Olisin halunnut vain oleskella vauvan kanssa ihokontaktissa ilman paitaa, mutta pitikin kestitä vieraita, eräs äiti kertoo. Kuva: iStockphoto
Olisin halunnut vain oleskella vauvan kanssa ihokontaktissa ilman paitaa, mutta pitikin kestitä vieraita, eräs äiti kertoo. Kuva: iStockphoto

Ihanaa ja ihan kamalaa! Tuoreet äidit kertovat, miltä se tuntuu, kun sukulaiset ja ystävät tulevat katsomaan vauvaa.

Äiti vai näyttelyesine?

Vauvan ensimmäisen vuoden aikana meillä kävi 354:t vieraat, parhaimmillaan kolmet päivässä. En osannut sanoa ei. Kaikille tarjottiin kahvit makean ja suolaisen kera.

Tuntui jännältä, että läheiset ihmiset huomioivat minut tuoreena äitinä. Itse keskityin vauvaan niin, että ihan unohdin itseni.

Istuin ja imetin, mies tarjoili kahvit. Tuntuu kuin olisin ollut näyttelyesine tisseineni.

Oman äitini apu alussa oli ihanaa. Hän laittoi ruokaa, hoiti vauvaa ja jaksoi tsempata.

Olisin halunnut vain istua sohvan nurkassa ihastelemassa omaa pientä nyyttiäni ja olin hirveän mustasukkainen lapsesta aluksi. Ihanaa oli kuitenkin nähdä omat vanhemmat ja isovanhemmat vauva sylissä ensimmäistä kertaa.

Anoppi otti itseensä, kun emme ajaneet sairaalasta näyttämään vauvaa hänelle vaikka vain tuulilasin läpi.

Minulla oli paha babyblues, ja kaikki itketti, joten tunteiden pidätteleminen vieraiden edessä oli raskasta.

Oloni oli ylpeä: katsokaa, miten ihana vauva minun sisältäni tuli!

”Justhan se söi”

Itse vielä aivan romuna synnytyksestä, tissit verillä, järkyttävä paksu side pikkuhousuissa, hirveä hikoilu ja siihen päälle vielä erittäin herkistynyt mieli ja hullu väsymys. Yritä siinä nyt sitten seurustella järkevästi vieraiden kanssa.

Vauva oli kahden vuorokauden ikäinen, ja olisin halunnut oleskella rauhassa ilman paitaa ihokontaktissa hänen kanssaan. Pitikin kestitä vieraita, jotka jäivät olkkariin pelaamaan pleikkaria miehen kanssa.

Outoa oli, kuinka usein tarvitsi aikuisia muistuttaa, että pliis, ensin käsipesulle ja sitten vasta vauvan syliin.

Eniten ärsyttivät muiden neuvot ja kommentit. ”Taasko se on tissillä?” ”Justhan se söi!” ”Anna tissiä sille.” Välillä tuntui, etten tehnyt mitään oikein.

Anoppi tuli kahdeksi viikoksi kylään, kun vauva oli kaksiviikkoinen. Oli hänestä apuakin, mutta enemmän haittaa. Hän tunki parinkymmenen sentin päähän tisseistäni ja hoki, ”saas nähdä, kauanko sulla sitä maitoa riittää”. Kun vauva kakkasi, hän toi lapsen minulle ja hymyili leveästi, että täällä on äidille lahjoja. Pätkittäisten öiden jälkeen anoppi kysyi aamulla pirteästi, nukuitteko hyvin.

Tuokaa ruokaa

Olisi ollut ihanaa, jos vieraat olisivat tuoneet vaikka piirakan tai tuoreita marjoja mukanaan.

Ylimääräiset vauvanvaatteet tai kolmas kukkakimppu vain harmittavat. Se, että joku tuo makaronilaatikkoa koko perheelle, auttaa ja ilahduttaa.

Nerokas lahja uunituoreille vanhemmille oli lahjakortti pitseriaan, josta pitsat toimitetaan kotiin.

Olisin toivonut kaikkien tuovan vaippoja ja jotain tarjottavaa kahvin kanssa. Leipominen ei ollut päällimmäisenä mielessä koliikkivauvan kanssa.

Ehdottomasti pullat ja keksit mukaan, kun tullaan kahville. Äidille suklaata!

Tulevat kummit toivat herkkuja ja alkoholittoman skumpan, jotka nautittiin yhdessä. He myös siivosivat keittiön ennen ja jälkeen tarjoilun - ihanaa!

Lähde vauva.fin kysely

Käyttäjä396
Seuraa 
Liittynyt5.12.2015

Vauvavuoden saldo: 354 vierasta – ”Istuin ja imetin, mies tarjoili kahvit”

Karua miten erilaisia kokemuksia. Meidän vauvavupden vieraat voisi laskea sormilla. Josin yhdellekään ei tarvinnut mainita käsienpesusta, hoitui ihan itsekseen. Ja ensimmäisen viikon aikana ei tullut kukaan. Oma äitikin antoi pesimisrauhan ennen kuin soitti, että joko on ok tulla. Toki hänet olisin vieraana jaksanut, kun omasta äidistä on kyse, mutta en jaksanut ilmoitella että tulkaa vaan. Molempiem lasten raskausaikana leivoin pullaa pakkaseen vieraita varten. Joita ei kyllä lopulta käynyt...
Lue kommentti
Vierailija

Vauvavuoden saldo: 354 vierasta – ”Istuin ja imetin, mies tarjoili kahvit”

Yksityisyydestä tuntuu tulevan kaukainen haave tuoreella äidillä. Itse en halua esitellä tissejä muille ihmisille, enkä siis halunnut imettää muiden nähden. Ja koska ihmisiä ravasi jatkuvasto ja jopa toiseen huoneeseen mennessä seurattiin perässä, loppui imetys vauvan ollessa 3kk. Aina vain nyökyteltiin, että imetä vaan, ei se MEITÄ haittaa. Niih... vaan kun ei pätkääkään kiinnosta haittaako teitä, vaan MINUA haittasi alkaa kaivaa tissiä esille muiden katsellessa.
Lue kommentti

Toisen lapsen tulisi olla ensisijaisesti toivottu lapsi vanhemmilleen, ei sisarukseksi sisarukselleen, lapsi- ja perhepsykologi Leea Mattila sanoo. 

Saimme ensimmäisen lapsen monien hankaluuksien jälkeen viime vuonna, ja ajatus toisesta lapsesta mietityttää päivittäin. Olemme jo 35-vuotiaita, ja lähipiirin kokemukset pelottavat. Riski saada kehityshäiriötä tai perinnöllistä sairautta poteva lapsi on iän myötä koko ajan suurempi.

Onko ok jäädä vain yhden lapsen perheeksi, vai jääkö lapsemme paitsi jostain merkityksellisestä? Harkitsemme jopa adoptiota, koska toinen raskaus pelottaa niin paljon.

Huolestunut äiti

Vaikeudet lapsen saamiseen liittyen voivat jäädä kaihertamaan mieltä ja aktivoitua siinä vaiheessa, kun perheeseen toivotaan toista lasta. Jos kokemukset ovat olleet suunnattoman negatiivisia, niitä voi mahdollisesti arvella traumoiksi. Tällöin ne vaikuttavat jokapäiväiseen elämään pelkoina ja pahoinvointina, ja tilanteeseen on hyvä harkita keskusteluapua.

On hyvä muistaa, ettei lasten lukumäärä ole aina oma valinta.

Lapsiluku on aina henkilökohtainen päätös, jonka tekeminen suuntaan tai toiseen saattaa aiheuttaa vanhemmassa syyllisyyttä. On hyvä muistaa, ettei lasten lukumäärä aina ole oma valinta. Elämä on aina epävarmaa. ”Amerikkalainen unelma” eli ajatus siitä, että onneen johdattaa ydinperhe, jossa on lapsia ja omakotitalo, on illuusio.

Synnyttäjien keski-ikä on noussut, ja vaikeat raskaudet saavat miettimään muita vaihtoehtoja. Adoptio on niistä yksi. Se täyttää vuosittain ison kolon monen lasta toivovan sydämestä. Tärkeää olisi, että toinen lapsi, hankintatavasta riippumatta, olisi ensisijaisesti toivottu lapseksi vanhemmilleen eikä sisarukseksi sisarukselleen.

Sisarus tuo lapsen elämään mahdollisesti elämänmittaisen kontaktin, mutta mikään ei takaa, että näin käy.

Kumpuaako ahdistuksesi mielestäsi enemmän koetusta vaikeasta raskaudesta vai toisen lapsen valinnasta ylipäänsä? Kenen takia olet valitsemassa ja mitä? Kirkasta itsellesi nämä ajatukset. Esikoislapsen kannalta tilanteessa ei ole oikeaa tai väärää valintaa. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa.

Sisarus tuo lapsen elämään mahdollisesti elämänmittaisen kontaktin, mikä on suuri rikkaus. Mikään ei kuitenkaan takaa, että näin käy. Monet sisarukset pysyvät toisilleen etäisinä. Sisarussuhteen ajatellaan olevan myös erityisen antoisa lasten sosiaalisten taitojen harjaannuttamisen kannalta, mutta sitä tapahtuu myös muissa ihmissuhteissa.

Ainoana lapsena eläminen ei jätä lasta paitsi merkityksellisistä asioista. Lapsen kehitykseen vaikuttaa sisarusten olemassaoloa tai puuttumista enemmän se, millainen suhde ja vuorovaikutus hänellä on vanhempiinsa. Se on asia, johon voit varmasti vaikuttaa.

Taaperon hampaat uppoavat äidin reiteen ja päiväkotikaverin käsivarteen. Miten vanhemman pitäisi reagoida?

1. Kiukuttaa!

Yleensä pieni lapsi puree, koska hän ei vielä osaa muuten käsitellä tunteitaan, eivätkä kielelliset kyvyt riitä pahan mielen ilmaisemiseen. Puraisu on tehokas tapa saada kaveri irrottamaan otteensa himotusta lelusta tai kertoa vanhemmalle, että nyt en ole tyytyväinen.

Lapsen tunnetaidot kehittyvät, kun vanhemmat opettavat häntä hallitsemaan tunteitaan. Halaa tai ota lapsi syliin ja selitä, että nyt sinua harmittaa, kun et päässytkään leikkimään haluamallasi autolla. Lasta voi myös opettaa itse säätelemään kiukkua esimerkiksi puristamalla kädet tiukkaan nyrkkiin. Yleensä pureminen vähenee kolmen ikävuoden kieppeillä, kun ilmaisutaidot kehittyvät.

2. Pikainen puolustautumiskeino

Pureminen saattaa olla myös itsepuolustuksen muoto, jos lapsi jää esimerkiksi isompien leikkikavereidensa jalkoihin.

On tärkeää sanoa napakasti lapselle, että purra ei saa, koska se sattuu. Jos lapsi kuitenkin käyttää puremista puolustuskeinona esimerkiksi isompiaan vastaan, tarkkaile leikkejä ja varmista, ettei lapsi jää altavastaajaksi. Jokaista ristiriitatilannetta ei tarvitse siivota lapsen elämästä, mutta on vanhemman vastuulla valvoa, miten lapset kohtelevat toisiaan leikissä.

3. Huomio tänne, heti

Puremisesta voi tulla myös huomion hakemisen väline: lapsi kokee ehkä olevansa kurjien tunteidensa kanssa aivan yksin maailmassa eikä tunne selviävänsä siitä. Silloin pureminen on tapa saada vanhempi kiinnittämään huomionsa lapseen.

On tärkeää, että vanhemman reaktio on tasapainoinen: lasta saa ja täytyy kieltää, mutta kiukkuiseen reaktioon ei kannata juuttua liian pitkäksi aikaa. Vaikka lapsen pureminen saattaa suututtaa ja hävettää, yritä työntää omat negatiiviset tunteesi syrjään ja keskity empatiaan. Näin autat lasta oppimaan tunteiden käsittelyä.

4. Stressi purkautuu

Jos pureminen yhtäkkiä lisääntyy, syy voi löytyä lapsen arjesta. Muutto, päiväkotiryhmän vaihto tai muu elämänmuutos voi aiheuttaa lapselle stressiä, jota hän purkaa puremalla.

Yritä vähentää stressiä niin paljon kuin voit. Anna lapselle paljon aikaa ja syliä. Jos lapsi puree paljon, voi hampaisiin yrittää kiinnittää huomiota rakentavalla tavalla silloin, kun itse puremistilanne ei ole päällä. Tarjoa vaikka porkkanaa rouskuteltavaksi tai purulelua jäystettäväksi. Hampaita voi myös ihailla tai keskustella lapsen kanssa siitä, mitä kaikkea mahtavaa hampailla voi tehdä.