Malli ja tosi-tv-tähti Kourtney Kardashianin tyttären Penelopen vaatekaapista löytyy niin nahkahousua kuin pikkumustaa. Käytännöllistä tai ei! Kuva: wenn.com
Malli ja tosi-tv-tähti Kourtney Kardashianin tyttären Penelopen vaatekaapista löytyy niin nahkahousua kuin pikkumustaa. Käytännöllistä tai ei! Kuva: wenn.com

Tyttöjen vanhemmat ottavat aikuisten katumuotia jäljittelevät lastenvaatteet innokkaammin vastaan kuin poikien. 

Pitääkö suomalaisen miehen pukeutua kehdosta hautaan harmaaseen, mustaan ja tummansiniseen?

Tätä ihmettelee 4-kuukautisen poikavauvan äiti Vauva-lehden tuoreessa verkkokyselyssä. Itse hän haluaisi pukea lapsensa sukupuolineutraalisti vauva-aikana.

Vauva kertoi viime viikolla, että unisex- ja retrovaatteet ovat jäämässä vauvamuodissa ”pikkuaikuis-tyylin” jalkoihin. Lastenvaatemallistot jäljittelevät yhä enemmän aikuisten katumuotia, ja värit ja kuosit ovat varsin hillittyjä.

Vauva-lehden viimeviikkoisen verkkokyselyn perusteella pienten lasten vanhemmat ottavat värimaailman muuttumisen avosylin vastaan. 65 prosenttia vastaajista pitää hillityistä väreistä ja murretuista sävyistä ja haluaa niitä lastensa ylle. Vastaajien mielestä poikien vaatteiden värimaailma ei kuitenkaan ole uudistunut yhtä monipuolisesti kuin tyttöjen. 

"Miksi vauvat pitäisi pukea retromöykyiksi tai täysin eri tyylillä kuin itse pukeutuu?"

Jaottelu tyttö- ja poikaväreihin saisi jo loppua

Poikien vanhemmat ovat tyttöjen vanhempia tyytymättömiä lastenvaatetarjontaan.

Poikien vaatteiden väriskaalan suppeus ärsyttää! Pehmeistä väreissä voisi olla keltaista ja punaista, mutta tarjonta on usein sinistä ja ruskeaa.

Ketjuliikkeissä huomaa helposti, että tyttöjen versiossa on käytetty enemmän mielikuvitusta. Poikien vaatteista tulee välillä fiilis, etteikö muuta keksitty kuin se sama auto taas siihen. Tai muu piirroshahmo.

Kuosit on aina jotain karhuja yms., kun taas tytöillä on vastaavasti kukkia.

Vauvan kyselyn perusteella vauva on jopa vaikea pukea korostamatta sukupuolta.

Inhoan sukupuolittuneisuutta ja sitä, että tytöille on pelkkää pinkkiä ja hörhelöitä ja pojille sinistä avaruusolioiden kuvilla.

Eniten ärsyttää ihmiset, jotka puhuvat tyttö-ja poikaväreistä. Yritä siinä sitten opettaa lapselle, että ei ole olemassa tyttöjen ja poikien värejä.

Tyttöjen vaatetarjonta taas saa kiitosta etenkin siitä, että ärhäkkä pinkki on saanut rinnalleen esimerkiksi korallin ja persikan sävyjä.

Pastellisävyt ovat tulleet myös käytännöllisiin vaatteisiin. Kestävien ulkovaatteiden tai collegevaatteiden ei tarvitse enää olla räikeän värisiä, pelkkää pinkkiä tai lapsellisia.

Minne katosivat potkuhousut?

Melkein puolet, 44 prosenttia, Vauva-lehden kyselyyn vastanneista ei pukisi lastaan miniaikuiseksi.

Minikokoomuslaiseksi tai amerikkalaiseksi räppäriksi pukeminen ärsyttää.

"Olen varmaan viimeinen dinosaurus, joka yhä pukee vauvansa käteviin potkuhousuihin."

Haluan nimenomaan, että lapsi saa näyttää lapselta. Se tarkoittaa iloisia värejä ja lapsekkaita kuoseja. Olen varmaan viimeinen dinosaurus, joka yhä pukee vauvansa käteviin potkuhousuihin (niitähän ei enää edes myydä kaupoissa). Potkuhousuissa masua ei purista, nilkkoja ei purista, "sukat" pysyy jalassa ja kaikki on kätevästi samassa paketissa.

Typerän näköistä ja antaa vanhemmasta sellaisen kuvan että lapsi on vain asuste.

Ärsyttää nykymuodissa liian aikuismainen tai raskas tyyli. Epämukavat joustamattomat ja epäkäytännölliset vaatteet, kuten farkut ja takit.

Lapsen kuuluu näyttää lapselta eikä muistuttaa millään tavalla aikuista, aikuinen kerkeää olemaan sitten joskus myöhemminkin.

"En koe pukevani lapsiani miniaikuisiksi."

Vain harva myöntää jäävänsä kaipaamaan varsinaista retroa. Värejä moititaan liian kirkkaiksi, ja ruskeaa on liikaa. Toki retrollakin on yhä kannattajansa.

Retrokuosit tuovat hyvää mieltä ja tietyllä tapaa turvallisuuden tunnetta.

Lapset pitävät kirkkaista väreistä ja kuvioista leluissa, niin mikseivät vaatteissakin. Kuvioistakin saa hauskoja tarinoita vaatteita puettaessa.

Kaikissa vaatteissa ei mennä leikkipuistoon

Kolmannes Vauvan verkkokyselyn vastaajista pukee lapsensa aikuismaisiin vaatteisiin hyvillä mielin. Heistä on vain luonnollista, että lasten muoti seuraa aikaa. Katutyylissä korostuvat kauneus ja käytännöllisyys.

Ainahan lasten vaatetus on ottanut vaikutteita ympäröivästä. Pian 12-vuotiaan esikoiseni ollessa vauva oli ihan samoin aikuisten muotia seuraava lastenvaatetyyli, näkeehän sen jo valokuvista. Farkut olivat leveämmät, nyt ovat kelvanneet vuosia vain kapeat, niin tytölle kuin äidille.

En koe pukevani lapsiani miniaikuisiksi. Tykkään pukea heidät kauniisti mutta en mielestäni tingi myöskään käytännöllisyydestä. Toki lapsilla on ne ”kaupunkivaatteet”, mutta ei ne päällä ole tarkoituskaan mennä leikkipuistoon möyrimään, vaan ne ovat nimensä mukaisesti sitä siistimpää käyttöä varten.

Miksi vauvat pitäisi pukea retromöykyiksi tai täysin eri tyylillä kuin itse pukeutuu?

"Ainahan lasten vaatetus on ottanut vaikutteita ympäröivästä."

Aikuisten muodin jäljittelyä pidetään kivana ideana, kunhan vaatteet eivät leikki-iässäkään ole liian paljastavia tai epämukavia.

Esimerkiksi napapaidat, korkokengät ja epämukavat vaatteet eivät missään nimessä kuulu lasten päälle.

 

Kursivoidut sitaatit ovat otteita Vauvan verkkokyselystä. Kyselyyn vastasi 55 henkilöä.

Lue juttu vauvanvaatemuodin murroksesta lokakuun Vauva-lehdestä!

Vierailija

Vauvamuotikysely: ”Minikokoomuslaiseksi tai amerikkalaiseksi räppäriksi pukeminen ärsyttää”

Minusta on jokaisen oma asia millä tyylillä pukee lapsensa. Aika pian kuitenkin tulee se aika, että lapsi haluaa itsekin vaikuttaa eikä sitten vanhempi voi enää päättää pukeutumisesta yksin. Kuinka monella vanhemmalla edes on aikaa paneutua lapsensa vaatteisiin niin paljon, että ehtisi muodostaa lapselle jonkun harkitun tyylin? Minua ihmetyttää ainoastaan ne vanhemmat, jotka kulkevat itse viimeisen päälle kalliissa vaatteissa, mutta lapsilla on liian pientä, nuhjuista ja jopa rikkinäistä...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Prinssi Louis syntyi 23. huhtikuuta klo 11.01 St. Maryn sairaalassa Lontoossa. Kuva: MVPhotos
Prinssi Louis syntyi 23. huhtikuuta klo 11.01 St. Maryn sairaalassa Lontoossa. Kuva: MVPhotos

Ristiäisiin osallistuu vain herttuaparin lähisuku sekä läheisimmät ystävät.

Cambridgen herttuaparin prinssi Williamin, 36, ja hänen vaimonsa Catherinen, 36, kolmas lapsi kastetaan tänään iltapäivällä. Huhtikuussa syntynyt pikku prinssi saa nimekseen Louis Arthur Charles

Louisin ristiäiset pidetään St. Jamesin palatsin kappelissa Lontoossa. Englannin kuningasperheen virallisessa tiedotteessa kerrotaan, että kastetilaisuuteen on tulossa vain herttuaparin lähisuku sekä Louisin kummit ja näiden puolisot. 

William ja Catherine ovat valinneet Louisille kuusi kummia. Kummeina on herttuaparille läheisiä henkilöitä, muun muassa Catherinen serkku Lucy Middleton.

Louisin kastemekko on Elizabetin pukuompelijan Angela Kellyn käsin ompelema. Kastemekko on suora jäljennös historiallisesta mekosta, jota on käytetty kuningasperheen ristiäisissä vuodesta 1841.

Louis on kruununperimisjärjestyksessä viides. Louisin isoveli, neljävuotias prinssi George, on järjestyksessä kolmantena ja Louisin isosisko, kolmevuotias prinsessa Charlotte on kruununperimisjärjestyksessä neljäs. 

Brittihovi esitteli suloisen pikku prinssin Instagram-tilillään jo samana päivänä, kun tämä syntyi. Uusimmat kuvat Louisista ovat toukokuun alusta. Catherine on ottanut kuvat perheen kotona Kensingtonin palatsissa. 

Kuva: Instagram / @kensingtonroyal

Kuva: Instagram / @kensingtonroyal

Kuva: Instagram / @kensingtonroyal

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Huitominen, kurkottelu ja lelujen paukuttelu tuo tullessaan tärkeitä kädentaitoja.

3 kk – kädet tutuiksi

Vastasyntynyt ei osaa vielä liikutella käsiään tahdonalaisesti. Kädet ovat nyrkissä, ja kun vauvan kämmentä koskettaa, hänen sormensa sulkeutuvat refleksinomaisesti. Kun tämä tarttumisheijaste häviää, käsien hienomotoriikan kehitys voi alkaa.

Jos kolmikuiselle vauvalle antaa lelun, hän ojentaa yleensä molemmat kätensä samaan aikaan ja vie ne yhteen tarttuakseen leluun. Käsivarsien liikkeet eivät ole vielä tarkkoja. Vauva saattaa tavoitella esineitä yhdellä kädellä mutta ei välttämättä osu niihin. Vauva katselee käsiään mielellään ja vie ne suuhunsa.

Vastasyntynyt ei vielä ymmärrä, että kädet ovat osa häntä.

Ensimmäisenä vauva huitoo koko käsivarsiaan, sitten hän oppii kääntelemään ranteitaan ja lopulta liikuttelemaan sormiaan yhdessä ja yksitellen.

6 kk – omassa otteessa

Ensimmäisen puolen vuoden aikana vauva koskettelee ja kurottelee esineitä käsillään. Kun lelut alkavat pysyä hänen käsissään, hän työntää ne suuhunsa tai hakkaa niitä jotain vasten.

Puolen vuoden ikä on otollinen ajankohta kokeilla sormiruokailua, jos vauva osaa istua pystyasennossa ja jaksaa kannatella ylävartaloaan ruokailuhetken ajan. Hän saa tarttua ruoan palasiin itse ja viedä ne suuhunsa.

Käsien yhteistyötä kehittää esimerkiksi paperin repiminen.

Puolivuotias käyttää "kinnasotetta", eli tarttuu esineisiin ylhäältä päin, peukalo kiinni etusormessa. Hän poimii esimerkiksi lelun käteensä ja osaa siirtää sen kädestä toiseen. Irrottaessaan otteensa hän antaa lelun vierähtää kädestään. Pian hän oppiikin kivan leikin pudotella tavaroita esimerkiksi ruokapöydän ääressä.

Pinsettiote löytyy noin yhdeksän kuukauden tienoilla. Ensin vauva käyttää sormiaan pihteinä ja oppii sitten myös taivuttamaan niitä sekä käyttämään sormenpäitään.

1 v – palikka- ja palloleikkejä

Taapero on siirtynyt lelujen ja muiden tavaroiden paukuttelusta niiden tutkimiseen, koska hallitsee jo käsiään. Palikoiden ja muiden esineiden pinoaminen alkaa kiinnostaa ja myös pikku hiljaa onnistuakin. Puolitoistavuotiaana syntyy jo muutaman palikan torni.

Taaperosta on hauskaa availla laatikoita ja laittaa niihin esineitä. Hän osaa irrottaa otteensa hallitusti.

Nuppipalapeli kannustaa taaperoa kääntelemään kättään eri asentoihin.

Useimmat lapset oppivat heittämään palloa vuoden, puolentoista ikäisenä. Tässä tarvitaan yllättävän monia kädentaitoja: ranteen kääntö- ja kiertoliikettä, heittämistä ja otteen irrottamista. Pehmeä vaahtomuovipallo tai hernepussi on kiva väline uuden taidon kokeilemiseen.

Kiinniottaminen on vielä tässä vaiheessa vaikeaa, mutta sitä sitä voi innostuksen herätessä harjoitella isolla rantapallolla, aluksi lähes ojentaen pallon lapselle.

Lähteinä: Lapsen hoito ja kehitys (Otava), terveyskirjasto.fi

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.