Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Probiootit eli maitohappobakteerit ovat lupaava apu vauvojen koliikkiin.

Raastavaa ja ahdistavaa. Vauvan jatkuva koliikki-itku vie vanhempien voimat, ja nämä ilahtuvat jokaisesta mahdollisesta keinosta helpottaa vauvansa ja koko perheen oloa.

Nyt apua näyttäisi löytyvän probiooteista eli maitohappobakteereista.

Koliikin kourissa

Yleensä parin viikon iässä alkavat koliikkikivut kestävät kolme, neljä kuukautta. Selittämättömien vatsavaivojen hoitoon vanhemmat ovat perinteisesti kokeilleet niin sylissä hytkyttämistä, vauvahierontaa kuin erilaisia ruokavalioitakin – usein laihoin tuloksin. 

Suurin osa koliikkilapsista kasvaa ja kehittyy normaalisti, mutta hoitokeinoja perheiden voimia kuluttavan vaivan kukistamiseksi kannattaa etsiä. Koliikki-itkusta kärsii 10–20 prosenttia suomalaisvauvoista.

Probiootit auttavat myös keskosia

Uusi yritys koliikin kukistamiseksi ovat probiootit, jotka Turun yliopistossa alkuvuonna julkaistun Anna Pärtyn väitöstutkimuksen mukaan näyttävät vähentävän vauvojen itkuisuutta.

Maitohappobakteereja saaneet koliikkivauvat itkivät, vanhempiensa mukaan, kuukauden kestäneen kokeilun jälkeen selvästi vähemmän kuin lumevalmistetta saaneet kohtalotoverinsa.

Probioottien on huomattu auttavan myös keskosvauvoja. Syntymästään saakka maitohappobakteereja saaneet keskoset itkivät Pärtyn tutkimuksen mukaan huomattavasti vähemmän kuin verrokkiryhmän vauvat.

Probiootit toimivat keskosilla siis ennaltaehkäisevästi.

Hyvät bakteerit hätiin

Tutkimustulokset maitohappobakteerien tuomasta avusta ovat alustavia, mutta rohkaisevia.

Aiemmissa tutkimuksissa on jo huomattu, että imettävän äidin käyttämien probioottien terveysvaikutukset välittyvät myös lapselle.

Probioottien tarkkaa vaikutustapaa koliikin vähenemiseen ei vielä tiedetä. Taustalla lienee se, että paljon itkevien vauvojen suolistomikrobisto on erilainen kuin vähemmän itkuisilla. Hyvillä bakteereilla kuten lactobasilleilla ja bifidobakteereilla on tässä toiminnan paikka. 

Soraääniäkin kuuluu

Ristiriitaistakin tietoa probiooteista on olemassa. British Medical Journalissa keväällä julkaistun tutkimuksen mukaan probiootit eivät auta vauvoja, joilla on jo koliikkia, mutta saattavat ehkäistä koliikkioireita lapsilla, joilla niitä ei vielä ole.

Probiootit ovat tutkitusti joka tapauksessa turvallisia, ja niiden käyttöä voi harkita, jos perheessä on koliikkivauva. Asiasta kannattaa keskustella neuvolassa.

Lisätietoa Anna Pärtyn väitöskirjasta: ttp://www.doria.fi/handle/10024/94146

Oletko saanut lapsellesi päivähoitopaikan, joka vastasi perheenne tarpeita? 

Helsinkiläinen äiti kirjoitti Helsingin Sanomien mielipidepalstalla omasta kokemuksestaan päivähoidon toteutumisesta. Maunulalaiselle äidille oli päiväkodin johtajan toimesta ehdotettu osa-aika töitä kokopäiväisten sijaan, sillä ilmeisesti kokopäiväinen hoito olisi täyttänyt päiväkotiryhmää liikaa. Kirjoittajan mukaan monet hänen tuntemansa vanhemmat ovat kokeneet samanlaista kohtelua.

Subjektiivista päivähoito-oikeutta rajattiin laissa vuosi sitten puolipäiväiseksi, mikäli lapsen vanhempi ei opiskele tai työskentele kokopäiväisesti, eikä hoidolle ole muuta erityistä tarvetta. Helsinki päätti olla rajaamatta päivähoito-oikeutta – mutta silti kokopäivätyötä tekevää äitiä kehotettiin keventämään työtunteja. 

Nyt me kysymme teiltä! Kertokaa omat kokemuksenne päivähoidon aloituksesta: Onnistuiko hoidon aloittaminen silloin, kun sille oli tarve? Saitteko juuri sen hoitopaikan, jota haitte? 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Nina päätti, ettei jää vauvan kanssa vain kotiin istumaan. Lue myös puolison kuvaus tilanteesta.

”Kun Seppo alkoi puhua perheen perustamisesta, suostuin sillä ehdolla, ettei vauvahoito jää yksin minun harteilleni. Halusin olla varma, että hän hoitaa oman osuutensa, jotta minun ei tarvitse luopua kaikista harrastuksistani. Tiesin, että tuskastuisin nopeasti vain kotona olemiseen.

Ennen harrastin paljon liikuntaa ja ulkoilua. Opiskelu yliopistolla oli minulle tärkeää, ja viihdyin joka ilta erilaisissa työryhmissä. Opintojen keskeyttäminen oli vaikeinta. Mietin surullisena, kuinka kaverit etenevät ja minä hoidan kotona vauvaa enkä pääse enää mihinkään.

Seppo rauhoitteli minua sanomalla, että vauva-aika kuluu nopeasti. Hän vakuutti, että pystymme tekemään vauvan kanssa samoja asioita kuin ennen raskauttakin. Kaikesta ei tarvitsisi luopua – ainakaan lopullisesti.

Eeli syntyi viime syksynä. Ensimmäiset viikot olivat dramaattisia, sillä vauva ehti kakkaamaan lapsiveteen ja hengittämään sitä. Infektion takia hänelle annettiin voimakkaita antibiootteja, jotka aiheuttivat mahavaivoja. Eeli oli itkuinen ja nukkui huonosti.

Ensimmäisillä kerroilla oli aika kova kiire kuntosalilta takaisin vauvan luo.

Kun Eeli oli noin kahden viikon ikäinen, sanoin Sepolle, että minun on päästävä hetkeksi kuntosalille. Seppo oli todella kannustava ja osti minulle kuntosalikortin. Oli ihanaa päästä pois kotoa, vaikka ensimmäisillä kerroilla minulla oli aika kova kiire takaisin Eelin luo.

Seppo piti isyyslomaa muutaman viikon ja palasi sitten töihin. Yhtäkkiä olin Eelin kanssa kahdestaan. Olin niin tottunut viilettämään tukka putkella kokouksesta toiseen, etten tiennyt, mitä olisin kaikella ajalla tehnyt.

Päätin, etten jää vauvan kanssa kotiin istumaan. Ensimmäinen bussimatkamme ystävän luo jännitti hirveästi. Matka meni kuitenkin hyvin, ja sen jälkeen tunsin valtavaa helpotusta. Kyllä tämä onnistuu!

Jos nyt annan Sepolle siimaa, saan sitä itsekin sitten kun en enää imetä.

Sopimus kotitöiden ja vapaa-ajan tasapuolisesta jakamisesta on toiminut hyvin. Kun Seppo tulee illalla kotiin, olemme hetken kolmistaan ja sitten on jomman kumman vuoro lähteä omiin menoihin. En odota, että Seppo heti töistä tultuaan alkaisi tehdä kotitöitä. Yritän olla reilu ja muistaa, että Seppo on töistä väsynyt ja hänkin ansaitsee lepoa.

Annan Sepon nauttia harrastuksistaan, koska tiedän kuinka tärkeitä ne hänelle ovat. Jos nyt annan Sepolle siimaa, saan sitä itsekin sitten kun en enää imetä Eeliä. Minulle on tärkeää, etten tunne olevani pelkkä äiti. Nyt olen Eelin kanssa kotona, mutta suunnittelen tulevaisuutta ja odotan sitä, kun pääsen takaisin yliopistolle.”