Yksivuotisjuhlat päättävät vauvavuoden. Se on ilon päivä – mutta myös haikeuden.

Ilmapalloja pitelevät kyltit opastavat punaisen puutalon päätyyn. Ebba, niissä lukee vaaleanpunaisin, keltaisin ja vihrein kirjaimin. Täällä on syntymäpäiväjuhlat. Hyvin tärkeät, sillä ne ovat ensimmäiset.

Esikoisen yksivuotispäivä on perheen juhlapäivä. Mutta samalla haikea: aika on mennyt nopeasti, eikä Ebba yhtäkkiä olekaan enää niin vauva, äiti Marissa Jalasvirta ajattelee.

Kun aikuiset tapaavat kerran vuodessa, ei tunnu tapahtuneen mitään. Mutta yhdessä vuodessa Ebba on oppinut esimerkiksi syömään, kävelemään, leikkimään, nukkumaan, vilkuttamaan, hakemaan lempikirjansa ja kiipeämään syliin.

Ja Marissa ja Aki Honkasalo ovat oppineet hoitamaan, nukuttamaan, lohduttamaan ja luottamaan itseensä vanhempina. Kahdesta on tullut kolme – ja perhe.

– Tämä onkin ollut hyvä vuosi, Aki sanoo.

Niin kuin kaikissa vauvaperheissä, pian elämä muuttuu taas.

Parasta juhlissa on yhteisöllisyys

Vedä, käännä ja tuo lenkki ylös ruusukkeen keskelle... Marissa on solminut ruusuketta suuren paketin päälle nettivideon ohjeilla tunnin. Ja vielä on koristeltava kakku, katettava pöytä, täytettävä viisikymmentä ilmapalloa, lakaistava ulkoportaat, keitettävä kahvia ja sujautettava Ebba juhlamekkoonsa.

Pidetään isot yksivuotisjuhlat, Marissa päätti heinäkuussa, kaksi kuukautta ennen Ebban syntymäpäivää. Vauvavuosi oli mennyt kuin kuplan sisällä, eikä sukulaisia ja ystäviä ennättänyt nähdä kuten ennen. Nyt olisi tilaisuus juhlia.

Kutsukortissa Ebba on kukkaniityllä, hiuksissaan Marissan tekemä seppele. Jo heinäkuussa Marissa teki myös kyltit, etsi nettikaupasta koristeita ja suunnitteli, mitä juhlissa tarjotaan. Ainakin mansikkakakkua, samanlaista, jota perhejuhlissa oli, kun hän itse oli pieni.

– Parasta juhlien järjestämisessä on yhteisöllisyys. Olemme aika perhekeskeisiä, Marissa sanoo.

– Parasta on, kun sinä saat idean ja olet tohkeissasi monta kuukautta, Aki sanoo.

Mutta tämä on vauvaperhe. Asiat eivät mene ihan niin kuin äiti suunnittelee.

Juhlia edeltävän viikon Ebba on kovassa kuumeessa. Marissa päättää aloittaa silti leipomisen torstai-iltana.

Ja perjantaina Marissan rakas isoisä kuolee.

Juhlat päätetään pitää silti.

Juhlavieraat on kutsuttu puoleenpäivään. Viisitoista vaille Ebban kummisetä saa mansikkakakun koristeltua. Punaisen puutalon olohuoneessa ei näy merkkiäkään juhlia edeltävästä hermoilusta. Ei kiirettä, ei tiuskaisuja.

– Minä olen liikennelentäjä ja koirakin japanilaista rotua. Hermostumista ei näytetä, Aki sanoo.

Se oli supervuosi

Seinäkalenteri on tehty omista valokuvista. Syyskuun kohdalla kuvat ovat tasan vuoden takaa, Naistenklinikalta.

Vastasyntynyt Ebba on Marissan rinnalla, toisessa kuvassa hiukan hölmistyneen näköisen Akin sylissä. Kuvat ovat sellaisia kuin vauvan synnyttyä otetut kuvat ovat: täynnä onnea, väsymystä, ihmisiä, jotka näyttävät siltä, että tässä elämä juuri muuttui.

Ja tämän lauantain kohdalla, sarakkeessa hela familjen, on teksti Ebba, 1.

Marissa ja Aki tapasivat viisi vuotta sitten lentokoneessa. Aki oli lomalla, Marissa töissä lentoemäntänä. Aki kysyi tutulta miehistön jäseneltä, olisiko ruokaa lisää. Hän haki ruokaa koneen keittiöstä ja söi vahingossa Marissan lounaan.

Hyvitykseksi hän kutsui Marissan lounaalle Helsingissä.

– Tapailimme vuoden, seurustelimme vuoden, muutimme yhteen. Sitten tuli supervuosi: aloimme odottaa vauvaa, menimme salaa naimisiin maistraatissa ja ostimme perheasunnon, Marissa luettelee.

Sitten syntyi tytär. Nimensä Ebba sai äitinsä suvusta. Marissan äidinäiti oli sotalapsi Ruotsissa, ja sotaäiti nimeltään Ebba. Siitä asti Ebba on ollut suvun naisten toinen nimi, nyt ensimmäinen.

Vaikeinta on ollut luottaa itseen

Naistenklinikan perhehuoneessa hoitaja laski Ebban Akin syliin, passitti Marissan suihkuun ja sanoi tulevansa pian näyttämään, miten vauvaa hoidetaan.

Se oli ensimmäinen kerta, kun Aki piti sylissään vauvaa.

Näyttäminen jäi, kun perhe näytti pärjäävän. Kun teillä oli jo kokemusta, hoitaja sanoi kun Marissa, Aki ja Ebba lähtivät kotiin.

– Mutta ei meillä ollut. Emmehän me tienneet vauvoista mitään!

Silti tuntui, kuin Ebba olisi ollut perheessä aina.

Se yllätti, että vauva on äidissään kiinni aina. Ja se, ettei pikkuvauvan äidin ole aina helppo päästä edes vessaan tai suihkuun. Että vauva ei nukukaan kauniissa korisängyssään eikä syö soseita. Että oikeastaan omaa aikaa ei tee edes mieli.

Marissa meni vessaan vauva sylissä, otti Ebban nukkumaan viereensä. Lahjaksi saatua viikonloppua Vanajanlinnassa Marissa ja Aki siirsivät niin paljon kuin pystyivät,­ kunnes päättivät mennä Ebban kanssa. Puolivuotiaana Ebba alkoi syödä käsin, nappasi aamiaisella suuhunsa kurkkuviipaleen äitinsä leivän päältä. Marissa luki kirjan sormiruokailusta ja totesi, että näinpä sitten mennään.

– Vaikeinta on ollut oppia luottamaan itseeni ja äitiyteeni. Tunteitaan täytyy oppia kuuntelemaan. Jos tuntuu, ettei voi olla erossa lapsestaan, sen mukaan täytyy elää, Marissa sanoo.

Ensimmäisen opetuksen itseluottamuksesta uusi äiti sai, kun Ebba oli vain viikon vanha.

Äidillä on esikoiselle kaikki aika

Vuodessa esikoisen äiti kas­­vaa alkuhätäännyksestä pärjäämiseen.

Neuvolan ensimmäisessä tarkastuksessa terveydenhoitaja sanoi, ettei Ebban paino nouse tarpeeksi. Hän kehotti herättämään vauvan syömään kolmen tunnin välein. Marissa säikähti.

Silti vauvan herättäminen tuntui älyttömältä. Mutta kun terveydenhoitaja sanoi. Mitä minä nyt teen?

Marissa päätti syöttää Ebbaa vasta, kun hän herää – ensin hätäiltyään ja selvitettyään, mistä saa ostaa oman vauvanvaa’an.

– Uusi äiti kuulee, lukee ja saa neuvoja. Mutta päättää pitää itse. Ensin se ei ole helppoa.

Ebba on kuitenkin syönyt ja kasvanut ­hyvin.

Marissa uskoo, että äitiydessä on auttanut suoraviivaisuus.

– Ebba on ollut niin kutsutusti helppo vauva – ja helppoahan elämä on, kun lapsi on perusterve. Tietenkin Ebba itkee ja vaatii kuten muutkin vauvat, mutten vello muutenkaan vaikeuksissa. Jos on ongelma, ratkaisen sen ja siirryn eteenpäin. Tällä viikolla ongelma oli räkätauti, ja Ebba sai nukuttua vain puoli-istuvassa asennossa sylissäni. Nyt on näin, kohta hän on taas terve.

– Esikoiselleen äidillä on kaikki aika – sillä tavalla arki on helppoa. Vaikeaksi arki muuttuu ehkä sitten, kun molemmat vanhemmat käyvät töissä ja lapset päivähoidossa.

"Sinä osaat tämän"

Pim pom pom pom. Ovikello soi, sitten eteisestä kuuluu ihastunut Oo, mikä prinsessa!

Lisää vieraita. Mikä ihana prinsessa!

Esikoinen, sukunsa ensimmäinen lapsenlapsi, on huomion keskipiste: ihailun ja rakkauden keskellä. Kun Ebba – tai oikeastaan Marissa hänen olkansa yli – puhaltaa mansikkakakkuun sytytetyn kynttilän, hetken ikuistaa viisi kameraa.

Ja niin kuin kaikissa suomalaisissa perhejuhlissa, nyt kätellään, kursaillaan, ihaillaan päivänsankaria, ihmetellään, miten hän on kasvanut. Ebba pääsee sylistä syliin, ja Aki esittelee perheen kodin sukulaisille, jotka kyläilevät ensi kertaa.

Näissä juhlissa myös nauretaan: Kun vaaleanpunainen koristenauha siirtyy koiran kaulaan, ja harmaantuva pystykorva on vuorostaan Birthday girl. Kun Ebba heiluttaa ilmapalloa narusta ja hihkuu pallon naputtaessa kattoa. Kun tukevaa savoa puhuva Aki yrittää lukea tyttärelleen Bä bä vita lamm.

Ja aivan erityisesti nauretaan, kun kummisedän tuomasta paketista kuoriutuvat esiin soivat ja pamisevat bongorummut, joiden virran kummisetä on kiinnittänyt pikaliimalla päälle, äänet kovimmalle ja patterikotelon pysyvästi kiinni.

– Meidän sukumme ovat tulleet hyvin toimeen. Mitä tulee perhejuhliin, mitään päsmäröintiäkään ei ole. Ehkä olen niin kovapäinen, ettei minua kannata neuvoa, Marissa sanoo.

– Sinua ei tarvitse neuvoa. Sinähän osaat tämän, Aki vastaa.

Toiveissa pääsiäisvauva

Juhlia edeltävänä iltana Marissa katsoi vuoden aikana kuvaamiaan videoklippejä: Ebba vastasyntyneenä, Ebba jokeltelee, Ebba ha­luaa kaukosäätimen ja lähtee ensimmäisen kerran liikkeelle, heti melkein karhukävelyä.

Kuin siitäkin olisi miljoona vuotta, vaikka on muutama kuukausi.

– Äitiys opettaa laittamaan muut itsensä edelle. Se tuntuu hyvältä ja luontevalta. Nykyään korostetaan paljon äidin omaa aikaa, sitä olen huomannut vierastavani, Marissa sanoo.

– En ole luopunut mistään, vaan saanut. Minulla on ollut aikaa vain itselleni ennen tätä ja tulee olemaan, kun Ebba kasvaa.

Vuodessa Marissa on oppinut myös, että on hyvä olla mammakavereita, toisia äitejä, joiden kanssa puhua vauvoista.

– Se säästää muita ihmissuhteita.

Hän on oppinut, että vaikkei olisi aiemmin pitänyt itseään äidillisenä tyyppinä, tunne tulee kun on oma lapsi.

– Oikeastaan voisin olla täysipäiväinen äiti, Marissa nauraa.

– Sitähän sinä saat olla, Aki sanoo.

Nyt Marissa odottaa Ebballe pikkusisarusta. Toiveissa on pääsiäisvauva.

Onnea maailman ihanimmalle

Suuresta paketista, Marissan solmiman ruusukkeen alta, peruuttaa keinuhevonen. Toisesta paketista paljastuu teepaita, jossa lukee My grandpa loves me very much. Yksivuotiskuvauksen lupaava korttikin toivottaa onnea maailman ihanimmalle.

Ukon, Marissan isän, lahjapussista tulee siili.

– Tack tack, Ebba yrittää toistaa äidin perässä.

Siili on käsinukke, se menee ukon käteen, ja siilikin pussaa Ebbaa.

Ebbaa naurattaa.

Kuva: Kaisu Jouppi
Ja meistä tuli Perhe, Vauva 11/2013

Marissa Jalasvirta on yksi Ylellä 3.11.2014 alkavan Imettäjät-sarjan päähenkilöistä. Lue lisää.

Heiluta, töni ja tutki. Tukesin ylitarkastaja neuvoo, mihin vaunuostoksilla kannattaa kiinnittää huomiota.

Vaunuostoksilla on helppo hurahtaa: ihana kuosi, vau miten ketterät, onpa kepeät kääntää! Käyttömukavuuden ja tyylin lisäksi on fiksua tarkistaa tärkeimmät turvallisuuteen liittyvät ominaisuudet.

Tukesin ylitarkastaja Anja Merenkivi valvoo työssään sitä, että Suomessa myytävät lastentarvikkeet ja -lelut täyttävät niille asetetut turvallisuusvaatimukset. EU-säädöksiä tuntemattakin voi kuitenkin tehdä hyviä valintoja.

Hinta ei suoraan takaa laatua. Myös kalliimmista merkeistä on löytynyt testeissä häikkää.

Kovin halpa on harvoin paras, ja se pätee myös vaunuihin ja rattaisiin. Silti korkea hinta ei aina suoraan takaa laatua.

– Jos kokonaisuudessa on vaikkapa vaunukoppa, rattaat ja turvakaukalo sekä valtavasti lisäosia ja hyvin matala hinta, niin kyllä se vähän epäilyttää, mistä on valmistuskustannuksissa säästetty, Merenkivi sanoo.

– Toisaalta myös kalliimmista merkeistä on löytynyt testeissä jotakin häikkää.

Suomessa myytävistä malleista pitäisi löytyä eurooppalaisen standardin numero EN 1888. Merenkivi neuvoo lisäksi 7 asiaa, jotka kannattaa vaunuja tai rattaita hankkiessa tarkistaa.

Video on kuvattu A-T Lastenturvan osastolla Lapsimessuilla. Kuvatuissa tuotteissa ei tiedetä olevan puutteita. Nämä tuotteet eivät ole mukana Tukesin virallisessa testissä.
  1. Heijaa vaunuja sivuttain. Jos sivuttaisliike on kovin suuri, rattaat eivät ehkä ole tukevat esimerkiksi julkisissa kulkuvälineissä.
  2. Tarkista vaunukopan laidan korkeus. Joskus vaunukoppa on niin siro, että laita jää matalaksi. Alle 80 senttimetriä pitkässä kopassa laidan tulee olla keskikohdasta vähintään 15 senttimetriä korkea ja muualla 10 senttimetriä. Pidemmässä kopassa vastaavat luvut ovat 18 senttimetriä keskellä ja muualla 13 senttimetriä. Katso kopan kokoa myös sillä silmällä, mahtuuko vauva pötköttämään siinä toppavaatteissa. Kopasta siirrytään rattaisiin viimeistään silloin, kun lapsi osaa istua. Huomaa myös, että kopassa ei saa olla valjaita, mutta istuvalle lapselle tarkoitetussa ratasosassa valjaat pitää olla.
  3. Kokeile jarrun toimivuus, miltä sen käyttö tuntuu? Lukitse renkaat aina, kun vauva on paikallaan olevissa vaunuissa.
  4. Onko pieniä koloja? Kokeile sormin, jääkö rungon rakenteiden väliin koloja, joihin pienen lapsen sormi voisi jäädä puristuksiin.
  5. Irtoaako osia tai onko pitkiä nauhoja? Nauhoissa on kuristumisriski. Vaunuista ei myöskään saa irrota neppareita, vetimiä tai koristeita, jotka vauva voisi saada suuhunsa ja tukehtua.
  6. Kuinka helposti kippaa? Paina työntöaisaa alemmas ja kokeile, kuinka helposti vaunut lähtevät kaatumaan. Huomaa, että painopiste on erilainen silloin, kun vaunuissa on lapsi makuuasennossa. Myös työntöaisassa roikkuva hoitolaukku vaikuttaa – älä kasaa aisalle painoa!
  7. Riittääkö painoraja? Lapsen painolle asetettu raja on todellinen: sen yli ei saisi mennä, edes talvivarusteissa.

Testit näyttävät, että parantamisen varaa on

Lastenvaunujen turvallisuutta on testattu Tukesin omana projektina viimeksi vuonna 2011, jolloin kuudesta vaunusta vain yksi selvisi ilman huomautuksia. Vuonna 2014 Suomesta lähetettiin eurooppalaiseen ProSafe-projektiin neljät vaunut, joista kaikissa oli vähintään vähäisiä puutteita.

Testien perusteella myynnistä on poistettu malleja. Joitakin vaunuja on myös vedetty pois kuluttajilta turvallisuuspuutteiden takia. Tuoreimmassa yhteiseurooppalaisessa testissä huomattiin muun muassa huonosti toimivia jarruja, kiikkeryyttä, huonoa kestävyyttä, liian pitkiä nyörejä ja irtovia pikkuosia, koloja rakenteissa sekä puutteellisia merkintöjä.

Testeissä kokeillaan esimerkiksi, miten vaunut kestävät törmäyksen katukiveyksen reunaan, kun ne tuupataan alamäkeen ilman ohjausta.

Ihan näin huono tilanne ei kokonaisuutena ole, koska testeihin valittiin tuotteita, joissa ounasteltiin olevan pulmia. Myös vaatimukset ovat korkeat: testeissä kokeillaan esimerkiksi, miten vaunut kestävät törmäyksen katukiveyksen reunaan, kun ne tuupataan alamäkeen ilman ohjausta.

Parhaillaan Tukes on valmistelemassa lastenvaunuista uutta testausprojektia. Viralliset testit tehdään laboratoriossa Britanniassa.

Uuteen testiin on valittu seitsemät rattaat tai vaunut. Normaalista Tukesin käytännöstä poiketen kuluttajat ovat osallistuneet tuotteiden valintaan: Merenkivi on pyytänyt vinkkejä testattavista malleista Facebookin lastenvaunuryhmistä, jotta testiin päätyisi malleja, joita ostetaan paljon tai joissa on havaittu käytössä ongelmia.

– Tuotteita on tälläkin kerralla valittu myös riskiperusteisesti eli esimerkiksi merkin historian perusteella. Katsomme valmistajia, joiden tuotteissa olevista puutteista on tullut aiemmin ilmoituksia, Merenkivi kertoo.

Mukana on sekä hinnakkaampia että edullisempia merkkejä ja malleja. Tuloksia on luvassa loppuvuodesta.

Uudessa lastensairaalassa ei nähdä patjoja lattialla, sillä vanhemmilla on tilaa viettää aikaa lastensa luona ja jäädä yöksikin.

Vastikään valmistuneet uuden lastensairaalan tilat Helsingin Meilahdessa luovutettiin tänään Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirille. Pääsimme ensimmäisten joukossa tutustumaan uuteen sairaalaan. Tässä kiinnostavimmat yksityiskohdat!

1. Vihdoin tilaa vanhemmille

Tässä sairaalassa ei nähdä patjoja lattialla, sillä vanhempien yöpymiselle lastensa luona on varattu tarkoituksella tilaa. Vuodeosaston huoneisiin tulee vuodesohva ja teho-osastonkin huoneisiin lepotuoli, jossa vanhempi voi halutessaan viettää yön. Teho-osastolla on myös vanhemmille tarkoitettu olohuone. 

Kolmannes uuden lastensairaalan potilaista tulee HUS:n sairaanhoitopiirin ulkopuolelta. Esimerkiksi elinsiirtopotilaat ja heidän vanhempansa viettävät sairaalassa pitkiäkin aikoja. Siksi vanhemmille on osastolla jopa pyykinpesumahdollisuus.

Vuodeosaston huoneisiin odotetaan vielä sänkyjä. Vanhempaa varten huoneisiin tulee vuodesohva. Yöpöytänä toimii pieni jääkaappi, jossa voi säilyttää omia eväitä. Kaikissa vuodeosaston huoneissa on ikkuna.
Vuodeosaston huoneisiin odotetaan vielä sänkyjä. Vanhempaa varten huoneisiin tulee vuodesohva. Yöpöytänä toimii pieni jääkaappi, jossa voi säilyttää omia eväitä. Kaikissa vuodeosaston huoneissa on ikkuna.

Uudessa lastensairaalassa toimii Suomen suurin lasten päivystys, jossa käy noin 40 000 potilasta vuodessa. Päivystysosastolla on 12 seurantahuonetta, joissa vanhempi voi niin ikään olla lapsen kanssa yön yli.

Päivystyksen seurantahuoneissa annetaan esimerkiksi nesteytyshoitoa vatsataudin sitä vaatiessa. Myös tänne vanhempi voi jäädä lapsensa kanssa.
Päivystyksen seurantahuoneissa annetaan esimerkiksi nesteytyshoitoa vatsataudin sitä vaatiessa. Myös tänne vanhempi voi jäädä lapsensa kanssa.

2. Ajatukset pois sairastamisesta

Kun sairaalaan tuleva lapsi odottaa vuoroaan, hän saa valita kuudesta Avatar-hahmosta mieleisensä eläimen, ja saa hahmon mukaisen rannekkeen. Hahmo kutsuu lasta odotustilan näytöllä, kun on hänen vuoronsa. 

Pienet, lapsenomaiset asiat hälventävät epäilemättä jännitystä ja saavat ajatukset sairaalan tulon syystä hetkeksi muualle.

Pääaulan multimediaseinälle voi skannata lasten piirustuksia.
Pääaulan multimediaseinälle voi skannata lasten piirustuksia.

Jokaisessa sairaalan kerroksessa on lapsille leikkihuone ja laboratorion odotustilassa lisäksi sisarushuone, jossa testeihin tulleen sisarukset voivat odotellessaan leikkiä tai katsella meriakvaarion kaloja.

Lastensairaala on saanut lahjoituksina runsaasti leluja ja kirjoja sekä taidetta.

Laboratorion odotustiloissa on meriakvaario, jonka toisella puolella on sisarushuone testeihin tulevan lapsen perheenjäsenille.
Laboratorion odotustiloissa on meriakvaario, jonka toisella puolella on sisarushuone testeihin tulevan lapsen perheenjäsenille.

Sairaalamaisuutta hälventävät muun muassa erilaiset grafiikat käytävillä, seinillä ja hisseissä.
Sairaalamaisuutta hälventävät muun muassa erilaiset grafiikat käytävillä, seinillä ja hisseissä.

3. Muumien viisaudet

"Kaksi karamellia lasketaan kai yhdeksi, jos ne ovat tarttuneet toisiinsa." Tämä Pikku Myyn ajatelma koristaa uuden lastensairaalan kahvilan seinää. 

Vastaavia Muumi-kirjoista tuttuja viisauksia voi lukea seiniltä suomen lisäksi ruotsiksi ja englanniksi. 

Itse Muumeja lastensairaalan seinillä ei nähdä, muita hahmoja kylläkin. Sairaalan sisustuksesta ja ilmeestä ei haluttu tehdä liian lapsekasta, sillä osa potilaista on teini-ikäisiä.
Itse Muumeja lastensairaalan seinillä ei nähdä, muita hahmoja kylläkin. Sairaalan sisustuksesta ja ilmeestä ei haluttu tehdä liian lapsekasta, sillä osa potilaista on teini-ikäisiä.

Uusi lastensairaala sai käyttöoikeuden Muumi-kuvituksiin ja -kertomuksiin lahjoituksena Moomin Charactersilta. Yrityksen taiteellinen johtaja Sophia Jansson totesi lastensairaalan luovutustilaisuudessa, että toivoo kuvien ja tekstien ruokkivan lasten mielikuvitusta ja muistuttavan leikistä sekä sairaalan ulkopuolisesta elämästä. 

Sairaalan kahvila odottaa vielä "Muumimamman pannareita" hyllyilleen.
Sairaalan kahvila odottaa vielä "Muumimamman pannareita" hyllyilleen.

Muumi-kirjoista tuttu maisema ottaa vastaan päivystyksessä. Tälle seinälle tulevat ilmoittautumisautomaatit.
Muumi-kirjoista tuttu maisema ottaa vastaan päivystyksessä. Tälle seinälle tulevat ilmoittautumisautomaatit.

4. Voimaa väreistä

Uuden lastensairaalan tilat ovat hillityn värikkäitä, valoisia ja selkeitä. Auloista ja odotustiloista tulee mieleen ennemmin tyylikäs lääkäriasema kuin perinteinen sairaala.

Sisustuksen teemat ovat meri ja saaristo. Jokaisella kerroksella on oma nimensä, ja kunkin kerroksen aulalla ja hoitaja-asemalla on oma tunnusvärinsä.

Uuden lastensairaalan kerrokset ovat Meri, Ranta, Viidakko, Metsä, Laakso, Taika, Vuori, Avaruus ja Tähti.
Uuden lastensairaalan kerrokset ovat Meri, Ranta, Viidakko, Metsä, Laakso, Taika, Vuori, Avaruus ja Tähti.

Uuden lastensairaalan suunnitelleet arkkitehdit halusivat jo julkisivun kertovan, että kyseessä on lastensairaala. Siksi julkisivussa on käytetty paljon värejä. Kaarevan julkisivun värilliset lasilevyt näyttäytyvät aina hieman erilaisia vuodenajasta ja katsomispaikasta riippuen.
Uuden lastensairaalan suunnitelleet arkkitehdit halusivat jo julkisivun kertovan, että kyseessä on lastensairaala. Siksi julkisivussa on käytetty paljon värejä. Kaarevan julkisivun värilliset lasilevyt näyttäytyvät aina hieman erilaisia vuodenajasta ja katsomispaikasta riippuen.

Uusi lastensairaala otetaan käyttöön syyskuussa. Sen rakennuskustannukset olivat 168 miljoonaa euroa, joista reilut 38 miljoonaa katettiin lahjoituksin. 

Kuuden jalkapallokentän kokoinen sairaala

  • Lastensairaalassa on 8 maanpäällistä kerrosta, 1 kellarikerros ja konehuonekerros.
  • Sairaalassa on yhteensä 2 069 huonetilaa, joista 12 on leikkaussaleja ja 16 tehohoitoyksikköjä. Potilashuoneita on 118 ja vastaanotto- tai kuntoutustiloja 220.
  • Kokonaispinta-ala on on 48 000 neliötä, mikä vastaa kuutta jalkapallokenttää. Tilavuus on 230 000 kuutiota, eli sairaala on yli kahden Eduskuntatalon kokoinen.
  • Lastensairaalan päivystyksessä käy vuosittain arviolta 40 000 potilasta, ja vuodeosastolla yöpyy joka yö vähintään sata lasta.
  • Sairaalan budjetti oli 160 miljoonaa euroa, jonka päälle tuli 15 miljoonaa euroa Husin toivomia lisätöitä. Budjetista noin 38 miljoonaa euroa tuli lahjoituksina.
  • Rakentaminen alkoi elokuussa 2014, ja sairaala luovutettiin Husille huhtikuussa 2018. Pääurakoitsijana toimi rakennusyhtiö SRV.