Imetys herättää ristiriitaisia tunteita imettäjässä ja heissä, jotka eivät imetä.

Äitiä saattaa hävettää,  kun hän imettää vauvaansa julkisella paikalla, toteaa tuore kansainvälinen tutkimus.

Toisaalta lastaan pullolla ruokkivaa äitiäkin voi hävettää, tutkimuksessa huomattiin.

Imettäjä arastelee muiden ihmisten katseita, kun hän joutuu paljastamaan omasta vartalostaan yleensä piilossa pysyviä paikkoja. Pulloruokkija pelkää muiden arvostelevan sitä, ettei hän imetä. 

Tutkimus tehtiin Luoteis-Englannissa ja siihen osallistui 63 naista.

Imettäjät-sarja herättää reaktioita

Ylellä 3. marraskuutta alkanut Imettäjät-dokumenttisarja osoittaa, ettei imetys ole aiheena välttämättä helppo kenellekään.

Vauva julkaisi 3. marraskuuta Facebookissa päivityksen, johon se linkitti Ylen Imettäjät-sarjan pääsivun.

Myöhemmin samana iltana Facebook sulki tilapäisesti Vauvan tilin ja ilmoitti poistaneensa "asiattoman" päivityksen. Kuva paljaasta naisen rinnasta oli yhteisöpalvelulle liikaa.

Sama Imettäjät-sarjan mainosbanneri Vauva.fi-verkkosivustolla herätti kiivasta keskustelua Aihe vapaa -palstalla:

"Ällö mainos ja vielä sairaampaa tehdä aiheesta ohjelma."

"Juuri aamiaista syön ja meni lähes ruokahalu :("

"On sairasta näyttää paljaita rintoja imetyksen yhteydessä, imettää kun voi hienovaraisemminkin."

"Miksei imettäminen ole sellainen aihe, josta voisi tehdä ohjelmaa? Kyllähän siitä täälläkin käydään monisivuisia keskusteluja."

"Imetys on vauvan ruokkimista. Imetys suojaa äitiä rintasyövältä."

Lue lisää

Raskaus ja imetys muuttavat rintojen ulkonäköä

Näin saat maidon riittämään ja helpotat imetystä

Arjen apu voi olla ratkaisevaa imetyksen onnistumisessa

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Oletko saanut lapsellesi päivähoitopaikan, joka vastasi perheenne tarpeita? 

Helsinkiläinen äiti kirjoitti Helsingin Sanomien mielipidepalstalla omasta kokemuksestaan päivähoidon toteutumisesta. Maunulalaiselle äidille oli päiväkodin johtajan toimesta ehdotettu osa-aika töitä kokopäiväisten sijaan, sillä ilmeisesti kokopäiväinen hoito olisi täyttänyt päiväkotiryhmää liikaa. Kirjoittajan mukaan monet hänen tuntemansa vanhemmat ovat kokeneet samanlaista kohtelua.

Subjektiivista päivähoito-oikeutta rajattiin laissa vuosi sitten puolipäiväiseksi, mikäli lapsen vanhempi ei opiskele tai työskentele kokopäiväisesti, eikä hoidolle ole muuta erityistä tarvetta. Helsinki päätti olla rajaamatta päivähoito-oikeutta – mutta silti kokopäivätyötä tekevää äitiä kehotettiin keventämään työtunteja. 

Nyt me kysymme teiltä! Kertokaa omat kokemuksenne päivähoidon aloituksesta: Onnistuiko hoidon aloittaminen silloin, kun sille oli tarve? Saitteko juuri sen hoitopaikan, jota haitte? 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Nina päätti, ettei jää vauvan kanssa vain kotiin istumaan. Lue myös puolison kuvaus tilanteesta.

”Kun Seppo alkoi puhua perheen perustamisesta, suostuin sillä ehdolla, ettei vauvahoito jää yksin minun harteilleni. Halusin olla varma, että hän hoitaa oman osuutensa, jotta minun ei tarvitse luopua kaikista harrastuksistani. Tiesin, että tuskastuisin nopeasti vain kotona olemiseen.

Ennen harrastin paljon liikuntaa ja ulkoilua. Opiskelu yliopistolla oli minulle tärkeää, ja viihdyin joka ilta erilaisissa työryhmissä. Opintojen keskeyttäminen oli vaikeinta. Mietin surullisena, kuinka kaverit etenevät ja minä hoidan kotona vauvaa enkä pääse enää mihinkään.

Seppo rauhoitteli minua sanomalla, että vauva-aika kuluu nopeasti. Hän vakuutti, että pystymme tekemään vauvan kanssa samoja asioita kuin ennen raskauttakin. Kaikesta ei tarvitsisi luopua – ainakaan lopullisesti.

Eeli syntyi viime syksynä. Ensimmäiset viikot olivat dramaattisia, sillä vauva ehti kakkaamaan lapsiveteen ja hengittämään sitä. Infektion takia hänelle annettiin voimakkaita antibiootteja, jotka aiheuttivat mahavaivoja. Eeli oli itkuinen ja nukkui huonosti.

Ensimmäisillä kerroilla oli aika kova kiire kuntosalilta takaisin vauvan luo.

Kun Eeli oli noin kahden viikon ikäinen, sanoin Sepolle, että minun on päästävä hetkeksi kuntosalille. Seppo oli todella kannustava ja osti minulle kuntosalikortin. Oli ihanaa päästä pois kotoa, vaikka ensimmäisillä kerroilla minulla oli aika kova kiire takaisin Eelin luo.

Seppo piti isyyslomaa muutaman viikon ja palasi sitten töihin. Yhtäkkiä olin Eelin kanssa kahdestaan. Olin niin tottunut viilettämään tukka putkella kokouksesta toiseen, etten tiennyt, mitä olisin kaikella ajalla tehnyt.

Päätin, etten jää vauvan kanssa kotiin istumaan. Ensimmäinen bussimatkamme ystävän luo jännitti hirveästi. Matka meni kuitenkin hyvin, ja sen jälkeen tunsin valtavaa helpotusta. Kyllä tämä onnistuu!

Jos nyt annan Sepolle siimaa, saan sitä itsekin sitten kun en enää imetä.

Sopimus kotitöiden ja vapaa-ajan tasapuolisesta jakamisesta on toiminut hyvin. Kun Seppo tulee illalla kotiin, olemme hetken kolmistaan ja sitten on jomman kumman vuoro lähteä omiin menoihin. En odota, että Seppo heti töistä tultuaan alkaisi tehdä kotitöitä. Yritän olla reilu ja muistaa, että Seppo on töistä väsynyt ja hänkin ansaitsee lepoa.

Annan Sepon nauttia harrastuksistaan, koska tiedän kuinka tärkeitä ne hänelle ovat. Jos nyt annan Sepolle siimaa, saan sitä itsekin sitten kun en enää imetä Eeliä. Minulle on tärkeää, etten tunne olevani pelkkä äiti. Nyt olen Eelin kanssa kotona, mutta suunnittelen tulevaisuutta ja odotan sitä, kun pääsen takaisin yliopistolle.”