Olethan puhunut lomaodotuksistasi kumppanisi kanssa?

Kun arki painaa päälle, kumppanin kanssa ei juuri ehdi keskustella syvällisiä. Molemmat ehkä odottavat lomaa kuin kuuta nousevaa, mutta eivät kerro toiselle lomatoiveistaan.

Jos omista haluista ja toiveista ei osaa kertoa etukäteen, saattaa kauan odotettu vapaa kulua rentoutumisen sijasta stressaamiseen ja riitelyyn.

- Ennen lomaa olisi hyvä istua kumppanin kanssa alas ja keskustella, millaisia odotuksia ja toiveita kumpikin lomaan liittää. Tältä pohjalta voidaan sitten valikoida paras mahdollinen kompromissi, sanoo Kirkon kasvatus ja perheasiat -yksikön johtaja Päivi Kähkönen.

Kun puhumattomuuden yhtälöön lisätään vielä suomalaisten kielenkantoja tunnetusti vapauttava alkoholi, saattavat vaikeat asiat laueta yllättäen pintaan.

- Alkoholin käytöstä kannattaa puhua kumppanin kanssa etukäteen, mikäli se uhkaa tuottaa vaikeuksia. Alkoholin nauttiminen ei saisi viedä muiden perheenjäsenten mahdollisuutta nauttia kesästä, Kähkönen summaa.

Perheneuvonnassa kävijäpiikki lomien jälkeen

Kesällä kannattaa antaa aikaa läheisille ja oikeasti vain olla, sillä yhteisen ajan puute, stressi ja kiire ovat myrkkyä parisuhteelle ja perhe-elämälle. Kun loma on lastattu täyteen ohjelmaa ja odotuksia, ei aikaa jääkään palautumisella ja rentoutumiselle.

-Lomaan liittyvä ajankäyttö on yksi erityisesti kesään liittyvä haaste, vahvistaa Kouvolan perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja Sirkka Laine-Haimi.

Jos talven rutiineilta ei yhteistä aikaa juuri jää, vaatii kesälomalla jatkuva yhdessäolo opettelua ja sopeutumista. Myös sukulaissuhteisiin liittyvät haasteet korostuvat.

- Näyttäisi siltä, että parisuhdeongelmissa sinnitellään kesäloman yli ja niiden päätyttyä otetaan asiat käsittelyyn. Säilläkin on merkitystä. Yleensä jos aurinko paistaa voidaan paremmin tai ainakin ollaan mieluummin jossain muualla kuin perheneuvojan työhuoneessa, Laine-Haimi pohtii.

Usein ihmiset kasaavat kesäänsä ja lomaansa niitä asioita, jotka muina aikoina jäävät tekemättä. Kesämökkikin voi olla varsinainen työleiri.

- Tärkeintä on, että loma on riittävästi erilaista kuin arkinen aherrus. Luksusta on hidastaa tahtia ja löytää tasapaino olemisen ja tekemisen välillä. Tankata itseään kesän ihanilla asioilla stressaamatta, muistuttaa Laine-Haimi.

Kirkon Palveleva puhelin numerossa 010 190071 tarjoaa keskusteluapua su–to klo 18–01 sekä pe ja la 18–03. Ruotsinkielinen päivystys on avoinna joka ilta klo 20–24.

Myös Palvelevassa netissä ja Facebookiin Kirkko Suomessa -sivun chatissa voi keskustella kirkon työntekijöiden kanssa anonyymisti. Suhdeklinikka-blogissa osoitteessa city.fi/suhdeklinikka kirkon perheneuvojat vastaavat ihmissuhteita ja perhe-elämää koskeviin kysymyksiin.

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Toisenlaiset äidit Livillä ja Ruudussa tiistaisin klo 21. Kuva Niki Strbian

Jos vanhemmalla on haavoja omissa varhaisissa ihmissuhteissaan, voivat kasvatuksen työkalut loppua kesken.

Muun muassa geneettinen perimä, varhainen kiintymysmalli ja elämänkokemukset vaikuttavat ihmisen psyykkiseen kehitykseen. Jos ihminen jää tavalla tai toisella toistuvasti yksin selviytymään lapsuuden haasteista ilman asianmukaista tukea, tuottaa se usein selkeitä pulmia tunteiden säätelyssä ja vuorovaikutuksessa.

Entä miten heijastuuu vanhemmuuteen se, jos elämä on tarjoillut vuoren tai jopa vuoriston kokoisia vaikeuksia näissä asioissa?

Kun vanhempana pitäisi tarjota lapselle lohtua tämän kitistessä barbin kengän katoamisesta, aikuisen sisällä saattaakin herätä äkkiarvaamatta se pieni, ymmärrystä vaille jäänyt lapsi, joka alkaa kiljua ja raivota. Moni vanhempi ihmettelee jälkikäteen: ”En voi uskoa, että tuo juuri pääsi ulos suustani!” 

Aikuisen sisällä herää ymmärrystä vaille jäänyt lapsi, joka alkaa kiljua ja raivota.

Osa vanhemmista ryhtyy omien vaikeiden kokemustensa valossa ylisuojelevaksi, mistä voi seurata vaikeuksia asettaa lapselle riittäviä rajoja. Tilanne on lapselle turvaton, ja sitä kompensoidakseen hän ottaa yhä enemmän pomon roolia itselleen. Allikossa ollaan!

Melkoisia uhkakuvia, sillä onhan meillä kaikilla vanhemmaksi tullessamme takanaan lapsuus ja rimpsu elettyä elämää – yleensä rosoista tai rosoisempaa. Miten siitä sitten voi selvitä? Vai tarkoittaako epävakaa elämänhistoria tuomiota?

Hyviä uutisia! Aivot säilyvät muovautumiskykyisinä läpi elämän. Vuorovaikutusmallit voivat muuttua. Erityisen lohdullista on, että ihmisen psyykkistä eheyttä eivät sinänsä määrittele vaikeatkaan elämäntapahtumat, vaan hänen kykynsä käsitellä niitä. 

Ihmisen psyykkistä eheyttä eivät määrittele vaikeatkaan elämäntapahtumat, vaan hänen kykynsä käsitellä niitä. 

Oman elämän tietoinen tarkastelu ja pohdinta – ”making sense of your life” – lisää itseymmärrystä. Sitä kautta ihminen kasvaa ja kehittyy, ja on helpompi tunnistaa tunteet ja ajatukset, jotka vaikuttavat omaan käytökseen. Esimerkiksi sen, miksi barbinkenkäepisodit saattavat joskus syöstä aikuisen pois tolaltaan.

Lapsen mieli kehittyy vastavuoroisuuden ja huolenpidon kokemuksissa. Kun vanhempi eläytyy ja tavoittaa lapsen käyttäytymisen taustalla vaikuttavia tarpeita ja mielentiloja, kokee lapsi tulevansa ymmärretyksi. Hän ei jää yksin hankalienkaan tunteiden kanssa. Näin siirretään mielenterveyttä seuraavalle sukupolvelle.

Historia ei ole tuomio. Oman taustan ja mielen käsittelemisestä ja ymmärtämisestä seuraa hyvää vanhemmuutta, hyviä ihmissuhteita ja hyvinvointia.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kolme hellyttävää tapaa lievittää lapsen ikävää. 

”En haluu päiväkotiin! Haluan äitin!”, huutaa kuopus, kun avaamme päiväkodin oven aamuisin. llalla lapsi kuiskaa, että hänellä on jo nyt ikävä meitä vanhempia. Päiväkodissa unikaverina mukana oleva haukku-hauva kyllä lohduttaa, mutta ei korvaa äitiä. Millä helpottaisin lapseni ikävää?

Päiväkodin täti keksii keinon: Tuokaa mukananne valokuva perheestä. Kuopus voi katsella sitä, kun ikävä muuttuu itkuksi. Itse keksin antaa haukku-hauvan kaulaan huivini, joka tuoksuu minulle, ja toivon mukaan siksi lohduttaa.

Ystäväperheen äiti kehottaa valitsemaan pienen sileän kiven – suukon. Vanhempi antaa suukko-kivelle päiväkotipäivän alussa pusun (tai kuiskaa kivelle ”rakastan sinua”), ja sitten kivi sujautetaan lapsen taskuun. Tiukan paikan tullen pieni kämmen voi käpertyä äidin tai isän suukon ympärille.

Tiukan paikan tullen pieni kämmen voi käpertyä äidin tai isän suukon ympärille.

Törmään netissä vielä kolmanteen kikkaan. Amerikkalainen Louise Mallet keksi piirtää pienet sydämet poikansa ja itsensä kämmeniin. Sydämiä hän nimittää ”halinappulaksi”. Kun sydämestä painaa, saa toinen sydämen omistaja etähalin.

– Latasimme sydämet matkalla kouluun pitämällä toisiamme kädestä. Kun hain pojan iltapäivällä hoidosta, hän kertoi iloisesti, että minulta saamansa halit olivat helpottaneet ikävää. Lapsi kertoi painaneensa sydäntä pitkään, kun häntä oli koulupäivän aikana itkettänyt. Vastasin hänelle, että ”se oli varmasti se pitkä, ihana hali, jonka tunsin”, Louise kirjoittaa.

Ikävää helpottavan kikan ei tarvitse olla monimutkainen. Se voi olla samanlainen ranneke, hiuspinni tai pieni pehmoeläin, josta lapsi ja vanhempi muistavat toisensa päivän aikana. Se voi olla aina tiettyyn kohtaan annettu pusu tai silitys, jota koskettamalla lapsi saa yhteyden vanhempaansa tai voimalause, jota lapsi voi ajatella, kun ikävä yllättää. Tärkeintä on, että kikan avulla lapsi tuntee olonsa rakastetuksi ja turvalliseksi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.