Taapero alkaa äkkiä suosia isää. Äiti jää sivuraiteelle. Onko syytä huoleen?

Oletko äkkiä kolmas pyörä perheessäsi? Vauvavaiheessa olit lapselle itsestäänselvästi se ykkönen, mutta nyt yllättäen vain iskä kelpaa - kylvettämään, nukuttamaan, syöttämään.

Sinut ohitetaan, eikä ajatus siitä, että tämä vaihe kuuluu taaperon normaaliin kehitykseen, juuri lohduta.

Mikä neuvoksi? Tässä amerikkalaisen Parents.comin kuusi neuvoa.

1. Ota iisisti

Kasvava lapsi alkaa laajentaa reviiriään ja löytää omia suosikkijuttujaan. Mistä ruuasta hän tykkää, mitkä kengät haluaa tänään jalkaan?

Myös sanavarasto kehittyy, ja lapsi pystyy ilmaisemaan itseään uudella tavalla. Eikä aina niin kovin mukavalla. Hiljattain puhumaan oppinut lapsi ei vielä ymmärrä, että sanoilla voi loukata toista ihmistä.

Muista siis, että vaikka lapsi kiljuu tahtovansa, että vain iskä lukee, et sinä, hän ei rakasta sinua yhtään vähempää kuin ennenkään. Älä loukkaannu. Jos reagoit kiukkuisesti tai surullisesti, lapsi saattaa vetäytyä entistä kauemmas.

Hyväksy lapsen ja isän uusi vuorovaikutus. Iloitse, kun tulee se hetki, että äiti jälleen kelpaa.

2. Tehkää yhdessä

Tilanteen helpottamiseksi kannattaa miettiä asioita, joita voi tehdä porukalla. Rakentakaa palikkalinna tai lähtekää retkelle - sama se, mitä teette, kunhan koko perhe voi osallistua.

Tarkkaile, millaista siippasi ja lapsen vuorovaikutus on. Kiehtooko lasta se, että iskä heittäytyy mukaan leikkeihin, menee reippaasti lapsen tasolle?

Kokeile vaihteeksi samaa otetta, jos se kerran toimii juuri nyt.

3. Löydä oma juttusi

Ota avuksi rutiinit. Pienet lapset rakastavat sitä, että asiat tapahtuvat tutulla tavalla. Muutama kiukunpuuska päivässä jää väliin, jos lapsi oppii, että tietyt asiat tehdään tietyn vanhemman kanssa.

Omat jutut myös antavat kummallekin vanhemmalle vuorollaan mahdollisuuden kahdenkeskiseen aikaan lapsen kanssa. Jos esimerkiksi kylvettäminen on sinun tonttiasi, mutta lapsi jälleen kerran kiljuu apuun vain iskää, muistuttele häntä lempeästi, että tämä hommahan kuuluu äidille.

4. Järjestä kahdenkeskistä aikaa

Tee kaksin kivoja juttuja lapsen kanssa. Vie hänet puistoon, laita herkkuaamiaista vain teille kahdelle tai kokeile, haluaako lapsi auttaa sinua ruuanlaitossa tai leipomisessa.

Myös uuden leikin tai laulun opettaminen saattaa toimia. Siitä voi tulla spesiaali juttu, jonka vain te kaksi osaatte.

5. Pysy jämäkkänä

Aina ei ole mahdollista, että lapsi saa valita vanhemman, joka auttaa tietyssä puuhassa. Sen hetken suosikki saattaa olla kipeänä, töissä tai tauon tarpeessa.

Älä siis aina anna periksi, vaan piirrä rajat. Isä ei voi nyt antaa iltapuuroa, hän ei ole tässä. Äidin on kelvattava.

6. Ole avoin

Juttele miehesi kanssa siitä, että tilanne stressaa. Hän voi kannustaa ja jeesata. Ehkä voit myös lohduttautua ajatuksella, että tämä nyt vain on tällainen vaihe. Ja niitähän lapsiperheessä riittää.

Isän tytöt

Äidin huoli: Miksi en kelpaa taaperolleni?

Meillä on mieheni kanssa kolme ihanaa tyttöä, 5v. 3v. ja 1v. Isoin on ollut aina isin tyttö ja tulee aina varmaan olemaankin. Keskimmäinen tytöistä on taas totaalisesti ukin tyttö! Saa nähdä kenen tyttö tulee pienimmästä! Jokaisella on ollut vaiheensa että kelpaa vain isä tai äiti. Ei niistä kannata ressata, minä ainakin äitinä nautin että joskus kelpaa vain isä, silloin saa itse hengähtää. :) Pienin neideistä on nyt siinä vaiheessa että isän syli on paras!!! <3
Lue kommentti
Vierailija

Äidin huoli: Miksi en kelpaa taaperolleni?

Täällä on kyllä täysin toisinpäin (tyttö 2v 7 kk). "Äitin kanssa" on vakiosanonta meillä, kaikki tehtäisiin vain minun kanssani... Isänkin kanssa tekee ja viettääkin paljon aikaa ollessani töissä tms, mutta aina jos olen paikalla, olen se ykkösvalinta. Joskus rasittavuuteen asti. Samanlainen suosio on isälläni, vaari on se ykkösisovanhempi ;).
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Oletko saanut lapsellesi päivähoitopaikan, joka vastasi perheenne tarpeita? 

Helsinkiläinen äiti kirjoitti Helsingin Sanomien mielipidepalstalla omasta kokemuksestaan päivähoidon toteutumisesta. Maunulalaiselle äidille oli päiväkodin johtajan toimesta ehdotettu osa-aika töitä kokopäiväisten sijaan, sillä ilmeisesti kokopäiväinen hoito olisi täyttänyt päiväkotiryhmää liikaa. Kirjoittajan mukaan monet hänen tuntemansa vanhemmat ovat kokeneet samanlaista kohtelua.

Subjektiivista päivähoito-oikeutta rajattiin laissa vuosi sitten puolipäiväiseksi, mikäli lapsen vanhempi ei opiskele tai työskentele kokopäiväisesti, eikä hoidolle ole muuta erityistä tarvetta. Helsinki päätti olla rajaamatta päivähoito-oikeutta – mutta silti kokopäivätyötä tekevää äitiä kehotettiin keventämään työtunteja. 

Nyt me kysymme teiltä! Kertokaa omat kokemuksenne päivähoidon aloituksesta: Onnistuiko hoidon aloittaminen silloin, kun sille oli tarve? Saitteko juuri sen hoitopaikan, jota haitte? 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Nina päätti, ettei jää vauvan kanssa vain kotiin istumaan. Lue myös puolison kuvaus tilanteesta.

”Kun Seppo alkoi puhua perheen perustamisesta, suostuin sillä ehdolla, ettei vauvahoito jää yksin minun harteilleni. Halusin olla varma, että hän hoitaa oman osuutensa, jotta minun ei tarvitse luopua kaikista harrastuksistani. Tiesin, että tuskastuisin nopeasti vain kotona olemiseen.

Ennen harrastin paljon liikuntaa ja ulkoilua. Opiskelu yliopistolla oli minulle tärkeää, ja viihdyin joka ilta erilaisissa työryhmissä. Opintojen keskeyttäminen oli vaikeinta. Mietin surullisena, kuinka kaverit etenevät ja minä hoidan kotona vauvaa enkä pääse enää mihinkään.

Seppo rauhoitteli minua sanomalla, että vauva-aika kuluu nopeasti. Hän vakuutti, että pystymme tekemään vauvan kanssa samoja asioita kuin ennen raskauttakin. Kaikesta ei tarvitsisi luopua – ainakaan lopullisesti.

Eeli syntyi viime syksynä. Ensimmäiset viikot olivat dramaattisia, sillä vauva ehti kakkaamaan lapsiveteen ja hengittämään sitä. Infektion takia hänelle annettiin voimakkaita antibiootteja, jotka aiheuttivat mahavaivoja. Eeli oli itkuinen ja nukkui huonosti.

Ensimmäisillä kerroilla oli aika kova kiire kuntosalilta takaisin vauvan luo.

Kun Eeli oli noin kahden viikon ikäinen, sanoin Sepolle, että minun on päästävä hetkeksi kuntosalille. Seppo oli todella kannustava ja osti minulle kuntosalikortin. Oli ihanaa päästä pois kotoa, vaikka ensimmäisillä kerroilla minulla oli aika kova kiire takaisin Eelin luo.

Seppo piti isyyslomaa muutaman viikon ja palasi sitten töihin. Yhtäkkiä olin Eelin kanssa kahdestaan. Olin niin tottunut viilettämään tukka putkella kokouksesta toiseen, etten tiennyt, mitä olisin kaikella ajalla tehnyt.

Päätin, etten jää vauvan kanssa kotiin istumaan. Ensimmäinen bussimatkamme ystävän luo jännitti hirveästi. Matka meni kuitenkin hyvin, ja sen jälkeen tunsin valtavaa helpotusta. Kyllä tämä onnistuu!

Jos nyt annan Sepolle siimaa, saan sitä itsekin sitten kun en enää imetä.

Sopimus kotitöiden ja vapaa-ajan tasapuolisesta jakamisesta on toiminut hyvin. Kun Seppo tulee illalla kotiin, olemme hetken kolmistaan ja sitten on jomman kumman vuoro lähteä omiin menoihin. En odota, että Seppo heti töistä tultuaan alkaisi tehdä kotitöitä. Yritän olla reilu ja muistaa, että Seppo on töistä väsynyt ja hänkin ansaitsee lepoa.

Annan Sepon nauttia harrastuksistaan, koska tiedän kuinka tärkeitä ne hänelle ovat. Jos nyt annan Sepolle siimaa, saan sitä itsekin sitten kun en enää imetä Eeliä. Minulle on tärkeää, etten tunne olevani pelkkä äiti. Nyt olen Eelin kanssa kotona, mutta suunnittelen tulevaisuutta ja odotan sitä, kun pääsen takaisin yliopistolle.”