Päivi saapuu Alinan ja Ilmarin vanhempien avuksi aina tarvittaessa. ”En olisi pärjännyt ilman häntä”, perheen äiti Marjukka sanoo.
Päivi saapuu Alinan ja Ilmarin vanhempien avuksi aina tarvittaessa. ”En olisi pärjännyt ilman häntä”, perheen äiti Marjukka sanoo.

”Minut on pelastanut se, että minulla ei ole lainkaan pärjäämisen eetosta”, kahden lapsen äiti Marjukka sanoo. Hän on kertonut avoimesti väsymyksestään ja pyytänyt apua.

Ilmari on kahden kuukauden ikäinen ja itkee. Äiti Marjukka nostaa hänet uudestaan rinnalle. Marjukkaa väsyttää, hänellä on nälkä ja tukka tuntuu likaiselta. Ensimmäiset kuukaudet ovat olleet yhtä loputonta tiheän imun kautta: vauva tahtoo olla rinnalla tauotta. Ilmarin isän Tuomon työvuorot kestävät kellon ympäri.

Vauvaa hyssytellen Marjukka kävelee ulko-ovelle. Rappukäytävässä on hiljaista. Ovikellon kilahdus ja viereisen asunnon ovi avautuu.

–Tulisitko meille? Tuomo on töissä, ja vauva tarvitsee syliä. Kävisin suihkussa ja söisin, Marjukka pyytää.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Naapurissa asuva Päivi on heti valmis.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Siitä illasta on nyt kolme vuotta. Perheeseen on syntynyt toinenkin lapsi, Alina. Päivi ja Marjukka näkevät edelleen lähes päivittäin

–Minut on pelastanut se, että minulla ei ole lainkaan pärjäämisen eetosta. Olen kertonut avoimesti väsymyksestä ja pyytänyt apua, Marjukka uskoo.

Päivi tuli toivottamaan Marjukan ja Tuomon tervetulleeksi taloon heti muuttopäivänä.

Päivin sanat jäivät Marjukan mieleen: Jos tarvitset apua, autan mielelläni.

–Myöhemmin, kun Ilmari syntyi ja pääsimme sairaalasta kotiin, Päivi toi meille korillisen vastaleivottuja sämpylöitä ja onnittelukortin. Se tuntui ihanalta.

Ihanalta tuntuivat myös Päivin sanat, jotka jäivät Marjukan mieleen: Jos tarvitset vauvan kanssa mitä tahansa apua, autan mielelläni.

Marjukka ja Tuomo muuttivat Helsinkiin viisi vuotta sitten. Pääkaupunkiseudulla heitä odottivat työpaikat sekä monet tuttavat.

Päivin tarina on erilainen. Hän muutti parikymppisenä Helsinkiin ja sai lapsen. Samaan aikaan ystävät opiskelivat ja elivät hyvin erilaista elämää. Lastenrattaiden kanssa oli vaikea mahtua bussiin, joten Päivi oli lapsen kanssa enimmäkseen kotona.

–Olin tosi yksinäinen, hän muistelee.

Hän ihailee Marjukan kykyä kerätä ympärilleen ihmisiä. Marjukan muuton jälkeen taloyhtiö on saanut oman Facebook-ryhmänsä, ja perheet ovat alkaneet sopia treffejä hiekkalaatikolle.

Naapureiden lähiverkosto on Marjukan henkireikä. Hän on ollut lasten kanssa kotona kolme vuotta ja kaipaa päiviin aikuisseuraa. Marjukan ja Tuomon vanhemmat asuvat Kemijärvellä, joten isovanhemmat eivät ehdi avuksi noin vain.

–On luonnoton ajatus, että perheen pitäisi selvitä yksin. Kannustan kaikkia etsimään oman päivinsä, Marjukka sanoo.

Taloyhtiön lenkkisauna joka tiistai on yksi naisten perinteistä. Se alkoi Päivin aloitteesta jo Ilmarin vauva-aikaan. Niin Marjukka saattoi ottaa ylälauteilla kunnon löylyt samalla kun Päivi lotrasi Ilmarin kanssa vannassa lattiatasossa.

Naapuriapu toimii molempiin suuntiin.

Edelleen naiset saunovat yhdessä, mutta jos mahdollista, ilman lapsia. Silloin he käyvät läpi tuttujen kuulumiset ja pohtivat, mihin julkkiksen liitto lopulta kariutui.

Naapuriapu toimii molempiin suuntiin. Viime vuonna Päivin toinen käsi kipeytyi, ja Marjukka hoiti monet kahden käden työt hänen puolestaan. Hän kävi imuroimassa Päivin luona ja pesi saunassa ystävän hiukset.

Vaikeista tunteista on ollut tärkeää puhua. Sekä Ilmari että Alina ovat olleet vauvavuoden hyvin kiinni Marjukassa.

–Välillä olen kriiseillyt, että mikä on minua ja mikä vauvaa. Päivi on sanonut, että nyt on se tiukka paikka, pian helpottaa.

Ja niin on käynytkin. Alinan vauvavuosi on loppusuoralla. Marjukka on huomannut, ettei ole ollut nuoremman lapsen synnyttyä yhtä tuuliajolla kuin Ilmarin kanssa tuoreena ja epävarmana äitinä. Marjukka tunnustaa, ettei olisi pärjännyt ilman ystävää.

–Jos Päiviä ei olisi ollut, olisin mennyt ja etsinyt hänet, Marjukka sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla