Viktor syntyi raskausviikolla 29. Raskausaikaa varjosti huoli, sillä syytä siihen, miksi lapsi ei kasvanut, ei tiedetty. Kuvat: Anna Huovinen
Viktor syntyi raskausviikolla 29. Raskausaikaa varjosti huoli, sillä syytä siihen, miksi lapsi ei kasvanut, ei tiedetty. Kuvat: Anna Huovinen

Viktor painoi syntyessään 850 grammaa. Yksivuotiaan kanssa Annen ja Jannen arki on jo samanlaista kuin monessa muussakin perheessä. 

Geeli tuntui vatsalla kylmältä kuin kourallinen jääpaloja. Pian ultraäänilaitteen ruudulle ilmestyi kuva kohdussa köllöttävästä vauvasta.

Hoitajan ilme vakavoitui. Anne, 38, tajusi, että jotakin oli pielessä.

Raskaus oli puolivälissä, mutta sikiö oli kovin pieni. Tarkalleen kolme viikkoa liian pieni. Anne sai lähetteen pikaisiin jatkotutkimuksiin.

– Siihen hetkeen loppui kaikki iloitseminen raskaudesta, ja tilalle tuli huoli, hän kertoo nyt, kaksi vuotta myöhemmin.

Perheen kotona on juuri vietetty yksivuotissynttäreitä. Juhlia pidettiin kolmet, jotta kokoon saatiin kaikki ystävät. Viktor on reipas taapero, jolla on nauru herkässä ja ensimmäiset kävelyharjoitukset menossa.

Toiset lapset saavat alkunsa lähes pelkästä ajatuksesta. Annen ja Jannen, 42, perheeseen toivottua lasta ei alkanut kuulua. Viiden vuoden yrityksen jälkeen Uotiset alkoivat ajatella, että lasta ei synny ilman lääketieteellistä apua.

Tutkimukset alkoivat keväällä 2014. Niiden jälkeen tulivat hoidot.

Anne pisti vatsanahkaansa päivittäin hormonipistoksen. Toinen valmiste piti suihkuttaa suihkeena nenään. Tavoite oli, että Anne saisi kasvatettua mahdollisimman monta käyttökelpoista munarakkulaa. Ne otettaisiin talteen, hedelmöitettäisiin ja siirrettäisiin kasvamaan kohtuun.

Ensimmäinen siirto epäonnistui. Kaksi seuraavaa alkiota eivät selvinneet pakastuksesta. Jäljellä oli yksi alkio. Viktor sai siitä alkunsa.

– Hän on neljäs ja viimeinen. Mutta paras tuli, Janne sanoo.

Jäljellä oli yksi alkio. Viktor sai siitä alkunsa.

Toukokuisena perjantai-iltana Janne oli iltavuorossa ja Anne yksin kotona. Pian alkaisi tyttöjenilta, ja Anne halusi tehdä raskaustestin varmuuden vuoksi.

Anne tuijotti tikkua pyykkikorin päällä. Ruutuun piirtyi kaksi tarkkaa viivaa. Hän oli vihdoinkin raskaana, kaksi vuotta tutkimusten alkamisen jälkeen.

Mielen valtasi hölmistynyt, epäuskoinen olo. Anne otti tikusta kuvan ja sen lähetti sen Jannelle WhatsAppilla.

Iloita Anne ei vielä osannut. Vasta kesän ensimmäisten lämpimien päivien koittaessa alkoi tuntua, että huolet olisivat nyt takana päin. Kunnes syyskuinen ultraäänitutkimus pudotti mahanpohjaan painavan murheen.

Anne, Janne ja lääkäri istuivat vastaanottohuoneessa pyöreän pöydän ympärillä.

Sikiö oli raskausviikkoihin nähden pieni, mutta varmaa syytä ei tiedetty. Taustalla saattoi olla jokin luuston sairaus. Eri vaihtoehtoja oli nelisensataa, lääkäri kertoi. Hän lisäsi: Suomessa on lainsäädäntö, jonka puitteissa vanhempien on mahdollista keskeyttää raskaus ennen raskausviikkoa 24.

Eihän tällaista voinut tapahtua, juuri heille. Meillä on takanamme pitkät lapsettomuushoidot, Annen teki mieli huomauttaa lääkärille. Anne ja Janne kysyivät, mitä mahdolliset sairaudet voisivat aiheuttaa. Koituisiko niistä lapselle kohtuutonta kipua ja tuskaa? Entä voisivatko ne johtaa kuolemaan pian syntymän jälkeen?

– Lääkäri sanoi, että sellainen ei ole todennäköistä, Anne kertoo.

Sen sijaan mahdollista oli, että vauva syntyisi terveenä, ilman sairauksia. Saattoi olla, että pienikokoisuus johtui jostakin muusta.

Sikiö oli raskausviikkoihin nähden pieni, mutta varmaa syytä ei tiedetty.

Lääkäri antoi viikon aikaa miettiä, tahtoisivatko Anne ja Janne jatkaa raskautta. Oikeastaan Uotiset olivat jo tehneet päätöksen.

– Abortin mahdollisuus oli keskusteluissa häviävän pieni koko ajan. Meidän mielestämme yhteiskunnassa täytyisi olla tilaa erilaisuudelle ja elämän monimuotoisuudelle. Emme halua, että maailmassa on tilaa vain tietyntyyppisille ihmisille, Anne sanoo.

Uotiset nukkuivat yönsä hyvin. Anne on työskennellyt aikaisemmin vammaispalveluissa. Hän tietää monenlaista: mistä apua tarvittaessa saa, ja paljonko hakemuksia sen saamiseen joskus tarvitaan.

– Luotimme siihen, että lapsi kyllä saisi kaiken tarvitsemansa tuen, jos sellainen tulee ajankohtaiseksi.

Anne kuvailee itseään järki-ihmiseksi. Vaikka vastoinkäymisiä on ollut monta, Annesta ei ole tuntunut siltä, että taakan alle musertuu.

– Minulle taas asiat ovat hyvin niin kauan kuin muusta ei ole varmaa tietoa, Janne sanoo.

Kun pyöreän pöydän ympärille istuuduttiin seuraavan kerran, Uotiset kertoivat, että vauva olisi tervetullut maailmaan juuri sellaisena kuin sattuisi olemaan.

Annen ja Jannen oli helppo päättää, että Viktor saa syntyä juuri sellaisena kuin on.
Annen ja Jannen oli helppo päättää, että Viktor saa syntyä juuri sellaisena kuin on.

Marraskuisena aamuna maailma oli muuttunut. Anne heräsi varhain. Hän luki uutiset puhelimesta: Yhdysvaltain presidentiksi oli valittu Donald Trump.

Aamupäivällä Uotiset tekivät lähtöä lääkäriin. Siitä saakka, kun pienikokoisuus oli käynyt ilmi, raskautta oli seurattu tavallista tarkemmin. Uotisten oli määrä ajaa Järvenpäästä Helsinkiin taas yhdelle tarkistuskäynnille.

Laskettuun aikaan oli kolme kuukautta, mutta raskaus tuskin jatkuisi loppuun saakka.

Perillä lääkäri mittasi verenpaineen, jonka kanssa Annella oli ollut pulmia koko raskauden ajan. Erityisesti alapaine huiteli hälyttävissä lukemissa. Aiemmin lääkäri oli jopa soittanut useita kertoja Annen neuvolaan ja kehottanut panemaan asian kuntoon.

Nyt lääkärillä oli huonoja uutisia. Annelle oli kehittynyt istukkatauti, jossa veren virtaus vauvaan estyy, eikä vauva saa istukan kautta tarvitsemiaan ravinteita. Korkea verenpaine on yksi altistava tekijä.

Laskettuun aikaan oli kolme kuukautta, mutta raskaus tuskin jatkuisi loppuun saakka. Annen pitäisi jäädä osastolle vuodelepoon saman tien. Vauva syntyisi ennenaikaisesti, eikä Anne pääsisi kotiin ennen kuin vauva olisi syntynyt. Niin lääkäri heille kertoi.

Ei puhelinta, ei nettiä, ei telkkaria, jotta verenpaine ei nousisi. Jalkeilla sai olla kaksi tuntia vuorokaudessa.

Annen oli määrä pysyä lähinnä makuuasennossa, jotta vauva saisi mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä kohdussa niin pitkään kuin mahdollista. Toive oli, että raskaus jatkuisi niin pitkään kuin suinkin mahdollista.

Annen kanssa samassa huoneessa majoittui kuusi muuta potilasta, joilla oli myös pulmia raskaudessaan. Kokemus oli opettavainen, Anne sanoo. Jokainen raskaus on omanlaisensa kokemus.

– Olin aiemmin ajatellut yksioikoisesti, että kaikilla vanhemmilla on sama tie.

Osastopäivänä numero kolme Anne ja Janne päättivät vauvalle nimen.

Jos me tästä täysipäisenä selviämme, Viktor on nimi, joka kokemusta kuvaa.

Janne ehdotti Voittoa. Voitosta tuli mieleen englannin sana victory, siitä Viktor.

– Halusimme että nimellä on merkitys. Ajattelin, että jos me tästä täysipäisenä selviämme, Viktor on nimi, joka kokemusta kuvaa, Anne sanoo.

– Viktor on meille voitto, Janne sanoo.

Jos monitorien seuraamat sydänäänet alkavat laskea, syntymän hetki on lähellä. Se oli kerrottu Annelle ja Janne hyvissä ajoin. Sydänäänten lasku tarkoittaisi, että sektio pitäisi tehdä pian.

– Kun leikkauspäätös tuli, se oli minulle helpotus. Ajattelin, että kun kehoni ei kerran pysty välittämään vauvalle kasvuun tarvittavia ravinteita, tämän on parempi tulla ulos, Anne sanoo.

Viktor syntyi 22. marraskuuta, raskausviikolla 29. Lähes kolme kuukautta ennen laskettua aikaa.

Kouluviivoittimen mittainen vauva syntyi kiireellisellä leikkauksella. Painoa oli 850 grammaa, pituutta 33 senttiä. Viktor vietiin suoraan keskoskaappiin.

Anne jäi ommeltavaksi, mutta Janne pääsi heti katsomaan vauvaa.

– Näin huoneessa ensin tyhjän keskoskaapin, ja minua alkoi itkettää. Kysyin hoitajalta, onko vauva niin pieni, että en edes näe sitä.

Hoitaja tarttui Jannea olkapäästä ja ohjasi oikean kaapin luo. Janne katseli maailman pienimpiä sormia ja varpaita. Taas itketti.

Painoa oli 850 grammaa, pituutta 33 senttiä.

Viktor vietiin hoidettavaksi vastasyntyneiden teho-osastolle Lastenklinikalle. Siellä hoidetaan vuosittain noin 2000:ta vastasyntynyttä. Kuutisenkymmentä heistä painaa syntyessään Viktorin tavoin alle kilon.

Myöhään illalla Anne pääsi katsomaan vauvaa. Janne työnsi hänet perille pyörätuolilla.

– Molemmathan me aloimme itkeä, Janne sanoo.

Vaippa oli pienempi kuin kuukautisside. Pieneen suuhun tarkoitettu tutti korkeintaan lapsen peukalon pään kokoinen.

Viktor oli pienin vauva, jonka Anne ja Janne olivat koskaan nähneet. Silti vanhempien piti uskaltaa vaihtaa vaipat ja antaa maidot ensimmäisestä päivästä lähtien.

Piippaavia laitteita oli lukuisia. Ylimääräisille sängyille ei jäänyt tilaa. Uotiset kävivät kotona nukkumassa ja pyykkäämässä. Aamuisin lähdettiin yhdessä sairaalaan.

Vauvalle tehtiin testejä, joissa ei löytynyt sairauksia. Heti syntymän jälkeen Uotisille oli ilmoitettu, että Viktor voi olosuhteisiin nähden hyvin.

– Silti meille ei ole koskaan luvattu mitään siitä, että lapsi olisi terve, Anne sanoo.

Lääkärit varoivat antamasta takeita tulevaisuudesta, Uotiset tulkitsevat. Puhe oli hetkestä kerrallaan. Annesta se tuntui raskaalta. Janne tuli paremmin toimeen epävarmuuden kanssa.

Annesta ja Jannesta ihan tavallinen arki on nyt parasta.
Annesta ja Jannesta ihan tavallinen arki on nyt parasta.

Yksi tärkeä etappi oli päivä, jolloin Viktorin paino ylitti kilon. Osastolla järjestettiin kilojuhlat. Uotiset saivat valita mieleisensä kakun, jonka sairaala tilasi osastolle. Sitruunaa siinä taisi olla.

Eräänä iltana Anne katseli sairaalan ikkunasta ulos. Tämä vauva ei enää kuole, Anne ajatteli. Ensimmäistä kertaa tuntui siltä, että lapseen uskaltaisi kiintyä.

Tammikuun puolivälissä Uotiset saivat lähteä kotiin. Viktor painoi jo 1735 grammaa mutta oli edelleen hukkua äitiyspakkauksen vaatteisiin.

Viktor nukkui levollisesti, mutta Janne halusi valvoa vieressä varmuuden vuoksi.

Kevään kuluessa kaveri huomautti, että Jannen silmien alle oli tullut tummat pussit.

Kaikki oli nyt hyvin, mutta Janne ei osannut nukkua. Iltaisin hän tuli yhdeltätoista töistä kotiin, mutta kävi nukkumaan vasta viiden tai kuuden maissa aamulla. Viktor nukkui levollisesti, mutta Janne halusi valvoa vieressä varmuuden vuoksi.

Elämä kulki kuukauden sykleissä. Kerran kuussa kotiin tuli kuntoutusohjaaja, joka opasti keskosen ruokkimisessa ja liikuttelussa. Viktor piti nostaa hoitopöydältä tai lattialta kylki edellä. Kylkiasento esimerkiksi vahvistaa keskosen niskan ja hartialihasten kehitystä, ohjaaja neuvoi Uotisia.

Henkistä voimaa Uotiset saivat kavereilta ja perheiltään. Luottamusta asioiden sujumiseen antoi myös se, että Viktorin vaipan vaihtaminen ja ruokkiminen olivat teho-osastolta alkaen olleet vanhempien vastuulla.

Toukokuussa Janne ehdotti, että Anne ja Viktor lähtisivät kahdestaan reissulle asuntoautolla. Jannen lomat olisivat vasta syksyllä. Turha tuhlata kaikkien kesää kotona oleiluun, Janne ajatteli.

– Ajattelin, että pikkukaveri kyllä pärjää. Siinä kohdassa huoli oli selvästi väistynyt, Janne miettii.

Anne ja Viktor lähtivät matkaan. He ajoivat parissa viikossa 3000 kilometriä pitkin poikin Suomea.

– Matka vahvisti tunnetta siitä, että selviämme varmasti tulevaisuudessa kaikenlaisista tilanteista yhdessä, Anne sanoo.

Elämässä on moni asia hyvin, kun saa huolehtia vain arkisista asioista. Siitä, että currysose jäi taaperolta lautaselle tai että päiväunet loppuivat lyhyeen. Uotiset jos ketkä tietävät sen.

Janne hoitaa Viktorin aamut ja aamupäivät, koska tekee töissä iltavuoroja. Anne on vastuussa iltapäivistä ja illoista. Yhteisiä harrastuksia ovat uinti ja ulkoleikit.

Yksivuotiaana Viktor on jo tasan kaksi kertaa niin pitkä kuin syntyessään, 66 senttiä. Kasvua seurataan edelleen, mutta harvemmin kuin aikaisemmin. Seuraava tarkastuskäynti on edessä lasketun ajan mukaisen syntymäpäivän tienoilla helmikuussa.

Tulevaisuudelta Uotiset odottavat tavallisia asioita. Yhteisiä lomareissuja asuntoautolla. Viktorin kehityksen seuraamista, erityisesti kyselyiän alkamista.

– Tiedän, että jatkuva kysely voi olla vanhemmalle raskasta, mutta minusta se kertoo lapsen mielenkiinnosta ympäristöään kohtaan, Janne miettii.

Syöttötuolissa Viktoria naurattaa.

Helsinkiläisen Arposen perheeseen kuuluu kolme lasta. Kuvassa 7-vuotias Runo. Kuva: Anna Huovinen
Helsinkiläisen Arposen perheeseen kuuluu kolme lasta. Kuvassa 7-vuotias Runo. Kuva: Anna Huovinen

Bloggari Tiina Arponen vinkkaa maistuvat herkut leppoisiin kesäpäiviin. 

Pidät käsitöihin keskittyvää Muita ihania -blogia. Millainen ruuanlaittaja olet?

”Teen melko tavallisia arkiruokia. Suurin toiveeni on, että tekemäni ruoka maistuisi kaikille kolmelle lapselleni. Joskus innostun kokkaamaan pitkän kaavan mukaan. Silloin leivon sämpylöitä ja valmistan pihvit sekä salaatit itse alusta alkaen. Sanoisin, että olen hyvä ruuanlaittaja, mutta en aina erityisen innostunut, joten kalapuikot ovat välillä ihan ok.”

Grillikausi on alkanut. Mitkä ovat teidän perheenne kesäsuosikkeja?

”Makkara ja maissi tietysti ovat lasten lemppareita. Itse tykkään valmistaa siihen seuraksi jotain hyvää lihaa, ananasta, sieniä sekä muhkean salaatin. Kun pöydässä on paljon kaikkea, ollaan täydellisen grilliaterian ytimessä.”

Asutte kerrostalossa, jonka sisäpihalta löytyy asukkaiden yhteinen grillipaikka. Mitä siellä yleensä valmistuu? 

”Kesäisin grillaamme pihallamme harva se ilta. Useimmiten paistamme makkaraa, hodareita ja erilaisia vartaita, mutta viime kesänä innostuimme myös pyöräyttämään pizzoja naapureiden kanssa.”

Grillatut maissit

Kuva: Anna Huovinen
Kuva: Anna Huovinen

Maissi on kesäpöydän klassikko. Kokeile maustaa maissi majoneesilla, ja saat siihen uutta twistiä. Ohjeen löydät täältä.

Tortillaveneet

Kuva: Anna Huovinen
Kuva: Anna Huovinen

Tortillaveneistä saat helposti varioitua kasvis- ja lihaversion. Tästä löydät ohjeen hauskoihin kesäherkkuihin.

Jäätelö ja paahdetut mansikat

Kuva: Anna Huovinen
Kuva: Anna Huovinen

Helppo herkku syntyy ilman jäätelökonetta. Voit tarjoilla jäätelön lisukkeena mansikoita, mutta myös muut marjat käyvät. Kurkkaa resepti täältä!

Juttu on julkaistu kesäkuun Meidän Perheessä.

Mökkiolosuhteet tekevät immuunipuolustusjärjestelmälle hyvää.

Tampereen yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan jo kahden viikon altistus erilaisille maaperästä löytyville mikrobeille voi parantaa ihmisen vastustuskykyä. Kun keho saa torjuttavakseen monipuolisesti luonnon tavallisia ja vaarattomia bakteereja, se pysyy ikään kuin hereillä ja osaa erottaa ihmiselle oikeasti haitalliset bakteerit. 

– Jos elimistö ei saa riittävästi mikrobialtistusta, immuunipuolustusjärjestelmän kyky kontrolloida ylilyöntejä heikkenee, Tampereen yliopiston professori Heikki Hyöty kertoo. 

Esimerkiksi kaupungissa asuva lapsi ei välttämättä altistu arjessa riittävästi luonnon omille bakteereille, jolloin seurauksena voi olla erilaisia allergioita tai  suolistosairauksia.

Tutkimuksessa koehenkilöiden käsiin hierottiin päivittäin metsäisiä maa-aineksia.

Tutkimuksessa oli mukana kaupungissa asuvia koehenkilöitä, joiden käsiin hierottiin päivittäin metsäisiä maa-aineita. Sen jälkeen kädet pestiin vain vedellä. Tutkimuksessa selvisi, että kahden viikon jakson jälkeen koehenkilöiden mikrobisto oli monipuolisempi kuin ennen testiä.

Jo aiemmin on ollut tiedossa, että maaseutumaisessa ympäristössä asuvilla lapsilla on vähemmän atooppista ihottumaa kuin kaupunkilaislapsilla. Hyviä bakteereja ja mikrobeja löytyy erityisesti metsästä.

Joten kesän mökkireissulla voi relata rauhassa: jos lapsi möyrii mullassa eikä pese heti perään käsiään, se on ihan okei. Hän kasvattaa huomaamattaan vastustuskykyään.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.