Kuulolla. Pieni vauva ei vielä näe kauas mutta kuulee tarkasti. Kuva: iStockphoto
Kuulolla. Pieni vauva ei vielä näe kauas mutta kuulee tarkasti. Kuva: iStockphoto

Tutut äänet kertovat vauvalle, että kaikki on hyvin ja turvalliset ihmiset ovat lähellä.

Oman kodin tutut äänet ovat vauvalle tärkeitä alusta alkaen. Vauva on jo kohdussa tottunut ympäristön ääniin, ja kuulo kantaa kauas verrattuna esimerkiksi kehittymättömään näköaistiin. Siksi vauva on herkempi äänille kuin esimerkiksi näköhavainnoille.

Vanhempien puhe ja muut arkiset äänet, kuten vaikkapa kylpyveden lorina tai lähellä leikkivien sisarusten nauru, tekevät kohdun ulkopuolisesta maailmasta vauvalle vähitellen tutun ja hahmotettavan.

Vauvalle muodostuu oma ”äänikoti”, tuttujen äänien kokoelma, joka auttaa jäsentämään, mitä hänen ympärillään tapahtuu.

Kuuntelemalla vauva saa paljon tietoa. Äidin tai isän äänet kertovat, että vanhempi on lähistöllä. Vauvalle se on viesti siitä, ettei tarvitse huolestua: täällä minusta pidetään huolta, täällä saan ruokaa.

Erityisen merkittävää vauvan kannalta on vanhempien hoivapuhe, eli juuri vauvalle suunnattu lempeä jutustelu, jossa vanhempi luonnostaan korostaa sanoja ja tavuja vaihtelemalla äänenkorkeutta. Hoivapuheen ansiosta vauva oppii havaitsemaan ja erottamaan tärkeitä osia kuulemistaan äänistä, mikä on alkua muun muassa puhumaan oppimiselle.