mutta kivun kanssa pärjää, ja on ilo huomata, että se tärkein eli syöminen sujuu. 

– Vauvani osasi tämän heti synnyttyään. Se oli ihmeellistä, Ann-Sofie sanoo.
Uutta hänelle on olla jonkun elämän keskipiste. Se, joka osaa lohduttaa ja tyynnyttää, antaa rauhan ja hyvän olon tunteen.

On ihmeellistä olla äiti.  

 

Äiti päättää imettääkö, ja päätöstä kunnioitetaan

Tärkein taito Katarina Gulbrandin imetysohjaajan työssä on lukea ihmistä. On äitejä, jotka arvostavat tiukkaa asiatietoa. Ja sitten heitä, joihin puree parhaiten huumori. Joku kaipaa keskusteluapua ja tukea toista enemmän. Yksi tahtoo sairaalasta kotiin niin pian kuin mahdollista, toinen ei halua jättää turvallista osastoa silloinkaan kun lupa kotiinlähtöön jo heltiäisi. Katarina kuuntelee, kuuntelee ja ymmärtää.

Silloinkin, kun osastolle tulee äiti, joka ilmoittaa heti, ettei halua imettää lainkaan. Katarina ei ryhdy saarnaamaan siitä, että äidinmaito on parasta lapselle. Eikä siitä, että äidinmaito on paitsi vastasyntyneen ravintoa, myös luonnollinen apteekki täynnä vastustuskykyä pöpöjä ja viruksia vastaan.

Paasaamisen sijaan Katarina kysyy, mistä ajatus olla imettämättä on lähtöisin.

Jos se ei perustu faktatietoon, Katarina yrittää antaa sitä, syyllistämättä. Jos päätös perustuu todelliseen tietoon ja äiti on asiastaan varma, Katarina tekee parhaansa auttaakseen vanhempia pulloruokinnan onnistumisessa.

– Ketään ei pakoteta imettämään, ei tietenkään. Äiti päättää ja päätöstä kunnioitetaan, hän korostaa.

Jos äiti ei imetä, tuoreita vanhempia opetetaan syöttämään vauvalle oikea määrä korviketta ja pesemään ja steriloimaan tuttipullot.

Usein käy niin, että imettämiseen kielteisesti suhtautunut äiti päättää imetysohjaajan avulla kokeilla. Moni muuttaa mielensä.

– Äitien ahaa-elämyksistä tulee palkitseva olo. Tunne, että tästä työstä on hyötyä, Katarina sanoo.

Niinkin on käynyt, että äiti on hänen ohjauksessaan kokeillut imetystä ja onnistunut siinä. Ja tullut jälkeenpäin juttelemaan.

Kiitos, että autoit. Kiitos, että kannustit. Kiitos.

Rinnalla koko yö ja aamu

Vihreä verho kahahtaa, kun Katarina vetää sen auki sairaalasängyn ympäriltä ja tervehtii Anni Lauhikaria, 28. Sängyn viereisestä ikkunasta näkyy kaistale syksynharmaata taivasta ja pari rehevää rhododendron-pensasta sairaalan sisäpihalla.

Infojuliste seinällä esittelee 10 Askelta onnistuneeseen imetykseen.

Ryppyisen lakanan peittämällä sängyllä istuvan Annin ei kuitenkaan tarvitse sitä tiirailla. Edellisenä yönä spinaalipuudutuksen turvin synnyttäneellä naisella on hyvä tuntuma rintaruokintaan, sillä kotona odottaa isänsä kanssa kaksivuotias esikoispoika Valto.

Anni imetti häntä vuoden ikään ja aikoo samaa myös kahdeksan tunnin ikäisen tyttärensä kanssa.

– Sen verran yliaikaiseksi odotus meni, että ehdin jo turhautua. Mietin, että syntyisi jo, Anni juttelee pehmeästi ja katselee sylissään tuhisevaa pakettia.

Meille aikuisille tämä päivä on vain yksi muiden joukossa, mutta Annin 3 320 gramman painoiselle tytölle elämän ensimmäinen. Pieni on viettänyt rinnalla koko yön ja aamun.

– Hyvin lähti syöminen käyntiin. Tyttö hoksasi imuotteen jo synnytyssalissa,
Anni ihastelee.

Koska lapsi ei ole ensimmäinen, äiti tiesi jo mitä odottaa. Aristavia rintoja. Pitkiä imetyssessioita, makoilua, vastasyntyneen tahdissa verkkaan vierivää aikaa.

Sitä, että välillä puutuu käsi, toisinaan olkapää. 

– Valton syntyessä jännitin imetystä aika paljon. Tällä kertaa en. Tuntui, että tiedän vanhastaan miten toimia.

Katarina kuuntelee, hymyilee ja nyökkää.

Hyvältä näyttää!

Pian Katarina käy Annin kanssa läpi vastasyntyneen kylvetysotteet ja silmien ja napatyngän puhdistuksen. Lopuksi kätilö pyöräyttää tottuneesti tytön ylle puhtaan vaipan äidin katsellessa vierestä.

Hoitopöydällä maatessaan tyttö Lauhikari aivastaa hennosti.

Pieni ääni hymyilyttää Annia. Tiehyissä on lapsivettä, ja aivastaminen avaa niitä.
Hoitotoimien jälkeen on taas aika imettää.  Anni asettuu pullean tyynyn kanssa tuoliin ikkunan alle, avaa sairaalapaitansa ja asettaa lapsen rinnalleen. Katarina tarkistaa, että imetysasento on oikea. Selkä on suorassa, käsivarrella kylliksi tukea.

Tyttö löytää heti rinnan ja alkaa imeä. Sirot jalat kipristelevät mielihyvästä, niin ihanaa syöminen on. Kuuluu pientä, tyytyväistä ähinää.

Katarina kumartuu katsomaan. Vauvan leukapielet liikkuvat imiessä, pieni keho rentoutuu.

– Hyvältä näyttää.

Sanna Kajander-Ruuth: Vauvan tahdissa, Vauva 12/2014

Kuvat: Pia Inberg

Uudessa lastensairaalassa ei nähdä patjoja lattialla, sillä vanhemmilla on tilaa viettää aikaa lastensa luona ja jäädä yöksikin.

Vastikään valmistuneet uuden lastensairaalan tilat Helsingin Meilahdessa luovutettiin tänään Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirille. Pääsimme ensimmäisten joukossa tutustumaan uuteen sairaalaan. Tässä kiinnostavimmat yksityiskohdat!

1. Vihdoin tilaa vanhemmille

Tässä sairaalassa ei nähdä patjoja lattialla, sillä vanhempien yöpymiselle lastensa luona on varattu tarkoituksella tilaa. Vuodeosaston huoneisiin tulee vuodesohva ja teho-osastonkin huoneisiin lepotuoli, jossa vanhempi voi halutessaan viettää yön. Teho-osastolla on myös vanhemmille tarkoitettu olohuone. 

Kolmannes uuden lastensairaalan potilaista tulee HUS:n sairaanhoitopiirin ulkopuolelta. Esimerkiksi elinsiirtopotilaat ja heidän vanhempansa viettävät sairaalassa pitkiäkin aikoja. Siksi vanhemmille on osastolla jopa pyykinpesumahdollisuus.

Vuodeosaston huoneisiin odotetaan vielä sänkyjä. Vanhempaa varten huoneisiin tulee vuodesohva. Yöpöytänä toimii pieni jääkaappi, jossa voi säilyttää omia eväitä. Kaikissa vuodeosaston huoneissa on ikkuna.
Vuodeosaston huoneisiin odotetaan vielä sänkyjä. Vanhempaa varten huoneisiin tulee vuodesohva. Yöpöytänä toimii pieni jääkaappi, jossa voi säilyttää omia eväitä. Kaikissa vuodeosaston huoneissa on ikkuna.

Uudessa lastensairaalassa toimii Suomen suurin lasten päivystys, jossa käy noin 40 000 potilasta vuodessa. Päivystysosastolla on 12 seurantahuonetta, joissa vanhempi voi niin ikään olla lapsen kanssa yön yli.

Päivystyksen seurantahuoneissa annetaan esimerkiksi nesteytyshoitoa vatsataudin sitä vaatiessa. Myös tänne vanhempi voi jäädä lapsensa kanssa.
Päivystyksen seurantahuoneissa annetaan esimerkiksi nesteytyshoitoa vatsataudin sitä vaatiessa. Myös tänne vanhempi voi jäädä lapsensa kanssa.

2. Ajatukset pois sairastamisesta

Kun sairaalaan tuleva lapsi odottaa vuoroaan, hän saa valita kuudesta Avatar-hahmosta mieleisensä eläimen, ja saa hahmon mukaisen rannekkeen. Hahmo kutsuu lasta odotustilan näytöllä, kun on hänen vuoronsa. 

Pienet, lapsenomaiset asiat hälventävät epäilemättä jännitystä ja saavat ajatukset sairaalan tulon syystä hetkeksi muualle.

Pääaulan multimediaseinälle voi skannata lasten piirustuksia.
Pääaulan multimediaseinälle voi skannata lasten piirustuksia.

Jokaisessa sairaalan kerroksessa on lapsille leikkihuone ja laboratorion odotustilassa lisäksi sisarushuone, jossa testeihin tulleen sisarukset voivat odotellessaan leikkiä tai katsella meriakvaarion kaloja.

Lastensairaala on saanut lahjoituksina runsaasti leluja ja kirjoja sekä taidetta.

Laboratorion odotustiloissa on meriakvaario, jonka toisella puolella on sisarushuone testeihin tulevan lapsen perheenjäsenille.
Laboratorion odotustiloissa on meriakvaario, jonka toisella puolella on sisarushuone testeihin tulevan lapsen perheenjäsenille.

Sairaalamaisuutta hälventävät muun muassa erilaiset grafiikat käytävillä, seinillä ja hisseissä.
Sairaalamaisuutta hälventävät muun muassa erilaiset grafiikat käytävillä, seinillä ja hisseissä.

3. Muumien viisaudet

"Kaksi karamellia lasketaan kai yhdeksi, jos ne ovat tarttuneet toisiinsa." Tämä Pikku Myyn ajatelma koristaa uuden lastensairaalan kahvilan seinää. 

Vastaavia Muumi-kirjoista tuttuja viisauksia voi lukea seiniltä suomen lisäksi ruotsiksi ja englanniksi. 

Itse Muumeja lastensairaalan seinillä ei nähdä, muita hahmoja kylläkin. Sairaalan sisustuksesta ja ilmeestä ei haluttu tehdä liian lapsekasta, sillä osa potilaista on teini-ikäisiä.
Itse Muumeja lastensairaalan seinillä ei nähdä, muita hahmoja kylläkin. Sairaalan sisustuksesta ja ilmeestä ei haluttu tehdä liian lapsekasta, sillä osa potilaista on teini-ikäisiä.

Uusi lastensairaala sai käyttöoikeuden Muumi-kuvituksiin ja -kertomuksiin lahjoituksena Moomin Charactersilta. Yrityksen taiteellinen johtaja Sophia Jansson totesi lastensairaalan luovutustilaisuudessa, että toivoo kuvien ja tekstien ruokkivan lasten mielikuvitusta ja muistuttavan leikistä sekä sairaalan ulkopuolisesta elämästä. 

Sairaalan kahvila odottaa vielä "Muumimamman pannareita" hyllyilleen.
Sairaalan kahvila odottaa vielä "Muumimamman pannareita" hyllyilleen.

Muumi-kirjoista tuttu maisema ottaa vastaan päivystyksessä. Tälle seinälle tulevat ilmoittautumisautomaatit.
Muumi-kirjoista tuttu maisema ottaa vastaan päivystyksessä. Tälle seinälle tulevat ilmoittautumisautomaatit.

4. Voimaa väreistä

Uuden lastensairaalan tilat ovat hillityn värikkäitä, valoisia ja selkeitä. Auloista ja odotustiloista tulee mieleen ennemmin tyylikäs lääkäriasema kuin perinteinen sairaala.

Sisustuksen teemat ovat meri ja saaristo. Jokaisella kerroksella on oma nimensä, ja kunkin kerroksen aulalla ja hoitaja-asemalla on oma tunnusvärinsä.

Uuden lastensairaalan kerrokset ovat Meri, Ranta, Viidakko, Metsä, Laakso, Taika, Vuori, Avaruus ja Tähti.
Uuden lastensairaalan kerrokset ovat Meri, Ranta, Viidakko, Metsä, Laakso, Taika, Vuori, Avaruus ja Tähti.

Uuden lastensairaalan suunnitelleet arkkitehdit halusivat jo julkisivun kertovan, että kyseessä on lastensairaala. Siksi julkisivussa on käytetty paljon värejä. Kaarevan julkisivun värilliset lasilevyt näyttäytyvät aina hieman erilaisia vuodenajasta ja katsomispaikasta riippuen.
Uuden lastensairaalan suunnitelleet arkkitehdit halusivat jo julkisivun kertovan, että kyseessä on lastensairaala. Siksi julkisivussa on käytetty paljon värejä. Kaarevan julkisivun värilliset lasilevyt näyttäytyvät aina hieman erilaisia vuodenajasta ja katsomispaikasta riippuen.

Uusi lastensairaala otetaan käyttöön syyskuussa. Sen rakennuskustannukset olivat 168 miljoonaa euroa, joista reilut 38 miljoonaa katettiin lahjoituksin. 

Kuuden jalkapallokentän kokoinen sairaala

  • Lastensairaalassa on 8 maanpäällistä kerrosta, 1 kellarikerros ja konehuonekerros.
  • Sairaalassa on yhteensä 2 069 huonetilaa, joista 12 on leikkaussaleja ja 16 tehohoitoyksikköjä. Potilashuoneita on 118 ja vastaanotto- tai kuntoutustiloja 220.
  • Kokonaispinta-ala on on 48 000 neliötä, mikä vastaa kuutta jalkapallokenttää. Tilavuus on 230 000 kuutiota, eli sairaala on yli kahden Eduskuntatalon kokoinen.
  • Lastensairaalan päivystyksessä käy vuosittain arviolta 40 000 potilasta, ja vuodeosastolla yöpyy joka yö vähintään sata lasta.
  • Sairaalan budjetti oli 160 miljoonaa euroa, jonka päälle tuli 15 miljoonaa euroa Husin toivomia lisätöitä. Budjetista noin 38 miljoonaa euroa tuli lahjoituksina.
  • Rakentaminen alkoi elokuussa 2014, ja sairaala luovutettiin Husille huhtikuussa 2018. Pääurakoitsijana toimi rakennusyhtiö SRV. 
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tarvitseeko imetetty vauva helteellä vettä? Mitä puen lapselle päälle? Laitetaanko vauvalle aurinkorasvaa?

Ihana helle, mutta miten pienen vauvan kanssa toimitaan? Kätilö Silja Seppänen neuvoo.

Imetetty vauva ei tarvitse helteellä vettä. Äidin keho huomaa lämmönmuutoksen, ja muokkaa rintamaidosta vetisempää. Vauva saa siis enemmän nestettä ja vähemmän varsinaista ravintoa yhdellä imetyskerralla, ja imee siksi rintaa useammin, nesteytyen tehokkaasti. Äiti sen sijaan tarvitsee helteellä paljon vettä ja riittävästi laadukkaita suoloja korvaamaan hikoilua ja maidontuotantoa.

Mikäli vauvasi juo korviketta, sopiva korvikemäärä riippuu vauvan painosta. Kysy neuvolasta, annatko lisäjuomaksi korviketta vai vettä, jos vauvasi on selkeästi janoinen.

Iänikuiset myssyt saa jättää nurkkaan!

Mitä päälle? Lämpimillä keleillä vauvaa suojataan auringolta ja kuumalta, ei kylmältä ja viimalta. Suojaa silmät aurinkolaseilla. Iänikuiset myssyt saa jättää nurkkaan, mutta kevyt, puuvillainen lierihattu on paikallaan auringossa – kopassa sitä ei tarvita. Vauvalle kannattaa pukea ulos yksi kerros ohuita, vaaleita puuvillavaatteita.

Vaunuissa lämpötila nousee helposti paahtavan kuumaksi! Poista kaikki peitot, makuupussi ja kopansuojukset. Peitä vaunun koppa suoralta auringonpaisteelta harsolla, ei tummilla vaunuverhoilla. Jätä nurkkiin kunnon raot, että ilma kiertää. Vauvaa ei saa pitää umpinaisissa vaunuissa, jotka ovat auringossa, sillä lämpötila voi nopeasti nousta paahtavaksi. Varjossa vaunun koppaa ei tarvitse suojata auringolta, mutta hyönteisverkko suojaa hyttysiltä ja muilta öttiäisiltä.

Peitä vaunun koppa suoralta auringonpaisteelta harsolla, ei tummilla vaunuverhoilla.

Muista, että auton ilmastonti on kylmä. Laita vauvalle autoon pieni peitto päälle. Sisätiloissa vauva voi olla vaippasillaan tai pikkubodylla.

Parasta on suojata vauva vaatteilla ja pysytellä varjon puolella. Vauvalle voi laittaa aurinkorasvaa, mutta mielellään vain vauvoille tarkoitettua luonnonkosmetiikkaa mekaanisella suojalla. Älä käytä voimakkaita kemikaaleja.

Auringosta on iloakin! Kellastunutta vauvaa voi pitää vaippasillaan aurigonvalossa sisällä tai ulkona, jolloin keltaisuus pikkuhiljaa häviää. D-vitamiinin tuotanto käynnistyy ihossa, joka saa nähdä pitkän talven jälkeen taas valon.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.