Kolmas lapsi voi muuttaa arkea paljon. Kuva: iStockphoto
Kolmas lapsi voi muuttaa arkea paljon. Kuva: iStockphoto

Kolmaskaan ei mene siinä sivussa. Mutta lapsilla on leikkiseuraa, ja vanhemmilla aina joku, jonka kanssa vääntää.

Stressaavin lapsiluku on kolme, väittää amerikkalaiskysely muutaman vuoden takaa. Kysyimme vanhemmilta, mikä kolmessa on hankalaa, mikä ehkä sittenkin helppoa.

Tämä ainakin on totta: kolmas lapsi on se, joka lopullisesti keikauttaa perheen pääluvun siihen suuntaan, että lapsia on kotona enemmän kuin aikuisia. Se näkyy arjessa monessa kohdassa.

”Jos on kaksi vanhempaa ja kaksi lasta, niin molemmille on aina omat sylit ja homma oli yleensä aika helppoa. Kun on kolmas lapsonen, yksi jää vähän tuuliajolle etenkin iltaisin, kun väsyttää. Toisaalta vanhemmalla on kaksi kainaloa, niin ratkaisu löytyy.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Lapsia on enemmän kuin aikuisia, ja kaikki haluavat puhua yhtä aikaa. Yhdelle ja kahdellekin riitti huomiota tasapuolisesti, kolmelle ei enää niinkään.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Syli ei riitä kolmelle, käsiä ei riitä kolmelle, eikä silmät pysty kaikkia seuraamaan. Kolmannen lapsen vauvakirja on täyttämättä, valokuvat tilaamatta, eikä henkilötunnuksen loppuosakaan jää millään muistiin, puhumattakaan kaikista muista unohdutuista asioista.”

Kolmen lapsen perheet kertovat myös sotkusta, kotitöistä ja vaateinventaarioiden vaikeuksista. Kaikessa näkyy se, että väkeä on nyt jo aika paljon.

Karavaani kulkee

Mahtuminen, yhtään mihinkään, on yksi arjessa toistuva vaikeus. Oli kyse sitten autosta, taksista, hotellihuoneesta, laivanhytistä tai perhelipusta.

Yksi usein mainittu ongelma on myös kauppa- ja kaupunkireissut, joille tarvittaisiin mieluiten kaksi aikuista mukaan. Entä kuka uskaltaa vahtia kolmea lasta veden äärellä vaikka uimahallissa?

”Maailma on mitoitettu kaksilapsisille perheille. Kaikkea on aina tarjolla neljän kappaleen pakkauksissa.”

”Auton pitäisi olla isompi, sillä hajurako sisaruksiin olisi hyvä, nyt ollaan koko ajan toisten kurkussa kiinni. Kaupassa käynti on ihan kamalaa yksin pienten kanssa kun on 4-, 1- ja 0-vuotiaat: mihin pistää ruuat, jos vauvalla on turvakaukalo? Yksivuotiasta ei voi kauppaan päästä vapaaksi.”

”Kahden kanssa pystyi jakamaan yhden lapsen kummallekin vanhemmalle. Enää ei onnistu.”

”Jokainen toilailee omiaan ja aina ollaan myöhässä.”

Nämä ongelmat alkavat siis, kun ovesta on jo päästy ulos. Se pukeminen muuten kestää. Eli: ”Jokainen toilailee omiaan ja aina ollaan myöhässä.”

Iso vai pieni ikäero?

Paljon riippuu tietysti siitä, kuinka samanikäisiä lapset keskenään ovat. Pienen ikäeron ilo on, että lapset ovat melko samassa vaiheessa yhtä aikaa. Toisaalta se tarkoittaa, että kunkin vaiheen haasteet moninkertaistuvat.

”Kolmen pienen lapsen valmiiksi laitto on haastavaa, meillä vanhin on 3,5 v. Myös syömistilanteet on haastavia: imetät vauvaa, ja 2- ja 3-vuotiaat syö keskenään lounasta. Tilanne käytetään hyväkseen: ruokaa heitellään ja sen kanssa leikitään muutenkin.”

”Kolme poikaa. 16, 13 ja 10. Ruokaa menee ja sitä pitää olla tarjolla. Taaperoaika oli rankkaa, vain hatarat muistikuvat niistä ajoista. Mutta silti se oli ihanaa aikaa. Nyt jää jo aikaa myös itselle.”

”Kaikki ovat vielä pieniä 4 v, 1v 9 kk ja 2 kk. Lastenhoitoapua ei ole enää tarjolla samalla tavalla kuin yhden tai kahden lapsen kanssa.”

”Kolmen pienen kanssa kaikkea pitää tehdä kolmesti: pyllynpesut, ateriat, vaatteiden pukeminen, autoon laitto... Pyykkiä on valtavasti, ja pissavahinkoja usein.”

”Kolmen lapsen koulunkäynnissä tukeminen vie paljon aikaa.”

Jos ikäeroa taas on enemmän, pulmia tulee siitä, miten pysyä mukana jokaisen lapsen elämänvaiheeseen kuuluvissa haasteissa. Vanhemmasta voi tuntua siltä kuin revittäisiin kolmeen eri suuntaan.

”Kaikkien tarpeisiin ei pysty yhtä aikaa vastaamaan, eikä kahdenkeskistä aikaa kullekin lapselle tahdo riittää tarpeeksi.”

”Koko ajan on joku vaihe menossa.”

”Eri-ikäiset lapset, 4 vuoden ikäeroilla, erilaiset haasteet. Tuntuu, että koko ajan on joku vaihe menossa.”

”Kun auttaa esikoista läksyissä, niin taapero kiipeilee pöydällä ja leikki-ikäinen loukkaantuu, kun häntä ei keretä ottamaan huomioon.”

”Lasten tarpeet ovat tosi erilaisia eivätkä aina kohtaa. On vaikeaa keksiä sopivaa tekemistä koko perheelle.”

”Kun elää arkea koululaisen, uhmaikäisen ja taaperon kanssa, tilanteet muuttuvat nopeasti ja on vain vedettävä syvään henkeä, toimittava tilanteessa. Ennakointi auttaa pitkälle, mutta harvoin mikään toteutuu suunnitellusti.”

”Teini-ikäinen haastaa ja vääntää, taapero kaipaa kokoajan huomiota, keskimmäinen jää altavastaajaksi näiden kahden ääripään vuoksi.”

”Isompia kuskataan harrastuksiin, nuorin roikkuu mukana.”

Usein mainittu ongelma on pienimmän tarpeiden sovittaminen arkeen. Kuopus saa luvan tottua nukkumaan päiväunensa metelissä – ja autossa, kun isompia kuskataan harrastuksiin.

”Kolmas on isommalla ikäerolla edellisiin kahteen: monilla perhetutuilla on vaan vanhempia lapsia, eikä kaveriseuraa nuorimmalle. Isompien harrastuskuskaukset kuormittaa nuorinta, joka roikkuu mukana. Ei ole aikaa paneutua nuoremman kanssa olemiseen.”

Arjen pelastus: yhteinen leikki

Entä mikä sitten on helpompaa? Ainakin se, että lapsilla on toisistaan seuraa. Se voi olla arjessa mieletön voimavara, kunhan jälkikasvu tulee toimeen keskenään. Tässä isosta ikäerosta saattaa olla apua.

”Aamut ovat hektisiä, mutta muutoin meillä on melko seesteistä. Kaikki kolme leikkivät kivasti yhdessä, ja itse ehtii tehdä siinä sivussa kotityöt ja jopa juoda kahvinsa rauhassa.”

”Elämä on nyt helpompaa kuin kahden lapsen kanssa. Isommat tappelevat huomattavasti vähemmän, kun ihastelevat ja leikittävät vauvaa eivätkä keskity härkkimään toisiaan.”

”Paras luku meille. Kun kolmas on iltatähti, on elämä aika ihanaa.”

”Lapset oppivat elämään erilaisten ihmisten kanssa, kun perheessä on monta erilaista persoonaa.”

”Kaksi lasta olisi ollut meille vaikeampi yhtälö kuin kolme.”

”Lapset lohduttavat toisiaan ja tulevat myös ilmoittamaan toistensa tihutöistä. Pienin on oppinut todella nopeasti monia asioita katsottuaan mallia sisaruksilta.”

Lasten välisissä sosiaalisissa suhteissa merkittävin ei ehkä lopulta ole lasten lukumäärä. Vaan se, miten erilaiset temperamentit sopivat yhteen.

”Esikoinen ja keskimmäinen ovat aivan eri luonteisia, toinen on ekstrovertti toinen introvertti. Kolmannesta toivoimme, että hän olisi ekstrovertti ja toisi tullessaan rauhaa sitä kaipaavalle lapsellemme. Näin on käynyt. Kaksi lasta olisi ollut meille vaikeampi yhtälö kuin kolme.”

”Lapset tappelevat jatkuvasti. Kilpailu kaikesta on kovaa ja kaikkien pitäisi saada kaikkea täysin saman verran. Kaksi lapsista lyöttäytyy usein yhteen ja jättää kolmannen ulkopuolelle.”

Otetaan vähän iisimmin

”Kukaan ei arvostele, jos kolmen kanssa on vähän myöhässä tai joku asia jää viime tinkaan.”

Niinhän se on. Tavoitteiden saavuttamisessa on kyse myös siitä, mihin rimansa asettaa. Moni on kolmen lapsen kanssa huomannut, että matalammalla on parempi. Sitä paitsi vanhemmuuden taitojakin on ehtinyt kertyä matkan varrella ihan eri tavalla!

”Olen tullut jo aika hyväksi organisoijaksi, enkä stressaa enää yhtä pienistä asioista tai niin usein. Lasten kanssa ei aina mene niinkuin oli suunnitellut, olen viimeinkin oppinut hyväksymään sen.”

”Kaikki on jo tuttua, mitä tulee eteen. Kaikki ei ole niin tarkkaa.”

”Meillä on 9 v, 3 v ja 7 kk vauva, hyvin menee. Kakkosen kohdalla ymmärsin höllätä, esikoinen meni vielä suorittaessa. Kolmosen syntymän jälkeen on edelleen just jees. Aika riittää, kun se laitetaan riittämään, priorisoidaan ja palastellaan projekteja.”

”7-, 7-, ja 5- vuotiaat. Kaikilla yksi mieluisa harrastus. Leikkivät mielellään keskenään. Meillä osoitetaan paljon rakkautta. Eipä juuri stressiä. Neljäs lapsi tulossa.”

Sitaatit ovat lainauksia Vauva.fin kyselyyn tulleista vastauksista.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla