Lapset ovat toden totta erilaisia. Temperamenttipiirteet vaikuttavat siihen miten lapsi reagoi tuntemuksiinsa ja käyttäytyy eri tilanteissa.

Lapset ovat erilaisia. Oman vauvan temperamentista saattaa saada vihjeitä jo raskausaikana – toisen vauvan liikkeet ovat rauhallisia ja enimmän aikaa vauva tuntuu nukkuvan, toinen vauva taas saattaa vaikuttaa vilkkaalta liikkujalta jo kohdussa.

Temperamentti tarkoittaa synnynnäistä tapaa reagoida tilanteisiin ja sisäisiin tuntemuksiin. Ihmisen yksilöllinen temperamentti muodostuu temperamenttipiirteistä, jotka säilyvät suhteellisen pysyvinä läpi elämän.

Vauvan ja pienen lapsen temperamenttipiirteitä:

  • Aktiivisuus: Vauvalla aktiivisuus tarkoittaa ennen kaikkea motorista liikehdintää – paljonko vauva on liikkeessä, miten nopeita ja voimakkaita liikkeet ovat.
  • Rytmisyys: Biologisten toimintojen säännöllisyys – miten säännöllinen unirytmi vauvalla on, tuleeko hänelle nälkä aina samaan kellonaikaan.
  • Lähestyminen/vetäytyminen: Spontaani reaktio uudessa tilanteessa – miten vauva suhtautuu uusiin leluihin, uusiin makuihin, uusiin ihmisiin ja uusiin ympäristöihin; riemastuuko vai pelästyykö.
  • Sopeutuminen: Miten nopeasti lapsi alkureaktion jälkeen sopeutuu tilanteeseen – miten monta maistelukertaa vaatii uuteen ruokalajiin tottuminen, miten helposti lapsi nukahtaa vieraassa paikassa ja miten valmis lapsi on mukautumaan siihen, mitä muut haluavat leikkiä.
  • Vastaus- eli responsiivisuuskynnys: Miten voimakkaan ärsykkeen lapsi tarvitsee, jotta hän reagoi siihen ? miten herkästi lapsi reagoi ääniin, kuumaan tai kylmään, valoon tai vaatteiden materiaaleihin; herääkö hän helposti pieneenkin risahdukseen vai nukkuuko kuin tukki.
  • Reaktioiden intensiivisyys tai voimakkuus: Millä voimakkuudella vauva ilmaisee tunteensa – jos lapsi on nälkäinen, liikehtiikö hän levottomasti vai huutaako suoraa huutoa naama punaisena, miten hän reagoi, jos tapahtuu jotain hauskaa: kiljahteleeko riemusta vai hymyileekö hieman.
  • Mielialan laatu: Onko lapsen vallitseva mieliala positiivinen vai negatiivinen. Vaikuttaako vauva yleensä ärtyneeltä vai aurinkoiselta.
  • Häirittävyys: Miten helposti lapsen huomio kääntyy pois siitä, mitä hän on juuri tekemässä. Vauvan häirittävyys on korkea, jos hänet saa nälkäisenä rauhoittumaan pitelemällä sylissä tai keksimällä hänelle muuta puuhaa. Keskittyykö lapsi leikkiinsä täydellisesti (matala häirittävyys) vai huomaako hän leikkiessäänkin kaiken, mitä ympärillä tapahtuu (korkea häirittävyys).
  • Tarkkaavuuden kesto ja sinnikkyys: Miten kauan lapsen huomio pysyy siinä, mitä hän on tekemässä ja miten sinnikkäästi lapsi jatkaa toimintaansa – miten kauan vauva keskittyy katselemaan edessään pyörivää mobilea tai miten kauan vanhempi lapsi jaksaa rakentaa legoilla.
  • Sosiaalisuus: Miten paljon vauva tarvitsee muiden ihmisten seuraa. Miten tärkeää kiitos on lapselle ja miten paljon hän tavoittelee muiden ihmisten arvostusta. Ujokin voi olla sosiaalinen.
  • Emotionaalisuus: Miten herkästi vauva tuntee olonsa epämukavaksi ja stressaantuu. Miten paljon vauvaa täytyy lohduttaa ja pitää sylissä.

Vauva 5/09

Lähde: Liisa Keltikangas-Järvinen: Temperamentti – Ihmisen yksilöllisyys. WSOY 2004

Yksi vauvan vilpittömimmistä ihailijoista saattaa olla hänen isosisaruksensa.

Yhtä vauvakuvaa en koskaan väsy katselemaan: Muutaman viikon ikäinen kuopuksemme pötköttää piirua vaille kolmevuotiaan esikoisemme sylissä. Vauva pitää isosiskoa tiukasti pikkusormesta kiinni. Siinä on hyvä.

Kun itse vielä ihmettelin, kuka tämä pieni ja uusi oikein on, esikoinen otti vauvan saman tien omakseen. Hänestä kuoriutui isosisko ennen kuin minusta kahden äiti. Hän kylvetti, hoivasi ja lohdutti, esitteli vauvaa polleana tutuille ja tuntemattomille.

Kolmesta oli tullut neljä, mutta äiti ei meinannut pysyä perässä.

Itsehän unohdin kirjoittaa vauvan nimen onnittelukorttiin, kun lähdimme koko perhe syntymäpäiväjuhliin. Kolmesta oli tullut neljä, mutta äiti ei meinannut pysyä perässä.

Sydämeeni oli ryöpsähtänyt kertaheitolla hurjasti lisää rakkautta, mutta samalla sydän hieman nyrjähti. Esikoisen puolesta kirpaisi, sillä syliin ei joka hetki mahtunut yhtä paljon kuin sydämeen.

Onneksi oli myös isän ja isovanhempien syli. Isompikin sai vielä olla pieni.

Sanotaan, että ensimmäinen lapsi tehdään itselle, toinen esikoiselle. Ehkä niinkin. Kieltämättä toivoin, että lapsillani olisi kasvussaan kaveri. Se rakkain ja raivostuttavin, jonka kanssa otetaan yhteen mutta jonka edestä ei ikinä paiskaisi ovea kiinni iäksi.

Sanotaan, että ensimmäinen lapsi tehdään itselle, toinen esikoiselle.

Pikku hiljaa kädet alkavat riittää kahdenkin äitinä. Sitä huomaa kasvavansa lahjomattomaksi erotuomariksi, muistaa tuoda reissusta kaksi täsmälleen samanlaista tuliaista. Mittaa automaattisesti jälkkärit grammalleen yhtä suuriksi. Sylissäkin pysyy kaksi yhtä aikaa.

Kun siskokset kikattavat omille jutuilleen ja pusuttelevat toisilleen hyvän yön halit, sydämessä ei voisi enempää lämpöä tunteakaan.

Vauva-lehden pääkirjoitus 12/17

Saako lisää? Maitovaihe on lopulta lyhyt aika lapsen elämässä. Nyt  Nuutille maistuu moni muukin ruoka. Kuva: Satu Kemppainen
Saako lisää? Maitovaihe on lopulta lyhyt aika lapsen elämässä. Nyt Nuutille maistuu moni muukin ruoka. Kuva: Satu Kemppainen

Sannan molemmat pojat ovat kasvaneet pääosin äidinmaidonkorvikkeella. Pulloruokinnassa harmittaa vain ympäristön asenne.

Kahdeksankuinen Nuutti imaisee viimeiset hörpyt maitopullosta ja jaksaa taistella vielä hetken nukkumattia vastaan. Äiti Sanna laskee hänet hellästi pinnasänkyyn.

Pullolle nukahtava vauva on tässä keittiössä tuttu näky. Myös Nuutin isoveli Hermanni, 3, kasvoi aikanaan pääosin äidinmaidonkorvikkeella.

– Hermanni painoi syntyessään vain 2190 grammaa. Hän ei jaksanut imeä rintaa kuin kymmenen minuuttia kerrallaan ja oli senkin jälkeen ihan hikinen, Sanna muistelee esikoisensa ensimmäisiä viikkoja.

Imetys-lisämaito-pumppausrumbassa kului tunti kerrallaan, kolmen tunnin välein, vuorokauden ympäri. Kaksi kuukautta Sanna jaksoi sitä pahimmillaan puolentoista tunnin yöunilla. Sitten voimat loppuivat, ja Hermanni siirtyi korvikkeelle.

Kun Nuutti syntyi, kaikki oli toisin. Poika oli alusta saakka rinnalla kuin ammattilainen.

– Olin ihan fiiliksissä, että jes, nyt tämä sujuu. Opetimme silti vauvan myös pullolle, jotta isäkin voisi osallistua hoitoon.

”Ehkä imetys olisi voinut jatkua, mutta olin siihen liian loppu.”

Nuutin kanssa imetys meni loistavasti kaksi kuukautta. Sitten koko perhe sairastui rajuun enterorokkoon.

– Rintani ja Nuutin kitalaki olivat täynnä kipeitä rakkuloita. Imetys oli tuskaa molemmille. Lopulta Nuutti ei huolinut rintamaitoa edes pullosta, korviketta kyllä. Ehkä hän yhdisti äidinmaidon maun kipuun.

Kun tauti oli selätetty, Sanna yritti käynnistää imetystä uudestaan, mutta maito oli ehtinyt vähentyä. Perhe oli vasta toipumassa, kaikki nukkuivat huonosti, ja kolmivuotias Hermannikin tarvitsi äidin huomiota.

– Ehkä imetys olisi voinut jatkua, jos olisin pystynyt istumaan sohvalla ja imettämään Nuuttia tuntikausia putkeen, mutta olin siihen liian loppu.


Ruoka-aika. Samuli-isän sylissä Nuutin on niin hyvä syödä, että siihen voi vaikka nukahtaa. Usein niin käykin.

Sannalle oli lopulta valtava helpotus, kun neuvolan terveydenhoitaja antoi ikään kuin luvan lopettaa.

– Menin poikien kanssa neuvolaan naama harmaana ja väsymystäni itkien. Ihana terveydenhoitajamme totesi myötätuntoisesti, että jos imetys ei tuntunut minulle ihan äärettömän tärkeältä, hänestä voisin kyllä lopettaa yrittämisen. Nuutti oli jo saanut maidostani paljon hyötyjä, ja oli tärkeää turvata minun jaksamiseni.

Niin Nuutistakin tuli pullopoika. Sannasta se ei lopulta tuntunut kovin pahalta. Hän oli jo nähnyt, kuinka täydellinen lapsi Hermannistakin oli korvikkeella kasvanut.

– Olen sellainen, etten jaksa jäädä vellomaan vaikeuksissa. Mieluummin yritän löytää ratkaisun ja mennä eteenpäin.

Pulloruokinnassa harmittaa oikeastaan vain ympäristön asenne. Jotkut kokevat oikeudekseen neuvoa asiassa, joka ei kuulu kellekään muulle kuin äidille itselleen.

”Tuntui ärsyttävältä selitellä asiaa vieraalle.”

– Kun vielä imetin Nuuttia, eräs tuttava näki vaunukopassa maitopullon ja ihmetteli suureen ääneen, miksen imetä poikaa kaikkialla. Minusta paikallisjunassa imettäminen oli turhan hankalaa. Tuntui ärsyttävältä selitellä asiaa vieraalle.

Oli Sannalle silti pettymys, kun Nuutin hyvin sujunut imetys päättyi niin yllättäen. Kerran hän purki asiaa ystävälleen, joka oli täysimettänyt vauvaansa. Tämä lohdutti, että ekaluokan opettaja ei näe, ketä lapsista on imetetty ja kuinka kauan.

– Kun lakkasin ahdistumasta imetyksestä ja väsyttämästä itseäni, saatoin käyttää energiani siihen, että olin ihan eri tavalla läsnä lapsilleni.