Vastasyntynyt nukkuu valtaosan vuorokaudesta. Millaisen sängyn vauva tarvitsee?

Vastasyntynyt nukkuu valtaosan vuorokaudesta. Millaisen sängyn vauva tarvitsee?

Millainen on hyvä sänky vastasyntyneelle?
Vastasyntyneen nukkumapaikka riippuu perheen toiveista ja vauvan mieltymyksistä. Ensisängyn vauvalle voi tehdä vaikka äitiyspakkauksen laatikosta, jonne laitetaan pakkauksen mukana tuleva vaahtomuovipatja. Jotkut vauvat taas nukkuvat alusta asti pinnasängyssä ja osa viihtyy parhaiten pesämäisessä kehdossa.

Mitä tarkoittaa, jos vauva nukkuu ”sivuvaunussa”?
Sivuvaunulla tarkoitetaan sitä, että vauva nukkuu omassa pinnasängyssään, joka on vedetty kiinni vanhempien vuoteeseen. Sivuvaunuksi sopii pinnasänky, josta saa yhden laidan laskettua alas.

Mitä pitää ottaa huomioon pinnasänkyostoksilla?
Tärkeintä on ottaa huomioon sängyn turvallisuus. Uutena ostettusänky on yleensä turvallinen, sillä kaikkien  EU-alueen markkinoilla olevien pinnasänkyjen pitää läpäistä tiukat turvallisuusvaatimukset. Jos ostat pinnasängyn käytettynä, tarkista, että se on ehjä ja vakaa ja ettei pinnojen väli ole suurempi kuin 6,5 senttiä.

Sänkyä hankkiessa kannattaa miettiä sen käyttömukavuutta ja -ikää. Jos sängyssä on säädettävä pohja, sen voi aluksi laittaa yläasentoon. Näin vanhempien ei tarvitse kumarrella niin paljon vastasyntynyttä sänkyyn ja sieltä pois nostaessaan. Kun lapsi oppii nousemaan ylös, pohjaa siirretään alaspäin, jotta lapsi ei putoa. Joissain malleissa on mahdollisuus säätää myös pohjan kaltevuutta. Pääpuolen nostaminen ylöspäin helpottaa vauvan oloa, kun tällä on flunssa. Osa pinnasängyistä on suunniteltu niin, että niistä saa yhden tai useamman laidan pois, jolloin ne käyvät myös isommalle lapselle.

Sängyn pohjan on hyvä olla hengittävä. Sälepohjainen tai rei’itetystä vanerista tehty pohja on parempi kuin umpivanerinen. Pinnasänkyyn on hyvä hankkia reunasuojukset. Ne luovat turvallisen pesän tuntua, suojaavat liikkumaan oppinutta vauvaa kolhuilta ja estävät nukkuvan lapsen raajojen luiskahtamisen pinnojen väliin.

Millainen patja on vauvalle hyvä?
Patjan olisi hyvä olla uusi, vaikka sänky hankittaisiinkin käytettynä. Käytetty patja on saattanut imeä itseensä kosteutta eikä siksi ole välttämättä enää hygieeninen.

Tavalliset vauvanpatjan materiaalit ovat vaahtomuovi ja napakka  polyesterivanu. Vanupatjasta kosteus haihtuu paremmin kuin vaahtomuovipatjasta. Patjan käyttöikää ja hygieniaa parantaa, jos sen saa suihkuttaa puhtaaksi.

Vauvan patjan on hyvä olla riittävän napakka, mutta pinnaltaan pehmeä ja vähintään viisi senttiä paksu. Markkinoilla on myös kaksipuolisia patjoja, joiden jämäkämpää puolta käytetään pienemmälle vauvalle ja pehmeämpää puolta isommalle lapselle. Joustinpatjasta kevyt vauva ei hyödy. Patjan tulee olla sängyn kokoinen, etteivät vauvan raajat jää reunan ja patjan väliin

Tarvitaanko petauspatjaa?
Petauspatja helpottaa sängyn puhtaana pitämistä ja pidentää siten patjan käyttöikää. Etenkin jos patja ei ole  pestävä, se on hyvä suojata likaantumiselta petauspatjalla, joka on helppo tarvittaessa laittaa pesukoneeseen. Lisäksi petauspatja tuo vauvan sänkyyn sopivasti pehmeyttä. Petauspatjoja kannattaa hankkia kaksi, jolloin toista voi käyttää kun toinen on pesussa.

Moni suojaa vauvan sängyn froteemuovipalalla, jollainen kuuluu äitiyspakkaukseen. Froteemuovi suojaa hyvin, mutta sen haittapuolena on hiostavuus. Jos vauvan sängyssä halutaan käyttää muovia, se kannattaa laittaa petauspatjan alle hiostamisen vähentämiseksi.

Tarvitseeko vauva tyynyn?
Vauva ei tarvitse tyynyä: se voi olla lapselle jopa vaarallinen. Vasta lähempänä yksivuotissyntymäpäivää lapselle voi ostaa ohuen tyynyn.

Peitto vai unipussi?
Vastasyntyneen peitoksi sopii äitiyspakkauksen mukana tuleva ohut peite. Vaihtoehto peitolle on unipussi. Monet vauvat tuntevat siinä olonsa turvalliseksi, eivätkä liikkuvaisimmatkaan tapaukset saa potkittua jalkojaan paljaiksi. Markkinoilla on myös kapalopeittoja, jotka käyvät hyvin vastasyntyneille.

Entä perhepeti?
Perhepeti valitaan usein siksi, että siinä vauva saa paljon vanhempien läheisyyttä eikä äidin tarvitse öisin erikseen nousta imettämään. Perhepedissä nukuttaessa sängyn on oltava riittävän leveä. Lapsella ei saa olla vaaraa pudota tai jäädä jumiin esimerkiksi patjan ja sängyn reunojen tai kahden patjan välisiin rakoihin.

Lapsen kanssa saa nukkua vain terve aikuinen, joka ei ole päihteiden tai lääkkeiden vaikutuksen alaisena. Vauvalla on hyvä olla oma kevyt peitto. Tukehtumisriskin vuoksi vanhempien yövaatteissa ei saa olla naruja ja sängyssä upottavia tyynyjä. Turvallisin paikka vauvalle on usein äidin vieressä, sillä äiti on tavallisesti se, joka herkimmin herää vauvan tarpeisiin. (Lähde: Kiintymysvanhemmuus.fi)

Asiantuntijana fysioterapeutti Päivi Ukkola, Unikulmasta.

Vauva 11/2011

Saako lisää? Maitovaihe on lopulta lyhyt aika lapsen elämässä. Nyt  Nuutille maistuu moni muukin ruoka. Kuva: Satu Kemppainen
Saako lisää? Maitovaihe on lopulta lyhyt aika lapsen elämässä. Nyt Nuutille maistuu moni muukin ruoka. Kuva: Satu Kemppainen

Sannan molemmat pojat ovat kasvaneet pääosin äidinmaidonkorvikkeella. Pulloruokinnassa harmittaa vain ympäristön asenne.

Kahdeksankuinen Nuutti imaisee viimeiset hörpyt maitopullosta ja jaksaa taistella vielä hetken nukkumattia vastaan. Äiti Sanna laskee hänet hellästi pinnasänkyyn.

Pullolle nukahtava vauva on tässä keittiössä tuttu näky. Myös Nuutin isoveli Hermanni, 3, kasvoi aikanaan pääosin äidinmaidonkorvikkeella.

– Hermanni painoi syntyessään vain 2190 grammaa. Hän ei jaksanut imeä rintaa kuin kymmenen minuuttia kerrallaan ja oli senkin jälkeen ihan hikinen, Sanna muistelee esikoisensa ensimmäisiä viikkoja.

Imetys-lisämaito-pumppausrumbassa kului tunti kerrallaan, kolmen tunnin välein, vuorokauden ympäri. Kaksi kuukautta Sanna jaksoi sitä pahimmillaan puolentoista tunnin yöunilla. Sitten voimat loppuivat, ja Hermanni siirtyi korvikkeelle.

Kun Nuutti syntyi, kaikki oli toisin. Poika oli alusta saakka rinnalla kuin ammattilainen.

– Olin ihan fiiliksissä, että jes, nyt tämä sujuu. Opetimme silti vauvan myös pullolle, jotta isäkin voisi osallistua hoitoon.

”Ehkä imetys olisi voinut jatkua, mutta olin siihen liian loppu.”

Nuutin kanssa imetys meni loistavasti kaksi kuukautta. Sitten koko perhe sairastui rajuun enterorokkoon.

– Rintani ja Nuutin kitalaki olivat täynnä kipeitä rakkuloita. Imetys oli tuskaa molemmille. Lopulta Nuutti ei huolinut rintamaitoa edes pullosta, korviketta kyllä. Ehkä hän yhdisti äidinmaidon maun kipuun.

Kun tauti oli selätetty, Sanna yritti käynnistää imetystä uudestaan, mutta maito oli ehtinyt vähentyä. Perhe oli vasta toipumassa, kaikki nukkuivat huonosti, ja kolmivuotias Hermannikin tarvitsi äidin huomiota.

– Ehkä imetys olisi voinut jatkua, jos olisin pystynyt istumaan sohvalla ja imettämään Nuuttia tuntikausia putkeen, mutta olin siihen liian loppu.


Ruoka-aika. Samuli-isän sylissä Nuutin on niin hyvä syödä, että siihen voi vaikka nukahtaa. Usein niin käykin.

Sannalle oli lopulta valtava helpotus, kun neuvolan terveydenhoitaja antoi ikään kuin luvan lopettaa.

– Menin poikien kanssa neuvolaan naama harmaana ja väsymystäni itkien. Ihana terveydenhoitajamme totesi myötätuntoisesti, että jos imetys ei tuntunut minulle ihan äärettömän tärkeältä, hänestä voisin kyllä lopettaa yrittämisen. Nuutti oli jo saanut maidostani paljon hyötyjä, ja oli tärkeää turvata minun jaksamiseni.

Niin Nuutistakin tuli pullopoika. Sannasta se ei lopulta tuntunut kovin pahalta. Hän oli jo nähnyt, kuinka täydellinen lapsi Hermannistakin oli korvikkeella kasvanut.

– Olen sellainen, etten jaksa jäädä vellomaan vaikeuksissa. Mieluummin yritän löytää ratkaisun ja mennä eteenpäin.

Pulloruokinnassa harmittaa oikeastaan vain ympäristön asenne. Jotkut kokevat oikeudekseen neuvoa asiassa, joka ei kuulu kellekään muulle kuin äidille itselleen.

”Tuntui ärsyttävältä selitellä asiaa vieraalle.”

– Kun vielä imetin Nuuttia, eräs tuttava näki vaunukopassa maitopullon ja ihmetteli suureen ääneen, miksen imetä poikaa kaikkialla. Minusta paikallisjunassa imettäminen oli turhan hankalaa. Tuntui ärsyttävältä selitellä asiaa vieraalle.

Oli Sannalle silti pettymys, kun Nuutin hyvin sujunut imetys päättyi niin yllättäen. Kerran hän purki asiaa ystävälleen, joka oli täysimettänyt vauvaansa. Tämä lohdutti, että ekaluokan opettaja ei näe, ketä lapsista on imetetty ja kuinka kauan.

– Kun lakkasin ahdistumasta imetyksestä ja väsyttämästä itseäni, saatoin käyttää energiani siihen, että olin ihan eri tavalla läsnä lapsilleni.

Tässä on tilaa molemmille. Isosisko Amanda saa äidinmaitoa muutaman kerran päivässä, Noel aina halutessaan. Kuva: Satu Kemppainen
Tässä on tilaa molemmille. Isosisko Amanda saa äidinmaitoa muutaman kerran päivässä, Noel aina halutessaan. Kuva: Satu Kemppainen

Kaksivuotias Amanda ja kahdeksankuinen Noel saavat molemmat äidinmaitoa. Tandemimetys on ollut Anna-äidille luonteva valinta.

Tissshh, toteaa Amanda, 2, kömpii äidin syliin ja painaa päänsä tämän kaula-aukkoon. Toisella rinnalla on jo asukas, kahdeksankuinen pikkuveli Noel.

Sisarukset hörppivät maitoa hetken tyytyväisinä, mutta alkavat pian kiskoa toisiaan hiuksista. Anna-äidin ei auta muu kuin pyytää Amandaa menemään isän kanssa piirtämään, jotta veli saa syödyksi.

– Ei laiteta tällä kertaa värikynää korvaan, Kalle-isä muistuttaa.

Vielä kuusi vuotta sitten Annan olisi ollut hankala kuvitella, että hän imettäisi vielä kahtakin lasta yhtä aikaa.

Ada-esikoisen imetystä vaikeutti lonkkaluksaation takia käytetty iso lonkkatyyny. Imetysasentoja oli vaikea löytää, ja kuukauden vanhana Ada siirtyi kokonaan korvikkeelle. Se oli Annalle pettymys.

– Itkin sitä pitkään. Ajattelin jopa, että jos joskus saisin lisää lapsia, en voisi imettää heitäkään – se olisi epäreilua Adaa kohtaan.


Kuka se siellä? Kalle-isä on löytänyt omat tapansa olla lastensa kanssa, vaikka maito tuleekin äidiltä.


Tällä olis nälkä. Myös Amandan lelut pitävät maidosta. Isä ja isosisko Ada ovat leikissä mukana.

Anna ja Adan isä erosivat, kun tyttö oli kahdeksankuinen. Neljä vuotta sitten Anna tapasi Kallen.

Kun pariskunta alkoi odottaa Amandaa, Anna halusi tehdä kaikkensa, jotta aiempi pettymys ei toistuisi. Imetys sujuikin jo ensi hetkistä. Ensimmäiset viikot Annasta tuntui, että vuorokaudessa oli vähemmän sellaisia tunteja, kun hän ei imettänyt. Se ei silti ahdistanut, päinvastoin. Suru esikoisen imetyksestä alkoi vaimeta.

– Adakin oli jonkin aikaa tosi kiinnostunut rinnoistani. Lypsin hänelle maitoa lasiin, ja kyllä Ada sen mielellään joi, mutta ei pyytänyt enää toiste lisää, Anna muistelee.

”Kielteiset tunteet ovat tandemimetyksessä tavallisia, mutta silti siitä tuli paha mieli.”

Jo puolen vuoden päästä Anna oli jälleen raskaana. Hänelle oli heti selvää, että hän haluaisi kokeilla, onnistuisiko tandemimetys eli kahden lapsen imetys yhtä aikaa. Neuvolakin kannusti Annaa jatkamaan voimiensa mukaan, koska kyseessä ei ollut riskiraskaus.

Annan vointi pysyi hyvänä läpi odotuksen, mutta hormonaalisista syistä maito väheni niin paljon, että Amandalle täytyi tarjota myös korviketta. Sinnikkäästi tyttö silti jaksoi tissillä käydä, ja synnytyksen jälkeen kärsivällisyys palkittiin.

– Amandan ilme oli aika autuas, kun hän maidonnousun jälkeen pääsi ensimmäistä kertaa rinnalle, Anna naurahtaa.

Kotona Anna huomasi, että isosisaruksen imetys herätti hänessä myös kielteisiä tunteita.

– Tuntui, että tarvitsen tilaa. Amanda ei antanut Noelin syödä rauhassa, vaan kiskoi veikalta tissiä suusta. Minua ärsytti, ja välillä tuli fyysistäkin pahoinvointia. Nämäkin tunteet ovat tandemimetyksessä tavallisia, mutta silti siitä tuli paha mieli.


Pikkuveljelle myös. ”Välillä, kun Amanda on rinnalla, hän saattaa alkaa kaivaa toista tissiä esiin Noelia varten”, Anna kertoo.

Kun vauva halusi maitoa lähes tauotta ja taaperokin toistakymmentä kertaa päivässä, alkoi Annan pinna pettää. Amandan imetystä oli pakko hiukan äidintahdistaa.

”Amanda saa usein kuulla, mitä noin iso tyttö tissillä tekee, vaikka hän on vielä kovin pieni.”

Anna koki myös helpommaksi, että lapset kävivät rinnalla pääosin eri aikaan. Näin Amandan imetys tuntui taas mukavalta, ja samalla tyttö sai kaipaamaansa omaa aikaa äidin kanssa.

– Nyt imetän Amandaa kolme, neljä kertaa päivässä. Hän saa itse päättää, koska haluaa lopettaa kokonaan.

THL:n mukaan noin kolmasosa suomalaisäideistä imettää vuoden tai pitempään. Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee vähintään kahden vuoden imetystä. Rintamaidon ravinteet ja muut terveyshyödyt eivät katoa mihinkään, vaikka imetys jatkuisi vuosia. Pitkä imetys myös esimerkiksi laskee äidin rintasyöpäriskiä. Silti taaperoimetys herättää ennakkoluuloja.

– Nykyään Amanda saa usein kuulla, mitä noin iso tyttö tissillä tekee, vaikka hän on vielä kovin pieni.