Lautanen on syötävä tyhjäksi -periaate ei ole ratkaisu lapsen nirsoiluun.

Lautanen on syötävä tyhjäksi -periaate ei ole ratkaisu lapsen nirsoiluun.

Lasten nirsoilu on epämukavaa, mutta vaarallista se ei onneksi ole. Jo ruokailutilanteiden rauhoittaminen saattaa katkaista nirsoilun kierteen. Lautasen syömistä tyhjäksi ei sen sijaan kannata vaatia.

 

Harvassa ovat ne lapset, jotka syövät aina lautasensa tyhjäksi eivätkä sano ruoasta poikkipuolista sanaa. Nirsoilu kuuluu kehitykseen, ja useimmat lapset syövät riittävästi, vaikkei se vanhemmista siltä näytäkään.

Tutkija ja psykologian tohtori, itsekin aikoinaan nirso lapsi Susanna Anglé lohduttaa vanhempia:

 

"Lapsi oppii taitavaksi nälkänsä ja kylläisyytensä tunnistajaksi, jos hänen annetaan itse päättää syömästään määrästä. Tällä on merkitystä esimerkiksi painonhallinnalle myöhemminkin elämässä. Huoleen on aihetta yleensä vain, jos pituuskasvu ei jatku normaalisti."

Nirsoilu alkaa tavallisesti, kun taaperon ruokavalio muuttuu soseista kohti muun perheen ruokia.

 

Lapsi joutuu valtavan kehitystehtävän eteen, kun hänen pitää totutella valtavaan määrään uusia makuja. Samaan aikaan vastaan tulee muitakin uusia asioita, kuten uusi ateriarytmi, mukista juominen ja ruokailuvälineiden käyttö.

Tähtitarra tyhjästä lautasesta

Keskustelu lapsen kanssa ei ole välttämättä oikotie onneen. Kun lapsi huomaa, että hänen syömisiään tarkkaillaan, ei ruokahalu ainakaan parane.

Uhmaikäinen lapsi tekee ruokapöydästä helposti valtataistelun kentän ja alkaa pompotella vanhempiaan syömisellään ja syömättä jättämisellään.

 

Aikuisten kannattaisikin ottaa ruokapöydässä rennommin ja kiinnittää lapsen ruokahaluun aiempaa vähemmän huomiota. Kun ruokailuilmapiiriin ei kuulu kyttäämistä, on lapsen helpompi aterioida rauhassa.

 

Helpointa on aloittaa siitä, että tehdään ruokailuhetkistä leppoisia. Kannattaa kiinnittää huomiota myös omiin ruokailutapoihin, sillä lapsi oppii muiden mallista. Kun aikuiset ja sisarukset syövät monipuolisesti, ennakkoluuloisinkin pikku maistelija saattaa rohkaistua maistamaan.

 

"Myönteinen huomio on tehokkaampi keino vaikuttaa lapseen kuin kielteinen. Uuden maistamista voi palkita kehuilla ja isompaa lasta voi motivoida konkreettisesti vaikkapa tähtitarroilla", Anglé sanoo. 

 

"Erään kollegani poika katseli mietteliäänä kunniamerkkitaulukkoaan ja tuli kysymään: 'Äiti, olisiko sulla jotain, mitä mä voisin maistaa?'"

Pakko on pahasta

Nirsoilevia lapsia tutkittaessa on huomattu, että näiden ravintoaineiden saanti ei juurikaan poikkea muista. Lapsen nälkää ei siis kannata tyydyttää kekseillä tai muilla pikkuherkuilla.

 

Lapsi kannattaa opettaa siihen, että perheessä on tietyt ruoka-ajat. Jos lounas ei maistu, päivällisellä ruokahalu lienee sitäkin suurempi – ellei ruokahalua ole aterioiden välissä tyydytetty keksien tai muun naposteluruoan tyhjillä kaloreilla.

"En ole ehdottomuuksien tai pakkojen kannattaja. Lautanen on syötävä tyhjäksi -periaate ei ole hyvä. Lapsen energiansaannin itsesäätely toimii luotettavasti, kun sen annetaan toimia."

 

"Lautasen koko tai vanhempien määräykset kaivavat maata jalkojen alta tältä hienolta systeemiltä. Miten lapsi silloin oppii tunnistamaan ja luottamaan omiin kylläisyyden tunteisiinsa? Aikuisen tehtävä on päättää tarjottavan ruoan laadusta, ja lapsen hommaa on päättää syömästään määrästä."

 

Lapsen nirsoilu pöydässä ei ole hauskaa, mutta tieto sen vaarattomuudesta ja normaaliudesta auttaa vanhempia sietämään sitä.

 

Jos se tuntuu vaikealta, Anglélla on vielä yksi lohdutus:

"Kuten muidenkin aistien osalta, meillä on suuria eroja makuaistimme herkkyydessä ja tarkkuudessa. Ehkäpä siis perheesi nirso lapsi vain aistii ruoan makuvivahteet paljon itseäsi voimakkaammin ja reagoi sen mukaisesti. Ja se taas saattaa luvata hyvää uraa vaikka viininmaistajana!"

 

Meidän Perhe 11/2007

 

Lue myös:

Kannustaen kaikkiruokaisuuteen

 

Tässä on tilaa molemmille. Isosisko Amanda saa äidinmaitoa muutaman kerran päivässä, Noel aina halutessaan. Kuva: Satu Kemppainen

Kaksivuotias Amanda ja kahdeksankuinen Noel saavat molemmat äidinmaitoa. Tandemimetys on ollut Anna-äidille luonteva valinta.

Tissshh, toteaa Amanda, 2, kömpii äidin syliin ja painaa päänsä tämän kaula-aukkoon. Toisella rinnalla on jo asukas, kahdeksankuinen pikkuveli Noel.

Sisarukset hörppivät maitoa hetken tyytyväisinä, mutta alkavat pian kiskoa toisiaan hiuksista. Anna-äidin ei auta muu kuin pyytää Amandaa menemään isän kanssa piirtämään, jotta veli saa syödyksi.

– Ei laiteta tällä kertaa värikynää korvaan, Kalle-isä muistuttaa.

Vielä kuusi vuotta sitten Annan olisi ollut hankala kuvitella, että hän imettäisi vielä kahtakin lasta yhtä aikaa.

Ada-esikoisen imetystä vaikeutti lonkkaluksaation takia käytetty iso lonkkatyyny. Imetysasentoja oli vaikea löytää, ja kuukauden vanhana Ada siirtyi kokonaan korvikkeelle. Se oli Annalle pettymys.

– Itkin sitä pitkään. Ajattelin jopa, että jos joskus saisin lisää lapsia, en voisi imettää heitäkään – se olisi epäreilua Adaa kohtaan.


Kuka se siellä? Kalle-isä on löytänyt omat tapansa olla lastensa kanssa, vaikka maito tuleekin äidiltä.


Tällä olis nälkä. Myös Amandan lelut pitävät maidosta. Isä ja isosisko Ada ovat leikissä mukana.

Anna ja Adan isä erosivat, kun tyttö oli kahdeksankuinen. Neljä vuotta sitten Anna tapasi Kallen.

Kun pariskunta alkoi odottaa Amandaa, Anna halusi tehdä kaikkensa, jotta aiempi pettymys ei toistuisi. Imetys sujuikin jo ensi hetkistä. Ensimmäiset viikot Annasta tuntui, että vuorokaudessa oli vähemmän sellaisia tunteja, kun hän ei imettänyt. Se ei silti ahdistanut, päinvastoin. Suru esikoisen imetyksestä alkoi vaimeta.

– Adakin oli jonkin aikaa tosi kiinnostunut rinnoistani. Lypsin hänelle maitoa lasiin, ja kyllä Ada sen mielellään joi, mutta ei pyytänyt enää toiste lisää, Anna muistelee.

”Kielteiset tunteet ovat tandemimetyksessä tavallisia, mutta silti siitä tuli paha mieli.”

Jo puolen vuoden päästä Anna oli jälleen raskaana. Hänelle oli heti selvää, että hän haluaisi kokeilla, onnistuisiko tandemimetys eli kahden lapsen imetys yhtä aikaa. Neuvolakin kannusti Annaa jatkamaan voimiensa mukaan, koska kyseessä ei ollut riskiraskaus.

Annan vointi pysyi hyvänä läpi odotuksen, mutta hormonaalisista syistä maito väheni niin paljon, että Amandalle täytyi tarjota myös korviketta. Sinnikkäästi tyttö silti jaksoi tissillä käydä, ja synnytyksen jälkeen kärsivällisyys palkittiin.

– Amandan ilme oli aika autuas, kun hän maidonnousun jälkeen pääsi ensimmäistä kertaa rinnalle, Anna naurahtaa.

Kotona Anna huomasi, että isosisaruksen imetys herätti hänessä myös kielteisiä tunteita.

– Tuntui, että tarvitsen tilaa. Amanda ei antanut Noelin syödä rauhassa, vaan kiskoi veikalta tissiä suusta. Minua ärsytti, ja välillä tuli fyysistäkin pahoinvointia. Nämäkin tunteet ovat tandemimetyksessä tavallisia, mutta silti siitä tuli paha mieli.


Pikkuveljelle myös. ”Välillä, kun Amanda on rinnalla, hän saattaa alkaa kaivaa toista tissiä esiin Noelia varten”, Anna kertoo.

Kun vauva halusi maitoa lähes tauotta ja taaperokin toistakymmentä kertaa päivässä, alkoi Annan pinna pettää. Amandan imetystä oli pakko hiukan äidintahdistaa.

”Amanda saa usein kuulla, mitä noin iso tyttö tissillä tekee, vaikka hän on vielä kovin pieni.”

Anna koki myös helpommaksi, että lapset kävivät rinnalla pääosin eri aikaan. Näin Amandan imetys tuntui taas mukavalta, ja samalla tyttö sai kaipaamaansa omaa aikaa äidin kanssa.

– Nyt imetän Amandaa kolme, neljä kertaa päivässä. Hän saa itse päättää, koska haluaa lopettaa kokonaan.

THL:n mukaan noin kolmasosa suomalaisäideistä imettää vuoden tai pitempään. Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee vähintään kahden vuoden imetystä. Rintamaidon ravinteet ja muut terveyshyödyt eivät katoa mihinkään, vaikka imetys jatkuisi vuosia. Pitkä imetys myös esimerkiksi laskee äidin rintasyöpäriskiä. Silti taaperoimetys herättää ennakkoluuloja.

– Nykyään Amanda saa usein kuulla, mitä noin iso tyttö tissillä tekee, vaikka hän on vielä kovin pieni.

Mitä jos äiti haluaa vielä torkkua, kun vauva on jo hereillä? Psykologi Leea Mattila vastaa.

Minulla on nelikuinen aamuvirkku vauva, joka nukkuu pinnasängyssä minun ja mieheni sängyn vieressä. Vauva heräilee aamulla kuuden aikaan, jolloin otan hänet viereeni, että saan itse nukkua vähän pidempään. Yleensä poika nukahtaa vielä noin tunniksi, minkä jälkeen hän herää höpöttelemään, ei itke. Itse haluan jatkaa unia vielä jonkin aikaa ja olenkin puoliunessa kahdeksaan asti.

Käytännössä lapsi siis höpöttelee itsekseen tunnin verran vieressäni ennen kuin nousen ylös sängystä. Voiko hän saada traumoja siitä, että joutuu olemaan yksin hereillä?

Aamutorkku äiti

Leea Mattila vastaa: Monen vauvan vanhempi tietää, millaista unenpuute on. Vauva saattaa herätä kohtuuttoman varhain, ja uni ja riittävä lepo ovat kuitenkin hyvinvoinnille välttämättömiä.

Kerrot, että vauvasi jaksaa tunnin verran itsekseen vieressäsi, kun itse vielä torkut. Tämä on minusta täysin ok! Laiminlyövää se ei ole eikä tuota vauvalle traumatisoitumista, mikäli hän saa muuten hoivaa ja seurustelua tarpeidensa mukaan.

Älä syyllisty liikaa. Vauvaa ei tarvitse viihdyttää joka hetki.

Trauma tarkoittaa sitä, että jokin tilanne on äärimmäisen negatiivinen, avuttomuutta ja ylivoimaista pelkoa tuottava, jolloin psyykkiset suojautumismekanismit eivät riitä. Silloin trauma jää mieleen ja vaikuttaa ihmisen toimintaan yleensä negatiivisesti.

Osaat pohtia vauvan kokemusmaailmaa, mikä kertoo minulle sensitiivisyydestäsi vuorovaikutuksessa. Nelikuinen osaa jo ilmoittaa halutessaan kontaktia. Havahdut kyllä puoliunestasi hänen tarpeisiinsa. Kuuntele ja vastaa vauvan viesteihin, niin välität turvallisuutta.

Vanhemmat ovat kovilla, ja nykymaailmassa vaatimuksia tulee joka suunnasta. Älä syyllisty liikaa. Vauvaa ei tarvitse viihdyttää joka hetki.

Jos vauva vielä yli puolivuotiaana viihtyy yksinään hereillä, on hyvä tarkastella, onko hän muuten passiivisen oloinen ja omissa oloissaan viihtyvä. Siinä tapauksessa hän saattaa tarvita aktivoimista vuorovaikutukseen. Iän karttuessa vauva alkaa myös liikkua, ja silloin on huolehdittava, ettei hän putoa tai pääse satuttamaan itseään vanhemman torkkuessa.

Jos haluat muutosta aamuihinne, helpointa on aloittaa muutos sinusta itsestäsi. Voit yrittää ennättää aiemmin nukkumaan. Yli kolmikuisen unirytmiä voi myös lempeästi pyrkiä ohjailemaan ja kokeilla, saisiko sitä hieman myöhäisemmäksi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.