Sonja Hänninen työskentelee keskosvauvojen teho-osastolla. Työ liikuttaa päivittäin.

Suuressa sairaalahuoneessa on hämärää. Hiljaista puheensorinaa säestää happilaitteiden rauhallinen puhallus. Nurkassa piippaa mittari keskoskaapin vieressä: pikkuruisen potilaan verenpaineet ovat laskeneet liian alas. Yksi monesta siniasuisesta sairaanhoitajasta kurkkaa viltillä peitettyyn kaappiin. Ei syytä huoleen, kaikki on hyvin.

35-vuotias sairaanhoitaja Sonja Hänninen astuu kädet kuurattuina ja desinfioituina huoneeseen. Kello on 7.15 – aika aloittaa työvuoro vastasyntyneiden teho- ja tarkkailuosastolla Tampereen yliopistollisessa sairaalassa Taysissa. Tällä hetkellä tehohoidossa on yhteensä seitsemän vauvaa.

Hänninen kävelee uuden potilaansa kaapin äärelle. Paikalla odottaa yövuorolainen, joka on valmis vahdinvaihtoon. 

Tänään Sonja hoitaa reilu vuorokausi aiemmin syntynyttä  poikavauvaa. 2 350 grammaa painavan, sikeästi nukkuvan nyytin nenään kiemurtelevat happiviikset ja nenämahaletku. Päälakeen ja vasempaan käteen johtavat kanyylit. Toisesta annetaan ravintoa ja lääkkeitä, toisesta otetaan verikokeita ja mitataan verenpaineita. Pieneen jalkapohjaan on teipattu saturaatiomittari, jolla seurataan happiarvoja. Vartalon ympärille on kiedottu harsokangasta, päällä lepää käden muotoinen hiekkatyyny.

– Tyynyn paino tuo lapselle turvallisuuden tunnetta, Sonja kertoo katsellessaan potilastaan.

Yövuorolainen kertoo Sonjalle pojan kuulumiset. Vauva syntyi raskausviikolla 34+4 jalat edellä, toisena kaksospojista. Veli on parempivointisena tarkkailuosastolla, mutta Sonjan potilas tuotiin teho-osastolle hengitysongelmien vuoksi. Lisäksi pojan verenpaineet liikkuvat jatkuvasti alarajalla, ja hän on ollut erityisen itkuinen. Kukaan ei tiedä miksi.

Yövuorolainen lähtee kotiin ja jättää Sonjan vetovastuuseen. On aika ottaa pojalta päivän ensimmäiset verikokeet kanyylin kautta.

– Voi sinä pieni. Onko sinulla paha mieli? Me ei oikein vielä ymmärretä miksi, Sonja puhelee lapselle rauhoittavasti.

Verikoe ei satu lainkaan. Poika jatkaa uniaan.

Teho-osaston potilaita häiritään mahdollisimman vähän. Toimenpiteitä pyritään tekemään paljon yhdellä kerralla; nytkin Sonja mittaa samalla pojan ruumiinlämmön. Osastolla on jatkuvasti hämärää ja puheääni pidetään hiljaisena, jotta vauvalla olisi mahdollisimman kohdunomaiset oltavat lämpimässä ja kosteassa kaapissa.

Kenguruhoitoa paidan alla

Aamun tunteina vauvojen vanhemmat alkavat saapua osastolle. Täällä ei ole vierailuaikoja, vaan perheet saavat olla lastensa luona niin paljon kuin pystyvät.

Viereisen kaapin ääreen saapuu nokialainen Virpi hoitamaan esikoispoikaansa Edua. Tänään mukana on myös vauvan isoisoäiti Tellervo.

Edu syntyi kolme viikkoa aiemmin, raskausviikoilla 25+5, vain 990-grammaisena.

– Minulta tuli runsaasti epämääräistä vuotoa, ja vauva potki paljon. Aloin epäillä jonkin olevan vialla, Virpi muistelee.

Löytyi tulehdus, jonka vuoksi Virpi joutui jäämään sairaalaan. Edu syntyi sektiolla viikkoa myöhemmin. Poika joutui neljäksi päiväksi hengityskoneeseen. Tuore äiti sai vain katsella letkujen peitossa ollutta esikoistaan.

Tilanne helpottui hieman viikko syntymän jälkeen, kun Virpi sai lapsensa ensimmäistä kertaa syliinsä. Siitä asti poika on viettänyt päivittäin aikaa äitinsä paidan alla kenguruhoidossa.

Kenguruhoito on yksi teho-osaston arjen tärkeimmistä asioista. Menetelmässä vauva makaa vaippasillaan vanhemman paidan alla. Kenguruhoito auttaa muun muassa imetyksen käynnistymisessä.

Pieniä pitää herätellä hengittämään

Sonja Hännisen hoitaman kaksospojan hengitystiheys alkaa äkisti laskea. Vauva on saanut samanlaisen apneakohtauksen jo edellisyönä, joten hengityksen hetkellinen taukoaminen ei tule yllätyksenä. Rauhallisesti Sonja laittaa kätensä kaappiin ja alkaa herätellä sikeässä unessa olevaa poikaa.

– Kukkuluuruu, muistatkos, mitä sinun piti tehdä? Muista pieni hengittää, hän juttelee hiljaa ja koskettaa poikaa rauhallisesti. Pieni havahtuu ja alkaa jälleen hengittää normaalisti.

Hengityskatkokset ovat osastolla arkipäivää. Yleensä niihin auttaa varovainen herättely. Uusi hengittämisen taito unohtuu välillä etenkin sikeässä unessa.

Taysin teholla viettää vuosittain aikaa noin 300 vauvaa. Potilasmäärään nähden kuolemantapauksia koetaan osastolla harvoin.

Menetykset ovat rankkoja paikkoja koko henkilökunnalle, mutta etenkin vauvojen omahoitajille, jotka ovat saattaneet seurata pikkuisen matkaa kuukausien ajan.
– Kuolema saa minut joka kerta itkemään. Jos ei saisi, niin olisin väärällä alalla, Sonja sanoo.

Hannes sai hätäkasteen

Yksi ihmeellinen selviytyjä, Hannes, makoilee äitinsä Nooran sylissä. Kaksi ja puoli kuukautta vanhan Hanneksen alkutaival ei ole ollut helppo, mutta poika on osoittanut olevansa taistelija.

Esikoistaan odottanut Noora saapui kotoaan Nokialta Taysiin alettuaan vuotaa verta 25. raskausviikolla. Lepo sairaalassa ei auttanut, vaan synnytys käynnistyi. Aikaisin torstaiaamuna, raskausviikolla 25+2, syntyi 900 gramman painoinen Hannes. Leikkauksessa mukana ollut tuore isä, Harri, lähti poikansa mukana teho-osastolle.

– Kamalin hetki oli se, kun violettia, elotonta myttyä kiidätettiin ulos salista muovipussissa. Osaston hoitajat olivat vastassa, ja sitten juoksimme yhdessä laittamaan poikaa hengityskoneeseen, Harri kuvailee.

Noora sai nähdä lapsensa ensimmäisen kerran samana iltana, kun hänet kuljetettiin sairaalasängyssä keskoskaapin äärelle.

– Hannes näytti kelmuihoiselta, ylipieneltä nukelta. Kaikki verisuonet näkyivät paperinohuen ihon läpi. Silti hän näytti minun lapseltani, Noora muistelee.

Alkuun tilanne vaikutti rauhalliselta ja Hannes voi tilanteeseen nähden hyvin. Illalla Noora kehotti miestään lähtemään kotiin, jotta tämä saisi kunnon yöunet.

Noora ehti itse juuri torkahtaa omalla osastollaan, kun hänet kello 1.30 herätettiin. Hannekselta oli löytynyt vakava keuhkoverenvuoto.

– Juoksin osastolle, jonne hälytettiin myös Harri. Minulta kysyttiin ensimmäisenä, voiko hoitaja hätäkastaa lapsemme, jollei pappi ehdi paikalle. Silloin tajusin, että nyt on tosi kyseessä, Noora muistelee.

Se yö oli kaoottinen. Hoitajat ja lääkärit juoksivat tuomassa jääplasmaa, ottamassa keuhkokuvia ja imemässä verta pienistä keuhkoista.

– Pelosta huolimatta ihailin ihmisten ammattitaitoa. Kaikki tiesivät tarkalleen, mitä piti tehdä, Noora sanoo.

Muutaman päivän päästä Hanneksen päästä löytyi suuri aivoverenvuoto. Vuoto oli muodostanut aivoihin hyytymän, jonka seurauksia ei vielä tiedetä.

– Nyt vain odotellaan. Eletään päivä kerrallaan, Noora sanoo katsellen sylissä nukkuvaa poikaansa.

Hyytymä on kuitenkin sulanut hyvin pois, ja magneettikuvien perusteella vahingot ovat jääneet yllättävän pieniksi.

– Hanneksen vuoksi toivon, etteivät vammat olisi kovin vakavia. Me vanhemmat kyllä selviämme kaikesta.

Hannes pääsi pois hengityskoneesta noin kahden viikon ikäisenä, ja Noora sai ottaa poikansa ensimmäisen kerran kenguruhoitoon. Mandariinin kokoinen pää pilkisti esiin Nooran paidan kauluksesta.

– Olin tullut äidiksi pari viikkoa aiemmin, ja vihdoin sain lapsen syliini. Ei sille onnentunteelle ole sanoja, Noora sanoo itkien.

Hanneksen kotiutumisesta ei ole vielä tietoa. Siihen asti perheen arki kuluu suureksi osaksi teho-osastolla. Noora on ollut osastolta poissa vasta yhden päivän.

– Ja silloinkin kävin monta kertaa autossa istumassa, valmiina lähtöön.

Veikan selviäminen oli ihme

Toinen kaksospojista, Sonja Hännisen potilas, on lääkärikierroksen jälkeen irrotettu hengitystä tukevasta nasaalista. Sonja pesee vauvan kostealla pyyhkeellä ja vaihtaa sitten kaappiin puhtaat lakanat.

Yleensä vanhemmat hoitavat vauvoja itse suuren osan ajasta. Omien vanhempien kosketus on tärkeää. Sonjan potilaan vanhemmat ovat saapumassa osastolle iltapäivällä, kunhan saavat hoitajan esikoiselleen.

Monella muullakin vanhemmalla on lapsia myös kotona. Tällainen tilanne on kahden lapsen äidillä, ylöjärveläisellä Annukalla, joka asettelee kolme kuukautta vanhaa Veikka-poikaansa imetettäväksi. Veikan selviäminen oli hilkulla. Siihen eivät uskoneet edes lääkärit.

Kaikki alkoi 23. raskausviikolla, kun Annukan lapsivedet menivät. Annukka vietti sairaalassa pari viikkoa, kunnes vauvan sydänäänet alkoivat heiketä.

– Osastolla lääkärit eivät antaneet juurikaan toivoa, Annukka muistelee.

Sektio tehtiin raskausviikolla 24+4, ja 640 grammaa painava Veikka kiidätettiin teho-osastolle. Ensimmäisen kuukauden poika vietti hengityskoneessa, ja perhe sai koskettaa häntä vain kaapin käsiaukkojen kautta.

– Elämään tuli aivan uusi ulottuvuus, kun Veikka vihdoin pääsi pois hengityskoneesta. Saimme lapsen syliin, ja hän alkoi ensimmäistä kertaa äännellä.

Perheessä on myös 2,5-vuotias Väinö. Annukka on jaotellut lastenhoidon niin, että hän viettää päivät Veikan luona sairaalassa ja illat kotona esikoisen kanssa.

Annukka kertoo, että aviomies Miikka tuki on ollut oman jaksamisen kannalta ensiarvoista. Arki kahden paikan välillä jatkuu vielä jonkin aikaa, sillä Veikka tarvitsee yhä lisähappea. Toiveissa on, että poika pääsisi kotiin noin puolivuotiaana.

– Moni varmasti miettii, että elämä täällä teholla on kamalan vakavaa, surullista ja jatkuvan pelon sävyttämää. Mutta kyllä täällä paljon nauretaankin – ja ennen kaikkea eletään normaalia arkea.

Rauha maan päällä

Keskoskaapissaan pieni kaksospoika nukkuu edelleen. Sonja nostaa kaapin lämpötilaa, koska pojan ruumiinlämpö on hieman liian matala. Hän ottaa vielä verikokeet ja kirjaa päivän tapahtumat koneelle muita hoitajia varten.

Ennen kotiinlähtöään Sonja kertoo potilaan tilanteen iltavuorolaiselle. Sitten hän leimaa itsensä ulos ja lähtee kotiin kahden tyttärensä luokse.

Pienet potilaat jäävät iltavuorolaisten ja perheidensä huomaan. Yksi vauvoista köllii nakuna valolaitteiden alla, toinen torkkuu rauhallisena äitinsä sylissä. Mittarit piirtävät tasaisesti sydän- ja hengityskäyriä.

Vauva 6/2014

Juttu on julkaistu verkossa ensimmäisen kerran 17. marraskuuta 2014.

Uudessa lastensairaalassa ei nähdä patjoja lattialla, sillä vanhemmilla on tilaa viettää aikaa lastensa luona ja jäädä yöksikin.

Vastikään valmistuneet uuden lastensairaalan tilat Helsingin Meilahdessa luovutettiin tänään Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirille. Pääsimme ensimmäisten joukossa tutustumaan uuteen sairaalaan. Tässä kiinnostavimmat yksityiskohdat!

1. Vihdoin tilaa vanhemmille

Tässä sairaalassa ei nähdä patjoja lattialla, sillä vanhempien yöpymiselle lastensa luona on varattu tarkoituksella tilaa. Vuodeosaston huoneisiin tulee vuodesohva ja teho-osastonkin huoneisiin lepotuoli, jossa vanhempi voi halutessaan viettää yön. Teho-osastolla on myös vanhemmille tarkoitettu olohuone. 

Kolmannes uuden lastensairaalan potilaista tulee HUS:n sairaanhoitopiirin ulkopuolelta. Esimerkiksi elinsiirtopotilaat ja heidän vanhempansa viettävät sairaalassa pitkiäkin aikoja. Siksi vanhemmille on osastolla jopa pyykinpesumahdollisuus.

Vuodeosaston huoneisiin odotetaan vielä sänkyjä. Vanhempaa varten huoneisiin tulee vuodesohva. Yöpöytänä toimii pieni jääkaappi, jossa voi säilyttää omia eväitä. Kaikissa vuodeosaston huoneissa on ikkuna.
Vuodeosaston huoneisiin odotetaan vielä sänkyjä. Vanhempaa varten huoneisiin tulee vuodesohva. Yöpöytänä toimii pieni jääkaappi, jossa voi säilyttää omia eväitä. Kaikissa vuodeosaston huoneissa on ikkuna.

Uudessa lastensairaalassa toimii Suomen suurin lasten päivystys, jossa käy noin 40 000 potilasta vuodessa. Päivystysosastolla on 12 seurantahuonetta, joissa vanhempi voi niin ikään olla lapsen kanssa yön yli.

Päivystyksen seurantahuoneissa annetaan esimerkiksi nesteytyshoitoa vatsataudin sitä vaatiessa. Myös tänne vanhempi voi jäädä lapsensa kanssa.
Päivystyksen seurantahuoneissa annetaan esimerkiksi nesteytyshoitoa vatsataudin sitä vaatiessa. Myös tänne vanhempi voi jäädä lapsensa kanssa.

2. Ajatukset pois sairastamisesta

Kun sairaalaan tuleva lapsi odottaa vuoroaan, hän saa valita kuudesta Avatar-elokuvan eläinhahmosta mieleisensä, ja saa hahmon mukaisen rannekkeen. Hahmo kutsuu lasta odotustilan näytöllä, kun on hänen vuoronsa. 

Pienet, lapsenomaiset asiat hälventävät epäilemättä jännitystä ja saavat ajatukset sairaalan tulon syystä hetkeksi muualle.

Pääaulan multimediaseinälle voi skannata lasten piirustuksia.
Pääaulan multimediaseinälle voi skannata lasten piirustuksia.

Jokaisessa sairaalan kerroksessa on lapsille leikkihuone ja laboratorion odotustilassa lisäksi sisarushuone, jossa testeihin tulleen sisarukset voivat odotellessaan leikkiä tai katsella meriakvaarion kaloja.

Lastensairaala on saanut lahjoituksina runsaasti leluja ja kirjoja sekä taidetta.

Laboratorion odotustiloissa on meriakvaario, jonka toisella puolella on sisarushuone testeihin tulevan lapsen perheenjäsenille.
Laboratorion odotustiloissa on meriakvaario, jonka toisella puolella on sisarushuone testeihin tulevan lapsen perheenjäsenille.

Sairaalamaisuutta hälventävät muun muassa erilaiset grafiikat käytävillä, seinillä ja hisseissä.
Sairaalamaisuutta hälventävät muun muassa erilaiset grafiikat käytävillä, seinillä ja hisseissä.

3. Muumien viisaudet

"Kaksi karamellia lasketaan kai yhdeksi, jos ne ovat tarttuneet toisiinsa." Tämä Pikku Myyn ajatelma korostaa uuden lastensairaalan kahvilan seinää. 

Vastaavia Muumi-kirjoista tuttuja viisauksia voi lukea seiniltä suomen lisäksi ruotsiksi ja englanniksi. 

Itse Muumeja lastensairaalan seinillä ei nähdä, muita hahmoja kylläkin. Sairaalan sisustuksesta ja ilmeestä ei haluttu tehdä liian lapsekasta, sillä osa potilaista on teini-ikäisiä.
Itse Muumeja lastensairaalan seinillä ei nähdä, muita hahmoja kylläkin. Sairaalan sisustuksesta ja ilmeestä ei haluttu tehdä liian lapsekasta, sillä osa potilaista on teini-ikäisiä.

Uusi lastensairaala sai käyttöoikeuden Muumi-kuvituksiin ja -kertomuksiin lahjoituksena Moomin Charactersilta. Yrityksen taiteellinen johtaja Sophia Jansson totesi lastensairaalan luovutustilaisuudessa, että toivoo kuvien ja tekstien ruokkivan lasten mielikuvitusta ja muistuttavan leikistä sekä sairaalan ulkopuolisesta elämästä. 

Sairaalan kahvila odottaa vielä "Muumimamman pannareita" hyllyilleen.
Sairaalan kahvila odottaa vielä "Muumimamman pannareita" hyllyilleen.

Muumi-kirjoista tuttu maisema ottaa vastaan päivystyksessä. Tälle seinälle tulevat ilmoittautumisautomaatit.
Muumi-kirjoista tuttu maisema ottaa vastaan päivystyksessä. Tälle seinälle tulevat ilmoittautumisautomaatit.

4. Voimaa väreistä

Uuden lastensairaalan tilat ovat hillityn värikkäitä, valoisia ja selkeitä. Auloista ja odotustiloista tulee mieleen ennemmin tyylikäs lääkäriasema kuin perinteinen sairaala.

Sisustuksen teemat ovat meri ja saaristo. Jokaisella kerroksella on oma nimensä, ja kunkin kerroksen aulalla ja hoitaja-asemalla on oma tunnusvärinsä.

Uuden lastensairaalan kerrokset ovat Meri, Ranta, Viidakko, Metsä, Laakso, Taika, Vuori, Avaruus ja Tähti.
Uuden lastensairaalan kerrokset ovat Meri, Ranta, Viidakko, Metsä, Laakso, Taika, Vuori, Avaruus ja Tähti.

Uuden lastensairaalan suunnitelleet arkkitehdit halusivat jo julkisivun kertovan, että kyseessä on lastensairaala. Siksi julkisivussa on käytetty paljon värejä. Kaarevan julkisivun värilliset lasilevyt näyttäytyvät aina hieman erilaisia vuodenajasta ja katsomispaikasta riippuen.
Uuden lastensairaalan suunnitelleet arkkitehdit halusivat jo julkisivun kertovan, että kyseessä on lastensairaala. Siksi julkisivussa on käytetty paljon värejä. Kaarevan julkisivun värilliset lasilevyt näyttäytyvät aina hieman erilaisia vuodenajasta ja katsomispaikasta riippuen.

Uusi lastensairaala otetaan käyttöön syyskuussa. Sen rakennuskustannukset olivat 168 miljoonaa euroa, joista reilut 38 miljoonaa katettiin lahjoituksin. 

Kuuden jalkapallokentän kokoinen sairaala

  • Lastensairaalassa on 8 maanpäällistä kerrosta, 1 kellarikerros ja konehuonekerros.
  • Sairaalassa on yhteensä 2 069 huonetilaa, joista 12 on leikkaussaleja ja 16 tehohoitoyksikköjä. Potilashuoneita on 118 ja vastaanotto- tai kuntoutustiloja 220.
  • Kokonaispinta-ala on on 48 000 neliötä, mikä vastaa kuutta jalkapallokenttää. Tilavuus on 230 000 kuutiota, eli sairaala on yli kahden Eduskuntatalon kokoinen.
  • Lastensairaalan päivystyksessä käy vuosittain arviolta 40 000 potilasta, ja vuodeosastolla yöpyy joka yö vähintään sata lasta.
  • Sairaalan budjetti oli 160 miljoonaa euroa, jonka päälle tuli 15 miljoonaa euroa Husin toivomia lisätöitä. Budjetista noin 38 miljoonaa euroa tuli lahjoituksina.
  • Rakentaminen alkoi elokuussa 2014, ja sairaala luovutettiin Husille huhtikuussa 2018. Pääurakoitsijana toimi rakennusyhtiö SRV. 
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tarvitseeko imetetty vauva helteellä vettä? Mitä puen lapselle päälle? Laitetaanko vauvalle aurinkorasvaa?

Ihana helle, mutta miten pienen vauvan kanssa toimitaan? Kätilö Silja Seppänen neuvoo.

Imetetty vauva ei tarvitse helteellä vettä. Äidin keho huomaa lämmönmuutoksen, ja muokkaa rintamaidosta vetisempää. Vauva saa siis enemmän nestettä ja vähemmän varsinaista ravintoa yhdellä imetyskerralla, ja imee siksi rintaa useammin, nesteytyen tehokkaasti. Äiti sen sijaan tarvitsee helteellä paljon vettä ja riittävästi laadukkaita suoloja korvaamaan hikoilua ja maidontuotantoa.

Mikäli vauvasi juo korviketta, sopiva korvikemäärä riippuu vauvan painosta. Kysy neuvolasta, annatko lisäjuomaksi korviketta vai vettä, jos vauvasi on selkeästi janoinen.

Iänikuiset myssyt saa jättää nurkkaan!

Mitä päälle? Lämpimillä keleillä vauvaa suojataan auringolta ja kuumalta, ei kylmältä ja viimalta. Suojaa silmät aurinkolaseilla. Iänikuiset myssyt saa jättää nurkkaan, mutta kevyt, puuvillainen lierihattu on paikallaan auringossa – kopassa sitä ei tarvita. Vauvalle kannattaa pukea ulos yksi kerros ohuita, vaaleita puuvillavaatteita.

Vaunuissa lämpötila nousee helposti paahtavan kuumaksi! Poista kaikki peitot, makuupussi ja kopansuojukset. Peitä vaunun koppa suoralta auringonpaisteelta harsolla, ei tummilla vaunuverhoilla. Jätä nurkkiin kunnon raot, että ilma kiertää. Vauvaa ei saa pitää umpinaisissa vaunuissa, jotka ovat auringossa, sillä lämpötila voi nopeasti nousta paahtavaksi. Varjossa vaunun koppaa ei tarvitse suojata auringolta, mutta hyönteisverkko suojaa hyttysiltä ja muilta öttiäisiltä.

Peitä vaunun koppa suoralta auringonpaisteelta harsolla, ei tummilla vaunuverhoilla.

Muista, että auton ilmastonti on kylmä. Laita vauvalle autoon pieni peitto päälle. Sisätiloissa vauva voi olla vaippasillaan tai pikkubodylla.

Parasta on suojata vauva vaatteilla ja pysytellä varjon puolella. Vauvalle voi laittaa aurinkorasvaa, mutta mielellään vain vauvoille tarkoitettua luonnonkosmetiikkaa mekaanisella suojalla. Älä käytä voimakkaita kemikaaleja.

Auringosta on iloakin! Kellastunutta vauvaa voi pitää vaippasillaan aurigonvalossa sisällä tai ulkona, jolloin keltaisuus pikkuhiljaa häviää. D-vitamiinin tuotanto käynnistyy ihossa, joka saa nähdä pitkän talven jälkeen taas valon.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.