Miksi lapset sotkevat, läträävät ruoalla ja heittelevät tavaroita?

Miksi lapset sotkevat, läträävät ruoalla ja heittelevät tavaroita?

Vauva 0–1 v

Tilanne ruokapöydässä: syöttötuolissa istuva vauva kaataa puuron pöydälle, puristelee sitä sormissaan ja lätsyttää sitten tyytyväisenä pöytään. Ruokaa on pian lattialla, sylissä ja hiuksissa.

Vauva ei kuitenkaan sotke tahallaan – hän opiskelee. Vauva on luontainen tutkija ja haluaa tietää, miltä mikin tuntuu, kuulostaa ja tuoksuu. Jo parikuinen vauva huomaa, kun hänen potkiva jalkansa osuu sängyssä olevaan pehmeään leluun. Myöhemmin vauva koskettelee mielellään erilaisia materiaaleja suullaan ja käsillään.

Kun vauva sivelee, tökkii, puristelee ja paukuttaa kaikkea käden ulottuvilla olevaa, hänen aistinsa kehittyvät. Kyse on oivaltamisesta ja kokemisesta. Vain kokeilemalla vauva oppii, miten mukavasti paperi rapisee tai miltä tuntuu sormienvälistä pursuava puuro ja kissan pehmeä turkki. Pienet haluavat kosketella ja tunnustella kaikkea, eivätkä siinä pysy paikat aina siisteinä.

Lapsen kannalta kyse ei ole sotkemisesta vaan tekemällä oppimisesta. Aikuiselle tärkeitä aisteja ovat näkö ja kuulo, kun taas vauva tutustuu maailmaan varsinkin koskettamalla, haistamalla ja maistamalla. Tuntoaisti säilyy tärkeänä myöhäiseen leikki-ikään saakka.

7–8 kuukauden ikäiset käyttävät yhä näppärämmin käsiään ja tunnustelevat tavaroita. Vauvalle voi tehdä itse vaikka houkuttelevan koskettelukirjan kankaan- ja nahanpalasista. Ruokapöydässä suoritetaan sormiruokailun alkeiskurssia. Joskus jotain osuu suuhunkin asti.

Ennen ensimmäistä syntymäpäiväänsä vauva laajentaa harjoitteluaan uuteen harrastukseen, tavaroiden pudotteluun. Pudottamisleikkien avulla lapsi tutkii lelun tai esineen toimintaa ja sitä, mitä tapahtuu, kun tavara kopsahtaa maahan. Kun vauva oppii jotain hauskaa, hän myös treenaa sitä lukemattomia kertoja. Ellei tenava sitten vain testaa, kuinka monta kertaa vanhempi nostaa maahan pudotetun kapistuksen takaisin hänen ulottuvilleen.

Vinkit vanhemmille:
-Älä hermostu sotkemisesta, vauva vain oppii uutta.
-Anna lapsen tutustua ruokaan myös itse ja kosketella sitä.
-Kun lapsi keksii pudotteluleikin, osallistu siihen. Se, että vauva saa vanhemman nostamaan pudottamansa tavaran tuottaa hänelle mielihyvää ja opettaa leikin alkeita.
-Muista, että vauva-arki saa näkyä kodissa eikä entiseen siisteystasoon tarvitse pyrkiä.

Taapero 1–3 v

Kun lapsi on oppinut käden kiertoon ja esineen irrottamiseen liittyvät taidot, hän alkaa pudottelun ohella myös heitellä. Liikuntataitojen karttuessa taapero myös juoksee, kiipeilee, kurottelee ja ehtii joka paikkaan. Esineet eivät pysy paikoillaan, eikä sirpaleiltakaan aina vältytä.

Puolitoistavuotias haluaa yhä enemmän opetella itse syömistä ja juomista, ja onnistuukin usein viemään lusikan suuhunsa ja juomaan kupista. Mutta vahinkoja sattuu edelleen paljon. Vanhemmilta vaaditaan sotkunsietokykyä, sillä eihän kukaan harjoittelematta opi.

Ikäkauteen kuuluvat leikit eivät nekään ole maailman siisteimpiä, sillä taaperoa kiinnostaa tyhjentää ja täyttää astioita, vetää ja työntää leluja ja tavaroita. Palikoita on joka paikassa, ja pian alkavat myös majojen rakentamiset  pahvilaatikoista, tuoleista ja peitoista. Koti on sekaisin, mutta lapsi nauttii. Samalla hän hahmottaa itseään ja ympäristöään.

Tavaroiden heittely on leikkiä mutta liittyy lähempänä kahta ikävuotta myös oman tahdon harjoitteluun ja rajojen hakemiseen. Alkaa tärkeä tahtovaihe, uhmaikä, jolloin aikuisen tehtävä on ohjata tahdon kehittymistä oikeaan suuntaan. Leikkiautoa ei saa heittää ikkunaan eikä kukkia repiä ruukuistaan. Lapsi ei useimmiten ole tahallaan tottelematon. Hän opettelee ymmärtämään sääntöjä ja ohjeita, mitä saa tehdä ja mitä ei.

Taaperolle voi ikäkauteen sopivasti alkaa opettaa pöytä- ja käytöstapoja, jotka hillitsevät sotkemista. 2–3-vuotiasta voi ja saa kieltää. Rajoja pitää asettaa, sillä ne luovat lapselle turvallisuudentunnetta. Sanallinen kielto on tärkeä, mutta kaikuu tässä vaiheessa yleensä kuuroille korville. Silloin lapsi on vain napattava pois kielletystä puuhasta.

Vähitellen lapsi hyväksyy ja oppii sopivat pelisäännöt. Jo taaperolle voi näyttää, että lelut voi laittaa omille paikoilleen. Saattaapa lapsesta saada siivouspuuhiin myös innokkaan apulaisen, joka oman pienen rättinsä kanssa seuraa vanhempaansa.

Vinkit vanhemmille:
-Vaaralliset ja arvokkaat esineet kannattaa nostaa syrjään vauhdikkaiden leikkien tieltä.
-Kiellä kielletyssä puuhassa olevaa lasta ensin sanallisesti ja nosta hänet sitten pois. Pelkkä sanallinen kielto kaikuu tavallisesti kuuroille korville.
-Kiinnitä taaperon huomio johonkin muuhun kuin kiellettyyn puuhaan. Mielipaha unohtuu pian.

Vauva11/2011

Tässä on tilaa molemmille. Isosisko Amanda saa äidinmaitoa muutaman kerran päivässä, Noel aina halutessaan. Kuva: Satu Kemppainen

Kaksivuotias Amanda ja kahdeksankuinen Noel saavat molemmat äidinmaitoa. Tandemimetys on ollut Anna-äidille luonteva valinta.

Tissshh, toteaa Amanda, 2, kömpii äidin syliin ja painaa päänsä tämän kaula-aukkoon. Toisella rinnalla on jo asukas, kahdeksankuinen pikkuveli Noel.

Sisarukset hörppivät maitoa hetken tyytyväisinä, mutta alkavat pian kiskoa toisiaan hiuksista. Anna-äidin ei auta muu kuin pyytää Amandaa menemään isän kanssa piirtämään, jotta veli saa syödyksi.

– Ei laiteta tällä kertaa värikynää korvaan, Kalle-isä muistuttaa.

Vielä kuusi vuotta sitten Annan olisi ollut hankala kuvitella, että hän imettäisi vielä kahtakin lasta yhtä aikaa.

Ada-esikoisen imetystä vaikeutti lonkkaluksaation takia käytetty iso lonkkatyyny. Imetysasentoja oli vaikea löytää, ja kuukauden vanhana Ada siirtyi kokonaan korvikkeelle. Se oli Annalle pettymys.

– Itkin sitä pitkään. Ajattelin jopa, että jos joskus saisin lisää lapsia, en voisi imettää heitäkään – se olisi epäreilua Adaa kohtaan.


Kuka se siellä? Kalle-isä on löytänyt omat tapansa olla lastensa kanssa, vaikka maito tuleekin äidiltä.


Tällä olis nälkä. Myös Amandan lelut pitävät maidosta. Isä ja isosisko Ada ovat leikissä mukana.

Anna ja Adan isä erosivat, kun tyttö oli kahdeksankuinen. Neljä vuotta sitten Anna tapasi Kallen.

Kun pariskunta alkoi odottaa Amandaa, Anna halusi tehdä kaikkensa, jotta aiempi pettymys ei toistuisi. Imetys sujuikin jo ensi hetkistä. Ensimmäiset viikot Annasta tuntui, että vuorokaudessa oli vähemmän sellaisia tunteja, kun hän ei imettänyt. Se ei silti ahdistanut, päinvastoin. Suru esikoisen imetyksestä alkoi vaimeta.

– Adakin oli jonkin aikaa tosi kiinnostunut rinnoistani. Lypsin hänelle maitoa lasiin, ja kyllä Ada sen mielellään joi, mutta ei pyytänyt enää toiste lisää, Anna muistelee.

”Kielteiset tunteet ovat tandemimetyksessä tavallisia, mutta silti siitä tuli paha mieli.”

Jo puolen vuoden päästä Anna oli jälleen raskaana. Hänelle oli heti selvää, että hän haluaisi kokeilla, onnistuisiko tandemimetys eli kahden lapsen imetys yhtä aikaa. Neuvolakin kannusti Annaa jatkamaan voimiensa mukaan, koska kyseessä ei ollut riskiraskaus.

Annan vointi pysyi hyvänä läpi odotuksen, mutta hormonaalisista syistä maito väheni niin paljon, että Amandalle täytyi tarjota myös korviketta. Sinnikkäästi tyttö silti jaksoi tissillä käydä, ja synnytyksen jälkeen kärsivällisyys palkittiin.

– Amandan ilme oli aika autuas, kun hän maidonnousun jälkeen pääsi ensimmäistä kertaa rinnalle, Anna naurahtaa.

Kotona Anna huomasi, että isosisaruksen imetys herätti hänessä myös kielteisiä tunteita.

– Tuntui, että tarvitsen tilaa. Amanda ei antanut Noelin syödä rauhassa, vaan kiskoi veikalta tissiä suusta. Minua ärsytti, ja välillä tuli fyysistäkin pahoinvointia. Nämäkin tunteet ovat tandemimetyksessä tavallisia, mutta silti siitä tuli paha mieli.


Pikkuveljelle myös. ”Välillä, kun Amanda on rinnalla, hän saattaa alkaa kaivaa toista tissiä esiin Noelia varten”, Anna kertoo.

Kun vauva halusi maitoa lähes tauotta ja taaperokin toistakymmentä kertaa päivässä, alkoi Annan pinna pettää. Amandan imetystä oli pakko hiukan äidintahdistaa.

”Amanda saa usein kuulla, mitä noin iso tyttö tissillä tekee, vaikka hän on vielä kovin pieni.”

Anna koki myös helpommaksi, että lapset kävivät rinnalla pääosin eri aikaan. Näin Amandan imetys tuntui taas mukavalta, ja samalla tyttö sai kaipaamaansa omaa aikaa äidin kanssa.

– Nyt imetän Amandaa kolme, neljä kertaa päivässä. Hän saa itse päättää, koska haluaa lopettaa kokonaan.

THL:n mukaan noin kolmasosa suomalaisäideistä imettää vuoden tai pitempään. Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee vähintään kahden vuoden imetystä. Rintamaidon ravinteet ja muut terveyshyödyt eivät katoa mihinkään, vaikka imetys jatkuisi vuosia. Pitkä imetys myös esimerkiksi laskee äidin rintasyöpäriskiä. Silti taaperoimetys herättää ennakkoluuloja.

– Nykyään Amanda saa usein kuulla, mitä noin iso tyttö tissillä tekee, vaikka hän on vielä kovin pieni.

Mitä jos äiti haluaa vielä torkkua, kun vauva on jo hereillä? Psykologi Leea Mattila vastaa.

Minulla on nelikuinen aamuvirkku vauva, joka nukkuu pinnasängyssä minun ja mieheni sängyn vieressä. Vauva heräilee aamulla kuuden aikaan, jolloin otan hänet viereeni, että saan itse nukkua vähän pidempään. Yleensä poika nukahtaa vielä noin tunniksi, minkä jälkeen hän herää höpöttelemään, ei itke. Itse haluan jatkaa unia vielä jonkin aikaa ja olenkin puoliunessa kahdeksaan asti.

Käytännössä lapsi siis höpöttelee itsekseen tunnin verran vieressäni ennen kuin nousen ylös sängystä. Voiko hän saada traumoja siitä, että joutuu olemaan yksin hereillä?

Aamutorkku äiti

Leea Mattila vastaa: Monen vauvan vanhempi tietää, millaista unenpuute on. Vauva saattaa herätä kohtuuttoman varhain, ja uni ja riittävä lepo ovat kuitenkin hyvinvoinnille välttämättömiä.

Kerrot, että vauvasi jaksaa tunnin verran itsekseen vieressäsi, kun itse vielä torkut. Tämä on minusta täysin ok! Laiminlyövää se ei ole eikä tuota vauvalle traumatisoitumista, mikäli hän saa muuten hoivaa ja seurustelua tarpeidensa mukaan.

Älä syyllisty liikaa. Vauvaa ei tarvitse viihdyttää joka hetki.

Trauma tarkoittaa sitä, että jokin tilanne on äärimmäisen negatiivinen, avuttomuutta ja ylivoimaista pelkoa tuottava, jolloin psyykkiset suojautumismekanismit eivät riitä. Silloin trauma jää mieleen ja vaikuttaa ihmisen toimintaan yleensä negatiivisesti.

Osaat pohtia vauvan kokemusmaailmaa, mikä kertoo minulle sensitiivisyydestäsi vuorovaikutuksessa. Nelikuinen osaa jo ilmoittaa halutessaan kontaktia. Havahdut kyllä puoliunestasi hänen tarpeisiinsa. Kuuntele ja vastaa vauvan viesteihin, niin välität turvallisuutta.

Vanhemmat ovat kovilla, ja nykymaailmassa vaatimuksia tulee joka suunnasta. Älä syyllisty liikaa. Vauvaa ei tarvitse viihdyttää joka hetki.

Jos vauva vielä yli puolivuotiaana viihtyy yksinään hereillä, on hyvä tarkastella, onko hän muuten passiivisen oloinen ja omissa oloissaan viihtyvä. Siinä tapauksessa hän saattaa tarvita aktivoimista vuorovaikutukseen. Iän karttuessa vauva alkaa myös liikkua, ja silloin on huolehdittava, ettei hän putoa tai pääse satuttamaan itseään vanhemman torkkuessa.

Jos haluat muutosta aamuihinne, helpointa on aloittaa muutos sinusta itsestäsi. Voit yrittää ennättää aiemmin nukkumaan. Yli kolmikuisen unirytmiä voi myös lempeästi pyrkiä ohjailemaan ja kokeilla, saisiko sitä hieman myöhäisemmäksi.