Kuva: Satu Kemppainen
Kuva: Satu Kemppainen

Päivän nimellä ei ole merkitystä, kunhan paikalla on joku lapselle läheinen ihminen. 

Joissakin helsinkiläisissä päiväkodeissa on päätetty, että isänpäivän sijaan vietetään läheisenpäivää. Tarkoituksena on olla traumatisoimatta niitä lapsia, joilla ei ole isähahmoa elämässään.

Olen elänyt lapsuuteni 90-luvulla, jolloin päiväkodeissa ja kouluissa isänpäiväkorttikulttuuri eli vahvana. Minulla ei ollut isää kenelle askarrella korttia. Sen sijaan askartelin kortin joka vuosi ukilleni. Olenko sitten traumatisoitunut asiasta?

Minulla ei ollut isää kenelle askarrella korttia.

En, mutta kyllä se ehkä vähän nolotti.

Miksi, kysyvät nykylapset?

Tänä päivänä on tavallista, että perheessä on kaksi äitiä tai kaksi isää, tai vaikka vain yksi vanhempi. On uusisiä, etä-vanhempia ja äitipuolia. Joskus saattaa olla niinkin, että perhe tarkoittaa paljon muitakin kuin niitä, jotka asuvat saman katon alla. Jokainen perhe on omanlaisensa ja hyvä sellaisenaan.

Oma lapseni askartelee isänpäiväkortin omalle isälleen, joka ei asu kanssamme. Kun lapseni oli vielä päiväkodissa ja siellä kahviteltiin isänpäivän kunniaksi, meni paikalle pienestä uusperheestämme se aikuinen, joka töidensä puolesta ehti. Se saattoi olla lapseni isä, isäpuoli tai minä. Olen aina ajatellut, että isänpäivänä päiväkotiin saa mennä kuka tahansa lapselle läheinen ihminen. Äitienpäivänäkin kahvilla kävi mummeja ja isomummeja.

Olen aina ajatellut, että isänpäivänä päiväkotiin saa mennä kuka tahansa lapselle läheinen ihminen.

Meidän päiväkodissamme läheisenpäivä toteutui aina, ja jokaisessa isänpäivää juhlistavassa kahvikutsussa pyydettiin paikalle “isä tai muu läheinen aikuinen”. Tarvitsemmeko todella uuden nimityksen tutulle päivälle, jotta päiväkotiin voi viedä muunkin, kuin biologisen vanhemman?

Ei tehdä tästä niin hankalaa.

Emme halua arkea, jossa pitäisi esittää jotain, mitä ei ole. Meitä varten ei ole se, että kävisimme kaupungilla ottamassa kahviloissa Instagram-kuvia, sanoo amerikkalaista jalkapalloa harrastava Pilvi. Kuva: Milka Alanen
Emme halua arkea, jossa pitäisi esittää jotain, mitä ei ole. Meitä varten ei ole se, että kävisimme kaupungilla ottamassa kahviloissa Instagram-kuvia, sanoo amerikkalaista jalkapalloa harrastava Pilvi. Kuva: Milka Alanen

Pienten kaksosten vanhemmat Pilvi ja Jimi harrastavat amerikkalaista jalkapalloa vuorovedoin yhteensä 20 tuntia viikossa. 

Illalla puoli kahdeksalta Pilvi ja Jimi tekevät eteisessä nopean vaihdon. Pilvi saapuu kotiin uimaopettajan töistään, Jimi lähtee kohti iltatreenejä.

Aikataulu on tarkka. Pari kertaa Pilvi on tullut kotiin kymmenen minuttia aikaisemmin, jolloin yksivuotiaat Peetu ja Iivo olivat vielä hereillä. Se oli vikatikki. Kiukku ja huuto alkoivat heti.

Jimin ja Pilvin perheessä omaa aikaa järjestetään vuoroilloin. Usein se tarkoittaa yhtä asiaa: amerikkalaista jalkapalloa.

Kun toinen lähtee kentälle, toinen jää lasten kanssa kotiin.

Jimi valmentaa koulunkäynninohjaajan työnsä ohella Porvoo Butchersin miesten joukkuetta, Pilvi on ohjissa saman seuran naisten joukkueessa.

Jimin joukkue treenaa kolmesta neljään kertaa viikossa, Pilvillä harjoituksia on kahdet. Kun toinen lähtee kentälle, toinen jää lasten kanssa kotiin.

– Olen harrastanut jenkkifudista 13-vuotiaasta asti, ja se on aina ollut minulle omaa aikaa. Saan siitä edelleen virtaa, Pilvi sanoo.

Vakiotreeniajat Pilvi ja Jimi ovat saaneet sovittua eri päiville. Etenkin kesällä päällekkäisyyksiä kuitenkin tulee. Silloin Jimi ja Pilvi tekstaavat isovanhempien Whatsapp-ryhmään tai soittavat sisaruksille ja kummeille. Jos kukaan ei pääse hoitoapuun, Pilvi jää kotiin. Miesten sarjataso kiilaa naisten ykkösdivarin edelle.

– Ei tämä toimisi, jos emme molemmat olisi lajissa mukana ja ymmärtäisi, miten paljon aikaa laji vaatii. Jos toisella olisi täysin eri harrastukset, arkea olisi vaikeampi sumplia, Jimi sanoo.

”Tajusimme, ettei kaikkea voi tehdä yhdessä. Pitää olla myös täysin omia juttuja.”

Laji on opettanut parille myös sen, miten tärkeää oma aika on. Kun Pilvi ja Jimi muutama vuosi sitten valmensivat samaa joukkuetta, syntyi parisuhteen isoin riita. Ajatukset pelistä erosivat niin paljon, että lusikoiden jako kävi jo mielessä.

– Tajusimme, ettei kaikkea voi tehdä yhdessä. Pitää olla myös täysin omia juttuja, muuten yhdessäolostakaan ei tule yhtään mitään, Pilvi sanoo.

Parilla kuluu lajiin yhteensä vähintään parikymmentä tuntia viikossa. Silti Pilvistä ja Jimistä ei tunnu, etteivät he ehtisi nähdä toisiaan. Aamut ja sunnuntait ovat perheen yhteistä aikaa, ja silloin ollaan kaikki yhdessä ilman tarkkoja aikatauluja.

Meidän Perhe 5/2018

Mietitkö vielä tarjottavaa juhliin, myyjäisiin tai nyyttäreille? Kokosimme helpot ja ihanat reseptit.

1. Pannukakkurulla

Helppo pannukakkurulla täytetään hillolla tai tuoreilla marjoilla sekä kermaisella rahkalla.

Kuva: Niina Behm ja Soile Saarelainen
Kuva: Niina Behm ja Soile Saarelainen

2. Kakkaemojimarengit

Höpsöt kaakaopikkuleivät sopivat synttäreille, nyyttikesteille tai vaikka huumorintajuisen open lahjaksi. Ne syntyvät äkkiä vain muutamasta raaka-aineesta. Kun käsittelet marenkivaahtoa hellästi, se ei lätsähdä.  

Kuva: Panu Pälviä
Kuva: Panu Pälviä

3. Minecraft-mokkapalat

Perinteisiin mokkapaloihin tulee uutta kierrettä, kun niiden kuorrute värjätään vihreäksi. Bonus: kuorrute voi värjätä huulet!

Kuva: Juha Salminen
Kuva: Juha Salminen

4. Omar-palat

Vaihda mokkapalojen kuorrute toffeiseen, ja tarjoa vaikka tuoreiden marjojen kanssa. Vastustamattoman hyvää!

Kuva: Tuomas Kolehmainen
Kuva: Tuomas Kolehmainen

5. Pinkit donitsit uunissa

Näitä donitseja ei tarvitse uppopaistaa, ja kuorrutteet voi tehdä vaikka kauden marjoista. Pinoa valmiit donitsit vuoreksi, ja juhlakattaus on valmis. Huippuresepti löytyy Soppa365:stä.

Kuva: Pia Inberg
Kuva: Pia Inberg

6. Keksitikkarit

Hätäisen keksitikkarit syntyvät valmiista kekseistä, jotka tarvitsevat vain kuorrutteen. Jos aikaa on, tee keksit alusta asti.