Tuhti tietopaketti viidestä eri päivähoitomuodosta.

Monessa perheessä mietitään lapselle parasta päivähoitomuotoa. Esittelemme viisi eri vaihtoehtoa.

Kolmiperhepäivähoito

Kolmiperhepäivähoidossa 2–4 perhettä muodostaa ryhmän, jossa on enintään neljä kokoaikaista hoitolasta ja yksi osa-aikainen, vähintään eskari-ikäinen lapsi. Kunta järjestää hoitajan, joka työskentelee lasten omissa kodeissa yleensä vuoroviikoin. Perhepäivähoidon ja varhaiskasvatuksen ohjaajat valvovat ja ohjaavat perhepäivähoitoa. Kolmiperhepäivähoidossa ryhmä yritetään muodostaa niin, että kaikissa perheissä on hoidontarve suunnilleen samaan aikaan.

- Kodinomaista ja yksilöllistä hoitoa pienessä ryhmässä.
- Vaatii perheiltä yhteistyökykyä ja joustamista.
- Lapsi saa olla välillä omassa tutussa kotiympäristössä.
- Lelut, välineet ja leikit vaihtuvat vuoroviikoin.
- Jonkun kotiin pitää ehkä reissata.
- Hoidon laatu yhden hoitajan varassa.
- Pitää valmistaa ruokaa ja siivota (saa kustannuskorvauksen).
- Kaikille järjestettävä  päiväunipaikka ja muut tarvikkeet.
- Kodin turvallisuuteen täytyy kiinnittää huomiota.
- Vuoroviikoin vanhemmillakin rauhallinen aamu.
- Monessa kunnassa helpompi saada kuin perhepäivähoitopaikka.
- Kunnallinen varahoito yleensä päiväkodissa.

Päiväkoti

Päiväkotien koko vaihtelee kymmenestä yli sataan lapseen. Usein lapset on jaettu ryhmiin iän perusteella. Hoito tapahtuu erillisessä päiväkotirakennuksessa, jossa jokaiseen tehtävään on omat ammattilaisensa. Päiväkodeissa voi olla erilaisia painotuksia, kuten metsäretkeily tai musiikki.

- Paljon erilaisia aikuisia ja lapsia.
- Hoitajat eivät välttämättä ehdi huomata kaikkea, mitä lasten kesken tapahtuu.
- Isommissa ryhmissä taudit kiertävät helposti.
- Tilat ja piha on suunniteltu lapsia varten.

- Hoitajat keskittyvät lapsiin, siivoojat ja keittäjät ovat erikseen.

- Monipuolisesti virikkeitä ja myös ohjattua toimintaa.
- Varahoidosta ei tarvitse huolehtia.
- Heinäkuussa osa päiväkodeista suljetaan, ja hoidossa olevat lapset menevät alueen päivystävään päiväkotiin.

Perhepäivähoito

Perhepäivähoito järjestetään yleensä hoitajan kodissa. Ryhmässä saa olla enintään neljä alle kouluikäistä lasta ja yksi osa-aikainen eskari-ikäinen, hoitajan omat lapset lasketaan mukaan. Perhepäivähoidon ja varhaiskasvatuksen ohjaajat valvovat ja ohjaavat alueensa perhepäivähoitoa. Tavallisesti perhepäivähoitaja ilmoittaa toiminta-ajan, jonka sisällä lapsi sekä tuodaan että haetaan. Perhe voi sitten itse ratkaista, syödäänkö esimerkiksi aamupala aina omassa kodissa vai tuleeko lapsi hoitajalle ennen aamupuuroa.

- Kodinomaista ja joustavaa.
- Yksilöllistä hoitoa pienessä ryhmässä.
- Hoitaja tuntee hyvin sekä lapsen että perheen.
- Perheen ja hoitajan tavat ja arvot saattavat olla erilaiset.
- Hoitajista pulaa monella paikkakunnalla.
- Hoidon laatu yhden hoitajan varassa.
- Lapsille tarjotaan kotiruokaa.
- Kunnallinen varahoito järjestetään yleensä päiväkodissa.
- Yksityisenä palveluna voi olla kallista, ja varahoito järjestettävä itse.
- Hoitajalla ei ole välttämättä alan koulutusta.

Ryhmäperhepäivähoito

Ryhmäperhepäivähoidossa kaksi tai kolme perhepäivähoitoryhmää toimii yhdessä. Tila on usein kunnan varustama ja ylläpitämä. Hoitotilasta ehkä puuttuu jotain, mitä kodeissa parhaimmillaan on. Toisaalta se on tarkoitettu lapsia varten, siellä on siistiä, turvallista ja selkeää. Tilassa ei esimerkiksi ole perintöhuonekaluja, eikä perhepäivähoitajan teinilapsien salaisuuksia. Hoitajien ei yleensä tarvitse käyttää aikaa ruoanvalmistukseen tai siivoukseen, joten he pystyvät keskittymään lapsiin ja järjestämään halutessaan ohjattua toimintaa. Lapsia on enemmän kuin yhdessä perhepäivähoitoryhmässä, mutta niin on aikuisiakin. On tutkittu, että hoitajat, jotka saavat päivän aikana jutella muiden aikuisten kanssa, jaksavat paremmin. Hoitaja voi myös käydä välillä vaikka vetämässä henkeä, sillä hän ei ole lasten kanssa yksin. Jos hän sairastuu, tilalle tulee yleensä sijainen.

- Ryhmässä 8–12 lasta ja 2–3 hoitajaa.
- Hoitajat tuntevat hyvin sekä lapset että perheet.
- Turvallinen leikkitila.
- Varahoito järjestetty.
- Hoitajat voivat keskittyä lapsiin, ei tarvitse esim. siivota.

Hoitaja kotiin?

Tuttu ympäristö on monen vanhemman mielestä ihanteellinen pienelle lapselle. Kun hoitaja tulee kotiin, ei kenenkään tarvitse kiirehtiä aamuisin. Hoitaja on tuttu aikuinen, joka ei vaihdu kesken päivän. Hoitaja kotiin ei ole välttämättä niin kallis vaihtoehto kuin yleisesti luullaan. Kela maksaa yksityisen hoidon tukea ja monessa kunnassa saa myös kuntalisää. On hyvä kuitenkin miettiä, onko perheellä varaa jatkaa samalla hoitajalla sen jälkeen, kun lapsi täyttää kolme vuotta, jolloin yksityisen hoidon tuen maksaminen päättyy. Vai palkataanko hoitaja kotiin muutenkin vain siksi ajaksi, kun lapsi on pieni? Hoitajan työhön ei kuulu ruoanlaitto tai siivoaminen, ellei toisin sovita. Tietysti esimerkiksi leikit korjataan yhdessä ja pöytä pyyhitään. Jos palkkaa yksityisen hoitajan, paperiasioiden selvittely vaatii aikaa. Ylivoimaista se ei ole, sillä esimerkiksi verottajalla on siihen tarkoitukseen hyvä opas.

- Kun palkkaat kotiin yksityisen hoitajan, olet työnantaja.
- Lapsi tutussa ympäristössä, ei tarvitse kuskata.
- Kiireetöntä ja joustavaa.
- Voit palkata mieleisen hoitajan.
- Edellyttää luottamusta ja yhteistyötä perheen ja hoitajan välillä.
- Kotona ei ole omaa rauhaa, jos esimerkiksi joku muu perheestä sairastuu.
- Perhe valmistaa ruoat ja siivoaa, ellei tosin sovita.
- Lapsille tarjotaan kotiruokaa.
- Varahoito järjestettävä itse.
- Ei välttämättä kallista.
- Paljon paperityötä.

Asiantuntijana päiväkodin johtaja ja perhepäivähoidon ohjaaja Elina Levonen.

Vauva 5/2010

Lue lisää Kelan lastenhoidon tuista

- Hoitajat keskittyvät lapsiin, siivoojat ja keittäjät ovat erikseen
Saako lisää? Maitovaihe on lopulta lyhyt aika lapsen elämässä. Nyt  Nuutille maistuu moni muukin ruoka. Kuva: Satu Kemppainen
Saako lisää? Maitovaihe on lopulta lyhyt aika lapsen elämässä. Nyt Nuutille maistuu moni muukin ruoka. Kuva: Satu Kemppainen

Sannan molemmat pojat ovat kasvaneet pääosin äidinmaidonkorvikkeella. Pulloruokinnassa harmittaa vain ympäristön asenne.

Kahdeksankuinen Nuutti imaisee viimeiset hörpyt maitopullosta ja jaksaa taistella vielä hetken nukkumattia vastaan. Äiti Sanna laskee hänet hellästi pinnasänkyyn.

Pullolle nukahtava vauva on tässä keittiössä tuttu näky. Myös Nuutin isoveli Hermanni, 3, kasvoi aikanaan pääosin äidinmaidonkorvikkeella.

– Hermanni painoi syntyessään vain 2190 grammaa. Hän ei jaksanut imeä rintaa kuin kymmenen minuuttia kerrallaan ja oli senkin jälkeen ihan hikinen, Sanna muistelee esikoisensa ensimmäisiä viikkoja.

Imetys-lisämaito-pumppausrumbassa kului tunti kerrallaan, kolmen tunnin välein, vuorokauden ympäri. Kaksi kuukautta Sanna jaksoi sitä pahimmillaan puolentoista tunnin yöunilla. Sitten voimat loppuivat, ja Hermanni siirtyi korvikkeelle.

Kun Nuutti syntyi, kaikki oli toisin. Poika oli alusta saakka rinnalla kuin ammattilainen.

– Olin ihan fiiliksissä, että jes, nyt tämä sujuu. Opetimme silti vauvan myös pullolle, jotta isäkin voisi osallistua hoitoon.

”Ehkä imetys olisi voinut jatkua, mutta olin siihen liian loppu.”

Nuutin kanssa imetys meni loistavasti kaksi kuukautta. Sitten koko perhe sairastui rajuun enterorokkoon.

– Rintani ja Nuutin kitalaki olivat täynnä kipeitä rakkuloita. Imetys oli tuskaa molemmille. Lopulta Nuutti ei huolinut rintamaitoa edes pullosta, korviketta kyllä. Ehkä hän yhdisti äidinmaidon maun kipuun.

Kun tauti oli selätetty, Sanna yritti käynnistää imetystä uudestaan, mutta maito oli ehtinyt vähentyä. Perhe oli vasta toipumassa, kaikki nukkuivat huonosti, ja kolmivuotias Hermannikin tarvitsi äidin huomiota.

– Ehkä imetys olisi voinut jatkua, jos olisin pystynyt istumaan sohvalla ja imettämään Nuuttia tuntikausia putkeen, mutta olin siihen liian loppu.


Ruoka-aika. Samuli-isän sylissä Nuutin on niin hyvä syödä, että siihen voi vaikka nukahtaa. Usein niin käykin.

Sannalle oli lopulta valtava helpotus, kun neuvolan terveydenhoitaja antoi ikään kuin luvan lopettaa.

– Menin poikien kanssa neuvolaan naama harmaana ja väsymystäni itkien. Ihana terveydenhoitajamme totesi myötätuntoisesti, että jos imetys ei tuntunut minulle ihan äärettömän tärkeältä, hänestä voisin kyllä lopettaa yrittämisen. Nuutti oli jo saanut maidostani paljon hyötyjä, ja oli tärkeää turvata minun jaksamiseni.

Niin Nuutistakin tuli pullopoika. Sannasta se ei lopulta tuntunut kovin pahalta. Hän oli jo nähnyt, kuinka täydellinen lapsi Hermannistakin oli korvikkeella kasvanut.

– Olen sellainen, etten jaksa jäädä vellomaan vaikeuksissa. Mieluummin yritän löytää ratkaisun ja mennä eteenpäin.

Pulloruokinnassa harmittaa oikeastaan vain ympäristön asenne. Jotkut kokevat oikeudekseen neuvoa asiassa, joka ei kuulu kellekään muulle kuin äidille itselleen.

”Tuntui ärsyttävältä selitellä asiaa vieraalle.”

– Kun vielä imetin Nuuttia, eräs tuttava näki vaunukopassa maitopullon ja ihmetteli suureen ääneen, miksen imetä poikaa kaikkialla. Minusta paikallisjunassa imettäminen oli turhan hankalaa. Tuntui ärsyttävältä selitellä asiaa vieraalle.

Oli Sannalle silti pettymys, kun Nuutin hyvin sujunut imetys päättyi niin yllättäen. Kerran hän purki asiaa ystävälleen, joka oli täysimettänyt vauvaansa. Tämä lohdutti, että ekaluokan opettaja ei näe, ketä lapsista on imetetty ja kuinka kauan.

– Kun lakkasin ahdistumasta imetyksestä ja väsyttämästä itseäni, saatoin käyttää energiani siihen, että olin ihan eri tavalla läsnä lapsilleni.

Tässä on tilaa molemmille. Isosisko Amanda saa äidinmaitoa muutaman kerran päivässä, Noel aina halutessaan. Kuva: Satu Kemppainen
Tässä on tilaa molemmille. Isosisko Amanda saa äidinmaitoa muutaman kerran päivässä, Noel aina halutessaan. Kuva: Satu Kemppainen

Kaksivuotias Amanda ja kahdeksankuinen Noel saavat molemmat äidinmaitoa. Tandemimetys on ollut Anna-äidille luonteva valinta.

Tissshh, toteaa Amanda, 2, kömpii äidin syliin ja painaa päänsä tämän kaula-aukkoon. Toisella rinnalla on jo asukas, kahdeksankuinen pikkuveli Noel.

Sisarukset hörppivät maitoa hetken tyytyväisinä, mutta alkavat pian kiskoa toisiaan hiuksista. Anna-äidin ei auta muu kuin pyytää Amandaa menemään isän kanssa piirtämään, jotta veli saa syödyksi.

– Ei laiteta tällä kertaa värikynää korvaan, Kalle-isä muistuttaa.

Vielä kuusi vuotta sitten Annan olisi ollut hankala kuvitella, että hän imettäisi vielä kahtakin lasta yhtä aikaa.

Ada-esikoisen imetystä vaikeutti lonkkaluksaation takia käytetty iso lonkkatyyny. Imetysasentoja oli vaikea löytää, ja kuukauden vanhana Ada siirtyi kokonaan korvikkeelle. Se oli Annalle pettymys.

– Itkin sitä pitkään. Ajattelin jopa, että jos joskus saisin lisää lapsia, en voisi imettää heitäkään – se olisi epäreilua Adaa kohtaan.


Kuka se siellä? Kalle-isä on löytänyt omat tapansa olla lastensa kanssa, vaikka maito tuleekin äidiltä.


Tällä olis nälkä. Myös Amandan lelut pitävät maidosta. Isä ja isosisko Ada ovat leikissä mukana.

Anna ja Adan isä erosivat, kun tyttö oli kahdeksankuinen. Neljä vuotta sitten Anna tapasi Kallen.

Kun pariskunta alkoi odottaa Amandaa, Anna halusi tehdä kaikkensa, jotta aiempi pettymys ei toistuisi. Imetys sujuikin jo ensi hetkistä. Ensimmäiset viikot Annasta tuntui, että vuorokaudessa oli vähemmän sellaisia tunteja, kun hän ei imettänyt. Se ei silti ahdistanut, päinvastoin. Suru esikoisen imetyksestä alkoi vaimeta.

– Adakin oli jonkin aikaa tosi kiinnostunut rinnoistani. Lypsin hänelle maitoa lasiin, ja kyllä Ada sen mielellään joi, mutta ei pyytänyt enää toiste lisää, Anna muistelee.

”Kielteiset tunteet ovat tandemimetyksessä tavallisia, mutta silti siitä tuli paha mieli.”

Jo puolen vuoden päästä Anna oli jälleen raskaana. Hänelle oli heti selvää, että hän haluaisi kokeilla, onnistuisiko tandemimetys eli kahden lapsen imetys yhtä aikaa. Neuvolakin kannusti Annaa jatkamaan voimiensa mukaan, koska kyseessä ei ollut riskiraskaus.

Annan vointi pysyi hyvänä läpi odotuksen, mutta hormonaalisista syistä maito väheni niin paljon, että Amandalle täytyi tarjota myös korviketta. Sinnikkäästi tyttö silti jaksoi tissillä käydä, ja synnytyksen jälkeen kärsivällisyys palkittiin.

– Amandan ilme oli aika autuas, kun hän maidonnousun jälkeen pääsi ensimmäistä kertaa rinnalle, Anna naurahtaa.

Kotona Anna huomasi, että isosisaruksen imetys herätti hänessä myös kielteisiä tunteita.

– Tuntui, että tarvitsen tilaa. Amanda ei antanut Noelin syödä rauhassa, vaan kiskoi veikalta tissiä suusta. Minua ärsytti, ja välillä tuli fyysistäkin pahoinvointia. Nämäkin tunteet ovat tandemimetyksessä tavallisia, mutta silti siitä tuli paha mieli.


Pikkuveljelle myös. ”Välillä, kun Amanda on rinnalla, hän saattaa alkaa kaivaa toista tissiä esiin Noelia varten”, Anna kertoo.

Kun vauva halusi maitoa lähes tauotta ja taaperokin toistakymmentä kertaa päivässä, alkoi Annan pinna pettää. Amandan imetystä oli pakko hiukan äidintahdistaa.

”Amanda saa usein kuulla, mitä noin iso tyttö tissillä tekee, vaikka hän on vielä kovin pieni.”

Anna koki myös helpommaksi, että lapset kävivät rinnalla pääosin eri aikaan. Näin Amandan imetys tuntui taas mukavalta, ja samalla tyttö sai kaipaamaansa omaa aikaa äidin kanssa.

– Nyt imetän Amandaa kolme, neljä kertaa päivässä. Hän saa itse päättää, koska haluaa lopettaa kokonaan.

THL:n mukaan noin kolmasosa suomalaisäideistä imettää vuoden tai pitempään. Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee vähintään kahden vuoden imetystä. Rintamaidon ravinteet ja muut terveyshyödyt eivät katoa mihinkään, vaikka imetys jatkuisi vuosia. Pitkä imetys myös esimerkiksi laskee äidin rintasyöpäriskiä. Silti taaperoimetys herättää ennakkoluuloja.

– Nykyään Amanda saa usein kuulla, mitä noin iso tyttö tissillä tekee, vaikka hän on vielä kovin pieni.