Jaksanko vielä yhden vauvavuoden, mietti Krista, 30. Samalla hän tiesi, että ilman vauvaa perhe ei olisi kokonainen.

– Näin jälkikäteen ajatellen se oli vahva kolmenkympin kriisi, Krista, 30, sanoo.

Nuorin hänen kolmesta tyttärestään oli tullut kouluikään. Kristan omat sisarukset ilmoittivat raskausuutisista, ja vauvoja tuntui tulevan joka puolelta.

Kristalla oli epätodellinen, suorastaan hölmö olo. Tässäkö tämä elämä oli? Milloin minusta tuli näin vanha?

Viimeisimmän vauvavuoden aikana Krista oli vannonut, että tämä olisi tässä. Ei enää koskaan lisää lapsia. Mutta nuorimmaisen aloittaessa koulun  iski hirveä vauvakuume.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Minusta tuntui, ettei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin saada vielä yksi vauva. Se tuntui fyysisenä kipuna, Krista miettii.

Myös lapset olivat jo pitkään puhuneet haluavansa vielä yhden sisaruksen.

– He lupasivat hoitaa vauvaa, kun se syntyy.

Tämä lupaus on pitänyt:  perheessä on seitsekuinen Aada-vauva, mutta Krista saa juoda aamukahvinsa kuumana.

Ennen Aadaa perheessä oli tyhjiö. Nyt tiedän, että tämä on tarpeeksi.

Neljän lapsen perheessä äidin aika on kortilla. Isompien tyttöjen teini-ikä on alkamassa, ja he tarvitsevat apua läksyissä. Vaikka siskoista on paljon iloa, Aada tarvitsee Kristaa koko ajan. Aina joku on kysymässä äitiä.

Krista suree, ettei hänellä ole jokaiselle lapselle niin paljon kahdenkeskistä aikaa, kuin hän haluaisi antaa. Hän koettaa jakaa pieniäkin hetkiä: kuka pääsee äidin kanssa tänään kauppaan, kuka lähtee äidin mukaan ulkoiluttamaan koiraa.

Silti elämä tuntuu nyt kokonaiselta.

– Ennen Aadaa perheessä oli tyhjiö. Nyt tiedän, että tämä on tarpeeksi.

Lue koko juttu lokakuun Vauva-lehdestä!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla