Havaintoja parisuhteesta -bloggari Sami Minkkinen ei ole aina osannut puhua tunteistaan. Bloggaaminen on pakottanut rehellisemmäksi.

"Bloggarinurani alkoi onnekkaasta vahingosta. Vaimo ehdotti metsälenkillä, että alkaisin kirjoittaa ajatuksiani ylös. Tein harjoitusmielessä tekstin ja julkaisin sen. Siitä se lähti.

Halusin kirjoittaa parisuhteesta, koska huomasin, että miehet eivät puhu tai kirjoita siitä. Aihe tuntui minusta heti omalta.

Ensin kirjoituksiani lukivat vain tutut ja sukulaiset. Hirvitti, kun tekstini alkoivat pian levitä sosiaalisessa mediassa hurjaa tahtia.

Nyt blogillani on Facebookissa yli 100 000 tykkääjää. Sitä on vaikea ymmärtää. Yhtään ei kuitenkaan kaduta, ei minua eikä vaimoa.

Blogi on oma kasvukertomukseni. Olen perusluonteeltani sosiaalinen mutta liian kiltti. En ole osannut aina puhua avoimesti tunteistani. Olen pelännyt, että rehellisyyteni rikkoo jotain arvokasta.

Nykyisen puolisoni kanssa olen oppinut, ettei minun tarvitse piilottaa negatiivisia tunteitani. Päinvastoin saan arvostusta, kun kerron niistä.

Bloggaaminen on osa tätä muutosta. Se on minulle kuin terapiaa.

Monet blogit ovat täynnä kiillotettua elämää. Uskon, että minun päivityksiäni luetaan, koska kyseenalaistan tämän. Nauramalla teksteilleni ihmiset nauravat myös itselleen.

Huomaan myös, että rehellisyyteni puree. Mitä avoimemmin kirjoitan, sen enemmän tekstejäni luetaan.

"Olen pelännyt, että rehellisyyteni rikkoo jotain arvokasta."

Lukijoiden palaute tuntuu hyvältä. Saan paljon koskettavia yksityisviestejä, joissa ihmiset kertovat avoimesti omasta elämästään. Tämä on minulle hieno kiitos. Lukijani luottavat minuun niin paljon, että uskaltavat paljastaa jotain itsestään.

Yhtään seuranhakuilmoitusta en silti ole vielä saanut, ja hyvä niin.

Yhdeksän kymmenestä blogini lukijasta on naisia. Saan silti miehiltäkin palautetta. Moni kertoo, että on näyttänyt tekstini vaimolleen ja sanonut: ’Näin minäkin haluaisin sinulle puhua, mutten osaa.’

Saan blogi-ideoita aina ja kaikkialla. Normaalina lauantaiaamuna keksin ainakin kolme aihetta, jotka ovat saman tien kirjoittaneet itse itsensä teksteihini.

Ajan työkseni autoa, mikä on bloggarille unelmahomma. Kroppa käy mutta on pää on vapaana. Pidän töissä aina lehtiötä ja kynää käsillä, jotta ehdin kirjoittaa heti parhaat ideat paperille.

Kerran junamatkalla Helsingistä Tampereelle istuin kaksi tuntia pieksämäkeläisen mummon vieressä. Olin niin hohteessa keskustelustamme, että hahmottelin saman tien mielessäni jo seuraavan blogitekstini.

Olen ollut vaimoni kanssa yhdessä viisi vuotta. Perheeseemme kuuluu yhdeksänvuotias tyttäreni edellisestä liitostani.

En näe tytärtäni joka päivä, mikä tekee kohtaamisistamme entistä arvokkaampia. Perheemme on täysi, kun lapsi on luonamme. Kun olemme kolmistaan, minulla on kaikki.”

Lue Samin Havaintoja parisuhteesta -blogia vauva.fissä!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.