Kesällä pienet ulkoilijat kannattaa pitää varjossa ja suojata vaattein.

Pienen vauvan iho on ohut ja palaa auringossa hyvin herkästi, koska vauvan elimistö ei tuota juuri lainkaan auringonvalolta suojaavaa ja ruskettumisen aiheuttavaa melaniinia. Siksi pikkuiset on suojattava auringonvalolta erityisen huolellisesti.

Paras tapa suojata lapsi auringolta on pitää napero varjossa poissa paisteesta. Jos auringossa oloa ei voi välttää, pienet lapset on suojattava haitalliselta uv-säteilyltä ensi sijassa vaatteilla. Suojaa tarvitaan, kun auringon ultraviolettisäteilyn voimakkuuden ilmoittava uv-indeksi kohoaa yli 3:n. Suomen leveysasteilla se tapahtuu tavallisesti toukokuussa.

Parhaan aurinkosuojan antavat uv-suojaukseen varta vasten kehitellyt vaatteet. Vaatteiden suojakerroin ilmoitetaan upf-arvona, joka vastaa aurinkovoiteiden suojakertoimia. Hyvälaatuisen aurinkosuojavaatteen suojakerroin voi olla upf 80. Tavallinen vaatekin suojaa auringolta jonkin verran, esimerkiksi t-paidan suojakerroin on noin upf 5 ja tavallisen uimapukukankaan suoja käyttämättömänä noin upf 30.

Aurinkosuojavaatteiden valmistuksessa ja testauksessa käytetään kolmenlaisia standardeja. Tiukin standardi takaa, että suoja kestää hyvin myös käyttöä ja pesua. Vaativimman standardin mukaan valmistettuja aurinkosuojavaatteita on esimerkiksi saksalaisella Hyphen-merkillä. Tiukat standardit nostavat vaatteen hintaa, mutta takaavat laadun.

Lapsi tarvitsee auringossa myös hatun. Parhaat hatut suojaavat hyvin myös korvat ja niskan sekä varjostavat riittävästi kasvoja. Aurinkolasit suojaavat pienen herkät silmät.

Myös vaunuissa kellivät ja rattaissa istuvat vauvat on syytä suojata auringolta. Vaunuja ja rattaita varten on kehitelty aurinkosuojia ja -katoksia, joissa on UV-suoja (esim. Sunblock). Suojapeitolla voi verhota myös kantoliinassa tai -repussa kulkevan lapsen.

Käytä voiteita harkiten

Alle kaksivuotiaille lapsille ei suositella lainkaan auringonsuojavoiteita, sillä parhaat asiantuntijatkaan eivät ole yksimielisiä siitä, ovatko jotkut voiteet haitallisia vai eivät. Se on silti selvää, että suojavoiteet ovat aina pienempi paha kuin palaminen. Varsinkin etelän auringossa suojavoiteet ovat välttämättömyys, sillä aurinkosuojavaatteet eivät suojaa esimerkiksi kasvoja tai kädenselkiä.

Lapsille on perinteisesti suositeltu fysikaaliseen suojaan perustuvia aurinkosuojavoiteita. Fysikaaliset suojavoiteet eivät imeydy kehoon, vaan ne muodostavat ihon pinnalle auringonsäteitä suodattavan kalvon. Tarkista, että purkin kyljestä löytyvät merkinnät UVB ja UVA, ne kertovat että voiteessa on suoja näiden säteiden aiheuttamaa palamista vastaan. Fysikaalisten suodatinten teho perustuu joko titaanidioksidiin tai sinkkioksidiin. Kumpikaan niistä ei kuitenkaan suodata säteitä yhtä tehokkaasti kuin kemialliseen suojaan perustuvat voiteet, mutta ne riittävät suojaamaan ihoa Suomen kesässä. Miinuspuolena on, että fysikaaliseen suojaan perustuvia voiteita on hankala levittää tasaisesti. Lisäksi jotkut asiantuntijat pitävät fysikaalisissa suojavoiteissa olevia mikroskooppisen pieniä nanopartikkeleja ihmiskeholle haitallisina.

Kemialliseen suojaan perustuvia aurinkovoiteita ei ole pidetty lapsille sopivina, koska ne sisältävät niin sanottuja hormonihäiritsijöitä. Hormonihäiritsijöitä esiintyy paitsi monissa kosmeettisissa tuotteissa myös luonnossa, ja esimerkiksi monet kasvikset sisältävät niitä paljon. Vaikkapa soijatuotteisiin verrattuna aurinkosuodattimien hormonivaikutusten sanotaan olevan pieniä, ja monet asiantuntijat pitävätkin aurinkovoiteiden hormonivaikutuksia niin vähäisinä, että kemiallisiakaan voiteita ei heidän mukaansa tarvitse välttää.

Fysikaalisten ja kemiallisten suodantinten lisäksi on olemassa ns. partikkelisuoja-aineita, jotka ovat fysikaalisen suojan tavoin toimivia kemiallisia suoja-aineita. Partikkelisuoja-aineet eivät imeydy ihoon, ja niitä käytetään aurinkovoiteissa tavallisesti fysikaalisen suojan lisänä.

Aurinkosuojavoiteita käyttäessä on joka tapauksessa tärkeää muistaa levittää voidetta tarpeeksi ja riittävän usein, vähintäänkin joka uintikerran jälkeen. Tavallisesti aurinkovoiteita levitetään aivan liian vähän, eikä todellinen suoja siksi vastaakaan purkin kyljessä ilmoitettua suojakerrointa. Ulkoilupäivän jälkeen on kylvyn aika: voiteet kannattaa pestä iholta pois saman tien.

Lähteet: Säteilyturvakeskus, Syöpäjärjestöt, Vaate suojaa lapsen ihoa auringolta (HS 3.6.2009)

Katso myös aurinkolasiopas

Tietoa päivän uv-indeksistä: Ilmatieteen laitos

Lapsi saattaa toivoa joululahjaksi hittilelua, mutta saako hän myös vanhemman, joka malttaa pysähtyä leikkimään hänen kanssaan?

”Äiti, voisitko tulla sisustamaan barbintalon?”

Vilkaisen vaaleanpunakattoista asumusta olohuoneessamme. Sitten keittiön tasoja, jotka olin juuri ajatellut raivata esiin astioiden alta. Ne pyykitkin piti…

”Ihan kohta!”, vastaan.


Harvoin kuitenkaan irtoan tiskipöydän, hellan tai läppärin äärestä ihan kohta. Kolmevuotias saa huudella perääni useamman kerran.

Lattialle on levitetty koko Barbien suku autoineen, hevosineen ja pinkkeine asusteineen, ja lelupaljouden keskellä lapsi kaipaa yhtä asiaa – minua.

Miksi se on niin paljon vaadittu mennä mukaan leikkiin?

Lelupaljouden keskellä lapsi kaipaa yhtä asiaa – minua.

Ainakin siksi, että työpäivän ja iltatoimien välisessä rakosessa on jo valmiiksi tunkua. Seuraavan päivän ruoka pitäisi laittaa. Kurahousuihin vaihtaa ehjät jalkalenksut. Jääkaapin hyllyt huutavat tyhjyyttään, ja kai edes joskus pitäisi siivotakin.

Mutta ehkä leikkimistä pitäisi katsoa toisin silmin. Lapsi tarvitsee ne ehjät lenksut housuihinsa ja ruokaa lautaselleen, mutta aivan yhtä paljon hän tarvitsee leikkiä.

Leikkiessään lapset harjoittelevat sosiaalisia taitoja, muistuttavat kehityspsykologian tuntijat. On sovittava leikin etenemisestä. Vuoroteltava. Toimittava porukassa ja noudatettava yhteisiä sääntöjä.

Aika tärkeitä oppeja elämässä.

Lapsi tarvitsee ne ehjät lenksut housuihinsa ja ruokaa lautaselleen, mutta aivan yhtä paljon hän tarvitsee leikkiä.

Sitä paitsi leikki on oiva tilaisuus kuulostella, mitä omalle lapselle kuuluu. Kuinka taitavasti nuket hänen leikissään sanailevat, ratkovat riidan. Ovatko ne iloisia? Onko nukeilla kavereita?

Leikkiin siirtyy se, mitä lapsi arjessaan näkee ja kokee joka päivä.

Kun sitten laskeudun sisustussuunnittelijan tehtäviini, leikki lähtee lentoon. Lapsi pulppuaa juttua. Barbiet jaetaan puoliksi. ”Tässä minun perhe, tässä sinun. Nyt nää lähtis uimaan!”

Ihan kohta koittaa sekin päivä, että lapsi ei enää pyydä äitiä.

Kohta nuket hyppivät sohvan käsinojalta altaan virkaa toimittavalle matolle. Kun Barbien pieni sisko ei uskalla, sen äiti ja isä rientävät apuun. Sitten lähdetään barbitaloon iltapalalle.

Aikuisen kannalta leikkimisessä on myös tämä hieno puoli: lapsi tempaisee vanhemman tukevasti tähän hetkeen, kun vain antaa mahdollisuuden. Nyt ei mietitä työasioita eikä tiskejä.

Yleensä ilta sujuu kaikin puolin mukavammin, kun on edes hetki leikitty yhdessä. Ihan kohta koittaa sekin päivä, että lapsi ei enää pyydä äitiä.

Lapsi saattaa toivoa joululahjaksi hittilelua, mutta saako hän myös vanhemman, jonka malttaa pysähtyä leikkimään hänen kanssaan?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Yksi vauvan vilpittömimmistä ihailijoista saattaa olla hänen isosisaruksensa.

Yhtä vauvakuvaa en koskaan väsy katselemaan: Muutaman viikon ikäinen kuopuksemme pötköttää piirua vaille kolmevuotiaan esikoisemme sylissä. Vauva pitää isosiskoa tiukasti pikkusormesta kiinni. Siinä on hyvä.

Kun itse vielä ihmettelin, kuka tämä pieni ja uusi oikein on, esikoinen otti vauvan saman tien omakseen. Hänestä kuoriutui isosisko ennen kuin minusta kahden äiti. Hän kylvetti, hoivasi ja lohdutti, esitteli vauvaa polleana tutuille ja tuntemattomille.

Kolmesta oli tullut neljä, mutta äiti ei meinannut pysyä perässä.

Itsehän unohdin kirjoittaa vauvan nimen onnittelukorttiin, kun lähdimme koko perhe syntymäpäiväjuhliin. Kolmesta oli tullut neljä, mutta äiti ei meinannut pysyä perässä.

Sydämeeni oli ryöpsähtänyt kertaheitolla hurjasti lisää rakkautta, mutta samalla sydän hieman nyrjähti. Esikoisen puolesta kirpaisi, sillä syliin ei joka hetki mahtunut yhtä paljon kuin sydämeen.

Onneksi oli myös isän ja isovanhempien syli. Isompikin sai vielä olla pieni.

Sanotaan, että ensimmäinen lapsi tehdään itselle, toinen esikoiselle. Ehkä niinkin. Kieltämättä toivoin, että lapsillani olisi kasvussaan kaveri. Se rakkain ja raivostuttavin, jonka kanssa otetaan yhteen mutta jonka edestä ei ikinä paiskaisi ovea kiinni iäksi.

Sanotaan, että ensimmäinen lapsi tehdään itselle, toinen esikoiselle.

Pikku hiljaa kädet alkavat riittää kahdenkin äitinä. Sitä huomaa kasvavansa lahjomattomaksi erotuomariksi, muistaa tuoda reissusta kaksi täsmälleen samanlaista tuliaista. Mittaa automaattisesti jälkkärit grammalleen yhtä suuriksi. Sylissäkin pysyy kaksi yhtä aikaa.

Kun siskokset kikattavat omille jutuilleen ja pusuttelevat toisilleen hyvän yön halit, sydämessä ei voisi enempää lämpöä tunteakaan.

Vauva-lehden pääkirjoitus 12/17

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.