Halkiovauvat saavat Suomessa hyvää hoitoa. Katso myös kuvat pienestä Otsosta ennen ja jälkeen ensimmäisen korjausleikkauksen.

Halkiot ovat yleisimpiä pään alueen synnynäisiä rakennepoikkeamia. Yleensä poikkeama paljastuu vasta synnytyksen jälkeen.

* Suomessa syntyy vuosittain yhteensä noin 120 huuli-, suulaki- tai huuli-suulakihalkiovauvaa. Halkio vaikuttaa lapsen ulkonäköön, syöttämiseen, kuuloon sekä puheen ja hampaiston kehittymiseen.

* Syyt halkioiden syntyyn ovat tuntemattomia, mutta perinnöllisyydellä on vaikutusta. Myös äidin päihteiden käytön, tupakoinnin ja eräiden epilepsialääkkeiden (valproaatti) käytöllä voi olla vaikutusta. Folaattipitoinen ruoka ennen raskauden alkua ja sen alussa taas näyttää vähentävän halkion syntymisen riskiä. Raskautta suunnittelevien kannattaa nauttia foolihappoa myös purkista. Kätevimmin päivittäinen annos tulee foolihappoa sisältävien monivitamiinitablettien muodossa.

* Vanhemmat saavat tietää halkiosta tavallisesti yllätyksenä lapsen syntymän jälkeen. Halkioiden etsiminen ei kuulu raskaudenaikaisiin seulontatutkimuksiin, mutta halkio voidaan usein todeta 4D-ultraäänitutkimuksessa. Tällöin vanhemmat voivat saada tukea ja tietoa aiheesta jo raskauden aikana.

* Halkiot suljetaan alle yhden vuoden iässä. Huuli-nenäplastia tehdään vauvalle noin 3–6 kuukauden iässä ja suulakihalkio suljetaan noin yhdeksän kuukauden ikäisenä. Mahdolliset muut korjausleikkaukset, esimerkiksi puhe-luunsiirtoleikkaus, tehdään myöhemmin.

* Halkiolapset hoidetaan Suomessa keskitetysti Hus:n Huuli-suulakihalkiokeskuksessa Husukessa, joka toimii Töölön sairaalassa Helsingissä. Ensikäynti Husukeen tehdään synnytyssairaalan lähetteellä lapsen ollessa 2–4 viikon ikäinen.

* Husukessa lapsen hoidosta vastaa työryhmä, johon kuuluu plastiikkakirurgi, korvalääkäri, oikojahammaslääkäri, perinnöllisyyslääkäri ja puheterapeutti yhdessä hoitohenkilökunnan kanssa.

* Hyvä hoito antaa lapselle mahdollisuuden normaaliin elämään.

Vauva-lehdessä 2/11 kerrotaan Otso-vauvasta, jonka täydellistä toispuoleista huuli-ien-suulakihalkiota hoidetaan vaihe vaiheelta. Kuvat (kaksi kuvaa vasemmalta) ovat perheen kotialbumista, ja ne on otettu ennen ensimmäistä leikkausta ja heti leikkauksen jälkeen. Kolmas kuva on Vauva-lehden jutusta, kuvaaja Jouni Harala.

Vauva 2/2011

Lisätietoja: Huuli-suulakihalkiokeskus Husuke.
Suomen huuli-suulakihalkiopotilaat ry:n eli Suhupon kotisivut.

Taaperon hampaat uppoavat äidin reiteen ja päiväkotikaverin käsivarteen. Miten vanhemman pitäisi reagoida?

1. Kiukuttaa!

Yleensä pieni lapsi puree, koska hän ei vielä osaa muuten käsitellä tunteitaan, eivätkä kielelliset kyvyt riitä pahan mielen ilmaisemiseen. Puraisu on tehokas tapa saada kaveri irrottamaan otteensa himotusta lelusta tai kertoa vanhemmalle, että nyt en ole tyytyväinen.

Lapsen tunnetaidot kehittyvät, kun vanhemmat opettavat häntä hallitsemaan tunteitaan. Halaa tai ota lapsi syliin ja selitä, että nyt sinua harmittaa, kun et päässytkään leikkimään haluamallasi autolla. Lasta voi myös opettaa itse säätelemään kiukkua esimerkiksi puristamalla kädet tiukkaan nyrkkiin. Yleensä pureminen vähenee kolmen ikävuoden kieppeillä, kun ilmaisutaidot kehittyvät.

2. Pikainen puolustautumiskeino

Pureminen saattaa olla myös itsepuolustuksen muoto, jos lapsi jää esimerkiksi isompien leikkikavereidensa jalkoihin.

On tärkeää sanoa napakasti lapselle, että purra ei saa, koska se sattuu. Jos lapsi kuitenkin käyttää puremista puolustuskeinona esimerkiksi isompiaan vastaan, tarkkaile leikkejä ja varmista, ettei lapsi jää altavastaajaksi. Jokaista ristiriitatilannetta ei tarvitse siivota lapsen elämästä, mutta on vanhemman vastuulla valvoa, miten lapset kohtelevat toisiaan leikissä.

3. Huomio tänne, heti

Puremisesta voi tulla myös huomion hakemisen väline: lapsi kokee ehkä olevansa kurjien tunteidensa kanssa aivan yksin maailmassa eikä tunne selviävänsä siitä. Silloin pureminen on tapa saada vanhempi kiinnittämään huomionsa lapseen.

On tärkeää, että vanhemman reaktio on tasapainoinen: lasta saa ja täytyy kieltää, mutta kiukkuiseen reaktioon ei kannata juuttua liian pitkäksi aikaa. Vaikka lapsen pureminen saattaa suututtaa ja hävettää, yritä työntää omat negatiiviset tunteesi syrjään ja keskity empatiaan. Näin autat lasta oppimaan tunteiden käsittelyä.

4. Stressi purkautuu

Jos pureminen yhtäkkiä lisääntyy, syy voi löytyä lapsen arjesta. Muutto, päiväkotiryhmän vaihto tai muu elämänmuutos voi aiheuttaa lapselle stressiä, jota hän purkaa puremalla.

Yritä vähentää stressiä niin paljon kuin voit. Anna lapselle paljon aikaa ja syliä. Jos lapsi puree paljon, voi hampaisiin yrittää kiinnittää huomiota rakentavalla tavalla silloin, kun itse puremistilanne ei ole päällä. Tarjoa vaikka porkkanaa rouskuteltavaksi tai purulelua jäystettäväksi. Hampaita voi myös ihailla tai keskustella lapsen kanssa siitä, mitä kaikkea mahtavaa hampailla voi tehdä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Imettävän äidin kannattaa suosia hajustettomia tuotteita, sillä äidin tuoksu on vauvalle mieluisin.

1. Synnytyksen jälkeen iho muuttuu

Hormonimuutokset voivat tehdä raskausajan heleän kasvojen ihon rasvaiseksi ja näppyläiseksi synnytyksen jälkeen. Voit siis joutua huolehtimaan ihonhoidostasi tavallista tarkemmin.

Sampoot ja saippuat sisältävät tensidejä, puhdistavia aineita, jotka kuivattavat ihoa herkästi. Käytä siis keholle ja hiuksille vain tarvittava määrä pesuainetta. Normaalin ihon kosteuttamiseen riittää tavallinen, mieto tai hajusteeton kosteusvoide.

Kosteusvoidetta voi tarvittaessa levittää myös rinnoille, mutta vältä rinnanpään ja nännipihan aluetta. Ensinnäkin kosteusvoide maistuu vauvan suussa pahalta, ja toisekseen voiteen ainesosat päätyvät vauvan elimistöön. Vauva voi herkistyä ja allergisoitua näille aineille. Vastasyntyneen hajuaisti on tarkka, ja voimakkaat hajusteet imetyksen alkutaipaleella voivat häiritä vauvaa. Maidon ja äidin ominaistuoksu on vauvalle mieluisin.

2. Raskausarvet vaalenevat ajan kanssa

Imetyksen alussa rinnat saattavat tarvita suojaa ennen kuin ne tottuvat imetykseen. Rasvainen rintamaito suojaa ihoa, kun levität maitotipan rinnanpäälle imetyksen jälkeen. Toinen vaihtoehto on lanoliini eli lampaanvillarasva, joka on paksumpaa ja antaa erityisen suojan aroille rinnanpäille. Lanoliinivoidetta saa apteekista, ja sitä ei tarvitse pestä pois ennen imetystä.

Jos rinnanpäät ovat todella kipeät tai haavautuneet, kokeile väliaikaisesti rintakumia.

Raskauden aikana iho paikoitellen venyy ja voi kutista. Ihoon jää tavallisesti raskausarpia, eli venymäarpia, jotka ajan mittaan vaalenevat ja muuttuvat huomaamattomimmiksi. Raskaana oleville tarkoitettuja ihonhoitotuotteita voi käyttää myös imetyksen aikana.

Arpigeeliä, joka on tarkoitettu leikkausarville, voi halutessaan käyttää mahdolliseen sektioarpeen. Geeliä saa kuitenkin käyttää vasta, kun haava on kokonaan parantunut.


3. Tuoksuttomat tuotteet ovat vauvalle parhaita

Miedot tai hajusteettomat tuotteet ovat vauvan kanssa paras valinta. Vauvan vaatteet pestään ja huuhdellaan aina hajusteettomilla tuotteilla, sillä vauvan iho on hyvin herkkä. Hajusteettomat tuotteet ovat hyväksi myös äidin iholle. Annostele pyykinpesuainetta ja huuteluainetta vain tarvittava määrä, niin vaatteisiin ei jää pesuainejäämiä.

Luonnonkosmetiikka on hyvä valinta sekä raskaana oleville että imettäville äideille, sillä se ei sisällä ftalaatteja, parabeeneja tai synteettisiä ainesosia.

  • Mia Astikainen on terveydenhoitaja, joka on työskennellyt äitiys-, lasten- ja perhesuunnitteluneuvoloissa. Lähetä kysymyksesi Mialle osoitteeseen vauva@sanoma.com otsikolla ”Mia vastaa”.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.