Kuva: Satu Kemppainen
Kuva: Satu Kemppainen

Päivän nimellä ei ole merkitystä, kunhan paikalla on joku lapselle läheinen ihminen. 

Joissakin helsinkiläisissä päiväkodeissa on päätetty, että isänpäivän sijaan vietetään läheisenpäivää. Tarkoituksena on olla traumatisoimatta niitä lapsia, joilla ei ole isähahmoa elämässään.

Olen elänyt lapsuuteni 90-luvulla, jolloin päiväkodeissa ja kouluissa isänpäiväkorttikulttuuri eli vahvana. Minulla ei ollut isää kenelle askarrella korttia. Sen sijaan askartelin kortin joka vuosi ukilleni. Olenko sitten traumatisoitunut asiasta?

Minulla ei ollut isää kenelle askarrella korttia.

En, mutta kyllä se ehkä vähän nolotti.

Miksi, kysyvät nykylapset?

Tänä päivänä on tavallista, että perheessä on kaksi äitiä tai kaksi isää, tai vaikka vain yksi vanhempi. On uusisiä, etä-vanhempia ja äitipuolia. Joskus saattaa olla niinkin, että perhe tarkoittaa paljon muitakin kuin niitä, jotka asuvat saman katon alla. Jokainen perhe on omanlaisensa ja hyvä sellaisenaan.

Oma lapseni askartelee isänpäiväkortin omalle isälleen, joka ei asu kanssamme. Kun lapseni oli vielä päiväkodissa ja siellä kahviteltiin isänpäivän kunniaksi, meni paikalle pienestä uusperheestämme se aikuinen, joka töidensä puolesta ehti. Se saattoi olla lapseni isä, isäpuoli tai minä. Olen aina ajatellut, että isänpäivänä päiväkotiin saa mennä kuka tahansa lapselle läheinen ihminen. Äitienpäivänäkin kahvilla kävi mummeja ja isomummeja.

Olen aina ajatellut, että isänpäivänä päiväkotiin saa mennä kuka tahansa lapselle läheinen ihminen.

Meidän päiväkodissamme läheisenpäivä toteutui aina, ja jokaisessa isänpäivää juhlistavassa kahvikutsussa pyydettiin paikalle “isä tai muu läheinen aikuinen”. Tarvitsemmeko todella uuden nimityksen tutulle päivälle, jotta päiväkotiin voi viedä muunkin, kuin biologisen vanhemman?

Ei tehdä tästä niin hankalaa.

Roope on tanssinut ja näytellyt pienestä pitäen. Salattujen elämien lisäksi hän on esiintynyt  Kansallisoopperassa, Kaupunginteatterissa, Ylen lastensarjoissa ja koulun näytelmissä. Kuvat: Telma Salasmaa
Roope on tanssinut ja näytellyt pienestä pitäen. Salattujen elämien lisäksi hän on esiintynyt Kansallisoopperassa, Kaupunginteatterissa, Ylen lastensarjoissa ja koulun näytelmissä. Kuvat: Telma Salasmaa

Toimitusjohtaja Simo Puhakka, 46, ja näyttelijä Roope Puhakka, 16, kertovat, miten lapsen julkisuus on vaikuttanut perheen arkeen ja yhteiseen aikaan.

Roope Puhakka, 16:

“Päädyin hakemaan Salattuihin elämiin, kun näin Facebookissa ilmoituksen, että uusia näyttelijöitä haetaan. Siitä sitten koekuvauksista koekuvauksiin, ja tässä sitä nyt ollaan.

Itsensä näkeminen tv:ssä oli alussa hirvein asia ikinä. Tilanteesta halusi äkkiä pois, mutta nykyään se on oikeastaan aika hauskaa ja siitä oppii kun näkee itsensä tv:ssä.

Vanhemmilleni on alusta asti ollut ok, että näyttelen. He ovat huipputyyppejä ja tukevat minua kaikessa.

Alussa oli outoa, kun porukka tunnisti kadulla, mutta siihenkin tottui, ja nykyään se on ihan mukavaa. Yhteiskuvia pyydetään, ja pidän saamastani huomiosta ja faneistani. Vihapuhetta tulee, alussa enemmän kuin tällä hetkellä, mutta sen sivuutan kokonaan. Rakentavaa palautetta pohdin enemmän.

Tiedän myös, että jotkut tavoittelevat kaveruuttani vain julkisuuden takia. 

Paras asia julkisuudessa on se, että saan näkyvyyttä, jota voin tulevaisuudessa ehkä hyödyntää. Pahinta on se, että oma rauha välillä puuttuu. En kuitenkaan valita. Tiedän myös, että jotkut tavoittelevat kaveruuttani vain julkisuuden takia. 

Julkisuus ei ole vaikuttanut perhe-elämääni millään tavalla. Minua kiinnostaa, miten isäni vastaa kysymyksiin, koska olemme niin harvoin samaan aikaan kotona.”

Simo Puhakka, 46:

“Lapsena Roope oli esiintymishaluinen ja hyvin ulospäinsuuntautunut lapsi, ja niin hän on edelleen. Kotona ollessamme en huomaa mitään eroa aikaan ennen julkisuutta, mutta kun lähdemme yhdessä ulos esimerkiksi syömään, fanit saattavat tulla kadulla pyytämään yhteiskuvia tai nimikirjoituksia. Heidän läsnäolonsa ei ole vaivaksi eikä häiritse, mutta tiedostan sen, että lapseni tunnistetaan. Fanien läsnäollessa Roope käyttäytyy neutraalisti ja ammattimaisesti. 

Roopen osallistuminen Salattuihin elämiin vuonna 2017 oli mielestäni hienoa, ja annoin täyden tukeni hänelle. Roope ei aluksi ollut varma, haluaako hän julkisuutta, mutta perheen kannustuksella hän päätti mennä kokeilemaan. Roopea mietitytti julkisuus ja sosiaalisen median vihaajat. Roopella on myös aiempaa kokemusta televisiohommista. Hän oli jo ihan nuorena Pikku Kakkosessa. 

Roopen onnistuu mielestäni sovittamaan hyvin koulunkäynnin, kuvaukset ja muut kiireet. Hän on löytänyt hyvän sykkeen pitääkseen asiat järjestyksessä. Olen ylpeä siitä, miten hyvin hän saa hoidettua elämäänsä mallikkaasti kaiken stressin keskellä.

Vähäinen yhdessäolo harmittaa minua, mutta ymmärrän Roopen tilanteen. Harmillista mielestäni on kuitenkin, ettei Roopea näe arkena eikä edes viikonloppuisin, koska hänellä on paljon harrastuksia ja töitä.”

Juttusarjassa Kallion lukion mediakurssilaiset haastattelevat lapsia ja vanhempia.

Eikö teidänkään perheessä nukuta, ja silmäpussit valuvat rinnuksille? Nappaa kokemusasiantuntijan vinkit parempaan uneen. Ja niin, oispa kahvia!

1. Hanki nuha. Mitä useemmin nää aivastat, sitä useammin silimät on hetken kii.

2. Nukuta tihulainen pinnasänkyyn. Siinä kun roikkuu pinnasängyn laidan yli saa tosi hyvät unet, ja lisäks voi tietysti samalla silittää rakkaan tihulaisen selekää.

3. Perhepeti. Kantapää suussa, kaivelevat varpaat kylykiluiden väleissä tai monotus nivusissa – niiden kanssa tottuu nukkumaan.

4. Ole tihulaisten leikissä potilas tai avaruuslentäjä. Potilas makkaa sohvalla lapsilääkärin tutkittavana (nukkuen). Avaruuslentäjä makkaa puolestaa sukkulassa (sohvalla) matkalla avaruuteen, ja matka on hirviän piiitkä… Kannattaa vaan  varroo, ettei torkkuessa kuola valu liikaa. Muuten tihulaislääkäri  saattaa turhaan riehaantua.

5. Kauppaa tihulaiset naapureille palautustakuulla. Hilipase ruokaostoksille. Hedelmävaakajonossa on hyvä ottaa torkut samalla kun nää heijaat ostoskärryjä.

6. Nuku sammaan aikaa kun tihulaisetkin nukkuu. Esimerkiksi kun ne on teini-ikäsiä.

7. Unikoulu. Kouluta ittesi olemaan havahtumatta tihulaisen jokkaiseen äännähdykseen. Apukeinona noise canselit.

8. Ole itsevarma. Nonni! Vanhemman rauhallisuus ja itsevarmuus rauhottaa myös tihulaista, ja auttaa tätä nukahtammaa. Kun nää heijaat tihulaista kello nelejä aamuyöllä kolomatta tuntia, niin muista tehdä se rauhallisesti ja erittäin itsevarmasti. Se takaa nukahtamisen suurin piirtein sammaan aikaan, kun vanhemmat tihulaiset herräävät aamuun. 

9. Pikku Kakkonen on toiselta nimeltään nokkaunet sohovalla.

10. Mene töihin, vie tihulaiset hoitoon. Kahavitauot ja työmatkat voi käyttää torkkumiseee, kun yöllä nää oot hieronut tihulaisen kasvukipusia jalakoja, hakenut vettä ja lohduttanut painajaiset pois.

11. OISPA KAHAVIA!