”Saatko olla joskus vain itseksesi ilman, että joudut joustamaan lasten tai puolison tarpeiden edessä”, Janna Rantala kysyy. Kuva: Heli Blåfield
”Saatko olla joskus vain itseksesi ilman, että joudut joustamaan lasten tai puolison tarpeiden edessä”, Janna Rantala kysyy. Kuva: Heli Blåfield

Lapsi kaipaa hellyyttä ja haluaa leikkiä imetysleikkiä. Äitiä se vähän ahdistaa, mutta tuntuu pahalta torjua lapsi. Mikä neuvoksi?

”Minulla on viisivuotias tyttö ja vuoden ikäinen poika. Temperamenttinen tyttömme on vauvan synnyttyä välillä itsekin taantunut vauvaksi. Kysymykseeni koskee siihen liittyvää imetysleikkiä. Tällaiset hellyyshetket, joissa hän haluaa leikkiä vauvaa, päättyvät usein siihen, että hän on kiinni rinnoissani suu auki. Koen tämän epämiellyttäväksi, ja olen sanonut monta kertaa, että en tykkää, rinnat ovat oma paikkani ja että toisen kehoon saa koskea vain niin kuin koskettava haluaa.

”Pelkään, että kieltämällä hänelle tärkeän imetysleikin pilaan välimme.”

Tuntuu kurjalta, että torjun hänet. Hän kaipaa hellyyttäni ja pelkään, että aiheutan tylsiä muistoja, kun vaihtelevasti sanon lempeästi tai joskus hermostun, kun tissejäni lääpitään kielloista huolimatta ja se tuntuu minusta ahdistavalta.

Asumme ulkomailla ja olen olosuhteiden pakosta kotirumbaa pyörittämässä, vaikka mieluummin olisin töissä. Tyttöni vaatii minulta tunnetasolla paljon, koska äiti on se, jolle näytetään kaikki kiukut. Pelkään, että ärtymällä ja kieltämällä hänelle tärkeän imetysleikin pilaan välimme enkä osaa olla itsenäistyvän viisivuotiaan kanssa. Eikä minusta riitä kahdelle lapselle ja vielä puolisolle.”

Äiti ulkomailla

Lastenpsykiatri Janna Rantala vastaa:

Kuulostaa siltä, että osaat vallan mainiosti olla itsenäistyvän viisivuotiaan kanssa! Ymmärrät teidän molempien näkökulmia, pidät suhdettanne tärkeänä ja toivot sen pysyvän hyvänä. Näillä eväillä pärjäätte jatkossakin.

Jokaisella pitäisi olla oikeus määrätä kehostaan, mutta lasten kanssa me äidit joudumme joustamaan siitä monin tavoin. Raskaus, synnytys, imetys tai ihan vain läheisyys – kaikki vaativat oman vartalon antamista toisen käyttöön tavalla, joka tuntuu joskus kohtuuttomalta.

Viisivuotiaan kyky erotella leikki ja todellisuus on vielä kehittymässä. Hän saattaa leikin pyörteissä oikeasti tuntea olevansa kuin vauva. Silloin kieltäminen täytyy tehdä lapsen tarve huomioiden, kuten jo teetkin: ”Huomaan, että sinun tekisi mieli laittaa suu tissille. Ymmärrän kyllä, mutta muistatko mitä on puhuttu, että se on minun omaa aluettani.”

Tämän jälkeen tarjotaan sellaista läheisyyttä, joka sopii aikuisen rajoille, kuten syliä. Jos asia ei muuten ratkea, voisi leikissä käyttää jonkin aikaa tuttipulloa tai nokkamukia, josta antaa ”vauvalle” hörpyt.

Minkä verran puolisosi ehtii huomioida lapsia? Pääsetkö olemaan kahden tyttäresi kanssa?

Voin olla hakoteillä, mutta saatatte olosuhteiden pakosta elää niin tiiviisti, että suhteessanne korostuvat hankalat käyttäytymispiirteet. Näin käy yleensä, kun vanhempi jää liian yksin lapsen kanssa. Tuolloin avuksi olisi lapsen lähipiiri, teillä ensisijaisesti ehkä puolisosi. Mitä hän tästä tuumaa? Viisivuotias kun saisi jo ruveta näyttämään harmejaan muillekin kuin äidille. Minkä verran puolisosi ehtii huomioida lapsia? Pääsetkö sinä olemaan kahden tyttäresi kanssa siten, että kotirumba jää taakse?

Entä sinä: saatko olla vain itseksesi tai pitää yhteyttä ihmisiin, jotka ymmärtävät tarpeitasi sen sijaan, että joudut joustamaan lapsen tai puolison tarpeiden edessä? Olet perhetilanteenne vuoksi luopunut jo työelämästä. Se on iso asia, joka ei saisi tulla sinun ja tyttärenne väliin.

Meidän Perhe 3/2018

Kysy Jannalta

Mietityttääkö lapsen kasvatus? Lastenpsykiatri Janna Rantala vastaa lukijoiden kysymyksiin Meidän Perhe -lehden joka numerossa. Lähetä kysymys lomakkeella tai sähköpostitse meidanperhe@sanoma.com Laita viestin otsikoksi "Janna vastaa".

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.